Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki 8 sen jälkeen kun jäin yh äidiksi. Joulu pelkkää selviytymistä hengissä. Rahallisesti, henkisesti sekä ihan kirjaimellisesti.

( ahdistaa niin kovasti jouluisina ja ennen joulua talous)

Jouluna itketään taas yksinäisyyttä ja köyhyyttä ja nälkää. Muiden viettäessä joulua.

Saat kuitenkin olla jouluaaton kotona. Kaikista kamalin joulu on heillä, jotka joutuvat olemaan töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani tajusivat aattoiltana , että mulle ei ollut yhden yhtä lahjaa. Olin toki jo 16v., mutta olipa tosi kivaa, kun seurasin muiden pakettien avaamista. Menin muka aikaisin nukkumaan, mutta tosi asiassa halusin vain huoneeseeni itkemään, koska tunsin, että olin merkityksetön ja unohdettu.

Mulle oli ikävuodesta 9 ikävuoteen 13 vain kaksi fyysistä lahjaa: mummoltani yleensä villasukat ja isältäni arvan. Olin 12 kun mummo kuoli ja sen jälkeen sain isältäni joka vuotisen lahja arvan. Ihmettelen tätä, että miksi en saanut muilta mitään, koska viisi veljeäni saivat kuitenkin paljon lahjoja tädeiltä ja äidiltäni ja toki isältä ja mummolta. Veikkaukselle siis kiitos minunkin joulun pelastamisesta lapsuudessa. Äitini vietti joulun haukkuen minua ja jättäen ulos kaikesta, edes joulupöytään en saanut tulla vaan tehtävänäni oli huolehtia, että ruokaa oli pöydässä ja kun loppui niin uusi piti kiikuttaa pöytään ja juomat piti olla myös laseissa. Isä oli kamalassa kännissä.

Muutin 20-vuotiaana omaan asuntoon ja silloin ymmärsin, että miten yksin olin. Isältäni sain postin kautta sen joka vuotisen lahja-arvan ja toivotuksen hyvää joulua. Äidiltä tai veljiltä en saanut yhtään mitään. Ensimmäiset 10-vuotta pois muuton jälkeen kyselin, että jos saisin osallistua perhejouluun. En saanut vastauksia, joten olin sitten kotona. Nykyään, 35-vuotiaana olen ensimmäistä joulua viettämässä avomiehen kanssa ja jännittää vähän. Kahdestaan luultavasti vietetään ja käydään esimerkiksi hyväntekeväisyystapahtumissa apuna ja ajateltiin antaa muutamalle köyhälle perheelle jouluapua.

Olen hiv-poditiivinen. Diagnoosin sain juuri ennen joulua vuonna 2007. Olin koko joulun yötöissä, semmoisessa missä ei tapahdu mitään näyttöä vaan vahdataan, ja pelkäsin. Netistä vaivihkaa hain tietoa hivistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 47v syrjäytynyt mies ja vietän aina joulun yksin, kuten muutkin päiväni. Siitä huolimatta siivoan talon ja koristelen. Leivon myös vaikka piparkakkuja en tehnyt enää viime vuonna. Ne ovat tosi hyviä vain tuoreeltaan ja sitten kun niitä syö muutaman päivänkin niin ei enää maistu. Jouluna luen jotakin nostalgista. Netti ja some ovat 3 päivää pannassa.

Juurikin näin! Itselle se joulu pitää laittaa, ei muita varten. Ihanaa että miehissäkin löytyy näin ajattelevia ja toimivia.

Hyvää tulevaa joulua.

Se oli niitä jouluja, kun vanhemmat olivat sopineet keskenään, että en saa ainoatakaan lahjaa. Onneksi huomattavasti nuorempi veli sai.

Olin ostanut vanhemmille lahjat, niillä ei ollut heille mitään merkitystä.

