Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psyykelääkkeiden käyttö liian hyväksyttävää!
12.03.2015 |
Taas ketiponor-aiheinen aloitus. Ennen sitä essitalopraami, mirtatsapiini, ssri:t..
Psyykelääkkeistä on tullut kuin vitamiinipillereitä. Ihmisillä ei ole mitään kynnystä mennä kinuamaan lääkäriltä nappeja. Ja resurssipulasta johtuva kyvyttömyys kauaskantoisempaan hoitoon, esim. terapiaan, aiheuttaa sen, että reseptejä kirjoitellaan melko kevein perustein.
Lisäksi on tullut sosiaalisesti aivan liian hyväksyttäväksi käyttää psyykelääkkeitä. Edes sosiaalisen häpeän pelko ei enää saa ihmisiä punnitsemaan omaa tilannettaan uudestaan ennen lääkärille marssimista.
Itsellä on ollut lukuisia kausia elämässä, jolloin on tuntunut, että elämä on ollut sysimustaa ja olen sisimmissäni halunnut hypätä sillalta. Silti olen koonnut selkärankani, noussut joka päivä sohvan pohjalta, mennyt sinne töihin, hoitanut ne kunnialla, töiden jälkeen mennyt harrastuksiin kuten ennenkin ja täyttänyt päiväni toiminnalla niin, ettei ole ollut aikaa jäädä märisemään. Kirjoittanut paperille ahdistavat ajatukset. Keskustellut läheisten kanssa. Kohta olo on taas alkanut normalisoitumaan ja pian elämä on taas tuntunut hyvältä. Näin ollen "Fake it till you make it", pätee mielenterveyteen, sikäli kun kyse ei ole psykoottisesta oireesta.
Silloin kun ajatukset alkavat kiertää kehää, kroppa tuntuu painavan sohvan pohjalla tonnin, pakotan itseni ylös ja vedän lenkkarit jalkaan. Kyse on vain tahdonalaisesta liikkeestä, jota psyyke ei voi estää niin kauan kuin hermosto toimii. Juoksen niin lujaa ja niin kauan, ettei päässä ole jäljellä enää yhtään ajatusta. Tämä vastaa minulle sitä päivittäistä lääkitystä. Enkä ole eläessäni tarvinnut kemikaaleja aallonpohjista (jotka ovat olleet sysimustia ja syviä) nousemiseen.
Yhteiskunta ei odota yksilöltä enää lainkaan itsekuria, selkärankaa. Silitellään päälaelle, että voi sinua ressukkaa ja annetaan helpotus tablettimuotoisena. Sitten nämä ihmiset menevät takaisin kotiin sohvan pohjalle, nappaavat tabletin ja odottavat että jotain tapahtuu. Että elämänilo palaa heidän luokseen, yrittämättä itse mennä elämänilon luokse.
Mitä tällä saavutetaan: ehkä hetkellinen helpotus, se, että alkuperäinen ongelma ja elämäntavat jäävät niille sijoilleen, koska yksilö ei liikauta sormeakaan niiden korjaamiseksi, ja kohta ollaan taas aallonpohjassa. Ja sosiaali- ja terveysmenot senkun kasvavat koska ihmiset heittaytyvät uhreiksi eivätkä itse yritä edistää mielenterveyttään.
Kommentit (191)
Joo en sanonutkaan, etteikö niitä tuntisi, mutta heikompia ne on, sehän on niiden lääkkeiden tarkoituskin varsinki jonku seroquelin. Mä olenkin herkkä, ja tunnen tunteet erilailla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se sairaiden olo paheksumallakaan parane.
En ymmärrä aloittajan pointtia, jos et komppaa olet lääkkeiden väärinkäyttäjä joka vaan makaa sohvalla ja kieriskelee itsesäälissä.
Olitko sinä aloittaja sellaisessa tilanteessa aiemmin? Jos olit, hienoa että olet löytänyt oman tasapainosi ja avaimet parempaan elämänlaatuun.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:11"]
Sanotko sä myös sille diabeetikolle että "hoida itteäs muulla tavoin"? Niinhän sitä kehon tarvitsemaa insuliinia vaan syntyy tyhjästä?
