Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psyykelääkkeiden käyttö liian hyväksyttävää!
12.03.2015 |
Taas ketiponor-aiheinen aloitus. Ennen sitä essitalopraami, mirtatsapiini, ssri:t..
Psyykelääkkeistä on tullut kuin vitamiinipillereitä. Ihmisillä ei ole mitään kynnystä mennä kinuamaan lääkäriltä nappeja. Ja resurssipulasta johtuva kyvyttömyys kauaskantoisempaan hoitoon, esim. terapiaan, aiheuttaa sen, että reseptejä kirjoitellaan melko kevein perustein.
Lisäksi on tullut sosiaalisesti aivan liian hyväksyttäväksi käyttää psyykelääkkeitä. Edes sosiaalisen häpeän pelko ei enää saa ihmisiä punnitsemaan omaa tilannettaan uudestaan ennen lääkärille marssimista.
Itsellä on ollut lukuisia kausia elämässä, jolloin on tuntunut, että elämä on ollut sysimustaa ja olen sisimmissäni halunnut hypätä sillalta. Silti olen koonnut selkärankani, noussut joka päivä sohvan pohjalta, mennyt sinne töihin, hoitanut ne kunnialla, töiden jälkeen mennyt harrastuksiin kuten ennenkin ja täyttänyt päiväni toiminnalla niin, ettei ole ollut aikaa jäädä märisemään. Kirjoittanut paperille ahdistavat ajatukset. Keskustellut läheisten kanssa. Kohta olo on taas alkanut normalisoitumaan ja pian elämä on taas tuntunut hyvältä. Näin ollen "Fake it till you make it", pätee mielenterveyteen, sikäli kun kyse ei ole psykoottisesta oireesta.
Silloin kun ajatukset alkavat kiertää kehää, kroppa tuntuu painavan sohvan pohjalla tonnin, pakotan itseni ylös ja vedän lenkkarit jalkaan. Kyse on vain tahdonalaisesta liikkeestä, jota psyyke ei voi estää niin kauan kuin hermosto toimii. Juoksen niin lujaa ja niin kauan, ettei päässä ole jäljellä enää yhtään ajatusta. Tämä vastaa minulle sitä päivittäistä lääkitystä. Enkä ole eläessäni tarvinnut kemikaaleja aallonpohjista (jotka ovat olleet sysimustia ja syviä) nousemiseen.
Yhteiskunta ei odota yksilöltä enää lainkaan itsekuria, selkärankaa. Silitellään päälaelle, että voi sinua ressukkaa ja annetaan helpotus tablettimuotoisena. Sitten nämä ihmiset menevät takaisin kotiin sohvan pohjalle, nappaavat tabletin ja odottavat että jotain tapahtuu. Että elämänilo palaa heidän luokseen, yrittämättä itse mennä elämänilon luokse.
Mitä tällä saavutetaan: ehkä hetkellinen helpotus, se, että alkuperäinen ongelma ja elämäntavat jäävät niille sijoilleen, koska yksilö ei liikauta sormeakaan niiden korjaamiseksi, ja kohta ollaan taas aallonpohjassa. Ja sosiaali- ja terveysmenot senkun kasvavat koska ihmiset heittaytyvät uhreiksi eivätkä itse yritä edistää mielenterveyttään.
