Vauvan tutustuttaminen ihmisiin, minä vai anoppi oikeassa?

Vierailija kirjoitti:

Yli-innokas anoppi ja ahdistunut omistushaluinen äiti on hemmetin huono yhdistelmä.

Totuus on se, että jos haluat parisuhteesi onnistuvan, tee jonkunlaisia kompromissejä. Saat anopista hyvän lastenhoitajan, kun lapsi on isompi ja riitely miehen äidin kanssa jostain vaipanvaihdosta tuskin johtaa siihen, että miehelläsi on hyvä olla.

Sä saat olla sen lapsen kanssa koko lopun ikääsi. Teidän välit tuskin hajoaa siihen, että sen ympärille kasvaa rakastavien ihmisten joukko.

Itse sairastuin todella pahasti kun vauva oli 4 kuukautta. Oma anoppini tuli hätiin ja piti homman käynnissä pari viikkoa. Toi lapsen rinnalle ja hoiti kaikki muut asiat.

Meillä ei ole koskaan ollut tarvetta "päästä lapsesta eroon", jotta parisuhde toimisi. Oma äitini mt-ongelmainen ja anoppi menehtyi nuorimmaisen ollessa 3kk. Ollaan edelleen naimisissa ja hyvin pyyhkii. On selkä- ja käsivaivoja ollut ja ollaan selvitty parisuhteesta ilman lastenhoitoa. Mieheni on ollut poissa töistä, kun en ole päässyt ylös sängystä. Siis anoppi ei ole ylhäisyys!

Oikeassa ja oikeassa. Kuka on oikeassa, no sinä tietysti mitä tulee oman lapsesi hoitoon.

Näinä tautisina aikoina pitäisi kaikkien välttää ylimääräisiä kontakteja. En ymmärrä miksi vauvaa pitäisi sen enempää kuljetella kaikkien lähmittävänä.

Eli anoppi kuriin. Ihan sanot ystävällisesti, mutta napakasti, että vauvan kanssa ei nyt ylimääräistä kuljeta. Sosiaalistumaan ehtii myöhemmin. Kaikkeen jankkaukseen heläytät iloisesti, että myöhemmin myöhemmun, älä huoli muori hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että jotkut vanhemmat luulevat omistavansa lapset kuten kotieläin omistetaan. He ovat hurmoksellisen vakuuttuneita, että he – ja vain he – tietävät, mikä heidän lapselleen on hyväksi.

Usein kyse on silkasta itsekkyydestä. Lapsesta tehdään oman egon jatko, vallankäytön kohde, jonka avulla aikuinen voi päteä.

Ydinperheen muurien sisään vangitseminen on kasvatusmallina historiallinen poikkeus. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei äidin tai isän tärkeydentunteen välikappaleena.

Olipas erikoinen kommentti. Kultamummiko se siellä, vai muuten vaan joku sielun sisar?

Tiedoksi, että kukaan vanhempi ei varmasti ajattele omistavansa lapsiaan siten, kuin vaikka lemmikki tai jotain tavaraa omistetaan.

Silti vanhemmat ovat juurikin ne henkilöt, jotka ensisijaisesti ovat vastuussa lapsestaan tai lapsistaan. Siten heillä on myös velvollisuus ja oikeus päättää lapsiaan koskevista asioista ilman, että siinä tarvii huomioida sukulaisten mielipiteitä.

Tämä ei tarkoita, etteikö niitä voisi halutessaan kuunnella ja poimia kaikista neuvoista ne, jotka parhaiten sopivat omalle perheelle.

Suomessa useampi sukupolvi on aikanaan asunut saman katon alla, mutta nykyään tämä on todella harvinaista. Tähän liittyy myös se, että ydinperhe tekee itsenäisemmin päätöksensä. Tämä on täysin normaali käytäntö.

Jotkut ovat omien vanhempiensa ja lastensa isovanhempiensa kanssa tiiviimpi yhteisö, mutta tähän vaikuttaa erittäin moni asia.

Usein ihmiset ovat osana moniakin yhteisöjä, vaikka eivät kaikkea aikaansa viettäisi jotenkin näitä ajatellen.

