Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?
Ap aloittaa:
Jouluaatto 1999, ensimmäinen oma asunto. Piti viettää aatto poikakaverin kanssa, olin ostanut lahjankin. Jätti 22 pv tekstarilla. Ja 23 pv kissa hyppäsi parvekkeelta pakoo, kun joku valopää päätti aloittaa uudenvuoden etuajassa ja ampui raketin. Aatto meni yksin itkiessä kissaa. Vanhemmat oli lähteneet risteilylle, sisaria ei ole.
Onneksi kissani kuitenkin sitten löytyi, mutta se joulu oli totaalisen pilalla!
Kommentit (2317)
Enää 181 yötä Jouluun - jesss!
Vierailija kirjoitti:
6-kuukautta jouluun enää.
Uudestaan.
Paksuminiä kirjoitti:
Mentiin anopille. Näin jo heti hänen ilmeestään, että nyt miniään puretaan kaikki kiukku, jota hän ei tohdi sälyttää omien lastensa niskaan.
Ruokapöydässä hän aloitti taas kerran keskustelun painostani. Anoppi osaa johdatella tarinan vaikka naapurin kissasta kiloihini.Tällä kertaa juttu alkoi hänellä vintillä olevasta kansallispuvusta, jonka hän oli saanut eräältä naapuriltaan kauan sitten: "Minulla on se Tyrvään puku, mitähän sille pitäisi tehdä? Annikkihan sen minulle antoi, mutta sitä pitäisi niin kaventaa. Mutta sinullehan se, Johanna, sopisi, kun olet niin paksu, menepäs hakemaan se sieltä heti, niin koetetaan! Hahahaha..!
Jaa, mutta siellä vintillä on niitä Teemun levyjä, että eihän sitä nyt kannata mennä, kompastut vielä ja menee jalka poikki ja joudut jouluna sairaalaan. Hahaha.."
Erikoista tässä joulunäytelmässä on se, että omalla bmi 24,2 mitalla olen aina hirveän paksu.
Tällaisille kodeille voi aina sanoa hei. Itse olin kerran juhannuksen nalkissa. Sen aikainen poikaystävä halusi olla, pienessä töhnästä koko ajan. Paikka täynnä hyttysiä, humalaisia. Olisi pitänyt tehdä vaikka mitä töitä. Jossain vaiheessa joku oli menossa kirkonkylälle ja änkeisin kyytiin, lupaamalla voin hakea lisää olutta. Yllätys oli melkoinen, siellä oli juna-asema. Katsoin juna lähtee Riihimäelle kohta, sanoin lähden kotiin.
Kuski kysyi mites ne oluet. Mies sitten kotiutui joskus ja kertoi ihmiset olivat olleet tosi vihaisia, kun lupasin tuoda olutta.
Mies rojahti vessanpöntön vesisäiliön hajalle jouluaattona
Vierailija kirjoitti:
Karmein joulu, kun aattona oli joulupukki käymässä ja jakoi lahjoja perheelle. Minulle joulupukki sanoi, että en saa lahjoja, kun joulupukin korviin oli kantautunut tieto, että olin ollut tuhma, erittäin tuhma. Olin vain hiljaa ja taisinpa itkeä tuhertaa nukkuessa yöllä sängyssä. Samasta perheestä yksi lapsi ja hänen koulukaverinsa rikkoivat jonkun omaisuutta sinä syksynä ja tekivät minusta tekoon syyllisen. Selkään sain monta kertaa ja kun itkien sanoin, että olen syytön, en ole tehnyt sitä ja en ollut tapahtumapaikan lähelläkään edes silloin. Vanhemmat ei uskoneet ja eivät ottaneet kuuleviin korviinsa, että nyt on väärä pikkupoika rangaistavana. Olin silloin 9-vuotias ja muistan sen joulun hyvin.
Kaiken rangaistuksen jälkeen iskä haukkui minua saatanaksi monta vuotta joka käänteessä ja ihan mitättömistä virheistä. Esim. Sellaisesta, että vene oli päässyt rantakaislikosta karkuun.
