Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Psyykelääkkeiden käyttö liian hyväksyttävää!
12.03.2015 |
Taas ketiponor-aiheinen aloitus. Ennen sitä essitalopraami, mirtatsapiini, ssri:t..
Psyykelääkkeistä on tullut kuin vitamiinipillereitä. Ihmisillä ei ole mitään kynnystä mennä kinuamaan lääkäriltä nappeja. Ja resurssipulasta johtuva kyvyttömyys kauaskantoisempaan hoitoon, esim. terapiaan, aiheuttaa sen, että reseptejä kirjoitellaan melko kevein perustein.
Lisäksi on tullut sosiaalisesti aivan liian hyväksyttäväksi käyttää psyykelääkkeitä. Edes sosiaalisen häpeän pelko ei enää saa ihmisiä punnitsemaan omaa tilannettaan uudestaan ennen lääkärille marssimista.
Itsellä on ollut lukuisia kausia elämässä, jolloin on tuntunut, että elämä on ollut sysimustaa ja olen sisimmissäni halunnut hypätä sillalta. Silti olen koonnut selkärankani, noussut joka päivä sohvan pohjalta, mennyt sinne töihin, hoitanut ne kunnialla, töiden jälkeen mennyt harrastuksiin kuten ennenkin ja täyttänyt päiväni toiminnalla niin, ettei ole ollut aikaa jäädä märisemään. Kirjoittanut paperille ahdistavat ajatukset. Keskustellut läheisten kanssa. Kohta olo on taas alkanut normalisoitumaan ja pian elämä on taas tuntunut hyvältä. Näin ollen "Fake it till you make it", pätee mielenterveyteen, sikäli kun kyse ei ole psykoottisesta oireesta.
Silloin kun ajatukset alkavat kiertää kehää, kroppa tuntuu painavan sohvan pohjalla tonnin, pakotan itseni ylös ja vedän lenkkarit jalkaan. Kyse on vain tahdonalaisesta liikkeestä, jota psyyke ei voi estää niin kauan kuin hermosto toimii. Juoksen niin lujaa ja niin kauan, ettei päässä ole jäljellä enää yhtään ajatusta. Tämä vastaa minulle sitä päivittäistä lääkitystä. Enkä ole eläessäni tarvinnut kemikaaleja aallonpohjista (jotka ovat olleet sysimustia ja syviä) nousemiseen.
Yhteiskunta ei odota yksilöltä enää lainkaan itsekuria, selkärankaa. Silitellään päälaelle, että voi sinua ressukkaa ja annetaan helpotus tablettimuotoisena. Sitten nämä ihmiset menevät takaisin kotiin sohvan pohjalle, nappaavat tabletin ja odottavat että jotain tapahtuu. Että elämänilo palaa heidän luokseen, yrittämättä itse mennä elämänilon luokse.
Mitä tällä saavutetaan: ehkä hetkellinen helpotus, se, että alkuperäinen ongelma ja elämäntavat jäävät niille sijoilleen, koska yksilö ei liikauta sormeakaan niiden korjaamiseksi, ja kohta ollaan taas aallonpohjassa. Ja sosiaali- ja terveysmenot senkun kasvavat koska ihmiset heittaytyvät uhreiksi eivätkä itse yritä edistää mielenterveyttään.
Kommentit (191)
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:31"]
Olen aina ihmetellyt, että mitä se kenenkään kiveksiä tai häpyhuulia kutittaa jos toinen ihminen on masentunut. Siis ne tyypilliset "ota itteäs niskasta kiinni" ja muu neuvot millä ei ole mitään tekemistä masennuksesta toipumisen kanssa. Miksi se semmoinen ihmisen elämää liikuttaa tai suorastaan aiheuttaa noita raivon purkauksia, jos toinen ihminen on masentunut?
[/quote]
Ei tätä ketjua tarvitse avata. Joku voi saada elämäänsä uusia näkökulmia jos joku toinen kyseenalaistaa nämä asiat. Eikä kukaan ole pakottamassa ketään masentunutta aloituksen perusteella mihinkään. Mikä idea siinä on että tukahdutetaan masentunut syvemmälle pumpuliin.