Kommentit (191)
Kyllähän nämä lääkärit antais vaikka mitä, jos et itte laita rajaa, Itte pärjään kymmenen kertaa pienemmän määrällä, mitä lääläri olisi valmis antamaan. Ja sen takia en hoitoon ole joutunut. Vuosia söin järjettömiä määriä lääkkeitä, joiden uskon vaikuttaneen tämän hetkiseen vointiin negatiivisesti, koska tunnistan tunteitani tosi huonosti. Ne ovat jotenkin kaukakana ja ulottumattomissa. Hyvät ja huonot tunteet. Mulla on epävakaus todettu jonka uskon pahentuneen lääkkeiden liika syömisellä, ainakin oireet on pahentunu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voi vee kun joskus vähennät näitä lääkkeitä ja rupeat tuntemaan änäs normaaleita tunteita, kuten ahdistusta, niin sitten on hätä kädes, kun ne on vuosia tungettu maton alle lääkkeillä, siis ihminen voi syödä sen takia lääkkeitä, että ei siedä näitä normaaleita tunnetiloja lääkityksen takia.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:49"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:42"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:39"]
Joudun itse syömään Ketipinoria kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi. On kokeilluista lääkkeistä osoittautunut kohdalleni sopivimmaksi. On ollut hyvin helpottavaa, kun mieli on suht tasainen, kykenee elämään ns normaalia elämää, temperamenttiani esim se ei ole vienyt. Olen kuullut Ketipinorin haittavaikutuksista, itselläni on myös jotakin, mutta tällä hetkellä ei tunnu olevan sopivampaa. Eli mielelläni olisin ilman lääkitysta, mutta olen itse sitä mieltä, että kohdallani se ei ole hyvä vaihtoehto
[/quote]
Enkä aloituksessani sulkenut pois psykoottiset häiriöt? ap
[/quote]Olen eri vastaaja mutta, Et sulkenut ja kaksisuuntaiseen ei edes välttämättä liity psykoottisuutta. Tiesitkö muuten myös että on olemassa psykoottista masennusta? Nojaa, ehkä en kuulu kohderyhmääsi, mutta provosoimaan onnistuit. Itselläni on psykoottista oireilua, pelkotiloja, persoonallisuushäiriö JNE. Syön lääkkeitä. Ja auttavat. En uskaltaisi ovesta edes ulos harhojen takia jos en söisi.
[/quote]Joo, olen tämä kaksisuuntainen, joka kirjoitti 1.viestin. Minulla ei ole ollut psykoottisuutta enkä ole ollut psykoosissa
Se on sitä, kun ei kestetä enää elämää. Elämään kuuluu hyvää oloa ja pahaa oloa, sellaista se vain on. Tämän kun tajusin neljä vuotta sitte vuosia ssri lääkkeitä syötyäni, elämäkin alkoi kokonaisuudessaan maistua paremmalta ja hyvistä ajoista nauttii paljon enemmän.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:56"]Ja voi vee kun joskus vähennät näitä lääkkeitä ja rupeat tuntemaan änäs normaaleita tunteita, kuten ahdistusta, niin sitten on hätä kädes, kun ne on vuosia tungettu maton alle lääkkeillä, siis ihminen voi syödä sen takia lääkkeitä, että ei siedä näitä normaaleita tunnetiloja lääkityksen takia.
[/quote]
Höpö höpö. Ite söin vuosikaudet lääkkeitä ja lopettamisen jälkeen selvisin vaikka mitkä kriisit ilman mitään. Normaaleihin tunnetiloihin ei vaikuttanut mitenkään, vaikka söin lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:56"]
Ja voi vee kun joskus vähennät näitä lääkkeitä ja rupeat tuntemaan änäs normaaleita tunteita, kuten ahdistusta, niin sitten on hätä kädes, kun ne on vuosia tungettu maton alle lääkkeillä, siis ihminen voi syödä sen takia lääkkeitä, että ei siedä näitä normaaleita tunnetiloja lääkityksen takia.
[/quote]
Öh, kyllä mä ainakin normaaleja tunnetiloja tunnen, vaikka mielialalääkitystä syönkin. Pahimmat itkukohtaukset (joita oli koko ajan tyhjästä) ja lamaannuksen, joka esti tekemästä mitään, ne kyllä veivät itseltäni pois. Eli pystyn nyt paremmin elämään normaalia elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:49"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:42"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:39"]
Joudun itse syömään Ketipinoria kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi. On kokeilluista lääkkeistä osoittautunut kohdalleni sopivimmaksi. On ollut hyvin helpottavaa, kun mieli on suht tasainen, kykenee elämään ns normaalia elämää, temperamenttiani esim se ei ole vienyt. Olen kuullut Ketipinorin haittavaikutuksista, itselläni on myös jotakin, mutta tällä hetkellä ei tunnu olevan sopivampaa. Eli mielelläni olisin ilman lääkitysta, mutta olen itse sitä mieltä, että kohdallani se ei ole hyvä vaihtoehto
[/quote]
Enkä aloituksessani sulkenut pois psykoottiset häiriöt? ap
[/quote]Olen eri vastaaja mutta, Et sulkenut ja kaksisuuntaiseen ei edes välttämättä liity psykoottisuutta. Tiesitkö muuten myös että on olemassa psykoottista masennusta? Nojaa, ehkä en kuulu kohderyhmääsi, mutta provosoimaan onnistuit. Itselläni on psykoottista oireilua, pelkotiloja, persoonallisuushäiriö JNE. Syön lääkkeitä. Ja auttavat. En uskaltaisi ovesta edes ulos harhojen takia jos en söisi.