Joulu 1986. Oltiin tosi nuoria 20-vuotiaita. Odotin lasta melkein viimeisilläni, olin puunannut sekä tehnyt jouluruokia sekä koristellut kodin. Miehellä oli 1 ainoa tehtävä jouluna töidensä lisäksi. Se oli hankkia se joulukinkku. Miten luulette käyneen? Miehen työnantaja soitti, että hän voisi olla maksamatta palkkaa lainkaan, koska mies oli pelannut koko palkkansa ja hävinnyt sen. Kotiin miestä ei liioin kuulunut. Joulupäivänä tuli viinalta ja makealta lemuten, pieni lihapala kainalossa. Kertoi, kuinka pahalta näytin ja sanoi, että olen liian vanha hänelle. Oli tykästynyt työpaikan 16-vuotiaaseen tyttöön. Löysin kotoa myös pienen erän huumetta, mikä selitti sen, että otti senkan nenästäni, kun en ollut herättänyt häntä joulun jälkeisenä päivänä ajoissa töihin. Vain viikko aiemmin otettiin senkka, kun herätin hänet... No, erohan siitä tuli aika pian näiden sattumusten ja synnytyksen jälkeen. Kaikesta oltiin puhuttu etukäteen. Ehdoton ei pettämiselle, huumeille sekä rahapeleille. Kaikkea sitten teki. Ajattelin, että lapselle paras kun erotaan heti, koska mies ei halunnut hakea apua ongelmiinsa. Hänen mielestään ongelma oli minulla. Olin samaa mieltä ja nostin miehen rappuun ja tavarat perässä.

Vierailija kirjoitti:

Joulu 1986. Oltiin tosi nuoria 20-vuotiaita. Odotin lasta melkein viimeisilläni, olin puunannut sekä tehnyt jouluruokia sekä koristellut kodin. Miehellä oli 1 ainoa tehtävä jouluna töidensä lisäksi. Se oli hankkia se joulukinkku. Miten luulette käyneen? Miehen työnantaja soitti, että hän voisi olla maksamatta palkkaa lainkaan, koska mies oli pelannut koko palkkansa ja hävinnyt sen. Kotiin miestä ei liioin kuulunut. Joulupäivänä tuli viinalta ja makealta lemuten, pieni lihapala kainalossa. Kertoi, kuinka pahalta näytin ja sanoi, että olen liian vanha hänelle. Oli tykästynyt työpaikan 16-vuotiaaseen tyttöön. Löysin kotoa myös pienen erän huumetta, mikä selitti sen, että otti senkan nenästäni, kun en ollut herättänyt häntä joulun jälkeisenä päivänä ajoissa töihin. Vain viikko aiemmin otettiin senkka, kun herätin hänet... No, erohan siitä tuli aika pian näiden sattumusten ja synnytyksen jälkeen. Kaikesta oltiin puhuttu etukäteen. Ehdoton ei pettämiselle, huumeille sekä rahapeleille. Kaikkea sitten teki. Ajattelin, että lapselle paras kun erotaan heti, koska mies ei halunnut hakea apua ongelmiinsa. Hänen mielestään ongelma oli minulla. Olin samaa mieltä ja nostin miehen rappuun ja tavarat perässä.