Hauskaa kyllä, puhut kommentissasi itsekkyydestä, mutta et kuitenkaan varsinaisesti kuulosta epäitsekkyyden huipentumalta.

Vierailija kirjoitti:

Vauvan kanssa kannattaa sulkeutua 4 seinän sisään ja välttää kaikkia kontakteja vähintään vuoden verran. Aikuisten oikeasti: vielä 70-luvun lopussa alussa tuonikäinen vauva oli jo vieraalla hoidossa ja äiti kävi töissä.

Aivan, 70-luvulla. Nykyäänhän elämme vuotta 2021, joten sitä 70- lukua on turha vetää tähän. Kaikkia asioita ei ole pakko tehdä tietyllä tavalla vain siksi, että oma äiti tai vaikkapa isoäiti, on niin toiminut. Eikä onneksi ole pakkokaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen ventovieraita teillä lappaa, jos niille ei voi vauvaansa antaa syliin? Ja ihanko oikeasti on valittamisen aihe, jos anoppi haluaa vaihtaa vauvan vaipan? Relaa vähän, ap.

Vauva on ollut hetkiä tätien, setien ja isovanhempien sylissä. Anopin toive on että vierailemme/meille tulisi paljon sukulaisia (hänen johdollaan) ja minä poistuisin takavasemmalle että he saavat olla vauvani kanssa. On eri asia vaihtaa vaippa kerran kuin tulla esim viideksi tunniksi kotiimme vaatimaan vauvaa vain itselleen niin että äidin ei tulisi ollenkaan ottaa kontaktia vauvaan. Ap

Olisi kyllä ollut ihana kun olisi ollut anoppi joka omii vauvan viideksi tunniksi itselleen.

Mulla olisi kyllä räjähtäneet tissit jo kolmen tunnin kohdalla.

Omat lapset on jo isoja, mutta samanlaisia kokemuksia on sekä äidistä, että anopista. Meillä olisivat kyllä saaneet hoitaa vauvaa/lasta (kaksi eläkkeellä olevaa ihmistä), mutta kummallista oli, että sitä hoitoapua ei saanut. Eli esimerkiksi kun olisin mennyt kampaajalle, hammaslääkäriin, tanssitunnille tai vaikkapa kauppaan.

Hoitajia olisi kyllä löytynyt viikonloppuisin, mutta silloin oli kiva puuhailla perheen kesken jotain kun mies oli kotona. Tai hoitajaksi tarjouduttiin arkisin (yleensä päivällä) siihen aikaan, kun minulla ei ollut mitään menoa. Sitten taas kun olisi ollut joku meno ja mies esim. työreissulla, niin yllättäen kummallekaan ei sopinutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset on jo isoja, mutta samanlaisia kokemuksia on sekä äidistä, että anopista. Meillä olisivat kyllä saaneet hoitaa vauvaa/lasta (kaksi eläkkeellä olevaa ihmistä), mutta kummallista oli, että sitä hoitoapua ei saanut. Eli esimerkiksi kun olisin mennyt kampaajalle, hammaslääkäriin, tanssitunnille tai vaikkapa kauppaan.

Hoitajia olisi kyllä löytynyt viikonloppuisin, mutta silloin oli kiva puuhailla perheen kesken jotain kun mies oli kotona. Tai hoitajaksi tarjouduttiin arkisin (yleensä päivällä) siihen aikaan, kun minulla ei ollut mitään menoa. Sitten taas kun olisi ollut joku meno ja mies esim. työreissulla, niin yllättäen kummallekaan ei sopinutkaan.

Hoitoapua ei siis saanut juuri silloin kun sitä oikeasti olisi tarvinnut.

Niin, olishan se ihan kamalaa, jos lapselle muodostuisi muitakin hyviä ja rakastavia ihmissuhteita. Äidin gloria voisi himmentyä. Pidä piilossa, jotta lapsesi tottuu vain sinuun ja sinun tapoihin ja pitää muita uhkana ja pelottavana. Näin voit myöhemmin saada vuoden äiti palkinnon. Oikestaan isäkin kannattaa vieraannutta jo nyt. Turhaan se on siinä pyörimässä. Näin lapsi oppii palvomaan vain sinua.