[/quote]Niin niin, mutta miksi sinä et voi vain elää omaa elämääsi ja jättää sen masentuneen ihmisen asiat arvostelematta? :D Mitä kukaan saa siitä että jakelee noita tyhjänpäiväisiä "tietojaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imovane ei ole mikään ensisijainen lääke jolla univaikeuksia hoidetaan, vaan tietyillä masennuslääkkeillä pienin annoksin. Toisilla ne toimii, toisilla ei.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:31"]
Olen aina ihmetellyt, että mitä se kenenkään kiveksiä tai häpyhuulia kutittaa jos toinen ihminen on masentunut. Siis ne tyypilliset "ota itteäs niskasta kiinni" ja muu neuvot millä ei ole mitään tekemistä masennuksesta toipumisen kanssa. Miksi se semmoinen ihmisen elämää liikuttaa tai suorastaan aiheuttaa noita raivon purkauksia, jos toinen ihminen on masentunut?
[/quote]
Ei tätä ketjua tarvitse avata. Joku voi saada elämäänsä uusia näkökulmia jos joku toinen kyseenalaistaa nämä asiat. Eikä kukaan ole pakottamassa ketään masentunutta aloituksen perusteella mihinkään. Mikä idea siinä on että tukahdutetaan masentunut syvemmälle pumpuliin.
[/quote]Niin niin, mutta miksi sinä et voi vain elää omaa elämääsi ja jättää sen masentuneen ihmisen asiat arvostelematta? :D Mitä kukaan saa siitä että jakelee noita tyhjänpäiväisiä "tietojaan".
[/quote]
Aloituksen voi ottaa arvosteluna jos haluaa tai sitten tutkia asiasisältöä. Olen itse masentunut ja koen että kyseenalaistamalla psyykelääkkeet voisimme päästä itse ongelmaan käsiksi ja lähemmäs parempia ratkaisuja. Niin kuin yksi aikaisempi mainitsi niin nuorempi sukupolvi on eristyisesti sairastunut mt-ongelmiin (minä mukana) ja silloin ongelma on taatusti muualla kuin näiden ihmisten päässä. Puhumattakaan siitä että suomalainen kulttuuri rohkaiseen ihmisiä eristämään itsensä toisistaan eikä sekään voi olla tervettä.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:48"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:31"]
Olen aina ihmetellyt, että mitä se kenenkään kiveksiä tai häpyhuulia kutittaa jos toinen ihminen on masentunut. Siis ne tyypilliset "ota itteäs niskasta kiinni" ja muu neuvot millä ei ole mitään tekemistä masennuksesta toipumisen kanssa. Miksi se semmoinen ihmisen elämää liikuttaa tai suorastaan aiheuttaa noita raivon purkauksia, jos toinen ihminen on masentunut?
[/quote]
Ei tätä ketjua tarvitse avata. Joku voi saada elämäänsä uusia näkökulmia jos joku toinen kyseenalaistaa nämä asiat. Eikä kukaan ole pakottamassa ketään masentunutta aloituksen perusteella mihinkään. Mikä idea siinä on että tukahdutetaan masentunut syvemmälle pumpuliin.
[/quote]Niin niin, mutta miksi sinä et voi vain elää omaa elämääsi ja jättää sen masentuneen ihmisen asiat arvostelematta? :D Mitä kukaan saa siitä että jakelee noita tyhjänpäiväisiä "tietojaan".
[/quote]
Aloituksen voi ottaa arvosteluna jos haluaa tai sitten tutkia asiasisältöä. Olen itse masentunut ja koen että kyseenalaistamalla psyykelääkkeet voisimme päästä itse ongelmaan käsiksi ja lähemmäs parempia ratkaisuja. Niin kuin yksi aikaisempi mainitsi niin nuorempi sukupolvi on eristyisesti sairastunut mt-ongelmiin (minä mukana) ja silloin ongelma on taatusti muualla kuin näiden ihmisten päässä. Puhumattakaan siitä että suomalainen kulttuuri rohkaiseen ihmisiä eristämään itsensä toisistaan eikä sekään voi olla tervettä.
[/quote]Tästä olen sitten taas aivan samaa mieltä. En usko itsekään alkuunkaan mihinkään lääkkeisiin, jos niitä pidetään ratkaisuna. Lääkkeet eivät vain ole ratkaisu ja niitä käytetään sekä myönnetään ihan liian helposti. Se todellisen ongelman kohtaaminen ja käsittely olisi ihan pääsääntöisesti parempi vaihtoehto. Jostain syystä me ihmiset emme vain monesti tahdo sitä reittiä ottaa, koska se on hankalampaa ja pillerin nappaaminen taas helpompaa.
