Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tutustuttaminen ihmisiin, minä vai anoppi oikeassa?
Mitä mieltä olette tästä kun anoppi on oikein ottanut asiakseen että vauvan pitää tutustua moniin ihmisiin? Kyseessä 2,5kk ikäinen vauva, meidän esikoinen. Hyvä kun olen itsekään ehtinyt tutustumaan lapseeni, niin anoppi painostaa että koko ajan pitäisi viedä vauvaa kylään että näkee muitakin kuin vanhemmat ja aina kun meille tulee joku, vauva pitäisi antaa vieraalle syliin. On kuulemma tärkeää lapsen kehitykselle. Vieraillessaan anoppi ei myöskään "anna" minun hoitaa vauvaa rauhassa vaan kärkkyy koko ajan että pääsee itse vaihtamaan vaippaa tms. Koen tämän tosi ahdistavana, mehän hankimme lapsen koska haluamme itse olla sen kanssa ja hoitaa. Kyllä lapsi ehtii tutustua lähemmin muihin ihmisiin sitten kun osaa kommunikoida enemmän. Kasvatanko lapsestani nössön jos haluan vauvana pitää hänet pääasiassa vanhempien hoivassa? :(
Kommentit (340)
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko sinulle sen paskavaipan vaihto on noin tärkeää? Siis ihan oikeasti.
Anopillehan se tuntuu olevan tärkeää, kun sitä pitää päästä toisten lapsillakin toteuttamaan. Siinä, että omat vnhemmat vaihtavat lapsensa vaipat ei ole mitään outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi voi hankkia oman vauvan ja tehdä vauvansa kanssa, mitä lystää. Ihan itse sinä päätät, kuinka toimit oman lapsen kanssa.
Eikö miehellä ole sananvaltaa lapseensa?
Tietysti. Ongelma on se, että mies on samaa mieltä kanssani, mutta ei halua asettua äärimmäisen narsistista äitiään vastaan. Yrittää miellyttää loppuun asti, vaikka lopussa anoppi voittaa ja miehelläni on paha mieli.
Miksi te sitten olette hänen kanssaan tekemisissä? Jos hän on niin kauhea, miksi hän tulee teille tai te menette hänen luokseen? Jos hän ei saa vauvanne kanssa olla, te ilmoitatte sen. Jos hän on kanssanne, hänellä on oikeus sanoa miten hän haluaisi toimittavan vaikka se olisi väärin. Rajaaminen siinä vaiheessa kun hän on kanssanne tuntuu olevan vaikeaa. Älkää nyt hyvät ihmiset asettako ketään teistä siihen asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi voi hankkia oman vauvan ja tehdä vauvansa kanssa, mitä lystää. Ihan itse sinä päätät, kuinka toimit oman lapsen kanssa.
Eikö miehellä ole sananvaltaa lapseensa?
Tietysti. Ongelma on se, että mies on samaa mieltä kanssani, mutta ei halua asettua äärimmäisen narsistista äitiään vastaan. Yrittää miellyttää loppuun asti, vaikka lopussa anoppi voittaa ja miehelläni on paha mieli.
Miksi te sitten olette hänen kanssaan tekemisissä? Jos hän on niin kauhea, miksi hän tulee teille tai te menette hänen luokseen? Jos hän ei saa vauvanne kanssa olla, te ilmoitatte sen. Jos hän on kanssanne, hänellä on oikeus sanoa miten hän haluaisi toimittavan vaikka se olisi väärin. Rajaaminen siinä vaiheessa kun hän on kanssanne tuntuu olevan vaikeaa. Älkää nyt hyvät ihmiset asettako ketään teistä siihen asemaan.
Nimenomaan. Jos kumpikaan vanhemmista ei osaa rajata, silloin ihmistä ei edes tavata. Turha sit valittaa, että toinen tekee sitä ja tätä, kun ensin on antanut ymmärtää, että olet tervetullut ajatustesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi voi hankkia oman vauvan ja tehdä vauvansa kanssa, mitä lystää. Ihan itse sinä päätät, kuinka toimit oman lapsen kanssa.
Eikö miehellä ole sananvaltaa lapseensa?
Tietysti. Ongelma on se, että mies on samaa mieltä kanssani, mutta ei halua asettua äärimmäisen narsistista äitiään vastaan. Yrittää miellyttää loppuun asti, vaikka lopussa anoppi voittaa ja miehelläni on paha mieli.
Miksi te sitten olette hänen kanssaan tekemisissä? Jos hän on niin kauhea, miksi hän tulee teille tai te menette hänen luokseen? Jos hän ei saa vauvanne kanssa olla, te ilmoitatte sen. Jos hän on kanssanne, hänellä on oikeus sanoa miten hän haluaisi toimittavan vaikka se olisi väärin. Rajaaminen siinä vaiheessa kun hän on kanssanne tuntuu olevan vaikeaa. Älkää nyt hyvät ihmiset asettako ketään teistä siihen asemaan.
