Hääjuhlat ilman naimisiin menoa?

Minä haluaisin naimisiin, mutta ilman hääjuhlia. Sukunimi ei kelpaa vaimolle, joten naimisiin ei olla näillä näkymin menossa.

Onko niitä mikään pakko ajatella minkäänlaisina hääjuhlina, pidätte vaan bileet kun teillä on joku tärkeä päivä parisuhteessanne. Ihan vaan juhlistaaksenne sitä olemassaolevaa historiaa ja tulevaisuutta.

Aina on hyvä syy juhlaan, mutta ajatus siitä että pyytäisitte vieraita hääjuhlaan jossa ei ole hääparia haiskahtaa ihan ekana lahjojen kerjäämiselle.

Tämä aloitus on kyllä av:n yllättävämpiä... Kuin vietettäisiin ylioppilasjuhlia peruskoulun päätteeksi...

eivät ne ole hääjuhlat. Ne on sitten jotku muut juhlat. Vaikka 6 v juhlat.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:09"]

Tämä aloitus on kyllä av:n yllättävämpiä... Kuin vietettäisiin ylioppilasjuhlia peruskoulun päätteeksi...

eivät ne ole hääjuhlat. Ne on sitten jotku muut juhlat. Vaikka 6 v juhlat.

[/quote]

Ei kai tuossa ole muuta outoa, kun että ap. nimittää niitä hääjuhliksi. Ilmeisesti haluaa valkoisen morsiuspuvun. Avopari saa juhlia miten haluaa ja mitä haluaa, mutta häät ne ovat vasta kun pari menee naimisiin. Ilman naimisiin menemistä kyse on ihan vaan jostain muusta juhlimisesta. Eihän rippijuhliakaan voi juhlia ilman ripille pääsyä ja hautajaisissakin yleensä joku on kuollut. Sanoilla on merkityksensä, eikä niitä voi venyttää ihan miten pitkälle tahansa. 

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:39"]Vähän laatikon ulkopuolista ajattelua nyt hei!

Haluaisin kuulla perusteluja, miksi esimerkiksi vaikuttaa oudolta ratkaisulta?
Miksi ansaitsemme juhlat vähemmän kuin esimerkiksi vuoden yhdessä ollut pariskunta, joka menee naimisiin ja eroaa seuraavan vuoden sisään?
Miten se paperi niin radikaalisti muuttaa jonkin juhlan luonnetta, mikäli aikeissa kuitenkin on viettää loppuelämä yhdessä? Tai että siellä on joku henkilö muutaman minuutin ajan horisemassa jotain.

Ja se joka mainitsi "lahjojen kerjuu-gaalasta", niin tässä nyt ei ole mikään ilmainen roina mielessä. Tavaraa meillä on tarpeeksi omasta takaa eikä rahastakaan varsinaisesti pulaa ole. Päinvastoin tuntuu, että monelle naimisiinmenossa ne lahjat nousevat aika korkealle tärkeysjärjestyksessä - mitä nyt on uskominen kaikkia hääkeskusteluja.

Joku ehdotti kihloihin menemistä ja kihlakaisten järjestelyä. Minulle kuitenkin kihlaus on lupaus avioliitosta ja pelkkä rengastaminen varsin teinimäistä touhua.

Tarkoituksena tässä on lähinnä herättää keskustelua, sillä en usko että olen ainoa joka tällaista miettii. Avioliitto on instituutiona melko vanhentunut eikä ole nykyään edellytys yhdessäelolle.
Olisi mukavaa jos kulttuurimme kehittyisi siihen suuntaan, että myös pelkässä avoliitossa elävät pariskunnat otettaisiin vakavasti, etenkin jos on tietty määrä yhteiseloa takana.
Mikäli häämaiset juhlat tulisivat yleisemmäksi, voisivat kutsutu vieraatkin suhtautua niihin vakavammin, eikä suinkaan tämän erään asenteella, että jättäisi mitä luultavimmin kokonaan tulematta.