Hyi sinua ku oot 20-vuotiaana ollu raskaana, häpeä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulu 1986. Oltiin tosi nuoria 20-vuotiaita. Odotin lasta melkein viimeisilläni, olin puunannut sekä tehnyt jouluruokia sekä koristellut kodin. Miehellä oli 1 ainoa tehtävä jouluna töidensä lisäksi. Se oli hankkia se joulukinkku. Miten luulette käyneen? Miehen työnantaja soitti, että hän voisi olla maksamatta palkkaa lainkaan, koska mies oli pelannut koko palkkansa ja hävinnyt sen. Kotiin miestä ei liioin kuulunut. Joulupäivänä tuli viinalta ja makealta lemuten, pieni lihapala kainalossa. Kertoi, kuinka pahalta näytin ja sanoi, että olen liian vanha hänelle. Oli tykästynyt työpaikan 16-vuotiaaseen tyttöön. Löysin kotoa myös pienen erän huumetta, mikä selitti sen, että otti senkan nenästäni, kun en ollut herättänyt häntä joulun jälkeisenä päivänä ajoissa töihin. Vain viikko aiemmin otettiin senkka, kun herätin hänet... No, erohan siitä tuli aika pian näiden sattumusten ja synnytyksen jälkeen. Kaikesta oltiin puhuttu etukäteen. Ehdoton ei pettämiselle, huumeille sekä rahapeleille. Kaikkea sitten teki. Ajattelin, että lapselle paras kun erotaan heti, koska mies ei halunnut hakea apua ongelmiinsa. Hänen mielestään ongelma oli minulla. Olin samaa mieltä ja nostin miehen rappuun ja tavarat perässä.

Hyi sinua ku oot 20-vuotiaana ollu raskaana, häpeä!

? Mulla ei ole mitään hävettävää. Olin 16-17 vuotiaasta elättänyt itseni ja kouluttautunut työn ohessa. Oli hyvä toimeentulo ja lapseni pystyin ilman tukia elättämään.

Mutsi kuoli joulun aatonaattona sairastettuaan puolitoista vuotta. Isä soitti yöllä ja aamulla mentiin sairaalaan katsomaan sitä keltaista kalmoa isän ja siskon kanssa. Olisin pystynyt elämään ilman sitä kokemusta, vaikka mutsi oli alkoholisti, enkä ollut läheinen hänen kanssaan. Joulu meni siinä jotenkin, isän kanssa käytiin Prismassa ruokaostoksilla ja tehtiin safkaa ja mietin, että miksi musta ei tunnu miltään.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä ollut aivan järkyttävää teidän perheelle ja vanhemmille. Silti ottaa aina näissä silmään tuo, että kaikki unohtuu sitten surressa sitä pois mennyttä. Teitä kuitenkin jäi seitsemän, jos vähän nyt olisi otettu aikaa teillekin.

Tiedän, että olen vähemmistöä tuossa. Vastaavan läpi käyneenä sanoin noin. Mun veli ei edes kuollut joulun alla tai syksyllä. Keväällä. Siitä lähtien joulut on ollut yhtä surua ja itkua, kun ei voi juhlia kunnolla, kun yksi on poissa...

Siinähän ne omat lapsuuden surkeat joulut sitten tulikin. Surtiin veljeä vielä seuraavat ainakin kymmenen joulua ja sitten pääsin omaan kotiin ja aloin nauttimaan jouluista.

Niin sama täällä.

Isäni sisko hukkui, ei jouluna, mutta juhannuksena vuosikymmeniä sitten. Isä oli vielä tuolloin teini ja minua, eikä sisaruksia, ollut horisontissakaan.

Siitä huolimatta joka juhannus isä ottaa tuon menetyksensä puheeksi ja liittää sen osaksi meidän elämää - "älkää sitten menkö uimaan!" Ymmärrän, että hänelle on jäänyt siitä jokin trauma, mutta ahdistaa, että meidän pitää vielä edelleen elää läpi sitä.

Heitä on muitakin sisaruksia elossa, yhdessä voisivat asiaa käsitellä, eikä purkaa meihin, ns.

asiaan koskaan kuulumattomiin.

