Miltä teistä muista yli 50v. tuntuu vanheneminen?

Minusta vanheneminen on vain ihanaa saa olla sellainen kuin on eikä tarvitse välittää HEVON PASKAAKAAN MUIDEN MIELIPITEISTÄ!

Vierailija kirjoitti:

Vanheneminen tuntuu ihan eriltä kuin luulin, sitä ei nimittäin huomaa. Sisällä asuu se sama nuori ihminen, joka iloitsee, riemastuu, on onnellinen, rakastuu ja rakastaa, suree ja elää arkea. Mutta olo on jotenkin tyytyväisempi ja rauhallisempi. Siis kaikkein paras elämänvaihe tähän mennessä, nuorena kipuilin vaikka minkä turhan kanssam, nyt asiat vaan lutviutuu. N51

.

Tämä. Muistan kun lapsena kysyin äitiltä, että mistä sen huomaa kun on tullut aikuiseksi, vanhaksi. Ihmettelin, kun äiti ei oikein osannut sanoa. Enää en ihmettele.

Jos pysyy mieleltään uteliaana, pysyy "nuorena". Siskonlapset ihmettelivät, kun 30-40vuotiaana kiipeilin heidän kanssaan puissa yms. Sanoivat ihmeissään: ei meidän äiti vaan... innostun vieläkin seuraavan sukupolven kanssa lautapeleihin tai värityskirjaan. Luonto- tai eväsretkestä ei yksikään lapsi ole koskaan kieltäytynyt. Tai letunpaistosta, pizzanteosta. Olen onnekseni saanut säilyttää lapsenomaisen innostukseni pieniin asioihin. Luulen että se on onneni salaisuus. Suljen korvani niiltä" no hei, rauhoitu vähän. Käyttäydy. Älä oo lapsellinen" puheilta. Kokeilkaa joskus. Tehkää jotain ihan pöhköä, mitä ei ikäisenne tee.

Kamalalle tuntuu, kaikki työperäiset nivelkivut on riesana joka päivä.

Se niistä kultaisista eläkepäivistä, ei niitä omalle kohdalle tule.

Miten tonnin eläkkeellä selviää jokapäiväisistä menoista kun suomea tuhotaan korottamalla kaikkia hintoja ilmastohuuhaan varjolla.

Hirvittää mihin läävään sitten joudun pissa- ja kakkavaipat märkinä makaamaan kun en itse enää jaksa.

Tämä vasemistolainen internatsionaalinen femakoituminen vihaa vanhuksia ja sairaita, valitettavasti.

Aika paskaahan se on, kun alkaa kroppa rappeutumaan, mutta minkäpäs sille voi.

Muistikin on jo huonompi kuin ennen, mutta pitää ajatella että joissain asioissa ehkä ihan hyvä niin 😄

Se on jokaisella edessä, jos elää saa. Luonnollista, joskin ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Aika paskaahan se on, kun alkaa kroppa rappeutumaan, mutta minkäpäs sille voi.

Muistikin on jo huonompi kuin ennen, mutta pitää ajatella että joissain asioissa ehkä ihan hyvä niin 😄

Se on jokaisella edessä, jos elää saa. Luonnollista, joskin ikävää.

Niinpä! Vanhana on jokseenkin kaksi vaihtoehtoa: elää tai....

Carpe diem!😉😙😙😊💕

Olen 56v. Erittäin onnellinen. Teen fyysisesti raskasta työtä ja se pitää kunnossa. Olen kiitollinen toimintakyvystäni. Ihanat aikuiset lapset perheineen. Hyvät välit heihin. Ei ole ollut vaihdevuosioireita, pari kertaa oli yöllä lämmin olo.

MUTTA olen tehnyt tilanteen eteen työtä, jota suosittelen muillekin. Ei päihteitä, tupakkaa, karkkeja. Ei irtosuhteita (tosin toivoisin vielä toisen kerran kokevani rakkauden, puoliso ei elossa).