Enemmän kuin nämä mielialalääkkeet, huolettavat minua lääkärinä kaikenlaiset nukahtamislääkkeet, bentrodiatsepiinit ja vahvat kipulääkkeet.
Itse olen melko tarkka depressiolääkkeissä. Esimerkiksi elämänvaihekriiseihin tai lyhytaikaisiin unettomuuksiin en määrää mitään lääkkeitä. Masennuslääkkeitä myös harkiten. Jos näen, että ihmisen ongelmat liittyvät hänen työhönsä, identiteettiinsä tai persoonaansa, ajattelen, ettei niitä pidä ensisijaisesti hoitaa lääkkeillä.
Valitettavan paljon mielenterveysongelmia ja kaikenlaisia monimuotoisia oirekuvia, kroonistuneita kipuoireita jne. hoidetaan rauhoittavilla lääkkeillä ja jopa huumausaineilla. Nuorilla ihmisillä saattaa nähdä pahempia lääkelistoja kuin vanhuksilla. Kaikenlaista vaivaa, eikä kukaan ole kunnolla keskittynyt miettimään, miksi ihminen oireilee niin paljon. Siksi ajattelen, että psyykettä pitää hoitaa tarpeen tullen. Tärkeää on myös pysyvä hoitosuhde eikä se, että ihmiset laukkaavat lääkäriltä toiselle vuosia, ja ongelmien perimmäinen syy jää hoitamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikohan vikaa nykyisen yksinäisyyteen, itsenäisyyteen ja jatkuvaan kilpailuun pakottavan kulttuurimme lisäksi siinä, että terveydenhuoltojärjestelmällämme ei ole resursseja tällä hetkellä tarjota mielenterveysongelmiinkaan parempaa hoitoa? Esimerkiksi psykoterapiaa pitäisi kipeästi saada järjestettyä myös julkisen terveydenhuollon puolella, mutta kun taloustilanne on mitä on, on "tehokkaampaa" lävästä vaan nappiresepti kouraan ja jättää ihmiset selviytymään.
Kipuun myös määrätään näitä ssri;tä. Mitään ulkomaalaisia tutkimuksia joissa väkivaltainen käytös muita ja itseä kohtaan lisääntyy kuurin alussa ja lopussa. Lääkäri sanoi; ensimmäiset viikot voi olla ikäviä jos tuntuu siltä, että haluat satuttaa muita tai itseäsi, kerro asiasta jollekkin. Ja kun aloitat kerro ystävällesi että seuraavat käytöstäsi.
Kuinka moni kertoo että nyt syön näitä ja katsokaa jos oon enhän hullu?
Yleensä perhesurmissa surmaajat on joko juuri päässyt hoidosta eli aloittanut koti lääkkeet tai sitten lopettanut tai vaihtanut viikko pari sitten.
Onneksi jotkut lääkärit on lukenut artikkeleita maailmalta ja huomannut syy seuraus yhteyden. Mutta joillakin on sponsorit eikä asioita haluta ajatella.
Pami koukku kun kuitenkin kuulostaa pahemmalta ja ne on halvempia.
Kyllä ne ssri toimii suurimmalle osalle ihmisistä. Mutta riskit on suurempia kuin pameilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on liian kova kiire ja tämä systeemi on jo karannut ihmisten käsistä. Kovat arvot ja vääränlaiset arvot on saaneet liian suuren jalansijan ja se kasvattaa sitä, että ihmisten pitää yhä useammin ja useammin pärjätä yksin, jolloin siitä rupeaa tulemaan ikään kuin normaalia. Pitää hankkia ihmisarvo jo suurin piirtein ulkopuolelta, että pärjää tässä sairaassa yhteiskunnassa joka me itse ollaan luotu. Luontaista tukea ei enää ole niin paljon. Ja kun meidän ihmisten kuitenkin on parasta olla toistemme seurassa.
