Lue keskustelun säännöt.
Hääjuhlat ilman naimisiin menoa?
10.03.2015 |
Tietenkään kyseessä ei tällöin varsinaisesti "häät" ole, mutta kuitenkin.
Mitä mieltä olisitte tällaisista juhlista? Voisitteko itse kuvitella pitävänne?
Tilanne kun on se, että vaikka olemme jo kohta kuutisen vuotta olleet yhdessä (tästä päälle neljä vuotta avoliitossa), ei meillä ole suunnitelmissa mennä naimisiin.
Ja mitäpä turhaan?
Yhdessäolomme ei ole valtiolle kuuluva, emme aio hommata lapsia eikä meillä ole yhteistä omaisuutta eikä tule, esimerkiksi omistusasunnon muodossa.
Itse haluaisin naimisiin puhtaasti hääjuhlien takia (ja saadakseni miehen hienon sukunimen), mutten näe näitä niin painavina syinä että täytyisi oikeasti naimisiin mennä.
Avioliitto, etenkin meidän tilanteessamme on aivan turha eikä se loppujen lopuksi edes "todista" mitään kun puolet niistä kuitenkin päätyy eroon.
Mutta ne juhlat!
Ne haluaisin, ihan vain juhlistaakseni suhdettamme, yhdessäoloa,rakkautta...
Tarjotakseni ystäville ja sukulaisille mukavan päivän (melkein kaikkihan nyt häistä pitävät).
Mutta ottaako kukaan tällaisia aikuisten "leikkihäitä" tosissaan?
Millä nimikkeellä kannattaisi lähteä tällaisia juhlia kutsumaan?
Voin jo kuvitella vastaukset joita tulen saamaan, mutta ehkäpä voisitte yllättää minut ja heittää oikeasti asiallista kommenttia ajattelematta olemmeko suhteessa tosissamme mikäli emme halua avioon ja olemmeko ansainneet mitään juhlia jos naimisiin emme vaivaudu.
Kommentit (84)
ehkä vieraat olisivat häissä hieman yllättyneitä, jos heidät olisi kutsuttu häihin ja siellä ilmoitettaisiin, että lällästilää, mepä ei ollakaan menty naimisiin, kun se on niin vanhanaikaista, mutta häät pidetään.
Asiasta toiseen. Ihmettelen kovasti näitä ihmisiä, jotka mainostaa uudenaikaisuuttaan, kuinka haluavat olla avopari ja eivät mitään vanhentunutta instituutiota kannata. Ymmärtäisin tämän, jos elettäisiin 60-lukua. Silloin susiparina elämistä ihmeteltiin, mutta nykyäänhän avoparit ovat ihan yleisiä, eikä mikään uusi juttu. Samoin kuin vapaa seksi 60-luvulla. Nykyään on ihan tavallista, että seksiä harrastetaan useamman kanssa ennen parisuhteen perustamista.
Nykyään tuntuu, että on rohkeampaa mennä naimisiin. Ainakin kun kävimme mieheni kanssa maistraatissa, kun odotin esikoista, erittäin moni ihmetteli, miksi menimme naimisiin, kun eihän nykyään tarvitse. Eli se, että virallistimme suhteemme avioliitoksi, tuntui herättävän enemmän hämmennystä, kuin se, että olisimme jatkaneet avoliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 14:24"]
En nyt taas jaksa ymmärtää tätä av-mammojen keuhkoomista ja ehdottomuutta. Sehän on tietenkin puhtaasti ap:n ja kumppaninsa oma asia, minkälaiset pippalot hän pitää ja millä nimellä niitä kutsuu. Tietenkin se on ihan heidän oma asiansa, jos haluavat naimisiin mennä ilman virallista vihkimistä.
Avioliiton historiassa valtio ja kirkko tuli kuvioihin varsin myöhään ja ennen uskonpuhdistusta avioliitto oli pitkälti kahden ihmisen, tai heidän perheidensä välinen sopimus, ilman sen kummempaa valtiollista, tai kirkollista virallistamista.
[/quote]
Tietenkin se on ap:n oma asia,jos haluaa mennä leikisti naimisiin.Hänhän teki kuitenkin aiheesta aloituksen,jossa kysyi otetaanko sellainen farssi tosissaan ja millä nimellä sitä pitäisi kutsua.Siksi täällä "vouhkataan" asiasta. Ja voihan avioliitto olla yhä kahden välinen ihmisen sopimus sitoutumisesta,vaikka se on nykyään myös juridinen sopimus taloudellisista asioista.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 07:52"]
Kohta pidetään varmaan hautajaisiakin, vaikkei kukaan kuolisi... Sorry.
[/quote]
Eikö joku julkkis pitänyt avioerohautajaiset, kun ero tuli voimaan.
En nyt taas jaksa ymmärtää tätä av-mammojen keuhkoomista ja ehdottomuutta. Sehän on tietenkin puhtaasti ap:n ja kumppaninsa oma asia, minkälaiset pippalot hän pitää ja millä nimellä niitä kutsuu. Tietenkin se on ihan heidän oma asiansa, jos haluavat naimisiin mennä ilman virallista vihkimistä.
Avioliiton historiassa valtio ja kirkko tuli kuvioihin varsin myöhään ja ennen uskonpuhdistusta avioliitto oli pitkälti kahden ihmisen, tai heidän perheidensä välinen sopimus, ilman sen kummempaa valtiollista, tai kirkollista virallistamista.