Ei riitoja, sillä ne syövät ihmistä.

En palvo tavaraa.

Keho on tavallaan parhaimmillaan nyt. Edelleen notkea. Ei flunssaa, kuten 20-30 vuotiaana.

Kaikille toivon siunausta, ollaan hyvällä mielellä. Vaatimaton elämä on terveellistä.

Mä oon 33 ja mietin varmaan joka päivä että kuolema on jo ihan nurkan takana. Koronalla on ehkä osansa myös tässä ajatuksessa.. mutta silti..

Apua.

Vierailija kirjoitti:

Kivaa yli 50 v. olemisessa on se, että ihmiset ei enää valitse kumppania, niin raaasti ulkonäön mukaan. Tällainen suht hyvin säilynyt (minulla ei tule näemmä kovin helposti ryppyjä... en tiedä miksi) vähän pyöreä mamma on oikein suosittu oman ikäluokan miesten keskuudessa. Tuntee itsensä suorastaan suuren luokan kaunottareksi :)

Kyllä ne rypyt siellä on. Jos sinulla ei olisi vähän pyöreyttä, ne näkyisivät

Ihan pas...aa on! 1.5 kk en ole pystynyt töihin ja syö parhaillaan jo 2 antibiottikuuria. Tauti mikä oli ei ollut tästä maailmasta eikä sen aihettama jälkitautikaan! Hemm...iin koko vanhuus. Olisipa sitä kaksikymppinen.... En edes kuvittele eläväni eläkeikään... Kaippaan niin töihin ja pihalle ELÄMÄÄN!!! Nyt ei voi muuta kuin paskoa ja elää 4 seinä sisällä. Onneksi joulu ei aiheuta mitään tuskaa kun en sitä vietä. Kuhan kivut ei tästä lisääntyisi niin siinä olis joululahjaa kerrakseen! Niin, ikä. 54 vuotta.

Täytin hiljattain 50. Onhan tämä nyt jo aika luksusta kuin ollaan puolison kanssa kaksistaan koirinemme ja lapset asuvat omillaan. 15 vuotta ainakin on vielä työuraakin jaksettavana, tosin nousee varmaan vielä muutamalla vuodella ennen kuin itse pääsee eläkkeelle. Elän elämäni parasta aikaa tähän asti.

Olen kyllä helvetin paljon mieluummin 50 kuin 20. 20 ei tajunnut mistään mitään. Elämä pyöri kapitalistisen suorittamisen ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aloittaa liikuntaharrastus jos ei ole vielä aloittanut. Ikä ei itsessään merkitse mitään. Muistan kun olin jossain silloisen naisystävän sukujuhlissa ja paikalle saapui joku vähän yli nelikymppinen hirmuisen ylipainoinen mies. Kova puuskutus kävi kun hän laahusti salin poikki sohvalle johon häntä vanhemmat ihmiset tekivät tilaa ja jossa hän istui koko tilaisuuden ajan muiden kantaessa kakkukahvit nenän eteen. Kun hän oli istahtanut paikalleen muistan kuinka puheensorina huoneessa oli katkennut kuin seinään ja kaikki kuuntelivat tuota puuskutusta hiljaa. Siinä vähän niin kuin hiljaa uumoiltiin, että hautajaiset kohta tulossa. No jossain vaiheessa kun kahvit oli juotu ja joku kersa juoksi siihen ja kysyi että kuka tulee kattoon mun uutta trampoliinia takapihalla. No joku 90-kymppinen papparainen pomppasi samalta sohvalta ja sanoi, että minä.

Tässähän ei itseasiassa merkkaa edes se elämän pituus vaan laatu. Tuo ensin mainittu vain odottelee kuolemaansa kämpillään kun kaikki tärkeät asiat jää tekemättä. 50:senäkin siis ehtii vielä aloittaa liikunnan ja on iso ero jaksaako ponnista itse syvältä sohvalta ylös vaiko pitääkö muiden vetää.

