Psyykelääkkeiden käyttö liian hyväksyttävää!

Mielenkiinnosta; paljonko ap saisit nyt pisteitä masennustestistä?  Voiko olla, ettei masennuksesi olekaan parantunut, olet vain selvinnyt sen syvimmän kohdan yli?

Lyökää, lyökää heikossa asemassa olevaa ihmistä. Siitähän te jotkut nautintonne saatte

Minusta ap on oikeassa, mutta itse en lähtisi lääkkeiden liian helposta käytöstä syyttämään yksin masennuspotilaita. Myös somaattisiin (usein jopa itseaiheutettuihin) sairauksiin popsitaan ennemmin lääkkeitä tai mennään leikkaukseen, kun edes yritettään tehdä mitään itse. Esimerkkeinä kakkostyypin diabetes, useat tuki- ja liikuntaelinsairaudet, uniapnea, keuhkoahtautuma, pääkipu, kohonnut verenpaine, sydän ja verenkiertohäiriöt yms. 

itselleni lääkehoito on viimeinen vaihtoehto, pyrin löytämään syyn, ennemmin kun alan hoitamaan seurausta.  

Kyllä me muutkin varmaan pyritään hoitamaan niitä syitä, eikä vain seurauksia. Ei se lääkkeiden syöminen tarkoita, etteikö itseään koittaisi hoitaa myös muin keinoin. Se vain tukee muuta hoitoa.

Ekaa kertaa oon täällä ja täällä on hauskoja kirjoituksia, vai onko se kiinni näkijästä??;)

Kylläpä olis suomen psykiatriset osastot tarpeettomia jos lenkkeily ja vitamiinit parantaisivat masennuksen....

Kesti 20 vuotta ennenkuin hain apua keskivaikeaan masennukseeni, vuoden verran olen syönyt lääkkeitä ja saanut muuta apua. Näistä on ollut hyötyä. Olen koko tämän ajan opiskellut/käynyt töissä, ilman sairaslomia. Yritän myös harrastaa ja kuntoilla. En juo, en polta. Vain muutama tietää masennuksestani. Masentunut ei ole heikko vaan oikeastaan aika vahva, kestääkseen sitä oloa ja itsetuhoisia ajatuksia, ja kuitenkin jaksaa jollain tavoin päivästä toiseen. Oma itseriittoisuus karisee aika tehokkaasti tässä kaikessa. Se mitä kadun on se, että en mennyt aiemmin "pyytämään niitä nappeja" lääkäriltä.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:04"]

Lyökää, lyökää heikossa asemassa olevaa ihmistä. Siitähän te jotkut nautintonne saatte

[/quote]

Lyömme, murskaamme ja syömme oikein mielellämme. Mene töihin ja kestä "ne vaikeat päivät". Niitä tulee kaikille. Saatana.

Ehkä vihanpurkauksisssa ja agressiossa ei ole mitään  vikaa, taitaa suomalainen kulttuuri olla sellainen, että sille ei ehkö ole tilaa, voin toki olla väärässäkin.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:04"]

Lyökää, lyökää heikossa asemassa olevaa ihmistä. Siitähän te jotkut nautintonne saatte

[/quote]

Lyömme, murskaamme ja syömme oikein mielellämme. Mene töihin ja kestä "ne vaikeat päivät". Niitä tulee kaikille. Saatana.

[/quote]

Jos yhtään mietit, millaista ilmapiiriä luot ympärillesi, tajuat varmaan että ihmiset ympärilläsi olisivat helpottuneita jos sinäkin hakisit ihan ammattiapua itsellesi. Aggressiivisuuden ei kuulu olla normaali olotila. Toisen väheksyminen  ja ilo siitä että saa pahoittaa toisen mielen, ei ole hyvinvoivan ihmisen käytöstä.

Suomen kansalaiset medbörjare, mulla alkaa eläke juosta ensiviikolla, EI TARVITSE mennä töihin ja raha juoksee, saan tehdä mitä haluan ja koska haluan. Kaikki arvostus niille, jotka työtä tekevät, eihän se mun eläkekkään olisi muuten mahdollista. Vaikka ole itsekkin vuosia tehnyt töitä.

Leikittelen ajatuksella, että ap olisi provo, tarkoituksena tökkiä masentuneita. Tajuamatta, että on itse masentunut. Varsin mahdollista.

Selkäsärkyynkin nykyään kirjoitetaan muuten liikuntaresepti, eikä nappeja ja leikkausta...

