Vauvan tutustuttaminen ihmisiin, minä vai anoppi oikeassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan tarvitse tuossa iässä. Itsellä 5kk vauva ja tapasi isoäitinsä ekaa kertaa vasta nyt. Hermostuu ja ahdistuu vain jos liian aikaisin muita ympärillä kuin oma isä ja äiti.

Tämä on kulttuurisidonnainen asia. Jos lapsi kasvaa alusta asti isossa yhteisössä ja tottuu alusta asti olemaan monien ja monenikäisten ihmisten kanssa, ei esim. vierastamista esiinny ollenkaan. Ydinperheiden vauvat, jotka näkevät muita aikuisia vain harvakseltaan, tottuvat vastaavasti olemaan vain omien vanhempiensa kanssa ja arkailevat muita ihmisiä.

Ap:n tapauksessa kumpikaan ei ole oikeassa eikä väärässä. On vaan kaksi erilaiata mielipidettä asiasta. Mutta isovanhemman kuuluisi tässä kunnioittaa vanhempien tahtoa ja olla tuputtamatta omaa näkemystään.

Mieheni perheessä asui anoppi ja miniä saman katon alla. Olipa auvoisaa ja rauhallista, koska eivät puhuneet pakollisia asioita lukuun ottamatta keskenään. Oli siitä se ilo, että anopin anoppi tykkäsi minusta, kun näki, ettei miniämensä sulata olemassaoloani. Tämä kyllä helpotti oloani siellä käydessä, koska piti välillä pidempäänkin olla kesälomilla, kun peltohommissa tarvittiin apua.

Monessa maassa tuon ikäiset ovat hoidossa ja pakollinen koulu aloitetaan 3-4v. Suomessakin vielä 70-luvulle saakka.

Miksiköhän suomalaiset lapset ja yleensä suomalaiset ovat sosiaallisesti niin kömpelöitä?

Vierailija kirjoitti:

Monessa maassa tuon ikäiset ovat hoidossa ja pakollinen koulu aloitetaan 3-4v. Suomessakin vielä 70-luvulle saakka.

Miksiköhän suomalaiset lapset ja yleensä suomalaiset ovat sosiaallisesti niin kömpelöitä?

Mikä on sosiaallinen?

Vierailija kirjoitti:

Niin, olishan se ihan kamalaa, jos lapselle muodostuisi muitakin hyviä ja rakastavia ihmissuhteita. Äidin gloria voisi himmentyä. Pidä piilossa, jotta lapsesi tottuu vain sinuun ja sinun tapoihin ja pitää muita uhkana ja pelottavana. Näin voit myöhemmin saada vuoden äiti palkinnon. Oikestaan isäkin kannattaa vieraannutta jo nyt. Turhaan se on siinä pyörimässä. Näin lapsi oppii palvomaan vain sinua.

Mitä höpötät? Ensi kuukaudet äidin ja vauvan suhde on symbioottinen, hyvin fyysinen. Vauva saa ravinnon äidiltä tai äidistä, hän ei vielä koe olevansa erillinen olento. Ja isä todella kuuluu tähän kokonaisuuteen.

Niitä muita ihmissuhteita aletaan muodostaa sitten vähitellen, kun vauva kasvaa ja  alkaa kiinnostua ympäristöstään. Vastasyntynyttä ei ole mikään kiire sosiaalistaa, kun et sä sitä kiinnosta millään tasolla, vaikka olisit kuinka sen verisukulainen.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että jotkut vanhemmat luulevat omistavansa lapset kuten kotieläin omistetaan. He ovat hurmoksellisen vakuuttuneita, että he – ja vain he – tietävät, mikä heidän lapselleen on hyväksi.

Usein kyse on silkasta itsekkyydestä. Lapsesta tehdään oman egon jatko, vallankäytön kohde, jonka avulla aikuinen voi päteä.

Ydinperheen muurien sisään vangitseminen on kasvatusmallina historiallinen poikkeus. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei äidin tai isän tärkeydentunteen välikappaleena.

Sanoisin, että jos anoppi vain kyläilee ja kahvittelee omaksi huvikseen, niin ei sillä ole lapsen kasvatukseen nokan kopauttamista. Päiväkodin työntekijät sitten myöhemmin toki tulevat avuksi, ja heitävoi kuunnellakin, kun hoitavat oikeasti lasta.

Vierailija kirjoitti:

Monessa maassa tuon ikäiset ovat hoidossa ja pakollinen koulu aloitetaan 3-4v. Suomessakin vielä 70-luvulle saakka.

Miksiköhän suomalaiset lapset ja yleensä suomalaiset ovat sosiaallisesti niin kömpelöitä?