Vierailija kirjoitti:

Niin, olishan se ihan kamalaa, jos lapselle muodostuisi muitakin hyviä ja rakastavia ihmissuhteita. Äidin gloria voisi himmentyä. Pidä piilossa, jotta lapsesi tottuu vain sinuun ja sinun tapoihin ja pitää muita uhkana ja pelottavana. Näin voit myöhemmin saada vuoden äiti palkinnon. Oikestaan isäkin kannattaa vieraannutta jo nyt. Turhaan se on siinä pyörimässä. Näin lapsi oppii palvomaan vain sinua.

Eikö se mummo ole tällainen roikkuva palvonnan vaatija jo toisen sukupolven kimpussa?

Poistu sieltä vauva kuplasta niin elämä helpottuu kummasti sinulla ja ympärillä olevilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tosiaan pitänyt vauvaa eristyksissä, vaan olemme tavanneet läheisiä (myös anoppi) joka viikko syntymästä lähtien. Ja en missään nimessä kiellä muita pitämästä sylissä, useimmat osaa kohteliaasti kysyä tarvitsemmeko apua vauvan kanssa. Anopin "toive" tuntuu olevan että kun on muita ihmisiä paikalla niin minä voisin hyvin kadota vauvan läheltä että tutustuu muihin. Vaisto sanoo ettei tämä ole ok :/ ap

Jos olet jatkuvasti vauvan lähellä etkä pysty olemaan hetkeäkään poissa, käy, kuten kaverilleni eli lapsi vielä yli kaksivuotiaanakaan ei kestä hetkeäkään erossa äidistään, vaan käy heti parkumaan ja kyselemään äitiä, kun poistuu näkyvistä.

Kuulostat ihmiseltä, jonka seurassa minäkin alkaisin parkua, ellen pääsisi pakoon.

meijän vauva on saman ikäinen ja selvästi stressaantuu kyläilystä. kyläillessäkin tuntuu ettei haluaisi edes olla vieraiden sylissä. Sitten aina kun pääsee illaksi kotiin ni on kamala raivoamis show. Että mielummin jätän vähemmälle vierailut, kyllä sitä myöhemminkin ehtii muihin tottua.

"Tuntuu, että jotkut vanhemmat luulevat omistavansa lapset kuten kotieläin omistetaan." - tämä on totta jokin sana  a.p kirjoituksessa  toi saman esiin. 

mutta  a.p lapsi on teidän, ei anoppisi. on tärkeää että lapsella on suhde isovanhempaan. mutta lapsi on 2 kk.

nyt varsinkin korona aikana, ja muutenkin , pidä lapsi ihan omassa perheessä jos tahdot. mutta anopin päästäisin silti JOSKUS kylään. :)

lapselle paras paikka alle 3v on oma koti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kehitykselle tuossa iässä on tärkeintä hyvä ja turvallinen vuorovaikutus omien vanhempien kanssa. Ei todellakaan tarvitse nakella vieraille syliin vain siksi että se olisi "kehitykselle välttämätöntä". Rokotussuojakin taitaa olla tuon ikäisellä vielä vajaa ja niinkuin sanottu, RS- virus on tänä vuonna todella ärhäkkä.

Jos pelkää pöpöjä, ei ihmisiä päästä lainkaan kotiinsa. Ne tarttuu kyllä jos on tarttuakseen vaikkei sylissä pitäisikään.

Minusta tämä kuulostaa melko erikoiselta. Oikeastiko se anoppi nyt määrää ja hyppii silmille? Voisiko olla, että ap on nyt yliherkkä kaikelle?

Sairaaloissa RS:n takia olut nyt paljon pieniä vauvoja. Lääkärit lehdissä kehottaneet varovaisuuteen ja pitämään vauvat turvassa, ei esim. imemässä viruksia kaupoissa ja muissa väenpaljouksissa.

Itse olisin kyllä hyvin varovainen vieraiden syliin antamisessa, koska ei voi tietää, miten siistejä ihmiset ovat tai onko oireeton viruksen levittäjä.