Kusipäisyys on ihan liian hyväksyttävää. Parasta läkettä on pysytellä mahdollisimman kaukana ap:n kaltaisista yksioikoisista mölytoosista, jotka sairastuttavat ympärillään terveetkin ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on lääkkeitä moneen vaivaan. Mistään niistä en tunne sosiaalista häpeää tai nolostumista eikä tarvitsekaan. Ei edes paniikkihäiriöön käyttämääni masennuslääkettä. Olipa harvinaisen typerä aloitus tämän ketjun aloittajalta.
Tule kuule sanomaan tuo sama asia minun lääkärilleni. Hän on päättänyt, että ilman mieliala lääkkeitä minä en pärjää, vaikka olen niitä vastaan. Voi kuinka mielelläni olisin ilman niitä. Olen viimeiset kuusi vuotta ollut pakotettu syömään mialialalääkkeitä. Ja kun sanon pakotettu, tarkoitan sitä. Minä olen "tarkkailussa" ja jos jätän yhdenkin lääkeannokseni ottamatta, minut kiidätetään heti lähimpään sairaalaan hoitojaksolle. Ja sen kuusi vuotta olen yrittänyt perustella kantani olla syömättä lääkkeitä. Että voitaisiinko edes kerran kokeilla, että lääkkeeni lopetettaisiin vähitellen, ja sitten olisin ilman. Niin näkisimme (minä ja lääkäri) että miten minä käyttäydyn ilman lääkkeitä. Mutta ei. Joka ikinen kerta kun avaan suuni tästä asiasta, lääkäri huutaa päälle eikä kuuntele.
Vihaan lääkkeitä koko sydämestäni ja olisin onnellinen ilman niitä. Nämä lääkkeet turruttavat mieleni ja olen "zombi" koko päivän. En surullinen, mutten iloinenkaan. Keinotekoisen tasainen.
Että kuule tulepas sanomaan lääkärilleni kuinka tahdonvoimalla vaan pääsee ylös sängystä, ei tarvitse mitään kemikaaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eheheee! Kylläpä on kipakkaa kommenttia!
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Pillerinpuputtajia koko porukka:
Pilleri illalla että tulee uni, pilleri aamulla että piristyy, pilleri että uskaltaa lähteä julkisille paikoille, pilleri tarvittaessa, jos ykskaks tuntuisi siltä niin kuin vähän ahdistaisi, yksi siksi että edellinen närästää, kaksi siksi, että kaikki edellämainitut ummettaa.
Tämähän on kuin loppumaton loru :D
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:35"]
Eheheee! Kylläpä on kipakkaa kommenttia! Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Pillerinpuputtajia koko porukka: Pilleri illalla että tulee uni, pilleri aamulla että piristyy, pilleri että uskaltaa lähteä julkisille paikoille, pilleri tarvittaessa, jos ykskaks tuntuisi siltä niin kuin vähän ahdistaisi, yksi siksi että edellinen närästää, kaksi siksi, että kaikki edellämainitut ummettaa. Tämähän on kuin loppumaton loru :D
[/quote]
Tervetuloa seuraavalle lääkäriajalleni seuraamaan että mitä se lääkäri on mieltä lääkkeideni lopetuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:35"]
Eheheee! Kylläpä on kipakkaa kommenttia! Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Pillerinpuputtajia koko porukka: Pilleri illalla että tulee uni, pilleri aamulla että piristyy, pilleri että uskaltaa lähteä julkisille paikoille, pilleri tarvittaessa, jos ykskaks tuntuisi siltä niin kuin vähän ahdistaisi, yksi siksi että edellinen närästää, kaksi siksi, että kaikki edellämainitut ummettaa. Tämähän on kuin loppumaton loru :D
[/quote]Ja sullako on kaikki ihan kunnossa?
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:35"]
Eheheee! Kylläpä on kipakkaa kommenttia! Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Pillerinpuputtajia koko porukka: Pilleri illalla että tulee uni, pilleri aamulla että piristyy, pilleri että uskaltaa lähteä julkisille paikoille, pilleri tarvittaessa, jos ykskaks tuntuisi siltä niin kuin vähän ahdistaisi, yksi siksi että edellinen närästää, kaksi siksi, että kaikki edellämainitut ummettaa. Tämähän on kuin loppumaton loru :D
[/quote]
Sadisteilla on hauskaa. OLetko ajatrellut, että kannattaisi mennä lääkäriin? Ehkäpä menet, kun olet yrittänyt itsemurhaa vakavan masennuksen takia ja olet päässyt tolpillesi masennulääkkeen voimin, kuukauden nukkumattomat yöt takana
Hei ihan oikeasti, jos mielenterveydenongelmat olisivat parannettavissa pelkällä tahdonvoimalla ja lenkkeilyllä, mt-ongelmia ei olisi enää kellään. Tuskin kukaan kärvistelusi pahassa olossa tietentahtoen, jos paraneminen olisi niin helppoa kuin ap kuvaili.
