Erityis(ten) lasten vanhemmat!!
Te joiden lapsilla on jotain häiriötä/kehitysvammaa/sairautta/ihan mitä tahansa vaikeaa erikoisuutta, miten selvisitte tiedosta että se oma rakas lapsi ei olekaan kuin muut, normaali?
T. Tutkimuksiin jonotava, pahimpaa pelkäävä.
Kommentit (104)
Tutulta tuntuu teidän muiden ajatukset ja kokemukset. Meillä lapsella "vain" adhd ja sen kanssa olen jo sinut. Diagnoosin saaminen kesti vuosia ja monenlaista syyllistämistä ja syyllisyyttä on matkan varrella koettu jopa ihan lähipiiriltä. Itse diagnoosi oli helpotus, synninpäästö, vika ei olekaan meissä kasvattajina vaan päinvastoin, ilman oikeanlaista kasvatusta lapsen tilanne olisi ollut ehkä paljon huonompi.
Toisaalta diagnoosin jälkeen tuli viha ja katkeruus omaa lähipiiriä kohtaan, siinä vaiheessa vasta todella tajusi, että lähipiirikään ei ollut meitä tukenut.
Nyt tilanne kuitenkin rauhallinen. Lapsen tulevaisuutta en ole koskaan murehtinut sillä tiedän, että oikeanlaisella tuella hän tulee pärjäämään.
Tsemppiä meille kaikille!
62 lisää: Ja itsekkäästi ajatellen, saa kokea myös sen ihan normaalin lapsen kasvattamisen kaikkine siihen liittyvine asioineen. Ilman erityistä olisin taas paljon ahdasmielisempi ja suvaitsemattomampi ja suhtautuisin paljon jyrkemmin moneenkin asiaan.