Tää oli hauska kirjoitus. Oli mukava lukea. Tuo liikunta kaikkinensa on niin vaihteleva käsitys. Siis että mikä määrä riittää yms. Nautin marjastamisesta, eväsretkeilystä ja kävelystä. Pyöräilystä. Salit ei kiinnosta. Leipominen ja ruoanlaitto eri resepteineen on kivaa. Ja syöminen ja herkuttelu. Aineenvaihdunta hidastuu, kiloja kertyy. Pitäis jotenkii tormentautua, että vaatteet sopii päälle. Missin mitoissa ei 60 tarvi llla, ellei halua. Aika kuluu mukavasti. Sopivasti lepposaa luhnustelua, ulkoilua, kulttuuria... pihasauna pari kertaa viikossa, lämmitys kestää talvella n.3h puun, veden kantoineen. Ihanat löylyt. Kirjoja hyllyt täynnä. Käsitöitä. Elokuvia. Koronan aika opettanut kotoiluun. Ei haittaa. Ystävät harvenneet. Ne tärkeimmät entistäkin rakkaimpia. Koko sukuun ei tarvi pitää yhteyttä, vain mukaviin. Kyllä. Mukavasti menee - mutta menköön!

Ei mulla muuta ollu

Missäpäin käytetään sanoja tormentautua ja luhnustaminen? En oo ennen kuullu.

Päijät-Hämeessä. Aika kuvaavia sanoja, eikö?😉

En mäkään ollut kuullut. T. Päijät-Hämeessä syntynyt ja kasvanut. Missä päin maakuntaa tällaisia sanoja käytetään?

Olen jo lähempänä 60v, ja kiitollinen siitä, että olen saanut elää näinkin pitkään hyvävointisena ja työkykyisenä.  Jos joku harmittaa, niin nämä 2 "elämätöntä" vuotta koronarajoitusten takia. Joku sanoikin, että mieluummin elämää päiviin, kuin päiviä elämään.

Täälläkin 50-kymppinen mies. Ahdistaa kun aika kuluu niin vikkelään, mihinkään ei vielä satu ja taloudellinen tilanne ok. Mutta jotenkin alkanut tulla ajatuksiin viime aikoina, että tässäkö tämä oli?

Vaikka vuosia oletettavasti vielä pari-kolmekymmentä edessä, niin jotenkin tuo luopumisen tunne on alkanut väikkyä mielessä. Ruuhkavuodet meni tosi nopeasti kun lapset oli pieniä, mutta nyt tuntuu aika kuluvan vielä nopeampaan.

Mieleltäni olen kuin 16-vuotias ja jutut samaa tasoa, ensin meni lähinäkö ja nyt alkaa mennä pikkuhiljaa ulkonäkö :-) 

54 tuli täyteen ja ihan hirveästi tekee mieli seksiä, ihan jatkuvasti.

En osaa sanoa miksi, 40-50 välissä ei ollut tällaista...

Ihan perseestä.

Laura Malmivaara on 48 ja raskaana. Niin se maailma muuttuu. 50 v on ihan nuori vielä.

Itse 62, nostan varhennettua eläkettä, silti täyttä päivää töissä. Ajattelin ottaa kaiken pois mitä saa kun ei tiedä ehtiikö niistä ansaituista eläkerahoista nauttia ja kuinka kauan. Töissä on ihan mukavaa mutta alkaa vähän rassaamaan työkaverit ja pomot. Yllättävän nuoret ei ole valmiita muutokseen eikä kehitykseen. 

Mulla ihan harmaa juurikasvu ollut jo 15 vuotta, käyn joka toinen kk värjäämässä ne, en halua olla koskaan harmaatukkainen. No ehkä jos elän yli 85. Mutta näillä geeneillä tuskin.