[/quote]
Tiedän että on psykoottista masennusta. Siihen en itsehoitoa suosittelekaan, ja sama pätee sinuun.
Ap
Ja faktahan on se, että masennus on luokiteltu sairaudeksi. Ja sehän ei silloin ole tahdonvoimasta kiinni, koska silloinhan ihminen on terve, kun se jaksaa tahdon voimalla vääntää. Toki tiedän kymmenen vuotta masennusta sairastaneena, että ihminen voi sopeutua valvitsevaan tilanteeseen ja hyväksyä sen jollakinlailla, tämän seurauksena voi sitä tahtoa ruveta löytymäänkin. Jotenkin sitä on opppinu enenmmän elämään päivän kerrallaan. Vaikkakin minulla on toinen sairaus nimeltä epävakaa persoona, joka tuottaa ongelmia normaaleinakin päivinä. Tappava yhdistelmä, mutta hengissä ainakin vielä ollaan:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:01"]
Ihme mt-inisijöitä koko palsta täynnä! Vetäkää nyt lärvi täyteen sitä ketipinoria ja palatkaa sinne sohvan pohjalle fiilistelemään sitä paskaa oloa! Ei se siitä mihinkään tule muuttumaan!
[/quote]
Onpa onneksi tuonut helpotusta. Mielelläni en lääkkeitä söisi
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:49"]"Liian hyväksyttävää"? Mitä se auttaisi, jos tarvitsen sairauteeni lääkityksen (aivoissani puute serotoniinista, ihan sama kun diabeetikon haima ei tuota tarpeeksi insuliinia?!!?), ja lääkityksen käyttäminen ei olisi jonkun mielestä "hyväksyttävää"? Miksi se ei olisi hyväksyttävää?
[/quote]
Minä korjaan oloani muulla tavoin, en psyykenlääkkeillä ja kas, kyllä se mieli muuttuu ilman lääketehtaiden tukemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:35"]
Eikö maalaisjärjellä ole mitään virkaa?
[/quote]
Ei. Maalairjärjellä käyty keskustelu menee näin:
Maalaisjärki:Psyykenlääkkeet ovat ihan turhia. Itseä niskasta kiinni ja lenkille ja kaikki mielenterveysongelmat paranevat.
Kysymys; krooninen kipu ja kuolemaan johtava tai invalidisoiva sairaus aiheuttavat masennusta ja monenlaisia psyykisiä häiriöitä. Ihminen joutuu kamppailemaan sen hyväksymisen kanssa, että tulee menehtymään tai vammautumaan, tai elämään sietämättömien kipujen kanssa loppuelämänsä. Hänellä on voimakas huoli läheisistään ja itsestään. Eikö hän saisi käyttää lääkitystä sen tukena, että selviää?
Maalaisjärki; se on eri asia.
Kysymys; kymmenet tuhannet vanhukset kärsivät kroonisesta masennuksesta, jota aiheuttaa aistien heikkenemisen ja aivoperäisten sairauksien aiheuttama eritistäytyminen, yksinäisyys ja suorituskyvyn lasku. Saavatko he käyttää psyykenlääkkeitä, jotta selviävät?
Maalaisjärki; se on eri asia.
Kysymys: tuhannet äidit sairastuvat vuosittain hormoniperäiseen synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Jos masennusta ei hoideta, vaikuttaa se vauvan saamaan hoivaan ja vuorovaikutukseen, kiintymyssuhteen muodostumiseen jne. Tila on helppo korjata lääkkeillä. Saako masentunut äiti käyttää psyykenlääkkeitä?
Maalaisjärki; se on eri asia.
Näin kun käydään järjestelmällisesti läpi nämä eri potilasryhmät, päädytään siihen että itse asiassa tässä ei sitten tarkoitettukaan heistä ketään, vaan kenties vain jotain juuri ap:n kaltaista ihmsitä, jolla sitten kuitenkin taisi olla asiat melko hyvin alunperinkin, kun oli fyysistä terveyttä, työpaikka ja harrastuksia.
2
[/quote]
Purkauksesi kosahtaa jo ensimmäisessä lauseessa. En viitannut KAIKKIIN mt-ongelmiin.
Sen verran voin aloitustani korjata, että viittaan ei-psykoottisiin, lieväoireisiin mielialahäiriöihin, lähinnä lievään masennukseen.
