Vauvan tutustuttaminen ihmisiin, minä vai anoppi oikeassa?

Päiväkotiin vaan ja sosiaalistumaan. Anoppi on oikeassa.

Miksi sua tai ketään muutakaan kiinnostaa anopin puheet? Älä ole tekemisissä, jos hän on ikävä ihminen. Mitä nopeammin tajuat sen, sen parempi.

Tuntuu, että jotkut vanhemmat luulevat omistavansa lapset kuten kotieläin omistetaan. He ovat hurmoksellisen vakuuttuneita, että he – ja vain he – tietävät, mikä heidän lapselleen on hyväksi.

Usein kyse on silkasta itsekkyydestä. Lapsesta tehdään oman egon jatko, vallankäytön kohde, jonka avulla aikuinen voi päteä.

Ydinperheen muurien sisään vangitseminen on kasvatusmallina historiallinen poikkeus. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei äidin tai isän tärkeydentunteen välikappaleena.

Vauvan kanssa kannattaa sulkeutua 4 seinän sisään ja välttää kaikkia kontakteja vähintään vuoden verran. Aikuisten oikeasti: vielä 70-luvun lopussa alussa tuonikäinen vauva oli jo vieraalla hoidossa ja äiti kävi töissä.

Höpöhöpö, nyt rajat anopille.

Pieni lapsi tarvitsee vain rakastavia päähoitajiaan.

Ei noin pientä tarvitse tunkea koko ajan vieraiden syliin. Sehän on vasta aloittamassa sopeutumisen ulkomaailmaan eikä taida edes muistaa muutamaa päivää pidemmälle.

Joskus ennen vanhaan suositeltiin, että vasta kolmikuisena vauvaa aletaan näyttää muille ihmisille, ihan lähisukua lukuunottamatta.

En ainakaan näin tautisena aikana kierrättäisi vauvaa missään, RS-virus voi olla hengenvaarallinen noin pienelle.

Anoppi voi hankkia oman vauvan ja tehdä vauvansa kanssa, mitä lystää. Ihan itse sinä päätät, kuinka toimit oman lapsen kanssa.

MItes sun oma äiti? Saako hän vaihtaa vaippaa ja pitää vauvaa sylissä?

Oikeasti tässä ei ole olennaista se, kuka on oikeassa ja kuka ei. Mielestäni anoppi puuttuu asioihin, jotka hänelle ei kuulu. En ymmärrä ihmisiä, jotka kokevat, että vanhempia saa komennella ja pakottaa heille omia mielipiteitään lastenhoidosta.

Anopille porttikielto että rauhoittuu.

Teidän perheen asiat ei kuulu hänelle pätkän vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vauvan kanssa kannattaa sulkeutua 4 seinän sisään ja välttää kaikkia kontakteja vähintään vuoden verran. Aikuisten oikeasti: vielä 70-luvun lopussa alussa tuonikäinen vauva oli jo vieraalla hoidossa ja äiti kävi töissä.

Vuoden?

Surullisen usein kuulen väitteitä, että joidenkin mukaan oma koti on lapselle paras paikka vähintään kolmivuotiaaksi.

Tosin mitään perusteluja tälle ei koskaan esitetä. Vakaumus kumpuaa syvältä äidin sisimmästä. Se on uskonkappale, jonka kyseenalaistaminen on lähes henkilökohtainen loukkaus.

Miehesi kannattaa nyt vetää rajat omalle äidilleen. Te vanhempina päätätte mikä on lapsellenne hyväksi ja toimitte sen mukaan. Vähentäkää selvästi yhteisen ajan viettämistä anopin kanssa jos koet sen ahdistavaksi. Tilanne on kaikille uusi (ehkä anopin ensimmäinen lapsenlapsi?). Luultavasti anoppikin tuosta rauhoittuu mutta kannattaa jo lapsenkin vuoksi ottaa omaa tilaa enemmän.

Pieni vauva ei tarvi muuta kuin turvallisen kontaktin häntä hoitaviin aikuisiin. Ei jatkuvaa tutustumista uusiin ihmisiin, sen ehtii myöhemminkin. Tässä vaiheessa pääasiassa tulisi olla vanhempien oma jaksaminen.

Mut ku lapsi on ujo ja arka…

Ei kai se anoppi teillä koko ajan ole? Älä välitä, tee kuten tykkäät.

Omaa anoppiani ei voinut vähempää kiinnostaa lapsenlapset. Ei sekään mukavaa ole. Nyt on itsekin harmissaan, kun lapset on jo isoja, eikä heitä vuorostaan kiinnosta nähdä anoppia.

Yli-innokas anoppi ja ahdistunut omistushaluinen äiti on hemmetin huono yhdistelmä.

Totuus on se, että jos haluat parisuhteesi onnistuvan, tee jonkunlaisia kompromissejä. Saat anopista hyvän lastenhoitajan, kun lapsi on isompi ja riitely miehen äidin kanssa jostain vaipanvaihdosta tuskin johtaa siihen, että miehelläsi on hyvä olla.

Sä saat olla sen lapsen kanssa koko lopun ikääsi. Teidän välit tuskin hajoaa siihen, että sen ympärille kasvaa rakastavien ihmisten joukko.

Itse sairastuin todella pahasti kun vauva oli 4 kuukautta. Oma anoppini tuli hätiin ja piti homman käynnissä pari viikkoa. Toi lapsen rinnalle ja hoiti kaikki muut asiat.

Jaahas tämä asiahan on yhtä kuuma peruna kuin tissiruokailu kuinka ei ole yhtään pervoa heilutella alastomia tissejä nenän edessä kun se on vauvan ruokaa.

Uskon asioista ei voi kiistellä.

Vierailija kirjoitti:

Yli-innokas anoppi ja ahdistunut omistushaluinen äiti on hemmetin huono yhdistelmä.

Totuus on se, että jos haluat parisuhteesi onnistuvan, tee jonkunlaisia kompromissejä. Saat anopista hyvän lastenhoitajan, kun lapsi on isompi ja riitely miehen äidin kanssa jostain vaipanvaihdosta tuskin johtaa siihen, että miehelläsi on hyvä olla.

Sä saat olla sen lapsen kanssa koko lopun ikääsi. Teidän välit tuskin hajoaa siihen, että sen ympärille kasvaa rakastavien ihmisten joukko.

Itse sairastuin todella pahasti kun vauva oli 4 kuukautta. Oma anoppini tuli hätiin ja piti homman käynnissä pari viikkoa. Toi lapsen rinnalle ja hoiti kaikki muut asiat.

Ei tuo anoppi lasta rakasta.

Ei todellakaan tarvitse tuossa iässä. Itsellä 5kk vauva ja tapasi isoäitinsä ekaa kertaa vasta nyt. Hermostuu ja ahdistuu vain jos liian aikaisin muita ympärillä kuin oma isä ja äiti.

Mitä vähemmän pieni vauva isovanhempia tapaa, sitä helpompi isovanhempien on kieltäytyä hoitovaatimuksista myöhemmin. Eihän sitä melkein vierasta lasta hoitoon voi ottaa, pärjätkää vanhemmat keskenänne vielä muutama vuosi, niin ehkä sitten.