Joo niin sosiaallisia että niillä on jatkuvasti edelleen sisällissotia ja levottomuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että jotkut vanhemmat luulevat omistavansa lapset kuten kotieläin omistetaan. He ovat hurmoksellisen vakuuttuneita, että he – ja vain he – tietävät, mikä heidän lapselleen on hyväksi.

Usein kyse on silkasta itsekkyydestä. Lapsesta tehdään oman egon jatko, vallankäytön kohde, jonka avulla aikuinen voi päteä.

Ydinperheen muurien sisään vangitseminen on kasvatusmallina historiallinen poikkeus. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei äidin tai isän tärkeydentunteen välikappaleena.

Justnäin.

Ei voi kovin korkealla äo:lla olla varustettu ihminen, jolle on maailman tärkeintä vaihtaa lapsensa jokainen paskavaippa iha ite!! Kyllä siinä sitten onkin tärkeilyn paikka.

Ei se lapsi ole kenenkään omaisuutta. Järkevä vanhempi osaa tulkita lastaan sen verran, että tietää millainen lapsi on temperamentiltaan ja mitä sen mukaan tarvitsee. Jos lapsi on ujo ja arka, niin lapselle annetaan rauhaa ja vieraita ei ramppaa. Jos lapsi on reipas ja utelias, eikä esim. vierasta, niin silloin LAPSESTA ITSESTÄÄN on varmaan varsin mukavaa, jos ympärillä on ihmisiä ja elämää.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Varmaan se että se reippaus ja rohkeus on hyvä kitkeä jo heti alussa kasvatuksella pois. Poistamalla kaikki ylimääräiset ärsykkeet saadaan kasvatettua tottelevainen rauhaa rakastava estynyt kunnon kansalainen.

Jaaha, taas tyypillinen ruikuttaja miniä.

Mulla vauva on vierastusiässä, ja johan pääsivät neuvolassa näpäyttämään, että ollaan varmasti liikaa kahdestaan kotona, että pitäisi vaan mennä enemmän ihmisten ilmoille. Olen yksinhuoltaja, ja nyt on pandemia-aika. Teen parhaani, ja olisin mielelläni enemmän ihmisten kanssa, mutta ikävä tosiasia on nyt se, että me ollaan todella paljon kahdestaan kotona. Eipä auta, että siitä vielä kuittaillaan. Vierastaminen on normaali kehitysvaihe sitäpaitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa maassa tuon ikäiset ovat hoidossa ja pakollinen koulu aloitetaan 3-4v. Suomessakin vielä 70-luvulle saakka.

Miksiköhän suomalaiset lapset ja yleensä suomalaiset ovat sosiaallisesti niin kömpelöitä?

Joo niin sosiaallisia että niillä on jatkuvasti edelleen sisällissotia ja levottomuuksia.

Joo ne levottomat ja sisällissotien runtelemat maat just tunnetaankin siitä että lapsilla on kattava pääsy varhaiskasvatuksen pariin🤦🏻‍♀️🤦🏻‍♀️🤦🏻‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Mulla vauva on vierastusiässä, ja johan pääsivät neuvolassa näpäyttämään, että ollaan varmasti liikaa kahdestaan kotona, että pitäisi vaan mennä enemmän ihmisten ilmoille. Olen yksinhuoltaja, ja nyt on pandemia-aika. Teen parhaani, ja olisin mielelläni enemmän ihmisten kanssa, mutta ikävä tosiasia on nyt se, että me ollaan todella paljon kahdestaan kotona. Eipä auta, että siitä vielä kuittaillaan. Vierastaminen on normaali kehitysvaihe sitäpaitsi.

Neuvolan puolelta kuulostaa vähän tilannetajun puutteelta mutta kun niitäkin vanhempia on jotka tekee tuon ihan tarkoituksella, liian voimakkaalla kiintymyssuhteella voi myös aiheuttaa vahinkoa, vaan kun se oma korvaamattomuuden tunne on tärkeämpi…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vauva on vierastusiässä, ja johan pääsivät neuvolassa näpäyttämään, että ollaan varmasti liikaa kahdestaan kotona, että pitäisi vaan mennä enemmän ihmisten ilmoille. Olen yksinhuoltaja, ja nyt on pandemia-aika. Teen parhaani, ja olisin mielelläni enemmän ihmisten kanssa, mutta ikävä tosiasia on nyt se, että me ollaan todella paljon kahdestaan kotona. Eipä auta, että siitä vielä kuittaillaan. Vierastaminen on normaali kehitysvaihe sitäpaitsi.

