Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tutustuttaminen ihmisiin, minä vai anoppi oikeassa?
Mitä mieltä olette tästä kun anoppi on oikein ottanut asiakseen että vauvan pitää tutustua moniin ihmisiin? Kyseessä 2,5kk ikäinen vauva, meidän esikoinen. Hyvä kun olen itsekään ehtinyt tutustumaan lapseeni, niin anoppi painostaa että koko ajan pitäisi viedä vauvaa kylään että näkee muitakin kuin vanhemmat ja aina kun meille tulee joku, vauva pitäisi antaa vieraalle syliin. On kuulemma tärkeää lapsen kehitykselle. Vieraillessaan anoppi ei myöskään "anna" minun hoitaa vauvaa rauhassa vaan kärkkyy koko ajan että pääsee itse vaihtamaan vaippaa tms. Koen tämän tosi ahdistavana, mehän hankimme lapsen koska haluamme itse olla sen kanssa ja hoitaa. Kyllä lapsi ehtii tutustua lähemmin muihin ihmisiin sitten kun osaa kommunikoida enemmän. Kasvatanko lapsestani nössön jos haluan vauvana pitää hänet pääasiassa vanhempien hoivassa? :(
Kommentit (340)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni totuus on tuolta väliltä. Hyvä teille molemmille, että vauva tutustuu uusiin ihmisiin tai ylipäänsä näkee muita ihmisiä. Korona-ajan vauvoista/lapsista näkee, mitä sosiaalisten kontaktien puute kehitykselle tekee.
Toisaalta vauva on vielä tosi pieni, eli ei mielestäni aivan vielä ole kauhea kiire tutustuttaa.
Tuosta en jaksaisi hermostua, että anoppi 'varastaa' vauvan kun on kylässä tai olette siellä. Anna vaihtaa vaippaa ja helliä vauvaa ja ota ilo irti siitä, että saat itse hetken hengähdystauon vauvasta. Se on kuitenkin kaiken muun ajan sinun ja miehesi vastuulla. Eli ota innokas apu vastaan.
Tartun tuohon väitteeseen, kuinka muka korona-ajan vauvoista näkee, että elivät vailla sosiaalisia kontakteja. Oletan, että tarkoitat vuosina 2019-2022 syntyneitä vauvoja? Kehtaan olla eri mieltä.
Ihmislapsen ensimmäinen sosiaalinen.herkkyyskausi alkaa 2-vuotiaana, moni ei vielä tuolloinkaan kkaipaa muiden lasten seuraa päivittäin. Lapset alkavat leikkiä yhdessä noin 3-vuotiaana, tätä ennen leikit ovat vain rinnakkaisleikkejä, joissa tyyliin hakataan hiekkakakkuja vierekkäin. Eli nimenomaan ne koronavuosina syntyneet vauvat EIVÄT ole erityisemmin kärsineet tuosta 2 vuoden lockdownista! Heidän kehitykseensä se ei ole vaikuttanut, ellei heidän vanhemmat ole olleet esim masentuneita ko aikojen takia.Enemmänkin koen, että korona-aika oli rankinta ja vaikutti negatiivisesti eniten 3-18-vuotiaisiin lapsiin! Heille kaverit ja harrastukset kun on jo tärkeitä!
Vauvoille ja taaperoille riittää vallan mainiosti omat vanhemmat, sisarukset, ja ajoittaiset satunnaiset muut ihmiskontsktit (esim naapurit ja suku).
Todella Ohis, mutta täyttä asiaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että jotkut vanhemmat luulevat omistavansa lapset kuten kotieläin omistetaan. He ovat hurmoksellisen vakuuttuneita, että he ja vain he tietävät, mikä heidän lapselleen on hyväksi.
Usein kyse on silkasta itsekkyydestä. Lapsesta tehdään oman egon jatko, vallankäytön kohde, jonka avulla aikuinen voi päteä.
Ydinperheen muurien sisään vangitseminen on kasvatusmallina historiallinen poikkeus. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei äidin tai isän tärkeydentunteen välikappaleena.
