Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Meillä oli aina känniset vanhemmat, isä hakkasi äidin ja oli kauheaa. Ainainen halloween, oli mikä päivä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aina känniset vanhemmat, isä hakkasi äidin ja oli kauheaa. Ainainen halloween, oli mikä päivä tahansa.

Samaa

Tjaa, kaikki ne alkoholistiperheen jouluaatot...niitä en mielelläni muistele.

Veljeni heitti äidin kutomat joululahja sukat roskiin,ei ollut varaa muuhun.se muisto ei häivy ikinä mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6-kuukautta jouluun enää.

Mikä on 6viivakuukautta? Kannattaisiko opetella kirjoittamaan vaikka jouluun mennessä? 

Kannattaisikohan sinun jättää nuo pilkun viilaukset ja keskittyä tekstin ymmärrykseen. Normaalilla (ja vähän heikommallakin) älyllä tuon ymmärsi kyllä aivan hyvin.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmein joulu, kun aattona oli joulupukki käymässä ja jakoi lahjoja perheelle. Minulle joulupukki sanoi, että en saa lahjoja, kun joulupukin korviin oli kantautunut tieto, että olin ollut tuhma, erittäin tuhma. Olin vain hiljaa ja taisinpa itkeä tuhertaa nukkuessa yöllä sängyssä. Samasta perheestä yksi lapsi ja hänen koulukaverinsa rikkoivat jonkun omaisuutta sinä syksynä ja tekivät minusta tekoon syyllisen. Selkään sain monta kertaa ja kun itkien sanoin, että olen syytön, en ole tehnyt sitä ja en ollut tapahtumapaikan lähelläkään edes silloin. Vanhemmat ei uskoneet ja eivät ottaneet kuuleviin korviinsa, että nyt on väärä pikkupoika rangaistavana. Olin silloin 9-vuotias ja muistan sen joulun hyvin.

Kaiken rangaistuksen jälkeen iskä haukkui minua saatanaksi monta vuotta joka käänteessä ja ihan mitättömistä virheistä. Esim. Sellaisesta, että vene oli päässyt rantakaislikosta karkuun.

Syntipukin taakka on raskas kantaa. Lohdutukseksi kuitenkin syylliset saavat aina lopulta ansionsa mukaan, vaikka aikaa menisi vuosikymmeniä.

Jokaiset joulut lapsuudessa kun isä ja mummo olivat kännissä. 80-90 -luku.

Karmein aattokokemus on ollut se, kun koko aatto on mennyt muiden luona ja hautausmaalla kyläillessä, eli muiden tekemiä perinteitä toteuttaessa. Ja joka kyläpaikassa piti syödä ja avata lahjat.

Onneksi omat sukulaiset  ovat olleet niin ymmärtäväisiä, että eivät ole naputtaneet, kun lopulta aikuisena irtisanouduin sellaisesta. Välillä on kyllä omatunto ollut huono, kun ei halua mukaan siihen, kun ne omaiset rakkaita kumminkin on, vaikka ne perinteet ei niinkään.

Tapahtui pari vuotta sitten jouluna. Tavaraa tuli molemmista päistä 15 minuutin välein, jopa niin että pöntöllä istuessa piti olla ämpäri sylissä kun oksensin samaan aikaan. Lopulta yöllä piti lähteä päivystykseen kun olo meni niin huonoksi että ihan oikeasti luulin kuolevani. Lääkäri epäili että minulla on gastroenteriitti tms.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aina känniset vanhemmat, isä hakkasi äidin ja oli kauheaa. Ainainen halloween, oli mikä päivä tahansa.

Miesvihakiimaisille tiedoksi ettei sekään ollut herkkua kun juoppoäitini puhui kovaan ääneen kuolemasta ja itsemurhasta läpi joulun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmein joulu, kun aattona oli joulupukki käymässä ja jakoi lahjoja perheelle. Minulle joulupukki sanoi, että en saa lahjoja, kun joulupukin korviin oli kantautunut tieto, että olin ollut tuhma, erittäin tuhma. Olin vain hiljaa ja taisinpa itkeä tuhertaa nukkuessa yöllä sängyssä. Samasta perheestä yksi lapsi ja hänen koulukaverinsa rikkoivat jonkun omaisuutta sinä syksynä ja tekivät minusta tekoon syyllisen. Selkään sain monta kertaa ja kun itkien sanoin, että olen syytön, en ole tehnyt sitä ja en ollut tapahtumapaikan lähelläkään edes silloin. Vanhemmat ei uskoneet ja eivät ottaneet kuuleviin korviinsa, että nyt on väärä pikkupoika rangaistavana. Olin silloin 9-vuotias ja muistan sen joulun hyvin.

Kaiken rangaistuksen jälkeen iskä haukkui minua saatanaksi monta vuotta joka käänteessä ja ihan mitättömistä virheistä. Esim. Sellaisesta, että vene oli päässyt rantakaislikosta karkuun.

Syntipukin taakka on raskas kantaa. Lohdutukseksi kuitenkin syylliset saavat aina lopulta ansionsa mukaan, vaikka aikaa menisi vuosikymmeniä.

Tuo ei pidä paikkaansa kuin saduissa. Täällä oikean elämän puolella ei ole tuollaisia tarinankerronnallisiä sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Karmein aattokokemus on ollut se, kun koko aatto on mennyt muiden luona ja hautausmaalla kyläillessä, eli muiden tekemiä perinteitä toteuttaessa. Ja joka kyläpaikassa piti syödä ja avata lahjat.