Teen paljon ristikoita ja sudokuita, kirjastossa joka viikko haen uutta lukemista. Me vuokraraan yleensä kesällä juhannusviikoksi mökki, se riittää - ei olla niin paljon mökki-ihmisiä. Tykätään asua ratikkareitin varrella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aloittaa liikuntaharrastus jos ei ole vielä aloittanut. Ikä ei itsessään merkitse mitään. Muistan kun olin jossain silloisen naisystävän sukujuhlissa ja paikalle saapui joku vähän yli nelikymppinen hirmuisen ylipainoinen mies. Kova puuskutus kävi kun hän laahusti salin poikki sohvalle johon häntä vanhemmat ihmiset tekivät tilaa ja jossa hän istui koko tilaisuuden ajan muiden kantaessa kakkukahvit nenän eteen. Kun hän oli istahtanut paikalleen muistan kuinka puheensorina huoneessa oli katkennut kuin seinään ja kaikki kuuntelivat tuota puuskutusta hiljaa. Siinä vähän niin kuin hiljaa uumoiltiin, että hautajaiset kohta tulossa. No jossain vaiheessa kun kahvit oli juotu ja joku kersa juoksi siihen ja kysyi että kuka tulee kattoon mun uutta trampoliinia takapihalla. No joku 90-kymppinen papparainen pomppasi samalta sohvalta ja sanoi, että minä.

Tässähän ei itseasiassa merkkaa edes se elämän pituus vaan laatu. Tuo ensin mainittu vain odottelee kuolemaansa kämpillään kun kaikki tärkeät asiat jää tekemättä. 50:senäkin siis ehtii vielä aloittaa liikunnan ja on iso ero jaksaako ponnista itse syvältä sohvalta ylös vaiko pitääkö muiden vetää.

Tää oli hauska kirjoitus. Oli mukava lukea. Tuo liikunta kaikkinensa on niin vaihteleva käsitys. Siis että mikä määrä riittää yms. Nautin marjastamisesta, eväsretkeilystä ja kävelystä. Pyöräilystä. Salit ei kiinnosta. Leipominen ja ruoanlaitto eri resepteineen on kivaa. Ja syöminen ja herkuttelu. Aineenvaihdunta hidastuu, kiloja kertyy. Pitäis jotenkii tormentautua, että vaatteet sopii päälle. Missin mitoissa ei 60 tarvi llla, ellei halua. Aika kuluu mukavasti. Sopivasti lepposaa luhnustelua, ulkoilua, kulttuuria... pihasauna pari kertaa viikossa, lämmitys kestää talvella n.3h puun, veden kantoineen. Ihanat löylyt. Kirjoja hyllyt täynnä. Käsitöitä. Elokuvia. Koronan aika opettanut kotoiluun. Ei haittaa. Ystävät harvenneet. Ne tärkeimmät entistäkin rakkaimpia. Koko sukuun ei tarvi pitää yhteyttä, vain mukaviin. Kyllä. Mukavasti menee - mutta menköön!

Ei mulla muuta ollu

Missäpäin käytetään sanoja tormentautua ja luhnustaminen? En oo ennen kuullu.

Päijät-Hämeessä. Aika kuvaavia sanoja, eikö?😉

En mäkään ollut kuullut. T. Päijät-Hämeessä syntynyt ja kasvanut. Missä päin maakuntaa tällaisia sanoja käytetään?

No oikeesti? Heinolassa vaik.

50v tuli täyteen tänä vuonna. Rimpuilen kultaisessa häkissäni ja yritän kerätä rohkeutta siihen että toteutan unelmiani ennen kuin olen liian vanha tai kuolen. Ajatuksena olisi irtisanoutua ja mennä kevääksi Lappiin ja sitten ensi vuoden marras-tammikuuksi jonnekin lämpöön.

Kuukausipalkka on niin tärkeä mutta kuitenkin niin ahdistava. Kuinka uskaltaisin ottaa tämän askeleen. PAri vuotta menisi säästöillä mukavasti mutta kun on vielä pari lasta kotona jne jne jne, seli seli seli. 

Runko lahoaa mutta OKSA kovenee..