Joulu voi olla tosi vaikeaa aikaa. Kasvoin ihan normaalissa ev.lut. perheessä jossa vietettiin kivoja jouluja. Aikuisena sitten hairahduin uskoon, jossa jouluja ei vietetty. Siellä oli joulunajalle oma juhlansa, mutta ne tavat tuntui vierailta enkä koskaan oikein omaksunut niitä. Lopulta monta joulua meni ihan vaan tavanomaista arkea viettäen, ja oli ihan tosi tympeää. Lopulta selvisin hairahduksestani ihanaan ateistin vapauteen ja päätin että minä tulen aina ja jatkossa viettämään joulua. Vaikka olisin yksin, niin teen kotiini joulun, ja nautin sen tunnelmasta. Kaikista yksinäisintä on, jos ei viitsi itselleen joulua tehdä, ja kadehtii ikkunoista näkyviä perheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani tajusivat aattoiltana , että mulle ei ollut yhden yhtä lahjaa. Olin toki jo 16v., mutta olipa tosi kivaa, kun seurasin muiden pakettien avaamista. Menin muka aikaisin nukkumaan, mutta tosi asiassa halusin vain huoneeseeni itkemään, koska tunsin, että olin merkityksetön ja unohdettu.

Mulle oli ikävuodesta 9 ikävuoteen 13 vain kaksi fyysistä lahjaa: mummoltani yleensä villasukat ja isältäni arvan. Olin 12 kun mummo kuoli ja sen jälkeen sain isältäni joka vuotisen lahja arvan. Ihmettelen tätä, että miksi en saanut muilta mitään, koska viisi veljeäni saivat kuitenkin paljon lahjoja tädeiltä ja äidiltäni ja toki isältä ja mummolta. Veikkaukselle siis kiitos minunkin joulun pelastamisesta lapsuudessa. Äitini vietti joulun haukkuen minua ja jättäen ulos kaikesta, edes joulupöytään en saanut tulla vaan tehtävänäni oli huolehtia, että ruokaa oli pöydässä ja kun loppui niin uusi piti kiikuttaa pöytään ja juomat piti olla myös laseissa. Isä oli kamalassa kännissä.

Muutin 20-vuotiaana omaan asuntoon ja silloin ymmärsin, että miten yksin olin. Isältäni sain postin kautta sen joka vuotisen lahja-arvan ja toivotuksen hyvää joulua. Äidiltä tai veljiltä en saanut yhtään mitään. Ensimmäiset 10-vuotta pois muuton jälkeen kyselin, että jos saisin osallistua perhejouluun. En saanut vastauksia, joten olin sitten kotona. Nykyään, 35-vuotiaana olen ensimmäistä joulua viettämässä avomiehen kanssa ja jännittää vähän. Kahdestaan luultavasti vietetään ja käydään esimerkiksi hyväntekeväisyystapahtumissa apuna ja ajateltiin antaa muutamalle köyhälle perheelle jouluapua.

No eihän tuossa ole sinänsä mitään ihmeteltävää, että miksi et saanut mitään koska sinuahan kohdeltiin täysin kaltoin, epätasa-arvoisesti sisaruksiin nähden ja väkivaltaisesti ilmeisen tahallaan. Se oli vain yksi käytösosa koko kuviossa. 

Suosittelen ettet ole joulun ulkopuolellakaan tekemisissä tuollaisen "perheen" kanssa, se on varmasti parasta sinulle. Hyvää omaa joulun odotusta miehesi kanssa <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulu 1986. Oltiin tosi nuoria 20-vuotiaita. Odotin lasta melkein viimeisilläni, olin puunannut sekä tehnyt jouluruokia sekä koristellut kodin. Miehellä oli 1 ainoa tehtävä jouluna töidensä lisäksi. Se oli hankkia se joulukinkku. Miten luulette käyneen? Miehen työnantaja soitti, että hän voisi olla maksamatta palkkaa lainkaan, koska mies oli pelannut koko palkkansa ja hävinnyt sen. Kotiin miestä ei liioin kuulunut. Joulupäivänä tuli viinalta ja makealta lemuten, pieni lihapala kainalossa. Kertoi, kuinka pahalta näytin ja sanoi, että olen liian vanha hänelle. Oli tykästynyt työpaikan 16-vuotiaaseen tyttöön. Löysin kotoa myös pienen erän huumetta, mikä selitti sen, että otti senkan nenästäni, kun en ollut herättänyt häntä joulun jälkeisenä päivänä ajoissa töihin. Vain viikko aiemmin otettiin senkka, kun herätin hänet... No, erohan siitä tuli aika pian näiden sattumusten ja synnytyksen jälkeen. Kaikesta oltiin puhuttu etukäteen. Ehdoton ei pettämiselle, huumeille sekä rahapeleille. Kaikkea sitten teki. Ajattelin, että lapselle paras kun erotaan heti, koska mies ei halunnut hakea apua ongelmiinsa. Hänen mielestään ongelma oli minulla. Olin samaa mieltä ja nostin miehen rappuun ja tavarat perässä.