Mutta hyvin näkyy lääketehtaat saaneen sanoman perille. Hirvittää oikeasti katsoa, kun ollaan vähän masis ja sitten pannaan ensin ketipinor iltaan. No masis jatkuu, kun tulee vieroitusoireet. Pannaanpa sitten abilify, joka panee maaniseksi ja ruokahalu poistuu ja yöunet loppuu: no pannaan ketipinoria lisää, että saa nukkua. Kun ei olo helpota, aloitetaan kolmas lääke siihen päälle. Lopulta on aivokemiat sotkettu niin, että ne eivät ikinä enää palaudu ja kas, siinä on uusi sairaseläkeläinen kolmikymppisenä.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:04"]

Lyökää, lyökää heikossa asemassa olevaa ihmistä. Siitähän te jotkut nautintonne saatte

[/quote]

 Sadisti vai psykopaatti olet?

Lyömme, murskaamme ja syömme oikein mielellämme. Mene töihin ja kestä "ne vaikeat päivät". Niitä tulee kaikille. Saatana.

[/quote]

Kävin taannoin työterveyslääkärillä uupumuksen takia. Varttitunnin keskustelun perusteella sain masennuslääkkeet, unilääkettä ja särkylääkettä reseptillä. Onneksi tajusin olla hakematta ne ja oli vielä voimia etsiä kunnollista hoitoa - ilman lääkkeitä! Se, miten heppoisesti lääkärit antavat noita myrkkyjä, on järkyttävää.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:08"]

Taas ketiponor-aiheinen aloitus. Ennen sitä essitalopraami, mirtatsapiini, ssri:t..

Psyykelääkkeistä on tullut kuin vitamiinipillereitä. Ihmisillä ei ole mitään kynnystä mennä kinuamaan lääkäriltä nappeja. Ja resurssipulasta johtuva kyvyttömyys kauaskantoisempaan hoitoon, esim. terapiaan, aiheuttaa sen, että reseptejä kirjoitellaan melko kevein perustein.

Lisäksi on tullut sosiaalisesti aivan liian hyväksyttäväksi käyttää psyykelääkkeitä. Edes sosiaalisen häpeän pelko ei enää saa ihmisiä punnitsemaan omaa tilannettaan uudestaan ennen lääkärille marssimista.

Itsellä on ollut lukuisia kausia elämässä, jolloin on tuntunut, että elämä on ollut sysimustaa ja olen sisimmissäni halunnut hypätä sillalta. Silti olen koonnut selkärankani, noussut joka päivä sohvan pohjalta, mennyt sinne töihin, hoitanut ne kunnialla, töiden jälkeen mennyt harrastuksiin kuten ennenkin ja täyttänyt päiväni toiminnalla niin, ettei ole ollut aikaa jäädä märisemään. Kirjoittanut paperille ahdistavat ajatukset. Keskustellut läheisten kanssa. Kohta olo on taas alkanut normalisoitumaan ja pian elämä on taas tuntunut hyvältä. Näin ollen "Fake it till you make it", pätee mielenterveyteen, sikäli kun kyse ei ole psykoottisesta oireesta. 

Silloin kun ajatukset alkavat kiertää kehää, kroppa tuntuu painavan sohvan pohjalla tonnin, pakotan itseni ylös ja vedän lenkkarit jalkaan. Kyse on vain tahdonalaisesta liikkeestä, jota psyyke ei voi estää niin kauan kuin hermosto toimii. Juoksen niin lujaa ja niin kauan, ettei päässä ole jäljellä enää yhtään ajatusta. Tämä vastaa minulle sitä päivittäistä lääkitystä. Enkä ole eläessäni tarvinnut kemikaaleja aallonpohjista (jotka ovat olleet sysimustia ja syviä) nousemiseen.

Yhteiskunta ei odota yksilöltä enää lainkaan itsekuria, selkärankaa. Silitellään päälaelle, että voi sinua ressukkaa ja annetaan helpotus tablettimuotoisena. Sitten nämä ihmiset menevät takaisin kotiin sohvan pohjalle, nappaavat tabletin ja odottavat että jotain tapahtuu. Että elämänilo palaa heidän luokseen, yrittämättä itse mennä elämänilon luokse.

Mitä tällä saavutetaan: ehkä hetkellinen helpotus, se, että alkuperäinen ongelma ja elämäntavat jäävät niille sijoilleen, koska yksilö ei liikauta sormeakaan niiden korjaamiseksi, ja kohta ollaan taas aallonpohjassa. Ja sosiaali- ja terveysmenot senkun kasvavat koska ihmiset heittaytyvät uhreiksi eivätkä itse yritä edistää mielenterveyttään.

