Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psyykelääkkeiden käyttö liian hyväksyttävää!
12.03.2015 |
Taas ketiponor-aiheinen aloitus. Ennen sitä essitalopraami, mirtatsapiini, ssri:t..
Psyykelääkkeistä on tullut kuin vitamiinipillereitä. Ihmisillä ei ole mitään kynnystä mennä kinuamaan lääkäriltä nappeja. Ja resurssipulasta johtuva kyvyttömyys kauaskantoisempaan hoitoon, esim. terapiaan, aiheuttaa sen, että reseptejä kirjoitellaan melko kevein perustein.
Lisäksi on tullut sosiaalisesti aivan liian hyväksyttäväksi käyttää psyykelääkkeitä. Edes sosiaalisen häpeän pelko ei enää saa ihmisiä punnitsemaan omaa tilannettaan uudestaan ennen lääkärille marssimista.
Itsellä on ollut lukuisia kausia elämässä, jolloin on tuntunut, että elämä on ollut sysimustaa ja olen sisimmissäni halunnut hypätä sillalta. Silti olen koonnut selkärankani, noussut joka päivä sohvan pohjalta, mennyt sinne töihin, hoitanut ne kunnialla, töiden jälkeen mennyt harrastuksiin kuten ennenkin ja täyttänyt päiväni toiminnalla niin, ettei ole ollut aikaa jäädä märisemään. Kirjoittanut paperille ahdistavat ajatukset. Keskustellut läheisten kanssa. Kohta olo on taas alkanut normalisoitumaan ja pian elämä on taas tuntunut hyvältä. Näin ollen "Fake it till you make it", pätee mielenterveyteen, sikäli kun kyse ei ole psykoottisesta oireesta.
Silloin kun ajatukset alkavat kiertää kehää, kroppa tuntuu painavan sohvan pohjalla tonnin, pakotan itseni ylös ja vedän lenkkarit jalkaan. Kyse on vain tahdonalaisesta liikkeestä, jota psyyke ei voi estää niin kauan kuin hermosto toimii. Juoksen niin lujaa ja niin kauan, ettei päässä ole jäljellä enää yhtään ajatusta. Tämä vastaa minulle sitä päivittäistä lääkitystä. Enkä ole eläessäni tarvinnut kemikaaleja aallonpohjista (jotka ovat olleet sysimustia ja syviä) nousemiseen.
Yhteiskunta ei odota yksilöltä enää lainkaan itsekuria, selkärankaa. Silitellään päälaelle, että voi sinua ressukkaa ja annetaan helpotus tablettimuotoisena. Sitten nämä ihmiset menevät takaisin kotiin sohvan pohjalle, nappaavat tabletin ja odottavat että jotain tapahtuu. Että elämänilo palaa heidän luokseen, yrittämättä itse mennä elämänilon luokse.
Mitä tällä saavutetaan: ehkä hetkellinen helpotus, se, että alkuperäinen ongelma ja elämäntavat jäävät niille sijoilleen, koska yksilö ei liikauta sormeakaan niiden korjaamiseksi, ja kohta ollaan taas aallonpohjassa. Ja sosiaali- ja terveysmenot senkun kasvavat koska ihmiset heittaytyvät uhreiksi eivätkä itse yritä edistää mielenterveyttään.
Kommentit (191)
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:19"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:16"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:49"]"Liian hyväksyttävää"? Mitä se auttaisi, jos tarvitsen sairauteeni lääkityksen (aivoissani puute serotoniinista, ihan sama kun diabeetikon haima ei tuota tarpeeksi insuliinia?!!?), ja lääkityksen käyttäminen ei olisi jonkun mielestä "hyväksyttävää"? Miksi se ei olisi hyväksyttävää? [/quote] Kauheaa kuraa, aivoissasi ei ole pulaa serotoniinista xD Sitä vain pumpataan ylimäärin, että harmittaa vähemmän.
[/quote]
Onhan, masentuneen aivot erottaa terveen aivoista kuvauksissa, koska tietyt osa-alueet eivät toimi tarpeeksi hyvin.
Tai sitten opettajamme ja oppikirjan kustantaja ovat pillerien väärinkäyttäjiä ja feikkasivat kaiken yhdessä.
[/quote]
Sillä ilmiöllä ei ole mitään tekemistä välittäjäaineiden kanssa. Keho sopeutuu ja serotoniinin määrä vaihtelee ihmisellä luonnostaan. Masentunut ihminen käyttää paljon vähemmän aivojaan. Et kyllä yhtään ymmärrä mitä opiskelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleeko koskaan mieleen tehdä jotain asioiden eteen?