Pienet lapset ovat ihanan tyytyväisiä ja turvassa kun ovat isän ja äidin ikiomia, jos se on kerrottu heille.
Välittävistä vanhemmista huokuu huolenpito, jonka muutkin huomaa.
Jos on jo omansa kasvattanut pitää tajuta, että oma vuoro on mennyt jo ja voi vain tukea perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi kieroili niin että lopetin imettämisen ku vauva oli 2 kk.ta.
Taka-ajatuksena että saa hoitoon, yökylään, sitten.
Lankaan menin epävarma nuori äiti.
Voi ei miten ikävää ja röyhkeää. Haluatko kertoa tarkemmin miten tuo kieroilu tapahtui?
Olette molemmat väärässä.
"Omena ei kauas puusta putoa."
Vierailija kirjoitti:
Olette molemmat väärässä.
"Omena ei kauas puusta putoa."
Ap:han ei ole anoppinsa omena millään tavalla, vaan ihan vaan anopin sukulaisen kanssa naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edes tutustumatta kummankaan mielipiteeseen, niin tietysti SINÄ olet oikeassa! Eihän ANOPPI voi koskaan olla oikeassa, oli hän mitä mieltä tahansa!
Hyvin harvoin se perheen ulkopuolinen voi olla se taho, joka on oikeassa perheen asioista - ne kun eivät hänelle lähtökohtaisesti edes kuulu!
Vierailija kirjoitti:
Vauvan kanssa kannattaa sulkeutua 4 seinän sisään ja välttää kaikkia kontakteja vähintään vuoden verran. Aikuisten oikeasti: vielä 70-luvun lopussa alussa tuonikäinen vauva oli jo vieraalla hoidossa ja äiti kävi töissä.
Ja sepä kuule näkyykin masennus- ja mielenterveysluvuissa nyt jo aikuisilla. Onneksi sentään jotkut olivat kotona ja osalla oli hyvät pysyvät perhepäivähoitajat tai osaavat ja rakastavat isovanhemmat hoitamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni totuus on tuolta väliltä. Hyvä teille molemmille, että vauva tutustuu uusiin ihmisiin tai ylipäänsä näkee muita ihmisiä. Korona-ajan vauvoista/lapsista näkee, mitä sosiaalisten kontaktien puute kehitykselle tekee.
Toisaalta vauva on vielä tosi pieni, eli ei mielestäni aivan vielä ole kauhea kiire tutustuttaa.
Tuosta en jaksaisi hermostua, että anoppi 'varastaa' vauvan kun on kylässä tai olette siellä. Anna vaihtaa vaippaa ja helliä vauvaa ja ota ilo irti siitä, että saat itse hetken hengähdystauon vauvasta. Se on kuitenkin kaiken muun ajan sinun ja miehesi vastuulla. Eli ota innokas apu vastaan.
Tartun tuohon väitteeseen, kuinka muka korona-ajan vauvoista näkee, että elivät vailla sosiaalisia kontakteja. Oletan, että tarkoitat vuosina 2019-2022 syntyneitä vauvoja? Kehtaan olla eri mieltä.
Ihmislapsen ensimmäinen sosiaalinen.herkkyyskausi alkaa 2-vuotiaana, moni ei vielä tuolloinkaan kkaipaa muiden lasten seuraa päivittäin. Lapset alkavat leikkiä yhdessä noin 3-vuotiaana, tätä ennen leikit ovat vain rinnakkaisleikkejä, joissa tyyliin hakataan hiekkakakkuja vierekkäin. Eli nimenomaan ne koronavuosina syntyneet vauvat EIVÄT ole erityisemmin kärsineet tuosta 2 vuoden lockdownista! Heidän kehitykseensä se ei ole vaikuttanut, ellei heidän vanhemmat ole olleet esim masentuneita ko aikojen takia.Enemmänkin koen, että korona-aika oli rankinta ja vaikutti negatiivisesti eniten 3-18-vuotiaisiin lapsiin! Heille kaverit ja harrastukset kun on jo tärkeitä!