Ap
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:35"]
Eikö maalaisjärjellä ole mitään virkaa?
[/quote]
Ei. Maalairjärjellä käyty keskustelu menee näin:
Maalaisjärki:Psyykenlääkkeet ovat ihan turhia. Itseä niskasta kiinni ja lenkille ja kaikki mielenterveysongelmat paranevat.
Kysymys; krooninen kipu ja kuolemaan johtava tai invalidisoiva sairaus aiheuttavat masennusta ja monenlaisia psyykisiä häiriöitä. Ihminen joutuu kamppailemaan sen hyväksymisen kanssa, että tulee menehtymään tai vammautumaan, tai elämään sietämättömien kipujen kanssa loppuelämänsä. Hänellä on voimakas huoli läheisistään ja itsestään. Eikö hän saisi käyttää lääkitystä sen tukena, että selviää?
Maalaisjärki; se on eri asia.
Kysymys; kymmenet tuhannet vanhukset kärsivät kroonisesta masennuksesta, jota aiheuttaa aistien heikkenemisen ja aivoperäisten sairauksien aiheuttama eritistäytyminen, yksinäisyys ja suorituskyvyn lasku. Saavatko he käyttää psyykenlääkkeitä, jotta selviävät?
Maalaisjärki; se on eri asia.
Kysymys: tuhannet äidit sairastuvat vuosittain hormoniperäiseen synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Jos masennusta ei hoideta, vaikuttaa se vauvan saamaan hoivaan ja vuorovaikutukseen, kiintymyssuhteen muodostumiseen jne. Tila on helppo korjata lääkkeillä. Saako masentunut äiti käyttää psyykenlääkkeitä?
Maalaisjärki; se on eri asia.
Näin kun käydään järjestelmällisesti läpi nämä eri potilasryhmät, päädytään siihen että itse asiassa tässä ei sitten tarkoitettukaan heistä ketään, vaan kenties vain jotain juuri ap:n kaltaista ihmsitä, jolla sitten kuitenkin taisi olla asiat melko hyvin alunperinkin, kun oli fyysistä terveyttä, työpaikka ja harrastuksia.
2
[/quote]
Synnytyksen jälkeinen masennus kuuluu hoitaa hormoneilla, ei ssri lääkkeillä. Ihan vain ohis. Jatkakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:05"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:35"] Eikö maalaisjärjellä ole mitään virkaa? [/quote] Ei. Maalairjärjellä käyty keskustelu menee näin: Maalaisjärki:Psyykenlääkkeet ovat ihan turhia. Itseä niskasta kiinni ja lenkille ja kaikki mielenterveysongelmat paranevat. Kysymys; krooninen kipu ja kuolemaan johtava tai invalidisoiva sairaus aiheuttavat masennusta ja monenlaisia psyykisiä häiriöitä. Ihminen joutuu kamppailemaan sen hyväksymisen kanssa, että tulee menehtymään tai vammautumaan, tai elämään sietämättömien kipujen kanssa loppuelämänsä. Hänellä on voimakas huoli läheisistään ja itsestään. Eikö hän saisi käyttää lääkitystä sen tukena, että selviää? Maalaisjärki; se on eri asia. Kysymys; kymmenet tuhannet vanhukset kärsivät kroonisesta masennuksesta, jota aiheuttaa aistien heikkenemisen ja aivoperäisten sairauksien aiheuttama eritistäytyminen, yksinäisyys ja suorituskyvyn lasku. Saavatko he käyttää psyykenlääkkeitä, jotta selviävät? Maalaisjärki; se on eri asia. Kysymys: tuhannet äidit sairastuvat vuosittain hormoniperäiseen synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Jos masennusta ei hoideta, vaikuttaa se vauvan saamaan hoivaan ja vuorovaikutukseen, kiintymyssuhteen muodostumiseen jne. Tila on helppo korjata lääkkeillä. Saako masentunut äiti käyttää psyykenlääkkeitä? Maalaisjärki; se on eri asia. Näin kun käydään järjestelmällisesti läpi nämä eri potilasryhmät, päädytään siihen että itse asiassa tässä ei sitten tarkoitettukaan heistä ketään, vaan kenties vain jotain juuri ap:n kaltaista ihmsitä, jolla sitten kuitenkin taisi olla asiat melko hyvin alunperinkin, kun oli fyysistä terveyttä, työpaikka ja harrastuksia. 2 [/quote] Purkauksesi kosahtaa jo ensimmäisessä lauseessa. En viitannut KAIKKIIN mt-ongelmiin. Sen verran voin aloitustani korjata, että viittaan ei-psykoottisiin, lieväoireisiin mielialahäiriöihin, lähinnä lievään masennukseen. Ap
[/quote]
No, huonostipa aloitit. Kannattaako näin huonosti pureskeltua aloittaa?