[/quote]
Juu, olen diabeetikko, enkä suostu tuohon :-
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:10"]On varmasti ihanan helppoa elää noin mustavalkoisessa maailmassa kuin ap.
[/quote]
Juuri aloituksellani yritän huomauttaa, että mielenterveyskään ei ole mustavalkoista: Ei ole olemassa vain täysin sairas ja täysin terve vaan kaikkea siltä väliltä.
Ap
Höpö vaan ittelles, tämä on mun kokemus ja on muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:49"]"Liian hyväksyttävää"? Mitä se auttaisi, jos tarvitsen sairauteeni lääkityksen (aivoissani puute serotoniinista, ihan sama kun diabeetikon haima ei tuota tarpeeksi insuliinia?!!?), ja lääkityksen käyttäminen ei olisi jonkun mielestä "hyväksyttävää"? Miksi se ei olisi hyväksyttävää?
[/quote]
Kauheaa kuraa, aivoissasi ei ole pulaa serotoniinista xD Sitä vain pumpataan ylimäärin, että harmittaa vähemmän.
Saako käyttää masennuslääkkeitä jos lenkkeilee ja käy töissä ja on silti niin huonossa kunnossa että saa vakavan masennuksen? Tahdonvoimalla hän painaa, mutta se ei tee elämästä hyvää.
Entä kaksisuuntaista sairastava? Saanko minä? Vai onko minunkin sairauteni tahdonvoiman puutetta ja "lievä mielialahäiriö"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:09"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:08"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:05"] [quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:35"] Eikö maalaisjärjellä ole mitään virkaa? [/quote] Ei. Maalairjärjellä käyty keskustelu menee näin: Maalaisjärki:Psyykenlääkkeet ovat ihan turhia. Itseä niskasta kiinni ja lenkille ja kaikki mielenterveysongelmat paranevat. Kysymys; krooninen kipu ja kuolemaan johtava tai invalidisoiva sairaus aiheuttavat masennusta ja monenlaisia psyykisiä häiriöitä. Ihminen joutuu kamppailemaan sen hyväksymisen kanssa, että tulee menehtymään tai vammautumaan, tai elämään sietämättömien kipujen kanssa loppuelämänsä. Hänellä on voimakas huoli läheisistään ja itsestään. Eikö hän saisi käyttää lääkitystä sen tukena, että selviää? Maalaisjärki; se on eri asia. Kysymys; kymmenet tuhannet vanhukset kärsivät kroonisesta masennuksesta, jota aiheuttaa aistien heikkenemisen ja aivoperäisten sairauksien aiheuttama eritistäytyminen, yksinäisyys ja suorituskyvyn lasku. Saavatko he käyttää psyykenlääkkeitä, jotta selviävät? Maalaisjärki; se on eri asia. Kysymys: tuhannet äidit sairastuvat vuosittain hormoniperäiseen synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Jos masennusta ei hoideta, vaikuttaa se vauvan saamaan hoivaan ja vuorovaikutukseen, kiintymyssuhteen muodostumiseen jne. Tila on helppo korjata lääkkeillä. Saako masentunut äiti käyttää psyykenlääkkeitä? Maalaisjärki; se on eri asia. Näin kun käydään järjestelmällisesti läpi nämä eri potilasryhmät, päädytään siihen että itse asiassa tässä ei sitten tarkoitettukaan heistä ketään, vaan kenties vain jotain juuri ap:n kaltaista ihmsitä, jolla sitten kuitenkin taisi olla asiat melko hyvin alunperinkin, kun oli fyysistä terveyttä, työpaikka ja harrastuksia. 2 [/quote] Purkauksesi kosahtaa jo ensimmäisessä lauseessa. En viitannut KAIKKIIN mt-ongelmiin. Sen verran voin aloitustani korjata, että viittaan ei-psykoottisiin, lieväoireisiin mielialahäiriöihin, lähinnä lievään masennukseen. Ap [/quote] No, huonostipa aloitit. Kannattaako näin huonosti pureskeltua aloittaa? [/quote] No takerru nyt siihen kun et muutakaan keksi, pilleristi...