Polyamorisessa suhteessa elävien häitä en ollut ajatellutkaan! Varmasti myös ennen tasa-arvoisen avioliittolain voimaan astumista monet homo- ja lesboparit ovat suhdettaan jollain lailla juhlistaneet...?
[/quote]
Voit järjestää vapaasti juhlia, mutta häät on häät. Joku on voinut lukea ja kirjoittaa ihan yhtä paljon kun joku yliopistosta valmistunut, mutta onhan se vähän huijaamista, jos järjestää valmistujaisjuhlat, vaikka ei valmistukaan.
Ei avioliitto ole mikään vanhentunut instituutio. Tai ehkä sinulle. Meille muille se on ihan tätä päivää, jolla turvataan puolisoiden asema lain edessä.
Minä otan vakavasti kaikki, vakavasti otettavat. Se ei taas ole sitä, jos minulle annetaan ymmärtää, että olen menossa häihin, vaikka oikeasti ne ova jonkun suhteen tapaamisen kymmenvuotispäivät. Juhlan kyllä mielelläni nitäkin ei se mitään. Mutta moraalisesti antaa ymmärtää jotain mikä ei ole totta totuutena on kyllä mielestäni valehtelemista.

En näe syytä mikset voi olla rehellinen ihmisten kanssa. Sanoa että haluat pitää kunnon juhlat teille ja muille. Ei ole mitään sen suurempaa virallista syytä. Haluatte nyt vain juhlia suhdettanne. Jos joku sitten haluaa väsätä jotain erikoiskarkkeja tai kutsuja niihin kanssasi, niin sitten väsäätte.
Mitä seuraavaksi? Vauvakutsut ilman raskautta? Hautajaiset ilman ruumista?

Minusta on mielenkiintoista, kun usein kuulee että "avioliitto ei muuta mitään tai tuo mitään lisää suhteeseemme". Mistä tiedät, oletko kokeillut? :)

Itse menin mieheni kanssa naimisiin vuosi sitten, ja meillä se kyllä muutti asioita tunnetasolla. Sitoutuminen toiseen on syvempää kuin mitä se on ollut avoliitoissa (joita on ollut pari tätä ennen). Avioliitto on sitä, että ottaa vastuun itsestään ja myös toisesta, eikä halua jättää takaporttia auki voidaaksen paeta suhteesta. Luottamus on hyvin syvää, kun tietää että toinen on tahtonut jakaa loppuelämänsä kanssani. Meillä on sama nimi, me ollaan perhe (eikä pelkästään pariskunta). Sanottuani "tahdon" aion taistella viimeiseen asti tämän suhteen onnistumiseksi. Mieskin on sanonut, että hän kokee meidät perheenä nyt. Meillä ei ole vielä lapsia, vaan perhe on muodostunut meidän kahden välille. Asiat ovat eri tavalla yhteisiä, kuten raha-asiat, koska meillä on yhteinen elämä ja tulevaisuus. Se on aika vapauttavaa ja luonnollista sen sijaan, että lasketaan ja jaetaan asioita sun ja mun omiin.

Kohta joku vastaa, että nämä kaikki asiat voi kokea ilman avioliittoakin. Toki voi. Pointtini oli siinä, että itse en olisi uskonut avioliiton solmimisen vaikutusta suhteeseen, ellen olisi sitä itse kokenut. En voi väittää tietäväni miltä maratoonarista tuntuu 40km jälkeen, kun en ole sellaista matkaa itse juossut. Sama pätee tähän; ei voi etukäteen tietää miltä tuntuu, voi vaan arvailla.

Niin ja juhlia nimittäisin joksikin muuksi kuin häiksi. Jos ette halua naimisiin, miksi haluatte pitää häät? Eikö hääjuhlakin ole yhdentekevä tapahtuma jos kerran avioliittokin on? :) Keksisin tilaisuudelle toisen nimen ja pitäisin ennen kaikkea tosi hyvät bileet.

Jännää,että naimisiin ei haluta mennä, mutta halutaan samat edut kuin avioliitossa. Nyt halutaan häätkin, vaikka ei mennä naimisiin :D

Minäkin haluan pitää väitöskaronkan. Tohtorin hattu on niin juhlava ja olisi kiva availla sampanjapulloja miekalla, lahjojen vastaanottamisesta puhumattakaan. Minulla ei vain älykkyys ja pitkäjänteisyys riitä väitöskirjan tekemiseen. On ihan törkeää syrjintää, että karonkan saa pitää vain ne, jotka väittelevät virallisesti tohtoreiksi!

^ Toi kyllä harmittaa. Viitankin tahtoisin. "nänänänänänä pätmään!"

En ymmärrä häitä ilman naimisiin menoa tai avioliiton uudelleen siunaamista. Mutta voittehan te pitää sitten isot juhlat kun olette ollut vaikka 20 tai 30v kihloissa. Tosin varmasti osa vieraista tulee naureskelemaan teille sen vuoksi. Mutta siinä olisi hyvä syy pitää juhlat. Ei tosin hääjuhlaa jos ei kerran ole häitäkään. Eihä hautajaisiakaan pidetä jos ei ole vainajaakaan vielä.