Jos masentaa, miettii mistä se johtuu.
Jo yksinäisyys masentaa.
Ei se napeilla lähde.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:32"]Lopettaka se ryyppääminen ja kannabiksen poltto. Menkää töihin ja tehkää lapsia. Sisältöä elämään niin ei "masenna". Vittu saatana näitä ulinakoneita. Pitäis viedä haitille niin oppisivat arvostamaan miten hieno maa tää on. Vetäkää itsenne jojoon jos ootte noin saatanan laiskoja.
[/quote]
En juo enkä käytä kannabista. Töitä teen, lapsetkin tehty. Kehitysmaissa olen käynyt ja maailmaa nähnyt. Silti masentaa. Lisää vinkkejä?
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:28"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:35"] Eikö maalaisjärjellä ole mitään virkaa? [/quote] Ei. Maalairjärjellä käyty keskustelu menee näin: Maalaisjärki:Psyykenlääkkeet ovat ihan turhia. Itseä niskasta kiinni ja lenkille ja kaikki mielenterveysongelmat paranevat. Kysymys; krooninen kipu ja kuolemaan johtava tai invalidisoiva sairaus aiheuttavat masennusta ja monenlaisia psyykisiä häiriöitä. Ihminen joutuu kamppailemaan sen hyväksymisen kanssa, että tulee menehtymään tai vammautumaan, tai elämään sietämättömien kipujen kanssa loppuelämänsä. Hänellä on voimakas huoli läheisistään ja itsestään. Eikö hän saisi käyttää lääkitystä sen tukena, että selviää? Maalaisjärki; se on eri asia. Kysymys; kymmenet tuhannet vanhukset kärsivät kroonisesta masennuksesta, jota aiheuttaa aistien heikkenemisen ja aivoperäisten sairauksien aiheuttama eritistäytyminen, yksinäisyys ja suorituskyvyn lasku. Saavatko he käyttää psyykenlääkkeitä, jotta selviävät? Maalaisjärki; se on eri asia. Kysymys: tuhannet äidit sairastuvat vuosittain hormoniperäiseen synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Jos masennusta ei hoideta, vaikuttaa se vauvan saamaan hoivaan ja vuorovaikutukseen, kiintymyssuhteen muodostumiseen jne. Tila on helppo korjata lääkkeillä. Saako masentunut äiti käyttää psyykenlääkkeitä? Maalaisjärki; se on eri asia. Näin kun käydään järjestelmällisesti läpi nämä eri potilasryhmät, päädytään siihen että itse asiassa tässä ei sitten tarkoitettukaan heistä ketään, vaan kenties vain jotain juuri ap:n kaltaista ihmsitä, jolla sitten kuitenkin taisi olla asiat melko hyvin alunperinkin, kun oli fyysistä terveyttä, työpaikka ja harrastuksia. 2 [/quote] Synnytyksen jälkeinen masennus kuuluu hoitaa hormoneilla, ei ssri lääkkeillä. Ihan vain ohis. Jatkakaa.
[/quote]
Samoin keski-iän masennus hoituu estrogeenillä. Osa paniikkihäiriöistä paranee, kun hoidetaan tension neck kuntoon
[/quote]
Totta. Masennusta medikalisoidaan ihan liikaa. Eikä kaikki paha olo suinkaan johdu kyvyttömyydestä käsitellä tunteita.
Kaljaa, kyllä elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka ollakkaan asiaan ottavat kantaa myös henkilöt, joilla ei taida olla juuri kokemusta mielialahäiriöistä, vakavasta masennuksesta tm. Mistä tämä vihanpurkaus ja agressio tulee? Onko kaikki varmasti kohdallaan?
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:35"]
Tuleeko koskaan mieleen tehdä jotain asioiden eteen? Jos masentaa, miettii mistä se johtuu. Jo yksinäisyys masentaa. Ei se napeilla lähde.
[/quote]
Tuleeko koskaan mieleen, että oikeasti vakavasti masentuneet ovat siinä tilassa, etteivät PYSTY tekemään mitään niiden asioiden eteen? Sillon juuri lääkityksellä saadaan asiat usein edes sille tolalle, että ihmisen on mahdollista alkaa tehdä itse jotakin asioiden eteen. Miksi kukaan haluaisi huvikseen masentua? Ihan varmasti kaikki yrittävät parhaansa mukaan kohentaa oloaan myös muilla keinoin. Ulkopuolinen syyllistäminen aiheuttaa lisää itsesyytöksiä ja masennusta jo entisestään huonossa jamassa oleville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vois vähän ilkeästi kysyä, ihmisenä jolla ei ole ollut mitään sellaisia synkkiä ajatuksia kuten ap:lla, että mites sinä ap olit niin osaamaton että sait itsesti siihen jamaan? Etkä osannut enempää, vai etkö halunnut? Voidaanko me, jotka ei olla koskaan oltu noin surkeassa tilanteessa kuin sinä, nyt tuntea ylemmyyttä sinua kohtaan, samalla lailla kuin mitä sinä tunnet ylemmyyttä niitä kohtaan, jotka eivät pelkällä jumpalla päässeetkään masennuksesta yli?