Nimenomaan. Jos kumpikaan vanhemmista ei osaa rajata, silloin ihmistä ei edes tavata. Turha sit valittaa, että toinen tekee sitä ja tätä, kun ensin on antanut ymmärtää, että olet tervetullut ajatustesi kanssa.
Se on helppo sanoa näin sivusta ja ehkä jopa tämän kokeneena.
Itsekin tiedostin ihan liian myöhään mitkä on mun / meidän oikeudet, ja sen ettei mitä tahansa tarvitse sietää.
Kyseinen henkilö saattaa olla tosi nuori ja jos on koko ikänsä ollut normaalia enemmän kontrollin alla, ei siitä välttämättä ole kovin helppo päästä irti tai edes tajuta että hei, mä olen aikuinen ja mulla on oma elämä.
Moni saattaa vielä toivoa että siitä uudesta isovanhemmasta tulisi ihan ok isovanhempi vaikkei olisi ollut kummoinen vanhempi.
Ihan ymmärrettävää että vie aikaa oppia pitämään puoliaan, ja esim. nämä vertaiskeskustelut auttaa ymmärtämään mikä on ok ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi voi hankkia oman vauvan ja tehdä vauvansa kanssa, mitä lystää. Ihan itse sinä päätät, kuinka toimit oman lapsen kanssa.
Eikö miehellä ole sananvaltaa lapseensa?
Tietysti. Ongelma on se, että mies on samaa mieltä kanssani, mutta ei halua asettua äärimmäisen narsistista äitiään vastaan. Yrittää miellyttää loppuun asti, vaikka lopussa anoppi voittaa ja miehelläni on paha mieli.
Kysymys oli tarkoitettu tolle idarille jonka mielestä lapsi on vain naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tullut mieleen lukea jotain tuoretta kasvatusopasta tai tietokirjallisuutta lapsen kehitysasteista?
Lapsi ei aluksi erota ihmisiä toisistaan, kunhan saa rauhassa olla sylissä. En käyttäisi tätä hyväkseni, vaan lapsi saisi mielellään olla rauhassa ja tutustua omaan perheeseen. Siis liikutte vauvan kanssa normaalisti mutta en soisi että varsinkaan ventovieraat sitä käpälöi, eikä kauheesti sukukaan. Vasta kun lapsi vierastaa, se on merkki siitä että se oikeasti tietää ketkä ovat perheenjäseniä. Silloin lapsen pitäisi päästä aina halutessaan omien vanhempien syliin.
Kun perusluottamus siihen että vanhemmat on ja pysyy on rakennettu, lapsi saattaa olla utelias tapaamaan muita, mutta omien vanhempien läsnä ollessa. Turvallisten ihmisten joukko voi nyt ruveta laajenemaan isovanhempiin, muihin sukulaisiin ja vanhempien lähimpiin tuttaviin, niin että vanhemmat ovat paikalla. Herkästi pärähtää lapsi itkemään jos ei ole - tässä kohtaa "karaiseminen" on väärä valinta eikä tue lapsen rohkeutta vaan päin vastoin takertumista.
Ei siinä varmaan ole yhtä oikeaa linjaa. Eniten vaikuttaa lapsen temperamentti, sehän näkyy jo pienellä vauvallakin. Esikoiseni oli sellainen, että vierasti tosi paljon ja oli kaikin puolin varovainen, kuopus taas oli selvästi rohkeampi. Sen mukaan kannattaa mennä. Anoppia ehkä ymmärrän siinä, että hänen oppinsa ovat ajalta, jolloin lapsi luultavasti piti laittaa hoitoon jo ihan pienenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota nyt hyvä ihminen sitä omaa aikaa, kun sitä tarjotaan.
Mullahan on sitä monta tuntia viikossa. Lapsella on turvallinen ja huolehtiva isä! Määräilevä anoppi ei todellakaan saa minua viettämään omaa aikaa hyvillä mielin. Vauvamme myös nukkuu erittäin hyvin öisin joten en ole edes päiväunia kaivannut. Ap
Sanopas nyt miten se anoppi todella määräilee? Kuulostaa enemmän anoppivihalta kuin vauvan hoitoon liittyvältä ongelmalta.
Lue aloitus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvalla kestää 3kk kiintyä hoitajaan. Pidä anopille korona raja. Sinä olet lapsen äiti, miehesi lapsen isä. Olette parasta lapsellenne. Minun mielestä pientä ei saa altistaa turvattomuudelle vieraiden ihmisten parissa.