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:03"]Ja faktahan on se, että masennus on luokiteltu sairaudeksi. Ja sehän ei silloin ole tahdonvoimasta kiinni, koska silloinhan ihminen on terve, kun se jaksaa tahdon voimalla vääntää. Toki tiedän kymmenen vuotta masennusta sairastaneena, että ihminen voi sopeutua valvitsevaan tilanteeseen ja hyväksyä sen jollakinlailla, tämän seurauksena voi sitä tahtoa ruveta löytymäänkin. Jotenkin sitä on opppinu enenmmän elämään päivän kerrallaan. Vaikkakin minulla on toinen sairaus nimeltä epävakaa persoona, joka tuottaa ongelmia normaaleinakin päivinä. Tappava yhdistelmä, mutta hengissä ainakin vielä ollaan:)
[/quote]
Just tätä! Mutta kun mulla on tämä sairaus! Uhriudutaan sitten siihen ja otetaan tuomio kuin leimana otsaan.
Missä vaiheessa apatia, alakulo muuttuu lieväksi masennukseksi?
Raja on häilyvä. Ja tällä rajalla ihminen VOI vaikuttaa, mihin suuntaan hänen kokonaistilanteensa etenee.
Nappeja napsivaksi sohvaperunaksi vai joksikin muuksi.
Ap
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:05"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:49"]"Liian hyväksyttävää"? Mitä se auttaisi, jos tarvitsen sairauteeni lääkityksen (aivoissani puute serotoniinista, ihan sama kun diabeetikon haima ei tuota tarpeeksi insuliinia?!!?), ja lääkityksen käyttäminen ei olisi jonkun mielestä "hyväksyttävää"? Miksi se ei olisi hyväksyttävää? [/quote] Minä korjaan oloani muulla tavoin, en psyykenlääkkeillä ja kas, kyllä se mieli muuttuu ilman lääketehtaiden tukemista.
[/quote]
Ja kas, kun sitä serotoniinia ei siellä aivoissani synny minkään "menenpä tästä lenkille"-tempun avulla. Vaikka lenkillä muuten käynkin. Miksi hemmetissä kukaan turvautuisi lääkehoitoon jos ei olisi pakko? En minä tätä välittäjäaineideni epätasapainoa itse valinnut.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:08"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:05"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:35"] Eikö maalaisjärjellä ole mitään virkaa? [/quote] Ei. Maalairjärjellä käyty keskustelu menee näin: Maalaisjärki:Psyykenlääkkeet ovat ihan turhia. Itseä niskasta kiinni ja lenkille ja kaikki mielenterveysongelmat paranevat. Kysymys; krooninen kipu ja kuolemaan johtava tai invalidisoiva sairaus aiheuttavat masennusta ja monenlaisia psyykisiä häiriöitä. Ihminen joutuu kamppailemaan sen hyväksymisen kanssa, että tulee menehtymään tai vammautumaan, tai elämään sietämättömien kipujen kanssa loppuelämänsä. Hänellä on voimakas huoli läheisistään ja itsestään. Eikö hän saisi käyttää lääkitystä sen tukena, että selviää? Maalaisjärki; se on eri asia. Kysymys; kymmenet tuhannet vanhukset kärsivät kroonisesta masennuksesta, jota aiheuttaa aistien heikkenemisen ja aivoperäisten sairauksien aiheuttama eritistäytyminen, yksinäisyys ja suorituskyvyn lasku. Saavatko he käyttää psyykenlääkkeitä, jotta selviävät? Maalaisjärki; se on eri asia. Kysymys: tuhannet äidit sairastuvat vuosittain hormoniperäiseen synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Jos masennusta ei hoideta, vaikuttaa se vauvan saamaan hoivaan ja vuorovaikutukseen, kiintymyssuhteen muodostumiseen jne. Tila on helppo korjata lääkkeillä. Saako masentunut äiti käyttää psyykenlääkkeitä? Maalaisjärki; se on eri asia. Näin kun käydään järjestelmällisesti läpi nämä eri potilasryhmät, päädytään siihen että itse asiassa tässä ei sitten tarkoitettukaan heistä ketään, vaan kenties vain jotain juuri ap:n kaltaista ihmsitä, jolla sitten kuitenkin taisi olla asiat melko hyvin alunperinkin, kun oli fyysistä terveyttä, työpaikka ja harrastuksia. 2 [/quote] Purkauksesi kosahtaa jo ensimmäisessä lauseessa. En viitannut KAIKKIIN mt-ongelmiin. Sen verran voin aloitustani korjata, että viittaan ei-psykoottisiin, lieväoireisiin mielialahäiriöihin, lähinnä lievään masennukseen. Ap
[/quote]
No, huonostipa aloitit. Kannattaako näin huonosti pureskeltua aloittaa?