Onneksi omat sukulaiset  ovat olleet niin ymmärtäväisiä, että eivät ole naputtaneet, kun lopulta aikuisena irtisanouduin sellaisesta. Välillä on kyllä omatunto ollut huono, kun ei halua mukaan siihen, kun ne omaiset rakkaita kumminkin on, vaikka ne perinteet ei niinkään.

Sinä voitit. Kenelläkään tässä koko keskusteluketjussa ei varmasti ole ollut noin kamalaa joulua. Oletko hakenut kriisiapua?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aina känniset vanhemmat, isä hakkasi äidin ja oli kauheaa. Ainainen halloween, oli mikä päivä tahansa.

Olen pahoillani lasten puolesta.

Vietettiin joulua maalla senaikaisen kumppanin siskon luona. Perheessä oli myös kaksi alle kouluikäistä lasta. Paikalle saapui myös lasten mummi, siiderikassi kilisten. Osasi sentään suurimman osan aikaa pysyä poissa lasten silmistä. Lapset ihmettelivät "miksi mummi on aina jouluisin niin väsynyt että vaan lepää huoneessaan". 

Perhe aina purkaa kaiken ahdistuksensa minuun, tuntuu että koko vuosi kantavat sitä mukana ja sitten jouluna käytetään koko henkisen väkivallan arsenaali, että minä olisin itkun partaalla lopulta. Sitten pelataan jotain trivial pursuitia ja häijyillään. Joo, ei kiitos enää ikinä. Nykyään vietän kaikki pyhät yksin, kunnes perustan oman perheen. On aivan ihanaa, kun saa itse valita ja tehdä kaikki ruoat ja perinteet. Oma koti on paras paikka olla joulunakin. Ihanaa olla aikuinen. Jonain päivänä aion olla se, joka järkkää koko suvulle joulun ja varmistan, että kaikilla on mukavaa. Oma lapsuudenperheeni ei ole kutsuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmein aattokokemus on ollut se, kun koko aatto on mennyt muiden luona ja hautausmaalla kyläillessä, eli muiden tekemiä perinteitä toteuttaessa. Ja joka kyläpaikassa piti syödä ja avata lahjat.

Onneksi omat sukulaiset  ovat olleet niin ymmärtäväisiä, että eivät ole naputtaneet, kun lopulta aikuisena irtisanouduin sellaisesta. Välillä on kyllä omatunto ollut huono, kun ei halua mukaan siihen, kun ne omaiset rakkaita kumminkin on, vaikka ne perinteet ei niinkään.

Sinä voitit. Kenelläkään tässä koko keskusteluketjussa ei varmasti ole ollut noin kamalaa joulua. Oletko hakenut kriisiapua?

Voi voi, ottipa jotakuta pattiin minun kokemukseni.

Hautausmaalla käynti nyt vain ei koskaan ole kuvastanut minulle mitään jouluiloa. Eikä joulunviettämistä ja juhlaa se, että syö muutaman tunnin välein samoja ruokia eri ihmisten kotona. Lahjatkin ovat yleensä olleet sellaisia, mitä joku toinen on minulle halunnut, enkä itse pyytänyt tai tarvinnut. Lapsena sain mm. astioita ja keräilylusikoita, yksi tuli kerrallaan vuosittain. 😂 Onneksi ei enää tarvi tällaisia jouluja katsoa.

Kaikki 8 sen jälkeen kun jäin yh äidiksi. Joulu pelkkää selviytymistä hengissä. Rahallisesti, henkisesti sekä ihan kirjaimellisesti.

( ahdistaa niin kovasti jouluisina ja ennen joulua talous)

Jouluna itketään taas yksinäisyyttä ja köyhyyttä ja nälkää. Muiden viettäessä joulua.

Ex-mies vei viinapullon vaarille kukkapuketin muotoisena, hän oli yrmy kunnes avasi pakkauksen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki 8 sen jälkeen kun jäin yh äidiksi. Joulu pelkkää selviytymistä hengissä. Rahallisesti, henkisesti sekä ihan kirjaimellisesti.

( ahdistaa niin kovasti jouluisina ja ennen joulua talous)

Jouluna itketään taas yksinäisyyttä ja köyhyyttä ja nälkää. Muiden viettäessä joulua.

Saatko apua mistään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmein aattokokemus on ollut se, kun koko aatto on mennyt muiden luona ja hautausmaalla kyläillessä, eli muiden tekemiä perinteitä toteuttaessa. Ja joka kyläpaikassa piti syödä ja avata lahjat.

Onneksi omat sukulaiset  ovat olleet niin ymmärtäväisiä, että eivät ole naputtaneet, kun lopulta aikuisena irtisanouduin sellaisesta. Välillä on kyllä omatunto ollut huono, kun ei halua mukaan siihen, kun ne omaiset rakkaita kumminkin on, vaikka ne perinteet ei niinkään.

Sinä voitit. Kenelläkään tässä koko keskusteluketjussa ei varmasti ole ollut noin kamalaa joulua. Oletko hakenut kriisiapua?

Ja sinä voitit ketjun ilkeydessä. Siihen ei nyt varmaan löydy edes apua.

eri