Vauvoille ja taaperoille riittää vallan mainiosti omat vanhemmat, sisarukset, ja ajoittaiset satunnaiset muut ihmiskontsktit (esim naapurit ja suku).Todella Ohis, mutta täyttä asiaa!
Juuri niin. Korona-aika saattoi vaikuttaa vauvaan haitallisesti korkeintaan silloin, jos väkipakolla piti viedä ulkopuolisten ilmoille, jolloin suojana oli maskit. Vauva sitten hämmentyneenä joutui katselemaan maskeja, joiden takaa ei ilmeitä nähnyt.
Mutta jos vauvan kanssa maltettiin olla rauhassa kotosalla, kuten parasta vauvalle yleensä onkin, maskien haittoja ei ole päässyt syntymään! Eri asia sitten on se, jos vanhempia korona on masentanut terveyshuolien, läheisten sairastumisten tai omien vanhempien yksinäisyyden, etätöiden tai yritysongelmien ja yleisen maailmantuskan takia.
Vauvaperhe on myös saattanut olla onnellisempi ja tasapainoisempi kuin koskaan, kun on voinut rauhassa rakentaa omaa perhettä ja yhteenkuuluvuutta ilman kiireitä ja seurustelupakkoja, tutustua omaan lapseen ja tapoihin olla vanhempana, ilman ulkopuolisten puuttumista, arvostelua ja "neuvoja".
Olette kumpikin väärässä. Lasta ei pidä erikseen paapoa muttei myöskään ripotella.
Lapsi tulee osaksi elämää ei niin että kaikki asiat tehdään tai ollaan tekemättä lapsen takia. Iästä riippumatta.
Miksi anoppi ei saa vaihtaa vaippaa? Olisin tyytyväinen jos joku haluaisi tehdä sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko siihen, että lapsesta kasvaa epäsosiaalinen, jos häntä ei vauvasta saakka riepotella sylistä toiseen kuin räsynukkea. Meillä kaksivuotias, syntyi juuri kun korona-aika alkoi. Hyvin vähän näimme ihmisiä, silloin tällöin isovanhempia ja meidän sisaruksiamme. Syliin annoimme todella harvoin, sillä pidimme etäisyyttä nähdessämme muita. Ja nyt lapsi on todella sosiaalinen ja avoin tyyppi ja kommunikoi muiden ihmisten kanssa rohkeasti. Vauva tarvitsee vain turvalliset vanhemmat, muut sukulaiset ovat toki plussaa. Se, että isoäidin pitäisi päästä tutustuttamaan lasta tuttavilleen, on vain isoäidin oma henkilökohtainen tarve, eikä mitenkään tarpeellista vauvalle.
Jokainen vanhempi toimikoon omien fiilisten mukaan. Isoäidin pillin mukaan ei tarvitse missään nimessä alkaa tanssimaan. Isoäiti on oman kasvatustyönsä tehnyt, hänellä ei ole sananvaltaa muiden lapsia ja muiden elämää koskeviin asioihin.
Olen omin silmin nähnyt, miten sanan perheen lapsesta, jota voimakastahtoinen anopin vaikutuksesta juurikin riepoteltiin sylistä toiseen ja juostiin paikasta toiseen stressaantuneena, juurikin kasvoi epävarmempi ja sosiaalisesti arka. Sisaruksestaan, joka sai istua ja nukkua vain äidin sylissä (eikä sieltä muualle halunnut, eikä äiti antanut kenenkään väkisin ottaa ja abtaa kaikkien vieraiden syliin ojennettavaksi) , ja myöhemmin isänkin sylissä, kasvoi rohkea sosiaalinen, puhelias, seurallinen, itsevarma.
Minua jaksaa huvittaa nämä paasaukset siitä, että vaihtoehdot ovat joko vastenmielisen mummon tahtoon taipuminen tai vauvaperheen eristäytyminen.