Minä haluan pitää ristiäiset vaikkei ole vauvaa. Voihan sen ihanan kastepuvun pukea vaikka nallelle. Ja minun parhaat kaverit olis kummeja jne. Voihan sitä leikkiä mitä vaan, minäki lapsena leikin monenlaista. :) leikkihäiden vieraat voi ehkä pitää juhlia noloina ja outoina jos olet aikuinen. 

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:56"]

Minä haluan pitää ristiäiset vaikkei ole vauvaa. Voihan sen ihanan kastepuvun pukea vaikka nallelle. Ja minun parhaat kaverit olis kummeja jne. Voihan sitä leikkiä mitä vaan, minäki lapsena leikin monenlaista. :) leikkihäiden vieraat voi ehkä pitää juhlia noloina ja outoina jos olet aikuinen. 

[/quote]

Nykyisin on myytävänä niin oikean näköisiä vauvanukkeja, että yhdet kastejuhlat menevät kuin siivillä kenenkään huomaamatta, että pikku parkuja onkin muovista tehty. Ja onhan niitä elävän näköisiä aikuisnukkejakin, jos vaikka ero tulee ja tekee mieli uusia häitä!

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 07:52"]Kohta pidetään varmaan hautajaisiakin, vaikkei kukaan kuolisi... Sorry.
[/quote];D ja ruumis itse mukana. Mutta mikä estää pitämästä bileitä, jos siltä tuntuu, vaan häät ne ole, mutta jonkinlaiset rakkauden juhlat kumminkin.

Ap ei enää kommentoi:( Haluaa sitoutua , saman sukunimen ja hääjuhlat, mutta ei naimisiin. Miksi??? Kuulosta lapselliselta periaatekiukuttelulta. Minä olen ollut 19 vuotta puolisoni kanssa yhdessä, josta kohta 10 vuotta aviossa. Joka suhteessa tulee ylä- ja alamäkiä ja silloin, kun meillä oli vaikeaa taisteltiin ja tehtiin hirmuisesti töitä, jotta saatiin suhde taas toimimaan. Ja kyllä kannatti! Olisi ollut hirveä virhe erota silloin, mutta ilman avioliittoa (ja lasta), olisin varmasti lähtenyt kävelemään. Tästä olen täysin varma.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:05"]

Minä haluaisin naimisiin, mutta ilman hääjuhlia. Sukunimi ei kelpaa vaimolle, joten naimisiin ei olla näillä näkymin menossa.

[/quote]

Mitä tekemistä sukunimellä ja naimisiin menemisellä on keskenään?

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:39"]Vähän laatikon ulkopuolista ajattelua nyt hei! Haluaisin kuulla perusteluja, miksi esimerkiksi vaikuttaa oudolta ratkaisulta?

Siksi, että yrität ajatella samaan aikaan laatikon ulkopuolella ja sisällä. Ei suhteen juhlimisessa ole mitään vikaa, mutta eikö silloin voisi keksiä juhlan aiheen laatikon ulkopuolelta. Häillä on kuitenkin aika pitkä ja selkeä historia juurikin juridisen ja sosiaalisen sitoutumisen juhlana.

Miksi ansaitsemme juhlat vähemmän kuin esimerkiksi vuoden yhdessä ollut pariskunta, joka menee naimisiin ja eroaa seuraavan vuoden sisään? Miten se paperi niin radikaalisti muuttaa jonkin juhlan luonnetta, mikäli aikeissa kuitenkin on viettää loppuelämä yhdessä?

Avioliitto on meidän kulttuuriimme kuuluva tapa kertoa muille, että pari on vakavasti sitoutunut toisiinsa. Se sitoo myös suvut tietyllä tavalla yhteen. Se on se juhlittava asia. Sinänsä se voi olla sama teilläkin, mutta halusit, että ihmiset ottavat juhlat vakavasti. Miksi kenenkään pitäisi ottaa, jos te ette ota vakavasti siihen kuuluvaa tapakulttuuria? Haluatko olla kapinallinen "out of the box" -tyyppi vai et? Se on päätettävä, koska molempia ei voi saada. Pitkä avoliitto kuuluu "out of the box" -kulttuuriin ja häät perinteisiin, joten et voi saada molempia ja tulla vakavastiotetuksi.

Avioliitto on instituutiona melko vanhentunut eikä ole nykyään edellytys yhdessäelolle.