Hyi sinua ku oot 20-vuotiaana ollu raskaana, häpeä!

Täysi-ikäinen raskaana, ai kauhee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulu 1986. Oltiin tosi nuoria 20-vuotiaita. Odotin lasta melkein viimeisilläni, olin puunannut sekä tehnyt jouluruokia sekä koristellut kodin. Miehellä oli 1 ainoa tehtävä jouluna töidensä lisäksi. Se oli hankkia se joulukinkku. Miten luulette käyneen? Miehen työnantaja soitti, että hän voisi olla maksamatta palkkaa lainkaan, koska mies oli pelannut koko palkkansa ja hävinnyt sen. Kotiin miestä ei liioin kuulunut. Joulupäivänä tuli viinalta ja makealta lemuten, pieni lihapala kainalossa. Kertoi, kuinka pahalta näytin ja sanoi, että olen liian vanha hänelle. Oli tykästynyt työpaikan 16-vuotiaaseen tyttöön. Löysin kotoa myös pienen erän huumetta, mikä selitti sen, että otti senkan nenästäni, kun en ollut herättänyt häntä joulun jälkeisenä päivänä ajoissa töihin. Vain viikko aiemmin otettiin senkka, kun herätin hänet... No, erohan siitä tuli aika pian näiden sattumusten ja synnytyksen jälkeen. Kaikesta oltiin puhuttu etukäteen. Ehdoton ei pettämiselle, huumeille sekä rahapeleille. Kaikkea sitten teki. Ajattelin, että lapselle paras kun erotaan heti, koska mies ei halunnut hakea apua ongelmiinsa. Hänen mielestään ongelma oli minulla. Olin samaa mieltä ja nostin miehen rappuun ja tavarat perässä.

Hyi sinua ku oot 20-vuotiaana ollu raskaana, häpeä!

Tällaisen kirjoittaja ei kyllä ajattele yhtään, että myös hänen oman viestinsä lukijoissa voi olla mukana 20-vuotiaalle syntyneitä lapsia.

Oma äitini yritti aina järjestää huonoista lähtökohdista mahdollisimman hyvän joulun, vaikka oli saanut 19-vuotiaana kaksoset. Isä oli juuri tällainen yllä kuvatun kaltainen tapaus, joten ei varmasti tule yllätyksenä, että hänen kanssaan emme ole olleet tekemisissä koko elämämme aikana. Aina joskus on ajattelemaisillaan, että oli jotenkin huono lapsuus, kun äiti ei aina täyttänyt kaikkia 2020-luvun vanhemmuudelle asetettuja vaatimuksia. Mutta sitten kun lukee tämän jouluketjun kaltaisia ketjuja, hävettää olla tyytymätön mihinkään mitä omassa lapsuudessa oli.

Ehken se on tuleva Joulu. Sairastan syöpää jota ei voida leikata. Saan hidastavaa sytostaattihoitoa. Kovasti rakastan Joulun tunnelmaa. Nyt vain toivon että saan Joulun viettää kotona perheen kanssa. Laitan mielelläni kaikki ruuat. Mutta yhdessäolo on nyt se tärkein. Lapseni ovat aikuisia Mutta ette uskokaan miten toivon saavani vielä istua heidän kanssaan katsoen Lumiukkoa.