Ihmisiä voi kiusata monella lailla. Kenties alhaisinta on ottaa kohteeksi ne, joiden tietää olevan todella heikoilla (kuten mielenterveyshäiriöistä kärsivät ihmiset, joilla jo usein on arvottomuuden ja syyllisyyden tunteita, usein ilman syytä, kuten ap näyttää varsin hyvin tietävän) ja iskeä sitten näitten arkaan paikkaan. Väittää tällaista puhdasta skeidaa, että jos vaan vähän yrittäisit et olisi sairas.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:20"]Mä oon ollu samanlainen ku aloittaja. Rämmin, vaikka kuinka teki mieli hypätä sillalta, en tuumaakaan antanu periksi.
Sitten lopulta tuli sen verran paha tärsky, että en jaksanu enää kieltäytyä lääkärin tarjoamista pillereistä. Ja nyt on oikeesti ihanaa, kun elämä rullaa eteenpäin, eikä tarvi enää väkisin vääntää. En lähde lekille siksi, että yrittäisin juosta pahaa oloa pois, vaan siksi, kun tekee mieli liikkua. Energiaa riittää, oon hyvällä tuulella. Itken kyllä ja ajattelen synkkiä ajatuksia, ei tässä mikään zombie oo, mutta en vajoa enää mihinkään sysimustaan.
Mutta jos aloittajan mielestä välillä kuuluu olla itsetuhoisia ajatuksia, niin eipä siinä mitään.
[/quote]
Musta tuntuu, että ap:lla on hoitamaton masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:09"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:05"] [quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:49"]"Liian hyväksyttävää"? Mitä se auttaisi, jos tarvitsen sairauteeni lääkityksen (aivoissani puute serotoniinista, ihan sama kun diabeetikon haima ei tuota tarpeeksi insuliinia?!!?), ja lääkityksen käyttäminen ei olisi jonkun mielestä "hyväksyttävää"? Miksi se ei olisi hyväksyttävää? [/quote] Minä korjaan oloani muulla tavoin, en psyykenlääkkeillä ja kas, kyllä se mieli muuttuu ilman lääketehtaiden tukemista. [/quote] Ja kas, kun sitä serotoniinia ei siellä aivoissani synny minkään "menenpä tästä lenkille"-tempun avulla. Vaikka lenkillä muuten käynkin. Miksi hemmetissä kukaan turvautuisi lääkehoitoon jos ei olisi pakko? En minä tätä välittäjäaineideni epätasapainoa itse valinnut. [/quote] No mitenkäs minä saan mielialan muuttumaan muulla kuin napeilla?
[/quote]
No sinulla se mielialan lasku ei sitten varmaan johdu serotoniinin puutteesta, eikä näin ollen ole sitä, mitä vakavasti masentuneet kokevat. Tietysti jokainen ihminen kokee erilaisia mielialoja elämänsä aikana, mutta kyse onkin siitä, missä vaiheessa ne "muut keinot" eivät yksistään enää tilanteeseen auta. Oletko koskaan ikinä kärsinyt vaikeasta masennuksesta? Epäilenpä. Toivottavasti et joudu koskaan kärsimäänkään.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:08"]
Just tätä! Mutta kun mulla on tämä sairaus! Uhriudutaan sitten siihen ja otetaan tuomio kuin leimana otsaan. Missä vaiheessa apatia, alakulo muuttuu lieväksi masennukseksi? Raja on häilyvä. Ja tällä rajalla ihminen VOI vaikuttaa, mihin suuntaan hänen kokonaistilanteensa etenee. Nappeja napsivaksi sohvaperunaksi vai joksikin muuksi. Ap
[/quote]
Ap rakas. Sulla on vielä yksi läksy opittavana valaistumisen tiellä. EMPATIA. Mistäs sellainen harjoitus sulle löydettäis, ettei sun tarvitse netissä lytätä toisia? Onko ajatuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ja näemmä muistakin tuntuu, että aloittaja ei todella ole parantunut masennuksesta. Nämä hänen kirjoituksensa ovat masentuneen ihmisen kirjoittamia, eivät masennuksesta parantuneen.