Miten avioliitto on vanhentunut? Mikä siinä on mielestäsi nykyaikaan sopimatonta? Minusta se on hyvin selkeä ja vakiintunut instituutio niin juridisesti kuin kulttuurisesti. Avioitumalla pari varmistaa tietyt suhteen päättymiseen liittyvät lailliset asiat, tietyt edut lapsille ja avioituminen kertoo sukulaisille, että pari on tosissaan ja spekuloinnit voi lopettaa. Varsinkin vanhemmille ihmisille se on hyvin tärkeää. Sopimuksen voi tietysti rikkoa, mutta yleensä se johtaa siihen, että eronneet eivät ole enää niin vakavastiotettavia, esimerkiksi suvussa.

Olisi mukavaa jos kulttuurimme kehittyisi siihen suuntaan, että myös pelkässä avoliitossa elävät pariskunnat otettaisiin vakavasti, etenkin jos on tietty määrä yhteiseloa takana. Mikäli häämaiset juhlat tulisivat yleisemmäksi, voisivat kutsutu vieraatkin suhtautua niihin vakavammin, eikä suinkaan tämän erään asenteella, että jättäisi mitä luultavimmin kokonaan tulematta.

Haluat taas ristiriitaisia asioita. Kulttuuria muuttavat ovat äärettömän harvoin vakavasti otettuja. Yleensä heitä pidetään hörhöinä, heille irvaillaan ja ahdasmielisissä paikoissa vainotaankin. Tuskin kukaan heistä pääsee itse nauttimaan töittensä hedelmistä, vaikka yhteiskunta sukupolvien aikana kehittyisikin siihen suuntaan. Voit ehkä edistää kulttuurin muutosta pitämällä hörhöhäät, mutta hintana on vakavastiotettavuuden menetys. Jos et ole siihen valmis, niin sitten se on vain sopeuduttava tai luimisteltava piilossa.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:05"]

Tietenkään kyseessä ei tällöin varsinaisesti "häät" ole, mutta kuitenkin. Mitä mieltä olisitte tällaisista juhlista? Voisitteko itse kuvitella pitävänne? Tilanne kun on se, että vaikka olemme jo kohta kuutisen vuotta olleet yhdessä (tästä päälle neljä vuotta avoliitossa), ei meillä ole suunnitelmissa mennä naimisiin. Ja mitäpä turhaan? Yhdessäolomme ei ole valtiolle kuuluva, emme aio hommata lapsia eikä meillä ole yhteistä omaisuutta eikä tule, esimerkiksi omistusasunnon muodossa. Itse haluaisin naimisiin puhtaasti hääjuhlien takia (ja saadakseni miehen hienon sukunimen), mutten näe näitä niin painavina syinä että täytyisi oikeasti naimisiin mennä. Avioliitto, etenkin meidän tilanteessamme on aivan turha eikä se loppujen lopuksi edes "todista" mitään kun puolet niistä kuitenkin päätyy eroon. Mutta ne juhlat! Ne haluaisin, ihan vain juhlistaakseni suhdettamme, yhdessäoloa,rakkautta... Tarjotakseni ystäville ja sukulaisille mukavan päivän (melkein kaikkihan nyt häistä pitävät). Mutta ottaako kukaan tällaisia aikuisten "leikkihäitä" tosissaan? Millä nimikkeellä kannattaisi lähteä tällaisia juhlia kutsumaan? Voin jo kuvitella vastaukset joita tulen saamaan, mutta ehkäpä voisitte yllättää minut ja heittää oikeasti asiallista kommenttia ajattelematta olemmeko suhteessa tosissamme mikäli emme halua avioon ja olemmeko ansainneet mitään juhlia jos naimisiin emme vaivaudu.

[/quote]

Jos avioliitto kerran ei vaikuta millään tavalla,miksi ette saman tien sitten menisi naimisiin? Aika vaikea ottaa vakavasti aikuisten leikkihäitä,mutta toisaalta,saahan sitä juhlia mitä tahansa.Ehkä niitä voisi kutsua rakkauden juhliksi? 

Vähän rusinat pullasta-meininkiä,jos tosiaan haluaa perinteiset häät prinsessamekkoineen ja lahjoineen,mutta ei itse avioliittoa,laillista sopimusta. Muutenhan voi kyllä järjestää juhlia ilman mitään "oikeaa" syytä,jotenkin vaan tuo "leikkihäät" ja "häät ilman naimisiin menoa" ottaa korviin.Joskus ystävän kanssa pohdimme vitsillä,voisimmeko järjestää valehäät saadaksemme polttarit. Leikkihäiden miettiminen vakavissaan ei oikein kuulosta aikuisten touhulta.