Onnea❤️Lapsen isoäitikö on "vieras ihminen"? Jo, on aikoihin tultu.
Isoäitin tehtävä ei ole päättää miten vauvaa hoidetaan. Saatikka työntää äitiä sivuun. On vieras ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvalla kestää 3kk kiintyä hoitajaan. Pidä anopille korona raja. Sinä olet lapsen äiti, miehesi lapsen isä. Olette parasta lapsellenne. Minun mielestä pientä ei saa altistaa turvattomuudelle vieraiden ihmisten parissa.
Onnea❤️Lapsen isoäitikö on "vieras ihminen"? Jo, on aikoihin tultu.
Isoäitin tehtävä ei ole päättää miten vauvaa hoidetaan. Saatikka työntää äitiä sivuun. On vieras ihminen.
Oma äitini meni sekaisin ensimmäisestä lapsenlapsesta, minun esikoinen. Kunnioitti rajoja pyytämättä. Myöhemmin kertoi, että oli työkaverilleen harmitellut kun osaan pyörittää vauva-arkea, enkä pyydä neuvoja. Sai halutessaan hoitaa vauvaa. Yleensä hoiti, kun menimme kylään, oli silloin kotonaan ja tiesi missä mikäkin tavara oli.
Samoin toimi anoppi.
Nyt olen itse mummo, anoppi. Tunnen rajani. Joillakin se kunnioitus tulee luonnostaan, vaikka sekaisin meneekin pienestä vauvasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se on eri asia, että pitääkö kuin se voiko. Jos teillä on vieraita ja sä kieltäydyt antamasta vauvaa syliin, niin onhan se hieman erikoista kieltämättä. Ja tuo, että anoppi saa vaihtaa vaipan, miksi ei saisi? Ei tuon ikäistä tarvitse vielä muille hoitoon antaa tietenkään, mutta ei se rikkikään mene, jos ei koko aikaa ole sun sylissä.
Tätä itsekin ihmettelen. Miksi rakastavien läheisten ei sallita sylitellä vauvaa? Kyllähän teille sitä keskinäistäkin aikaa varmasti jää. Jos ei jää, olette ihan liikaa anopin luona.
On eri asia antaa lapsi sitä haluavan syliin kuin, että anoppi tulee ja hätistää äidin sivuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvalla kestää 3kk kiintyä hoitajaan. Pidä anopille korona raja. Sinä olet lapsen äiti, miehesi lapsen isä. Olette parasta lapsellenne. Minun mielestä pientä ei saa altistaa turvattomuudelle vieraiden ihmisten parissa.
Onnea❤️mistä sinä tiedät kuka on isä?
En ole ap, mutta loukkaantuisin, mikäli kyseenalaistaisit lasteni isän. Se, että et itse tiedä ei tarkoita, että muilla on samoin. Useimmilla parisuhde perustuu luottamukseen ja ennen kaikkea uskollisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tarkoittaa hyvää, mutta on liiallinen vaatimuksissaan, varsinkin nyt kun on viruskausi päällä (ei vain korona- vaan rs- ja muut). Lapsen äitinä keskustelisin lapsen isän kanssa miten tilanteeseen suhtaudutte ja sitten voisitte kivalla tavalla kiittää anoppia hänen tarjoamastaan hoivasta, mutta myös asettaa ne sopivat rajat ilman että asiasta tulee pahaa mieltä ja riitaa.
Eli aikuisten pitäisi nyt osata keskustella rakentavasti ja sopia kompromissista.
Äitinä AP:n pitäisi ajatella itsensä lisäksi lapsen etua: huolehtia että lapsen ympäristö on turvallinen, mutta myös taata, että lapsella on oikeus isoäitiinsä (ja muihin sukulaissuhteisiin).
Vauva 2,5kk. Mihin on kiire. Kävi meilläkin sukulaisia vauvaa katsomassa. Halusivat pitää sylissä ja saivatkin, mutta ei anopin johdolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tosiaan pitänyt vauvaa eristyksissä, vaan olemme tavanneet läheisiä (myös anoppi) joka viikko syntymästä lähtien. Ja en missään nimessä kiellä muita pitämästä sylissä, useimmat osaa kohteliaasti kysyä tarvitsemmeko apua vauvan kanssa. Anopin "toive" tuntuu olevan että kun on muita ihmisiä paikalla niin minä voisin hyvin kadota vauvan läheltä että tutustuu muihin. Vaisto sanoo ettei tämä ole ok :/ ap
Jos olet jatkuvasti vauvan lähellä etkä pysty olemaan hetkeäkään poissa, käy, kuten kaverilleni eli lapsi vielä yli kaksivuotiaanakaan ei kestä hetkeäkään erossa äidistään, vaan käy heti parkumaan ja kyselemään äitiä, kun poistuu näkyvistä.