Neuvolan puolelta kuulostaa vähän tilannetajun puutteelta mutta kun niitäkin vanhempia on jotka tekee tuon ihan tarkoituksella, liian voimakkaalla kiintymyssuhteella voi myös aiheuttaa vahinkoa, vaan kun se oma korvaamattomuuden tunne on tärkeämpi…

Juu, mut ihan varmaan joka tapauksessa päästään parempaan lopputulokseen etsimällä niitä hyviä puolia ja voimavaroja ja tukemalla ja kannustamalla vanhempia. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, ja vanhemmuus on nykyään siksi aika kamalaa, että koko ajan ollaan neuvomassa ja kyttäämässä. Jos lapsi vierastaa, jotain on mennyt tosi hyvin ja oikeinkin, koska silloin hänellä on kiintymyssuhde vanhempaansa. Poistun keskustelusta tämän kommentin jälkeen, koska en jaksa jäädä lukemaan jankkaamista ja toisten haukkumista ja arvostelua. Sellainen ei auta ketään. Annetaan ihmisten toteuttaa omaa vanhemmuuttaan rauhassa, poislukien väkivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäisin anoppia jos kyse olisi vuoden ikäisestä, mutta 2,5 kuukautta... Kai sillä on hyvin vähän aavistusta mitä ympärillä tapahtuu. Toki läheisiin ihmisiin on hyvä tutustuttaa ennen kuin osaa vierastaa, mutta tuskin sille vauvalle on mitään eroa onko se tuon ikäisenä ollut 5 tuntemattomassa sylissä vai 20:ssä.

Tai tutustuuko vauva samalla 5 ihmisen vai 20 vieraan pöpövarantoon.

Vastuutonta ottaa tautisena aikanamme vierasta vauvaa syliin vain "tutustuakseen", koska et sä vieras virusten kantoteline sitä vauvaa kiinnosta minkään vertaa.

Jos ne ihmiset päästää kotiinsa, niin silloin on jo ollut vastuuton. Jos on päästänyt ja kieltäytyy vaivan syliin annosta vaikka vauva ei edes reagoisi itkulla tms., on ihan relevanttia kysyä, että miksi ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus ennen vanhaan suositeltiin, että vasta kolmikuisena vauvaa aletaan näyttää muille ihmisille, ihan lähisukua lukuunottamatta.

En ainakaan näin tautisena aikana kierrättäisi vauvaa missään, RS-virus voi olla hengenvaarallinen noin pienelle.

Milloin muka? Nyt keksit kyllä ihan omiasi, ei tuollaista suositusta ole ollut ikinä.

Olen eri vastaaja mutta kyllä, on ollut suositus. Liittyisikö aikaan jolloin laitettu hoitoon aiemmin täettei vierasta sitten.

Suositusta perusteltiin "niin ei vierasta". Monissa etelän kulttuureissa tuo on myös tapa.

Itse lähinnä vaan mutisin jotain muutenkin neuvolan neuvoille - 1997- 2004 Turussa sai tuollaisia neuvoja neuvolassa.

Eipä olisi tullut mieleenkään jotain sylikaronkkaa aloittaa. Kyläillä anoppilassa oli vkonloppuisin yleensä yhtenä päivänä.

Ei millään mahdu päähän tunkeilevat ihmiset, saati sellaiset jotka lampsivat ilmoittamatta paikalle. Olen ollut avaamatta ovea jos ei ole jaksanut kutsumattomia vieraita. Se oli kerrostaloasumisen etu. Enkä välittänyt mitä kukaan ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vauva on vierastusiässä, ja johan pääsivät neuvolassa näpäyttämään, että ollaan varmasti liikaa kahdestaan kotona, että pitäisi vaan mennä enemmän ihmisten ilmoille. Olen yksinhuoltaja, ja nyt on pandemia-aika. Teen parhaani, ja olisin mielelläni enemmän ihmisten kanssa, mutta ikävä tosiasia on nyt se, että me ollaan todella paljon kahdestaan kotona. Eipä auta, että siitä vielä kuittaillaan. Vierastaminen on normaali kehitysvaihe sitäpaitsi.

Neuvolan puolelta kuulostaa vähän tilannetajun puutteelta mutta kun niitäkin vanhempia on jotka tekee tuon ihan tarkoituksella, liian voimakkaalla kiintymyssuhteella voi myös aiheuttaa vahinkoa, vaan kun se oma korvaamattomuuden tunne on tärkeämpi…

Kyllä ne on nämä rajattomat mummot, jotka ei osaa päästää irti ja jotka hakee niitä "korvaamattomuuden elämyksiä" muiden lapsista.

Neuvolassa käydään niin pienten lasten kanssa, että jos siellä äiti on vielä korvaamaton, siinä ei ole mitään vikaa.

Sen sijaan jos se äiti tunkee 36-vuotiaan poikansa/tyttärensä kotiin korvaamattomana, syntyy näitä ongelmia.