[/quote]
Mistä päättelet, että olisin pilleristi? En ole!
Höpö vaan ittelles tajuatko, että joku muu voi kokea erilailla, me ihmiset ollaan yksilöjä. On kuule muitakin, joilla on sama kokemus, ihmisen tunne elämä voi olla kato niin erilaista, et tiedä muutakun sen oman kokemuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin ei yhtään yllätä av.lla vallitseva yleinen mielipide, kas eihän sohvanpohjalla makaavilla mt-uhreilla ole muuta tekemistä kuin märistä täällä.
Mielenterveyttään aktiivisesti edistävät ihmiset eivät täällä ole vakiovieraita.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:16"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:49"]"Liian hyväksyttävää"? Mitä se auttaisi, jos tarvitsen sairauteeni lääkityksen (aivoissani puute serotoniinista, ihan sama kun diabeetikon haima ei tuota tarpeeksi insuliinia?!!?), ja lääkityksen käyttäminen ei olisi jonkun mielestä "hyväksyttävää"? Miksi se ei olisi hyväksyttävää? [/quote] Kauheaa kuraa, aivoissasi ei ole pulaa serotoniinista xD Sitä vain pumpataan ylimäärin, että harmittaa vähemmän.
[/quote]
Onhan, masentuneen aivot erottaa terveen aivoista kuvauksissa, koska tietyt osa-alueet eivät toimi tarpeeksi hyvin.
Tai sitten opettajamme ja oppikirjan kustantaja ovat pillerien väärinkäyttäjiä ja feikkasivat kaiken yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinä, joka sanoit, tunnet tunteita, ehkä muotoilin asian väärin, tunsin tunteita, mutta ne olivat laimeita, sehän on niiden lääkkeiden tarkoitus varsinkin jonku seroquel tyyppisen. Ja ette koe samallalailla, koska teillä ei ole epävakautta ja herkkyyttä, ei millään pahalla.
Mä oon ollu samanlainen ku aloittaja. Rämmin, vaikka kuinka teki mieli hypätä sillalta, en tuumaakaan antanu periksi.
Sitten lopulta tuli sen verran paha tärsky, että en jaksanu enää kieltäytyä lääkärin tarjoamista pillereistä. Ja nyt on oikeesti ihanaa, kun elämä rullaa eteenpäin, eikä tarvi enää väkisin vääntää. En lähde lekille siksi, että yrittäisin juosta pahaa oloa pois, vaan siksi, kun tekee mieli liikkua. Energiaa riittää, oon hyvällä tuulella. Itken kyllä ja ajattelen synkkiä ajatuksia, ei tässä mikään zombie oo, mutta en vajoa enää mihinkään sysimustaan.
Mutta jos aloittajan mielestä välillä kuuluu olla itsetuhoisia ajatuksia, niin eipä siinä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kevätaurinko saanut ylikierroksille? Sairaudentunto poissa? Vain taivas rajana?
Erakonelämä unohtunut?
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:16"]
Saako käyttää masennuslääkkeitä jos lenkkeilee ja käy töissä ja on silti niin huonossa kunnossa että saa vakavan masennuksen? Tahdonvoimalla hän painaa, mutta se ei tee elämästä hyvää.
Entä kaksisuuntaista sairastava? Saanko minä? Vai onko minunkin sairauteni tahdonvoiman puutetta ja "lievä mielialahäiriö"?
[/quote]
Niiden lääkkeiden avulla voin nyt sen verran paremmin, että pystyn jotenkuten opiskelemaan ja kyllä, välillä jopa lenkkeilen! Sairaimmassa vaiheessani en pystynyt kumpaankaan.