Kun itse menen vauvaperheeseen tai vanhuksen luo, menen suihkun kautta, puhtain hiuksin ja puhtaissa vaatteissa - näin tein jo ennen koronaa. Vauvaa ei ole tarpeen koulia sosiaalisuuteen parikuisena, jolloin hän lähinnä syö ja nukkuu ja tarvitsee ennen muuta omien vanhempien läheisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Herrajumala, ihanko oikeasti isoäidit väkisin tahtovat päästä vaippaa vaihtamaan? Minä, lapsenlapseni ollessa vauva, yritin kaikin keinoin välttää tilannetta, jossa joutuisin vaihtamaan vaipan. (No, aina se ei onnistunut, mutta en minä siitä puuhasta kyllä mitenkään nauttinut).

No, en minäkään hirveästi nauttinut, mutta tiesin, että vaipanvaihtoapua arvostettiin lastenlasteni vanhempien taholta. :D

Eräällä vauvalla ,jota koko ajan kuljetettiin eri paikkoihin,lääkäri totesi stressin.Pikkuvauvat tarvitsevat kasvurauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäisin anoppia jos kyse olisi vuoden ikäisestä, mutta 2,5 kuukautta... Kai sillä on hyvin vähän aavistusta mitä ympärillä tapahtuu. Toki läheisiin ihmisiin on hyvä tutustuttaa ennen kuin osaa vierastaa, mutta tuskin sille vauvalle on mitään eroa onko se tuon ikäisenä ollut 5 tuntemattomassa sylissä vai 20:ssä.

Tai tutustuuko vauva samalla 5 ihmisen vai 20 vieraan pöpövarantoon.

Vastuutonta ottaa tautisena aikanamme vierasta vauvaa syliin vain "tutustuakseen", koska et sä vieras virusten kantoteline sitä vauvaa kiinnosta minkään vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vähemmän pieni vauva isovanhempia tapaa, sitä helpompi isovanhempien on kieltäytyä hoitovaatimuksista myöhemmin. Eihän sitä melkein vierasta lasta hoitoon voi ottaa, pärjätkää vanhemmat keskenänne vielä muutama vuosi, niin ehkä sitten.

Että semmosta henkistä väkivaltaa ja kiristämistä tänään.

Ihan kuin joku olisi hullujen sukulaisten hoitoavun varassa.😂

Vierailija kirjoitti:

Anoppi voi hankkia oman vauvan ja tehdä vauvansa kanssa, mitä lystää. Ihan itse sinä päätät, kuinka toimit oman lapsen kanssa.

Anopille voisi ostaa vauvanuken, jota hoivata. Pienen lapsen paikka on kotona, kyllä hänet myöhemminkin saa tutustutettua muihinkin kuin lähiomaisiin. 

70-luvun vauva täällä hei! Jouduin jo ihan pienenä hoitoon, alle 3 kk ikäisenä ja niin kauan kuin muistan, ovat vanhempani "reipastaneet" minua esimerkiksi jättämällä tuntemattomien hoteisiin ja selviytymään tilanteista, joihin olin liian pieni. Oltiin ihan normaali perhe, mutta silloin lapsia vielä karaistiin ja hyvin varhainen itsenäistyminen oli tavoiteltavaa.

Minusta kasvoi epävarma kaiken varmistelija. Kaiken pitää olla ennalta suunniteltua, kontrolloitua ja minun on vaikea luottaa ihmisiin. Olen ihan varma, että hivenen turvatton lapsuuteni vaikuttaa asiaan.

Omat lapseni olen kasvattanut sillä periaatteella, että äidin ja isän syli on paras. Olin lasten kanssa kotona kunnes täyttivät vuorollaan 4 vuotta enkä ole katunut pätkääkään. En ole koskaan huudattanut lapsia vieraiden sylissä, vaikka luoja tietää miten paljon minua on siihen painostettu, enkä ole pakottanut olemaan reipas. Lapsista kasvoi rohkeita yksilöitä ja varmasti siihen vaikuttaa turvalliseksi koettu lapsuus.

Ap, käske anoppisi painua hiiteen.