Mies tuli kotiin aattoaamuna juoppoputkasta.
Kuusi jätti ja mies söi koiran.
Kuusi söi miehen ja vaimo halkesi kahtia ja koira pieraisi niin että seinät kaatui jolloin kissa karkasi ja naapuri pani postinkantajaa
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti vielä tulossa. Ensimmäinen joulu näin fasistisen hallinnon alla. Saas nähdä kuolenko ennen 2024-joulua nälkään tai kylmään, tautiinkin voi nyykähtää.
Aina voi toivoa. Ehkä tuo loputon valituskin loppuu samalla. Voit myös muistaa että tässä elellään sannan jälkeensä jättämässä yhteiskunnassa ja sannan luomalla budjetilla joten jos tuo tapahtuu mitä arvelet niin vikakin on sannan. Uusi hallitus tekee vasta ensi vuoden budjetin ja toisaalta muutosten teko kestänee vielä pidempään.
Vaimo karkasi kuusen kanssa. Minä ja koira jäätiin siinä sitten hölmistyneenä hetkeksi joulupöydän ääreen ihmettelemään ja kinkkua ja laatikoita syömään. Paras joulu ikinä.
Mummo kuoli yhtenä jouluna, yhtenä jouluna poikaystävä jäi pettämisestä kiinni, kun menin lämmittämään saunaa hänen takkinsa päällä ja taskusta löytyi rakkauskirje joltain naiselta...siinä luki "---tiedän että olet varattu mutta jne" blääh. Ovat nyt naimisissa. Eron jälkeen ensimmäisenä jouluna vanhempani tulivat joulun viettoon ja isäpuoleni oli ympäri kännissä. Onneksi poika oli niin pieni, ettei ymmärtänyt, mutta minua muistutti lapsuuteni jouluista. Soperteli joulupukille kaikkea tyhmää. Mulle on sattunut kaikenlaista kivaa, ne ei pääty jouluihin :D
Isä kuoli juuri ennen joulua 1976 ja sen jälkeen ei ole joulua varsinaisesti viettänyt.
Usein olin töissä joulupyhät.
Joulu ei ole siis juurikaan mikään juhlan aihe ollut koskaan.
Lapsille se oli tärkeä ehkä lahjojen takia minulle ei koska lapsuuteni asuin lastenkodissa. Ei siellä ollut muutenkaan mitään sellaista jota olisin jäänyt kaipaamaan.
Perheeni tuhottiin viranomaisten voimin ja varmaan muitakin kohtalon tovereita löytyy maasta paljon.
Joulut voisi kieltää kokonaan. Se aiheuttaa paljon pahaa ympäristöön ja ihmisille. Yksinäisyys ja syrjäytyminen ei monille joulumieltä tuo.
Perinteistä joulua viettävätkin ahdistuu teennäisyydestä.
Satukirja Raamattu juhlii joulua Jeesuksen syntymän takia. Eipä se ole ainakaan parantanut asioita kirkon tai uskovien toiminnassa. Heidän kauttaan ihmiset elävät nykyisin maan päällisessä helvetissä.
Joulun tilalla voitaisiin viettää uhrien muistopäiviä koko viikko. Hautausmaillehan ihmiset vie kynttilöitä muutenkin. Lapsivihaisessa maassamme voitaisiin edes jouluna ajatella olevan rauhallista mutta toisin on. Ensi ja turvakodit täynnä joulua viettämässä.
Maan tapa.
Kannattaako siis perinteitä jatkaa.
Ai tää kalvaa mun mieltä vieläkin. Olin nuori aikuinen n. 20-vuotias ja juonut lähinnä mietoja alkoholijuomia. Olimme viettämässä aikuisten joulua silloisen avopuolisoni sukulaisten luona ja mieheni mummo tyrkytti koko ajan jotain terästettyä glögiä ja likööripaukkuja ja niitä yritin kyllä parhaani mukaan juoda hitaasti. No aina oli uusi juoma jo kädessä, ennen kuin ehdin kissaa sanoa.