Ja te käytte faktaa vastaan. Epävaudessa lääkkeet voi pahentaa tilannetta ja huonontaa tunteiteden tunnistusta, joka muutenkin on huonoa. Tämän tietää ammattilaisetkin, en ole lääke vastainen vaan tiedän muuttuuneeni ihmiseni niin paljon vuosien aikana, että uskon satavarmasti näiden lääkkeiden vaikuttaneen aika paljon asiaan.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:16"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:49"]"Liian hyväksyttävää"? Mitä se auttaisi, jos tarvitsen sairauteeni lääkityksen (aivoissani puute serotoniinista, ihan sama kun diabeetikon haima ei tuota tarpeeksi insuliinia?!!?), ja lääkityksen käyttäminen ei olisi jonkun mielestä "hyväksyttävää"? Miksi se ei olisi hyväksyttävää? [/quote] Kauheaa kuraa, aivoissasi ei ole pulaa serotoniinista xD Sitä vain pumpataan ylimäärin, että harmittaa vähemmän.
[/quote]
Ole hyvä ja tule kokemaan päänsisäistä elämääni sairauden vallitessa. Veikkaan että ei naurattaisi. Tuskin tahtoisit itsellesi samaa. Serotoniininpuutos on ihan yhtä lailla mitattavissa oleva fysiologinen seikka, kuin mikä tahansa muu pitoisuus elimistössä.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:31"]
Ootko koskaan kuullut ap sellaisesta kuin suorittaminen ja ylitunnollisuuss. Ne sairastuttavat. Ehkä et tee siellä töissä tarpeeksi niitä töitä vaan teet jonninjoutavia ja olet vain tekevinäsi töitä. Kun monta vuotta on ylitunnollinen ja suorittaa ja tekee töitä urakalla paljon niin joku paikka siinä väistämättä prakaa.
[/quote]
ja lääkkeillähän se paranee
Toisaalta, vetäkää nappia naamaan. Meikäläisellä riittää töitä
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:35"] Eikö maalaisjärjellä ole mitään virkaa? [/quote] Ei. Maalairjärjellä käyty keskustelu menee näin: Maalaisjärki:Psyykenlääkkeet ovat ihan turhia. Itseä niskasta kiinni ja lenkille ja kaikki mielenterveysongelmat paranevat. Kysymys; krooninen kipu ja kuolemaan johtava tai invalidisoiva sairaus aiheuttavat masennusta ja monenlaisia psyykisiä häiriöitä. Ihminen joutuu kamppailemaan sen hyväksymisen kanssa, että tulee menehtymään tai vammautumaan, tai elämään sietämättömien kipujen kanssa loppuelämänsä. Hänellä on voimakas huoli läheisistään ja itsestään. Eikö hän saisi käyttää lääkitystä sen tukena, että selviää? Maalaisjärki; se on eri asia. Kysymys; kymmenet tuhannet vanhukset kärsivät kroonisesta masennuksesta, jota aiheuttaa aistien heikkenemisen ja aivoperäisten sairauksien aiheuttama eritistäytyminen, yksinäisyys ja suorituskyvyn lasku. Saavatko he käyttää psyykenlääkkeitä, jotta selviävät? Maalaisjärki; se on eri asia. Kysymys: tuhannet äidit sairastuvat vuosittain hormoniperäiseen synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Jos masennusta ei hoideta, vaikuttaa se vauvan saamaan hoivaan ja vuorovaikutukseen, kiintymyssuhteen muodostumiseen jne. Tila on helppo korjata lääkkeillä. Saako masentunut äiti käyttää psyykenlääkkeitä? Maalaisjärki; se on eri asia. Näin kun käydään järjestelmällisesti läpi nämä eri potilasryhmät, päädytään siihen että itse asiassa tässä ei sitten tarkoitettukaan heistä ketään, vaan kenties vain jotain juuri ap:n kaltaista ihmsitä, jolla sitten kuitenkin taisi olla asiat melko hyvin alunperinkin, kun oli fyysistä terveyttä, työpaikka ja harrastuksia. 2 [/quote] Synnytyksen jälkeinen masennus kuuluu hoitaa hormoneilla, ei ssri lääkkeillä. Ihan vain ohis. Jatkakaa.
[/quote]
Samoin keski-iän masennus hoituu estrogeenillä. Osa paniikkihäiriöistä paranee, kun hoidetaan tension neck kuntoon
Alue: Aihe vapaa
Sanotko sä myös sille diabeetikolle että "hoida itteäs muulla tavoin"? Niinhän sitä kehon tarvitsemaa insuliinia vaan syntyy tyhjästä?