Minulla on käsitys, että ap ei ole jatkuvasti lapsen lähellä. Hän on vastaamassa lapsen tarpeisiin lapsen ehdoilla. Käsittääkseni näin luodaan vahva luottamuksellinen vuorovaikutussuhde lapsen ja äidin välille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen ventovieraita teillä lappaa, jos niille ei voi vauvaansa antaa syliin? Ja ihanko oikeasti on valittamisen aihe, jos anoppi haluaa vaihtaa vauvan vaipan? Relaa vähän, ap.
Vauva on ollut hetkiä tätien, setien ja isovanhempien sylissä. Anopin toive on että vierailemme/meille tulisi paljon sukulaisia (hänen johdollaan) ja minä poistuisin takavasemmalle että he saavat olla vauvani kanssa. On eri asia vaihtaa vaippa kerran kuin tulla esim viideksi tunniksi kotiimme vaatimaan vauvaa vain itselleen niin että äidin ei tulisi ollenkaan ottaa kontaktia vauvaan. Ap
Sinun ei koskaan tulisi joutua tuohon asemaan. Luo ihan rauhassa suhde lapseesi. Se on parasta lapsellesi. Jotta saat stressittömän tilan hoivata lastasi ja tutustua häneen, ole lapsellesi äiti. Te päätätte kotinne säännöistä. Mikäli anopille ei sovi, on hänen hyvä pohtia omaa käytöstään. Sanon toistamiseen, te vanhemmat olette parasta lapsellenne❤️
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että jotkut vanhemmat luulevat omistavansa lapset kuten kotieläin omistetaan. He ovat hurmoksellisen vakuuttuneita, että he – ja vain he – tietävät, mikä heidän lapselleen on hyväksi.
Usein kyse on silkasta itsekkyydestä. Lapsesta tehdään oman egon jatko, vallankäytön kohde, jonka avulla aikuinen voi päteä.
Ydinperheen muurien sisään vangitseminen on kasvatusmallina historiallinen poikkeus. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei äidin tai isän tärkeydentunteen välikappaleena.
Katkera?
Tuon ikäinen ei osaa vielä muodostaa mitään ihmissuhteita moniin henkilöihin, vaan tärkeimmät ovat isä ja äiti.
Omasta mielestäni vanhemmat lähtökohtaisesti päättävät, kenelle vauvaa näytetään ja milloin. Oman fiiliksen mukaan toimitte, eikä siihen tarvitse kysyä lupaa anopilta tai keneltäkään muultakaan läheiseltä.
Itse olemme ihan mieluusti esitelleet vauvaa sukulaisille sitä mukaa, kun on satuttu kohtaamaan, mutta me ei jakseta sellaista markkinameininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Yli-innokas anoppi ja ahdistunut omistushaluinen äiti on hemmetin huono yhdistelmä.
Totuus on se, että jos haluat parisuhteesi onnistuvan, tee jonkunlaisia kompromissejä. Saat anopista hyvän lastenhoitajan, kun lapsi on isompi ja riitely miehen äidin kanssa jostain vaipanvaihdosta tuskin johtaa siihen, että miehelläsi on hyvä olla.
Sä saat olla sen lapsen kanssa koko lopun ikääsi. Teidän välit tuskin hajoaa siihen, että sen ympärille kasvaa rakastavien ihmisten joukko.
Itse sairastuin todella pahasti kun vauva oli 4 kuukautta. Oma anoppini tuli hätiin ja piti homman käynnissä pari viikkoa. Toi lapsen rinnalle ja hoiti kaikki muut asiat.
Tilannettanne ei voi verrata toisiinsa, sinä sairastuit.
Mulla kolme lasta ja jokaisen vastasyntyneen kanssa olin hysteerinen, jo synnärillä pelkäsin että kätilö tiputtaa vauvan ja tunkeileva anoppi, joka aina väkisin repi vauvan mun sylistä, oli sitä pahinta. Anoppi juoksi meillä 24/7 ja jokaisen vauvan otti väenväkisin mun sylistä ja viipotti meillä menemään vauva kamalasti sylissä retkottaen. Ne oli ahdistavia aikoja ne, näin jopa painajaisia. Muutaman kerran meillä tuli jopa sanaharkkaa, kun vauva oli nukahtanut mun syliin tissille ja anoppi pamahtaa paikalle ja yritti kaapata taas vauvan syliinsä.
Yllättäen kun lapset kasvoivat, ne eivät ole enää anoppia kiinnostaneet, vain tuo pikkuvauva-aika.
Oikeastiko sinulle sen paskavaipan vaihto on noin tärkeää? Siis ihan oikeasti.