Ehkä normaaleissa elämän kriisitilanteissa ja lievissä mielenterveydenhäiriöissä elämäntapamuutokset voivat toimia käänteentekevinä asioina, mutta kun puhutaan hyvin vaikea-asteisista mt-ongelmista, lääkitys on usein välttämätön. Itse en esimerkiksi kaksisuuntaista sairastavana tule toimeen ilman tätä paljon parjattua ketiapiinia. Ilman sitä elän hypomanian ja masennuksen kierteessä. Lisäksi tarvitsen lääkitystä, jotta olen sen verran toimintakykyinen, että kykenen käymään terapiassa, jossa todellakin työstän asioita. Kukaan ei voi sanoa, ettenkö yrittäisi tarpeeksi. Taistelen sairauttani vastaan päivittäin, mutta minä nyt satun vain välillä paniikkilohtauksen kourissa tarvitsemaan sen rauhoittavan, jotta pystyn ylipäätään menemään terapiaan tai vaikka sinne lenkille. Ilman lääkkeitä olisin toimintakyvytön. Ja vielä lopuksi, on olemassa mielenterveydenhäiriöitä, jotka ovat hyvin biologisia, eivätkä pelkällä tahdonvoimalla pysy kurissa, kuten esimerkiksi kaksisuuntainen.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:35"]Eheheee! Kylläpä on kipakkaa kommenttia!
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Pillerinpuputtajia koko porukka:
Pilleri illalla että tulee uni, pilleri aamulla että piristyy, pilleri että uskaltaa lähteä julkisille paikoille, pilleri tarvittaessa, jos ykskaks tuntuisi siltä niin kuin vähän ahdistaisi, yksi siksi että edellinen närästää, kaksi siksi, että kaikki edellämainitut ummettaa.
Tämähän on kuin loppumaton loru :D
[/quote]Moni rakastuu vahvuutensa, moni ihastuu kovuutensa. Mutta olen nähnyt kuninkaiden kaatuvan, olen nähnyt kuninkaiden kruununsa hukkaavan..
Itselläni viimeinen pisara, joka laukaisi masennuksen oli juuri työttömäksi jääminen, ja olen liikuntarajoitteinen. Että hoidapa siinä masennusta sitten käymällä töissä ja lenkillä... Itseäni lääkkeet auttoivat, ja 4 kk päästä ne sitten lopetin.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:00"]
Itselläni viimeinen pisara, joka laukaisi masennuksen oli juuri työttömäksi jääminen, ja olen liikuntarajoitteinen. Että hoidapa siinä masennusta sitten käymällä töissä ja lenkillä... Itseäni lääkkeet auttoivat, ja 4 kk päästä ne sitten lopetin.
[/quote]
Niin no, sinunkin tapauksessa on aivan selkeä yhteys elämäntilanteen ja tunteiden kanssa. Normaali ihminen taatusti masentuu tuollaisessa tilanteessa. Ja kyllähän ne lääkkeet auttaa, mutta onko se sitten eettistä että niitä tarjotaan normaalin elämän korvikkeena, on kyseenalainen asia.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:31"]
Olen aina ihmetellyt, että mitä se kenenkään kiveksiä tai häpyhuulia kutittaa jos toinen ihminen on masentunut. Siis ne tyypilliset "ota itteäs niskasta kiinni" ja muu neuvot millä ei ole mitään tekemistä masennuksesta toipumisen kanssa. Miksi se semmoinen ihmisen elämää liikuttaa tai suorastaan aiheuttaa noita raivon purkauksia, jos toinen ihminen on masentunut?
[/quote]
Ei tätä ketjua tarvitse avata. Joku voi saada elämäänsä uusia näkökulmia jos joku toinen kyseenalaistaa nämä asiat. Eikä kukaan ole pakottamassa ketään masentunutta aloituksen perusteella mihinkään. Mikä idea siinä on että tukahdutetaan masentunut syvemmälle pumpuliin.