Miksi jotkut ihmiset jättäytyy aina ystäväpiirin ”laidalle”

Itse oon ajatellut, että olen ehkä vähän etäinen. Mulla ei ole sellaista draamaa, mitä jakaa kavereiden kanssa. En näytä tunteitani kovi herkästi. Elämä on tasaista ja varmaan muiden silmin tylsää. En ole riittävän innostunut baareista ja bileistä, liikuntaharrastuksessakaan ei se ympärillä oleva hössötys urheilukelloista ja trikoista vaan kiinnosta. Aika vaikea löytää sellaista naisystävää kenen kanssa keskustella vaikka nyt sitten ilmastonmuutoksesta tmv ajankohtaisaiheesta ja ulkoilla & liikkua luonnosta. Olen kai vähän vanhanaikainen siis tylsä :D

Pari rakasta vanhaa ystävää toki on, mutta noin muuten en takuulla ole se, jolle soitetaan kun suunnitellaan esim jotain illanviettoa.

yksi juttu naisten välisessä kanssakäymisessä tulee ainakin mieleen; huomaan, etten osaa makeilla. En siis kertakaikkiaan osaa pintapuolisesti kehaista vaikka jotain ulkonäköasiaa, koska en oikein kiinnitä huomiota sellaiseen, ellei esim joku vaatekappale ole todella poikkeuksellisen upea. Huomaan, että monissa tyttöporukoissa kehutaan toisiaan (tai varsinkin sitä porukan keskipistettä) usein ja vuolaasti. Itse en vaan osaa tätä makeilua, sanon silloin kun todella tarkoitan mitä sanon. Vaivaannun myös jos joku kehuu minua aiheesta, joka ei mielestäni ole mitenkään erikoisen kehuttava.

Vierailija kirjoitti:

yksi juttu naisten välisessä kanssakäymisessä tulee ainakin mieleen; huomaan, etten osaa makeilla. En siis kertakaikkiaan osaa pintapuolisesti kehaista vaikka jotain ulkonäköasiaa, koska en oikein kiinnitä huomiota sellaiseen, ellei esim joku vaatekappale ole todella poikkeuksellisen upea. Huomaan, että monissa tyttöporukoissa kehutaan toisiaan (tai varsinkin sitä porukan keskipistettä) usein ja vuolaasti. Itse en vaan osaa tätä makeilua, sanon silloin kun todella tarkoitan mitä sanon. Vaivaannun myös jos joku kehuu minua aiheesta, joka ei mielestäni ole mitenkään erikoisen kehuttava.

Olen nähnyt tuollaista 'makeilua' vain telkkarissa. EI kaikki naisporukat ole tollasia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Keskimääräinen ihminen on tosi kateellinen. Älä kerro yhtään mitään iloista tapahtumaa tai menestystä töissä. Ihan erityisesti työpaikalla saadut palkinnot tai huomionosoitukset kannattaa pitää piilossa.

- Älä esittäydy kilpailijana. Jos joku tekee samaa työtä kun sinä, niin anna ymmärtää ettet ole erityisen hyvä

Nämä vähän riippuvat tilanteesta. Esim. muusikko saattaisi nimenomaan haluta samoihin piireihin kuuluisan, menestyneen kollegan kanssa ja hyljeksiä "ei erityisen hyviä". Taustalla ajatus, että tästä suhteesta voisi ehkä hyötyä.

Riippuu ketkä muusikot. Esim. Beatles halusi olla keskenään ja varmaan joidenkin muiden kanssa. Silti kun Phil Collins lähestyi vanhempana Paul McCartneyta jossain tilaisuudessa, Paul leperteli lähes alentuvasti vaimolleen tyyliin "Kuulitko, Heather, meidän pikku-Phil on vähän Beatles-fani". Collins koki tilanteen nöyryyttävänä ja alkoi vihata McCartneyta. Samalla McCartneyn vaimo ei ole mikään tunnettu musiikkiguru, mitä Collins ei varmaan huomioinut. Vaimo oli päässyt muilla avuilla McCartneyn piireihin.

Summa summarum: Jotkut jää vapaaehtoisesti, jotkut jätetään, koska ovat liian erikoisia/liian tavallisia/liian herkkiä tai vain täysin epäkiinnostavia tai sosiaalisesti lahjattomia.