Hmm, no yritänpä nyt miettiä tätä aiheen problematiikkaa minäkin.

Sinänsä minusta on ihan virkistävää ja mukavaa, että juhlan aiheita keksitään "out of the box" niinkuin ap määritteli. Toisaalta tässä tullaan tuohon ongelmaan jota 57 jo ruotikin, eli perinteisesti isoja juhlia on järjestetty nimenomaan elämän muutoskohdissa ja riiteissä, kuten juuri naimisiinmenossa, syntymässä, kuolemassa jne. Kukaan ei estä järjestämästä pienempiä kekkereitä myös mistä tahansa muusta syystä ja paljonhan niitä järjestetäänkin, mutta jos ajatellaan isoja ja arvokkaita juhlia, niin yleensä niiden takana on jokin tällainen syy.

Kieltämättä tuntuisi oudolta saada kutsu isoihin ja pönöttäviin juhliin, joiden aiheena on se että 6 vuotta yhdessä ollut pari on nyt vaan päättänyt, että ollaanpa yhdessä vastakin. Yleensä nämä päätökset kun sinetöidään nimenomaan sillä avioliittolupauksella. Tarvitaan ikäänkuin jotain konkreettista, jota juhlia. Periaatteessa esim. yhteenmuutto tai lapsen saaminen voisivat olla tällaisia virstanpylväitä, mutta jälkimmäiseen on omat riittinsä ja yhteenmuutollekin perinteisempi juhlimistapa on tupaantuliaiset. 10 (tai muu pyöreä luku) vuoden yhdessäolo toimisi myös, mutta silloinkin monelle voi herätä kysymys siitä, miksi ei samantien naimisiin (ja varmaan moni odottaisikin yllärihäitä itse juhlissa). 

Eli itsekään en pitäisi hääjuhlia, jos en aikoisi naimisiin. Jotkut vapaamuotoisemmat "rakkauden juhlat" voisin kyllä järjestää, vaikka kesällä mökillä, siellähän voisi sitten olla vaikka mitä aiheeseen liittyvää ohjelmaa ja tietysti puheita, joissa kertoisitte päätöksestänne pysyä yhdessä loppuelämänne. Mitään valkoisia pukuja, kimppuja, "morsiamen"ryöstöjä ja vastaavia ei minusta kuitenkaan näihin juhliin oikein kuulu. Juhlat maksaisitte tietysti itse tai sitten ihan reilusti nyyttäriperiaatteella, mutta ei mitään lahjapöytiä tai vastaavia. 

Ja sanon vielä senkin, että toki itse tulisin paikalle, vaikka kutsuisitte sitten juhlaviin "leikkihäihinkin". Ajatuksena se tuntuisi kuitenkin hieman oudolta. 

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 08:43"]

Te jotka intätte, ettei valtiolla ole mitään tekemistä kahden ihmisen välisen rakkauden kanssa, olette kyllä hakoteillä. Ymmärrättehän, että valtio astuu kuvioihin siinä vaiheessa kun kaksi lapsen saanutta eroavat, tai viimeistään siinä vaiheessa kun jompikumpi kuolee. Mikä voi tapahtua vaikka huomenna tai jo tänä iltana, ikinä ei voi tietää milloin jää auton alle tai saa sairaskohtauksen. Oletteko miettineet, mitä toiselle silloin käy, jos ette ole naimisissa? Jos teillä on lapsia, oletteko miettineet asiaa? Minä en ymmärrä, miksi niin monet ottavat avioliiton sellaisena, että se jotenkin halventaisi heidän jo 10 vuotta jatkunutta yhdessä oloaan... avioliitossahan ei ole MISTÄÄN muusta kyse kuin järjestä: se on järkevän ihmisen ratkaisu tulevaisuuden omaisuudenjaon ja mahdollisten huoltajuuksien jaon (ja siinäkin tapauksessa myös rahajärjestelyiden) suhteen. Sen voi tehdä nopeasti maistraatissa ilman seremonioita. Loppujen lopuksi ei yhtään sen kummempi asia kuin testamentin kirjoittaminen, ja sekin on nimenomaan JÄRKEVÄN ihmisen hommaa.

[/quote]

Ei valtio astu mukaan vaikka kaksi lapsen saanutta eroaisi. Ei mitään tapaamisoikeuksia yms tarvitse missään oikeudessa sopia eikä ole pakko hakea mitään yksinhuoltajalisiä yms. Kaikki voi sopia kahdestaan ex-puolisonsa kanssa.