Onnistuin sitten kaatamaan glögilasini kinkkutarjottimen päälle joulupöydässä. Ei enää tiukkaa viinaa jouluisin tai koskaan muutenkaan ;D Ainakaan sukuloidessa.
isä haettiin mt-pakkohoitoon, äiti umpikännissä.
t. ainut lapsi
Vierailija kirjoitti:
Paksuminiä kirjoitti:
Mentiin anopille. Näin jo heti hänen ilmeestään, että nyt miniään puretaan kaikki kiukku, jota hän ei tohdi sälyttää omien lastensa niskaan.
Ruokapöydässä hän aloitti taas kerran keskustelun painostani. Anoppi osaa johdatella tarinan vaikka naapurin kissasta kiloihini.Tällä kertaa juttu alkoi hänellä vintillä olevasta kansallispuvusta, jonka hän oli saanut eräältä naapuriltaan kauan sitten: "Minulla on se Tyrvään puku, mitähän sille pitäisi tehdä? Annikkihan sen minulle antoi, mutta sitä pitäisi niin kaventaa. Mutta sinullehan se, Johanna, sopisi, kun olet niin paksu, menepäs hakemaan se sieltä heti, niin koetetaan! Hahahaha..!
Jaa, mutta siellä vintillä on niitä Teemun levyjä, että eihän sitä nyt kannata mennä, kompastut vielä ja menee jalka poikki ja joudut jouluna sairaalaan. Hahaha.."
Erikoista tässä joulunäytelmässä on se, että omalla bmi 24,2 mitalla olen aina hirveän paksu.Tällaisille kodeille voi aina sanoa hei. Itse olin kerran juhannuksen nalkissa. Sen aikainen poikaystävä halusi olla, pienessä töhnästä koko ajan. Paikka täynnä hyttysiä, humalaisia. Olisi pitänyt tehdä vaikka mitä töitä. Jossain vaiheessa joku oli menossa kirkonkylälle ja änkeisin kyytiin, lupaamalla voin hakea lisää olutta. Yllätys oli melkoinen, siellä oli juna-asema. Katsoin juna lähtee Riihimäelle kohta, sanoin lähden kotiin.
Kuski kysyi mites ne oluet. Mies sitten kotiutui joskus ja kertoi ihmiset olivat olleet tosi vihaisia, kun lupasin tuoda olutta.
Sietäisit saada piiskaa paljaille pakaroille, kun rikoit lupauksesi!
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti vielä tulossa. Ensimmäinen joulu näin fasistisen hallinnon alla. Saas nähdä kuolenko ennen 2024-joulua nälkään tai kylmään, tautiinkin voi nyykähtää.
Olipa omaperäistä.
Ja liittyi tosi paljon aiheeseen.
Ilmiannettu.
Luin aatonaattona paikallislehdestä ensirakkauteni kuolinilmoituksen. Minä olin 25-vuotias, hän 23. Varsinainen suhteemme oli ohi jo aikaa sitten, mutta sydämessäni oli silti hänelle erityinen paikka ja toivoin aina, että hän selviäisi traumoistaan ja löytäisi vielä itselleen onnellisen elämän.
Lopun aatonaatosta ja jouluaatostakin kiertelin tuttuja yrittäen ottaa selville, miten hän kuoli. Sillä lailla meni joulu 1992. Katja-parka.
Exän äiti oli täys alkoholisti. No, oli kutsuttu kylään. Mä ajattelin, että kai se nyt aattona edes on selvinpäin. Mentiin ja siellähän anoppi oli jo hyvissä. Vetänyt kunnon kalsarikännit. Hän oli todella puhelias , puhui ihan väärin mun asioita. Tyyliin tuttavallisesti sanoi , että"niin sä oot nyt oppisopimuksella kaupassa töissä" vaikka opiskelin ihan muuta.