Itse jään tai käyttäydyn syrjään kun en kestä mitään kanalaumaa ja niiden tyhjiä kotkotuksia ja juoruilua. Ei vain kiinnosta ja se makeilu ja keskenään kehuskelu huoh. Haluan keskustella järkevintä aiheista tai olla yksin.

Huomaan nykyään "jättäytyväni syrjään", ts. en osallistu kaikkiin yhteisiin rientoihin, koska kuormitun sosiaalisista suhteista. Minulle rittää se kerran viikossa tapahtuva harrastustapaaminen. En jaksa enempää, esim. pikkujouluja, kahvilakäyntejä ym. En silti ole missään laidalla vaan tunnen olevani ihan yhtä arvostettu kaveri kuin kaikki muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tämä syrjään jäävä enkä keksi sille syytä. Uusien tuttavuuksien kanssa menee aina samalla kaavalla. Alussa minua pyydetään mukaan juttuihin ja otetaan mukaan porukkaan. Olen mukana menossa, mutta aina minut jätetään lopulta pois porukasta. Minussa selvästi on jotain vikaa, mutta kukaan ei koskaan sano suoraan, missä mättää.

Parisuhteen olen aina saanut suht helposti, joten en kait ihan tötterö ole.

Se vika on siinä ettet koskaan ota vetovastuuta mistään. Olet siivellä tulija. Jos sinä alat itse järjestää tapaamisia, siivoat, leivot, keität kahvia ja sumplit aikatauluja, olet ns sisäpiirissä. Ne jotka eivät näe vaivaa eivätkä laita tikkua ristiin vaan odottavat tulevansa ikuisesti kutsutuksi joka paikkaan, putoavat lopulta kyydistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäviä ei jätetä pois porukasta, hankalat jätetään.

Hankala = ei halua juoruta ja puhua p^skaa niistä "ystävistä"/naapureista, jota eivät ole paikalla.

Jep.

Eli vastaus ap:n kysymykseen: Viisaat ihmiset jäävät "laidalle".

Ihmiset jotka ovat sinut itsensä kanssa, eivätkä hae hyväksyntää ulkopuolelta.

Suurimmalla osalla ihmisistä on niin urpot ja tylsät jutut, että mieluummin katson kotona telkkaria.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tämä syrjään jäävä enkä keksi sille syytä. Uusien tuttavuuksien kanssa menee aina samalla kaavalla. Alussa minua pyydetään mukaan juttuihin ja otetaan mukaan porukkaan. Olen mukana menossa, mutta aina minut jätetään lopulta pois porukasta. Minussa selvästi on jotain vikaa, mutta kukaan ei koskaan sano suoraan, missä mättää.

Parisuhteen olen aina saanut suht helposti, joten en kait ihan tötterö ole.

Minä odotan porukan muilta jäseniltä myös osallistumista, asioiden ehdottamista, tapahtuvien asioiden järjestelemistä. Jos yksin on se promoottori ja järkkäämässä kivaa, niin tulee sellainen fiilis, että olis kiva jos joku muukin innostuisi ja aktiivisesti tekisi asioiden eteen jotain.

Jos joku seisoo laidalla tumput suorina ja osallistuu vaimeasti valmiiseen pöytään, niin vähän ärsyttää sellainen, ettei osallistuta ja kyllä siinä myös vähän sellainen tunne tulee, että haluaako oikeasti olla mukana vai tuleeko kun ei keksinyt kohteliasta tekosyytä kieltäytyä.Sellaset jää nopeasti ulkokehälle, ja ajan mittaan unohtuvat kun asioita tehdään innostuneiden kanssa. 

Eli aktiivisuus porukassa on tärkeää. Sillä myös näyttää, että haluaa tehdä juuri tämän porukan kanssa asioita eikä ole vain perässä vedettävä jos joku on järkännyt jotain ohjelmaa.