Hei, ap, ei ole uhrin leimaa otsassa, jos näkisit minut niin, et savarmasti osaisi päätellä mitään, olen terve ja hyvin voivan näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:08"]
Just tätä! Mutta kun mulla on tämä sairaus! Uhriudutaan sitten siihen ja otetaan tuomio kuin leimana otsaan. Missä vaiheessa apatia, alakulo muuttuu lieväksi masennukseksi? Raja on häilyvä. Ja tällä rajalla ihminen VOI vaikuttaa, mihin suuntaan hänen kokonaistilanteensa etenee. Nappeja napsivaksi sohvaperunaksi vai joksikin muuksi. Ap
[/quote]
Vaihda juu mielellän ammattia...
Ap rakas. Sulla on vielä yksi läksy opittavana valaistumisen tiellä. EMPATIA. Mistäs sellainen harjoitus sulle löydettäis, ettei sun tarvitse netissä lytätä toisia? Onko ajatuksia?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:44"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:09"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:05"] [quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:49"]"Liian hyväksyttävää"? Mitä se auttaisi, jos tarvitsen sairauteeni lääkityksen (aivoissani puute serotoniinista, ihan sama kun diabeetikon haima ei tuota tarpeeksi insuliinia?!!?), ja lääkityksen käyttäminen ei olisi jonkun mielestä "hyväksyttävää"? Miksi se ei olisi hyväksyttävää? [/quote] Minä korjaan oloani muulla tavoin, en psyykenlääkkeillä ja kas, kyllä se mieli muuttuu ilman lääketehtaiden tukemista. [/quote] Ja kas, kun sitä serotoniinia ei siellä aivoissani synny minkään "menenpä tästä lenkille"-tempun avulla. Vaikka lenkillä muuten käynkin. Miksi hemmetissä kukaan turvautuisi lääkehoitoon jos ei olisi pakko? En minä tätä välittäjäaineideni epätasapainoa itse valinnut. [/quote] No mitenkäs minä saan mielialan muuttumaan muulla kuin napeilla?
[/quote]
No sinulla se mielialan lasku ei sitten varmaan johdu serotoniinin puutteesta, eikä näin ollen ole sitä, mitä vakavasti masentuneet kokevat. Tietysti jokainen ihminen kokee erilaisia mielialoja elämänsä aikana, mutta kyse onkin siitä, missä vaiheessa ne "muut keinot" eivät yksistään enää tilanteeseen auta. Oletko koskaan ikinä kärsinyt vaikeasta masennuksesta? Epäilenpä. Toivottavasti et joudu koskaan kärsimäänkään.
[/quote]
Minulla kun on ollut syvää masennusta myös.
Sitten vaihtelevaa plus muut oireet.
Tiedän kyllä.
Korjaus terveen ja hyvin voivan näköinen. Ja tämä hyväksyntä ja jonkinlainen tahdonvoiman jalostuminen on johtanut mm siihen, että yritän harrastaa joka toinen päivä liikuntaa parisen tuntia, eikä tartte hampaat irvessä vääntää, jos tuntuu, että ei millään meinaa jaksaa, niin otan vähä iisimmin.
Kyllähän monikin saa sairauden kun menee lääkärille valittamaan oireista.
Ja sillehän ei sitten voi mitään kun on se " sairaus"!
Jumala nimeltä lääkäri on sen todennut ja tyrkkäs oikein lääkkeet mukaan ja ne on otettava kun Jumala määräsi!
Kärsi kärsi, kirkkaimman kruunun saat;) oot varmadti myös suosittu ja pidetty persoona:)
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:09"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:05"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:49"]"Liian hyväksyttävää"? Mitä se auttaisi, jos tarvitsen sairauteeni lääkityksen (aivoissani puute serotoniinista, ihan sama kun diabeetikon haima ei tuota tarpeeksi insuliinia?!!?), ja lääkityksen käyttäminen ei olisi jonkun mielestä "hyväksyttävää"? Miksi se ei olisi hyväksyttävää? [/quote] Minä korjaan oloani muulla tavoin, en psyykenlääkkeillä ja kas, kyllä se mieli muuttuu ilman lääketehtaiden tukemista.
[/quote]
Ja kas, kun sitä serotoniinia ei siellä aivoissani synny minkään "menenpä tästä lenkille"-tempun avulla. Vaikka lenkillä muuten käynkin. Miksi hemmetissä kukaan turvautuisi lääkehoitoon jos ei olisi pakko? En minä tätä välittäjäaineideni epätasapainoa itse valinnut.
[/quote]
No mitenkäs minä saan mielialan muuttumaan muulla kuin napeilla?