[/quote]
No takerru nyt siihen kun et muutakaan keksi, pilleristi...
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:03"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:49"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:42"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:39"]
Joudun itse syömään Ketipinoria kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi. On kokeilluista lääkkeistä osoittautunut kohdalleni sopivimmaksi. On ollut hyvin helpottavaa, kun mieli on suht tasainen, kykenee elämään ns normaalia elämää, temperamenttiani esim se ei ole vienyt. Olen kuullut Ketipinorin haittavaikutuksista, itselläni on myös jotakin, mutta tällä hetkellä ei tunnu olevan sopivampaa. Eli mielelläni olisin ilman lääkitysta, mutta olen itse sitä mieltä, että kohdallani se ei ole hyvä vaihtoehto
[/quote]
Enkä aloituksessani sulkenut pois psykoottiset häiriöt? ap
[/quote]Olen eri vastaaja mutta, Et sulkenut ja kaksisuuntaiseen ei edes välttämättä liity psykoottisuutta. Tiesitkö muuten myös että on olemassa psykoottista masennusta? Nojaa, ehkä en kuulu kohderyhmääsi, mutta provosoimaan onnistuit. Itselläni on psykoottista oireilua, pelkotiloja, persoonallisuushäiriö JNE. Syön lääkkeitä. Ja auttavat. En uskaltaisi ovesta edes ulos harhojen takia jos en söisi.
[/quote]
Tiedän että on psykoottista masennusta. Siihen en itsehoitoa suosittelekaan, ja sama pätee sinuun.
Ap
[/quote]
Voi jösses taas näitä kotilääkäreitä. KAIKKI masennukset voivat johtaa pahimmillaan psykoosiin. Lievät apatiat ja epämukavat jaksot kuuluvat elämään, mutta pitkään jatkunut masennus pitää hoitaa. Aika monet kroonisesti masentuneet ei edes tajua tilaansa ja sit rupeaa kroppa pettämään. Eräs potilas sairasti kolme vkoa korkeaa kuumetta ja lopulta syyksi selvisi totaalinen loppuun palaminen. Puoli vuotta pois työelämästä, pari sairaalajaksoa ja lääkitys.
On varmasti ihanan helppoa elää noin mustavalkoisessa maailmassa kuin ap.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:42"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:39"]
Joudun itse syömään Ketipinoria kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi. On kokeilluista lääkkeistä osoittautunut kohdalleni sopivimmaksi. On ollut hyvin helpottavaa, kun mieli on suht tasainen, kykenee elämään ns normaalia elämää, temperamenttiani esim se ei ole vienyt. Olen kuullut Ketipinorin haittavaikutuksista, itselläni on myös jotakin, mutta tällä hetkellä ei tunnu olevan sopivampaa. Eli mielelläni olisin ilman lääkitysta, mutta olen itse sitä mieltä, että kohdallani se ei ole hyvä vaihtoehto
[/quote]
Enkä aloituksessani sulkenut pois psykoottiset häiriöt? ap
[/quote]Olen eri vastaaja mutta, Et sulkenut ja kaksisuuntaiseen ei edes välttämättä liity psykoottisuutta. Tiesitkö muuten myös että on olemassa psykoottista masennusta? Nojaa, ehkä en kuulu kohderyhmääsi, mutta provosoimaan onnistuit. Itselläni on psykoottista oireilua, pelkotiloja, persoonallisuushäiriö JNE. Syön lääkkeitä. Ja auttavat. En uskaltaisi ovesta edes ulos harhojen takia jos en söisi.