Meillä se mummo nimenomaan oli se, jonka mielestä pitää vaan kököttää kotona (kuten jo lapsuudessani ja nuoruudessani olisi pitänyt kököttää), sen sijaan että liikkuu ja matkustelee lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopin ja miniän välit on aina huonot. Itse käyn harvoin ja lyhyesti poikani perheessä ja vain kutsuttuna. Yleensä miniä on silloin jossain omassa harrastuksessa.En tee mitään askareita heillä, jos pyydetään tuon kauppakassin mukanani. En edes yritä auttaa. Riitoja välttääkseni. Lahjaksi annan vain rahaa, en osta mitään leluja en vaatteita-eivät kelpaa. En anna neuvoja. Hyvin on mennyt 10 vuotta näin.
Vierailija kirjoitti:
Anopin ja miniän välit on aina huonot. Itse käyn harvoin ja lyhyesti poikani perheessä ja vain kutsuttuna. Yleensä miniä on silloin jossain omassa harrastuksessa.En tee mitään askareita heillä, jos pyydetään tuon kauppakassin mukanani. En edes yritä auttaa. Riitoja välttääkseni. Lahjaksi annan vain rahaa, en osta mitään leluja en vaatteita-eivät kelpaa. En anna neuvoja. Hyvin on mennyt 10 vuotta näin.
Miksi sen miniän pitäisi olla paikalla kun sinä siellä käyt, eihän hän ole sukulaisesi. Rahalahja on paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan kun esikoinen oli n. 9 kk ja vierasti jokseenkin kaikkia äitiään, isäänsä ja mummojaan lukuunottamatta, lähdettiin sukuloimaan ulkomaille. Siellä tavattiin vastaavanlainen espanjalainen perhe, joiden lapsi oli päivän ikäerolla meidän poikaan. He eivät edes ymmärtäneet koko vierastamisen käsitettä, vaikka meille oli opetettu sen olevan normaali kehitysvaihe. Siellä päin vauvat ovat jo pienestä pitäen sukulaistensa ja vanhempiensa ystävien kanssa. Että ei ne varmaan siitä rikkikään mene.
Jaha. Vauva tehtävä hoitaa isoäitiä ja appivanhempien ja tossun miehen kanssa eläväkö se siellä? Onko nyt kyseessä vaippa-vaippa-vaippanen vai puuro-puuro-puuronen?
Vauvat alkaa yleensä vierastamaan noin 4 kk ikäisinä kaikkia joita eivät tunnista, eli jos siihen asti vauva näkee vain vanhempansa, on edessä noin vuoden ikään asti aika, kun vauva kestä yhtään vierasta ihmistä lähellään.
Suosittelisin nyt ainakin jonkin verran tutustumaan muihinkin mahdollisiin sukulaisiin tai ystäviin, joille vauvan voi hetkeksi jättää hoitoon, että itse pääsee vaikka lenkille.
Sinä olet oikeassa . Kyllä eläinmaailmassakin nisäkkäiden jälkeläiset ovat emonsa hoivissa siihen asti kunnes ovat riittävän isoja tutustumaan ympäröivään maailmaan ja silloinkin vain lähietäisyydellä emostaan
Minä olen luullut että ensimmäiset 3 kuukautta kannattaisi olla aikalailla oman perheen kesken, varsinkin näin flunssa/tautikaudella.
Vierailija kirjoitti:
Vauvat alkaa yleensä vierastamaan noin 4 kk ikäisinä kaikkia joita eivät tunnista, eli jos siihen asti vauva näkee vain vanhempansa, on edessä noin vuoden ikään asti aika, kun vauva kestä yhtään vierasta ihmistä lähellään.
Suosittelisin nyt ainakin jonkin verran tutustumaan muihinkin mahdollisiin sukulaisiin tai ystäviin, joille vauvan voi hetkeksi jättää hoitoon, että itse pääsee vaikka lenkille.
Kuka on väittänyt että ap pitäisi sen lapsensa kellarissa eristyksissä? Ei se anoppi ja anopin määräämät sylittelyt ole vaihtoehto täydelle eristäytymiselle.
Yleensä isät hoitaa kun äiti urheilee.
Edes tutustumatta kummankaan mielipiteeseen, niin tietysti SINÄ olet oikeassa! Eihän ANOPPI voi koskaan olla oikeassa, oli hän mitä mieltä tahansa!