Olen aina ulkopiirillä, koska naislaumat on kauheita, en kestä moniakaan ihmisiä, todella moni on niin läpinäkyvä omissa motiiveissaan, kilpailu, kateus, toisten opettaminen pyytämättä, jne. Lisäksi en ole ollenkaan aktiivinen ja tykkään olla yksinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Itse jään tai käyttäydyn syrjään kun en kestä mitään kanalaumaa ja niiden tyhjiä kotkotuksia ja juoruilua. Ei vain kiinnosta ja se makeilu ja keskenään kehuskelu huoh. Haluan keskustella järkevintä aiheista tai olla yksin.

Samaa mieltä. 

jos ei ole lapsia, jää helposti niistä ystävistä ulkopuolelle, joilla on lapsia

Hän on älykkäämpi teitä kaikkia muita. Siinä syy.

Vastasitko omaan kysymykseesi? Mikset ole hänen paras ystävänsä jos asia kiinnostaa?

Vierailija kirjoitti:

jos ei ole lapsia, jää helposti niistä ystävistä ulkopuolelle, joilla on lapsia

Tämä on kyllä totta. Lapsiperheiden elämä pyörii niin lasten ympärillä, että vapaa-aikanakin vietetään mielellään aikaa toisten lapsiperheiden kanssa, jolloin ollaan ns. samassa veneessä, tehdään lapsijuttuja, ymmärretään asiat samalla tapaa jne. Ajatellaan myös, ettei lapseton jaksa sitä, että kokoajan hösötetään sen lapsen kanssa, lasta pitää viihdyttää, syöttää, lapsen pitää nukkua päikkäreitä. Jää se aikuiskeskustelu ja -tekeminen vähälle kun mennään lapsen ehdoilla. Siksi lapsetonta ei usein kutsuta mukaan, koska hän kyllästyy.

En jättäydy tahallani, mutta niin vain käy. Olen ihan pidetty ja mukava, mutta mitkään isommat kaveripiirit ei toimi. Ilmeisesti on jotain, mitä en vaan osaa. On helpompi olla kahdestaan tai nelistään (pariskunnat).

- Lievä asperger

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

- Keskimääräinen ihminen on tosi kateellinen. Älä kerro yhtään mitään iloista tapahtumaa tai menestystä töissä. Ihan erityisesti työpaikalla saadut palkinnot tai huomionosoitukset kannattaa pitää piilossa.

- Älä esittäydy kilpailijana. Jos joku tekee samaa työtä kun sinä, niin anna ymmärtää ettet ole erityisen hyvä

 

 

Nämä vähän riippuvat tilanteesta. Esim. muusikko saattaisi nimenomaan haluta samoihin piireihin kuuluisan, menestyneen kollegan kanssa ja hyljeksiä "ei erityisen hyviä". Taustalla ajatus, että tästä suhteesta voisi ehkä hyötyä.

 

Riippuu ketkä muusikot. Esim. Beatles halusi olla keskenään ja varmaan joidenkin muiden kanssa. Silti kun Phil Collins lähestyi vanhempana Paul McCartneyta jossain tilaisuudessa, Paul leperteli lähes alent

Piireissä olo ei tosiaan liity aina osaamiseen vaan muuhun.

Saara Aallolla on sisäpiirissä Meri. Muilla kuin musiikillisilla ansioilla. Toimii kyllä myös managerina.

Ymmärtäjä on eri asia kuin pro, kommentoiden yleisesti ihmissuhteita.

On kyllä elävästi tunnemuistissa sellaisia tilanteita, kun jutellaan porukassa ja äkkiä vain luen toisten eleistä, että nyt ympyrä sulkeutuu. Muut tuntuvat ihan fyysisesti kääntyvän poispäin minusta, ja imeytyvän toisiaan kohti. Vähän kuin jostakin elekielen ja flirttailun käsikirjasta, että kiinnostunut ihminen kääntää vartalonsa sinua kohti ja peilaa eleitäsi, mutta tämä tapahtuu aivan päinvastaisesti. Yhtäkkiä olen kaikkien muiden selän takana, vaikka tekisin mitä. En oikeasti käsitä mitä aina tapahtuu.

Tällaista kokemusta ei onneksi ole vuosiin ollut, koska olen aika tavalla erakoitunut muusta kuin työkanssakäymisestä. Taidan nykyisin muutenkin olla sellainen, että olen ystävällinen mutta poistun itse paikalta ennen kuin minulle ehditään kääntää selkä, koska en kestäisi sitä enää.