[/quote]

Olen kyllä siinä samaa mieltä, että psyykenlääkkeitä määrätään melko paljon nykyään, eivätkä ne ole ratkaisu kaikkeen. Valitettavasti yhteiskunnalla ei ole mitenkään varaa siihen, että hoidettaisiin jokaisen surkean ihmispolon historia pois terapialla. Lääkkeitä on pakko syöttää, jotta ihmiset säilyisivät toimintakykyisinä.

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ihmisten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet valtavasti. Nuorissa kasvaa kokonainen syrjäytyneiden ja huono-osaisten luokka, joka valitettavasti kasvaa näiden yhteiskunnan lieveilmiöiden, kuten rikkonaisten perheiden, vanhempien sairauksien ja periytyvät syrjäytyneisyyden vallitessa.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:26"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:04"]

Lyökää, lyökää heikossa asemassa olevaa ihmistä. Siitähän te jotkut nautintonne saatte

[/quote]

 Sadisti vai psykopaatti olet?

Lyömme, murskaamme ja syömme oikein mielellämme. Mene töihin ja kestä "ne vaikeat päivät". Niitä tulee kaikille. Saatana.

[/quote]

[/quote]

Siis sinä! Oletko sadisti, psykopaatti vai etkö ole vielä tajunnut mennä hoitoon?

Minä olen koko elämäni kärsinyt mielenterveysongemista lähtien masennuksesta ja siitä ylemmäs. Luulisi että olen validi vastaamaan aloitukseen. Olen oikeastaan osittain samaa mieltä. Ainoa kohta josta olen eri mieltä on "päivänsä täyttäminen" kaikilla sirkustempuilla. Mutta muuten jotkut rutiinit ovat tärkeitä ja erityisesti onnistumisen kokemukset. En ole itse osannut koskaan suhtautua mt-ongelmiini sairauksina, vaan heijastuksina ympäristöstä ja ihmissuhteista mitä minulla on ollut.

Olen huvikseni kokeillut sekä laillisia lääkkeitä että laittomia ja niillä on periaatteessa sama efekti - ne saavat ihmiset tuntemaan olonsa paremmaksi mikä puolestaan boostaa itsetuntoa ja hieman selkeyttää maailmankuvaa ja siitä lähtee liikkeelle ketjureaktio, mikä saa ihmisen voimaan paremmin. Kuitenkin tämä sama olisi saavutettavissa, kuten sanoin, onnistumisen kokemuksilla ja hyvillä sekä läheisillä ihmissuhteilla.

Psyykelääkkeiden suosio ehkä kertoo sen että kummankin saaminen Suomessa on vaikeaa. Puhumattakaan siitä että aivot itse alkavat lääkkeiden seurauksena toimia virheellisesti, koska ne oppivat että jokin ulkopuolinen hallitsee jotain toimintoja.

En syytä enkä halua kiistää ihmisiltä lääkkeitä, mutta tämä ketju esimerkillisesti osoittaa että monet eivät edes ajatuksen tasolla suostu pohtimaan asiaa. Melkeinpä kuin aloitus olisi hyökkäys heitä kohtaan eivätkä he voi sietää korvissaan mitään moista väitettä. 

Olen aina ihmetellyt, että mitä se kenenkään kiveksiä tai häpyhuulia kutittaa jos toinen ihminen on masentunut. Siis ne tyypilliset "ota itteäs niskasta kiinni" ja muu neuvot millä ei ole mitään tekemistä masennuksesta toipumisen kanssa. Miksi se semmoinen ihmisen elämää liikuttaa tai suorastaan aiheuttaa noita raivon purkauksia, jos toinen ihminen on masentunut?

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:28"]

Kävin taannoin työterveyslääkärillä uupumuksen takia. Varttitunnin keskustelun perusteella sain masennuslääkkeet, unilääkettä ja särkylääkettä reseptillä. Onneksi tajusin olla hakematta ne ja oli vielä voimia etsiä kunnollista hoitoa - ilman lääkkeitä! Se, miten heppoisesti lääkärit antavat noita myrkkyjä, on järkyttävää.

[/quote]

Minä sain masennuslääkkeet, kun kävin pyytämässä poikaystävän pettämisen ja jättämisen jälkeen nukahtamislääkettä muutaman kappaleen. Ei ei ei, ei mitään 10kpl imovane-reseptiä, vaan heti masennuslääkkeet. 

En lunastanut reseptiä. Sain kaverilta kolme imovanea. Otin kuutena iltana puolikkaan ja kun sain levättyä, alkoi ruoka maistumaan ja pääsin asiasta ylitse.