Ei pandemia-aikana vauvoja anneta sylistä syliin.

Koiranpentuja aletaan tuossa iässä sosiaalistamaan eikä lapsivauvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vauvan kanssa kannattaa sulkeutua 4 seinän sisään ja välttää kaikkia kontakteja vähintään vuoden verran. Aikuisten oikeasti: vielä 70-luvun lopussa alussa tuonikäinen vauva oli jo vieraalla hoidossa ja äiti kävi töissä.

Ja sen huomaa mun ikäluokan perusturvan puutteen oirehtimisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kehitykselle tuossa iässä on tärkeintä hyvä ja turvallinen vuorovaikutus omien vanhempien kanssa. Ei todellakaan tarvitse nakella vieraille syliin vain siksi että se olisi "kehitykselle välttämätöntä". Rokotussuojakin taitaa olla tuon ikäisellä vielä vajaa ja niinkuin sanottu, RS- virus on tänä vuonna todella ärhäkkä.

Jos pelkää pöpöjä, ei ihmisiä päästä lainkaan kotiinsa. Ne tarttuu kyllä jos on tarttuakseen vaikkei sylissä pitäisikään.

Minusta tämä kuulostaa melko erikoiselta. Oikeastiko se anoppi nyt määrää ja hyppii silmille? Voisiko olla, että ap on nyt yliherkkä kaikelle?

Sairaaloissa RS:n takia olut nyt paljon pieniä vauvoja. Lääkärit lehdissä kehottaneet varovaisuuteen ja pitämään vauvat turvassa, ei esim. imemässä viruksia kaupoissa ja muissa väenpaljouksissa.

Itse olisin kyllä hyvin varovainen vieraiden syliin antamisessa, koska ei voi tietää, miten siistejä ihmiset ovat tai onko oireeton viruksen levittäjä.

Kun itse menen vauvaperheeseen tai vanhuksen luo, menen suihkun kautta, puhtain hiuksin ja puhtaissa vaatteissa - näin tein jo ennen koronaa. Vauvaa ei ole tarpeen koulia sosiaalisuuteen parikuisena, jolloin hän lähinnä syö ja nukkuu ja tarvitsee ennen muuta omien vanhempien läheisyyttä.

OT, mutta kyllä niihin puhtaisiin vaatteisiin ja hiuksiin ehtii pöpöjä kertymään ihan siinä matkallakin, ennen kuin pääset vauvaperheen ovelle asti. Jos tekee sellaista työtä joissa tällaisilla asioilla on väliä, niin silloin niitä työvaatteita ei todellakaan pueta kotona matkaksi, vaan vaihdetaan työpaikalla pukkarissa. Vauvaperheissä vierailuun taas ei tietääkseni mikään taho ole tällaista ohjetta antanut, joten eiköhän normaalin käyttöpuhtaat vaatteet kelpaa ihan hyvin.

Sun tilanteessa anoppi on ehkä hieman liian innokas. Toki siinä on oikeassa, että lapsen sosiaalistaminen on ehdottoman tärkeää.

Jos lasta pidetään aina vaan samassa tutussa pienessä piirissä samojen ihmisten ympäröimänä, niin sillä tehdään karhunpalvelus. Itselläni oli näin. Koulun aloitus oli kamala shokki, kun yhtäkkiä tutut ihmiset ja tutut ympyrät katosivat. Itsevarmuudesta ei tietoakaan enkä osannut toimia vieraiden lasten kanssa. Tuo lapsuuden sosiaalisen kasvatuksen puuttuminen on heijastunut ihan tähän päivään asti.

Äitini oli siinä mielessä kasvattajana laiska, että ei ymmärtänyt/ollut kiinnostunut lapsen henkisistä tarpeista. Hänen mielestään tyyliin riitti, että lapsella on ruokaa ja katto pään päällä. Ja noinhan se ei oikeasti ole!

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotiin vaan ja sosiaalistumaan. Anoppi on oikeassa.

Vauva elää tämänikäisenä vielä ns. symbioottista vaihetta eikä edes tajua olevansa äidistään erillinen olento. Irtautuminen tapahtuu vasta paljon myöhemmin, ja tällöin lapsi tajuaa olevansa erillinen olento kuin äiti.

Tämän vuoksi vauvaa ei tulisi viedä ollenkaan laitoshoitoon ainakaan ennen puolentoista tai kahden vuoden ikää, jolloin vasta sosiaalistumisen kehitys varsinaisesti alkaa. Vauva ei ole kypsä laitoshoitoon, vaan kokee jokaisen eron äidistään lopullisena erona. Nämä ovat professori Liisa Keltikangas-Järvisen oppeja.