Vierailija kirjoitti:

Ehken se on tuleva Joulu. Sairastan syöpää jota ei voida leikata. Saan hidastavaa sytostaattihoitoa. Kovasti rakastan Joulun tunnelmaa. Nyt vain toivon että saan Joulun viettää kotona perheen kanssa. Laitan mielelläni kaikki ruuat. Mutta yhdessäolo on nyt se tärkein. Lapseni ovat aikuisia Mutta ette uskokaan miten toivon saavani vielä istua heidän kanssaan katsoen Lumiukkoa.

Sinulle ja muille samassa tilanteessa oleville ihan valtavasti voimia. Toivon, että saatte nauttia kauniista joulusta rakkaiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehken se on tuleva Joulu. Sairastan syöpää jota ei voida leikata. Saan hidastavaa sytostaattihoitoa. Kovasti rakastan Joulun tunnelmaa. Nyt vain toivon että saan Joulun viettää kotona perheen kanssa. Laitan mielelläni kaikki ruuat. Mutta yhdessäolo on nyt se tärkein. Lapseni ovat aikuisia Mutta ette uskokaan miten toivon saavani vielä istua heidän kanssaan katsoen Lumiukkoa.

Sinulle ja muille samassa tilanteessa oleville ihan valtavasti voimia. Toivon, että saatte nauttia kauniista joulusta rakkaiden kanssa.

Sanoitpa kauniisti tuolle palstalaiselle. Oma äitini kuoli viime vuonna joulun alla, eikä joulua perheessämme noteerattu. Uskon, että sanasi ilahduttavat häntä ja toivon, että aikuiset lapsensa arvostavat jokaista minuuttia jonka voivat äitinsä kanssa viettää. Minäkin mielelläni vielä viettäisin.

Luin koko ketjun läpi ja tajusin, etten olekaan kirjoittanut tänne omista jouluistani. Kaikista kamalimmat joulut oli lapsuudessa ja varhaisaikuisuudessa. Meilläkin ainaisena vieraana oli kuningas alkoholi, isän väkivaltaisuus ja arvaamattomuus. Näiden lisäksi joka vuosi pahenevaa henkistä väkivaltaa. Olin kouluikäinen, kun minua alettiin valmistelemaan tulevaan jouluun. On kuulemma niin paljon maksuja ja menoja ettei ole varaa joululahjoihin, ei kannata pettyä kun lahjoja ei juurikaan tule. Sama tarina joka ikinen joulu. Ja joka ikinen joulu katsoin vierestä, kun olohuoneeseen kannettiin jätesäkki toisensa perään lahjoja sisaruspuolilleni. Itse sain joulu joululta yhä vähemmän lahjoja. Yläasteella edellisen näytelmän lisäksi äitipuoleni viihdytti itseään nauramalla ja nolaamalla minut huonosta todistuksestani. Olin vakavasti masentunut ja itsetuhoinen, kouluarvosanani laskeneet ja keskiarvo tippui alle kahdeksaan. Ensimmäinen kerta kun kyseinen nainen kiinnostui todistuksestani, roikkui perässäni ympäri asuntoa, nauroi ja sanoi haluavansa nähdä todistukseni.

Seuraavina vuosina, kun muutin lastensuojelulaitokseen ja kävin vierailemassa niin kutsutussa kodissani, jouduin siivoamaan omat jälkeni koko asunnosta siten, että en olisi koskaan siellä käynytkään. Yhtenä vuotena äitipuoleni ennen joulua tapansa mukaan kertoi, miten on rahallisesti taas niin tiukkaa että. Ehdotti että laittaa laskua perään joulupöydän antimista minulle ja täyssisaruksilleni. Kieltäydyimme ja ehdotimme, että toisimme sen sijasta jokainen jotain syötävää joulupöytään. Riitahan siitä syntyi. Sinä aattona raadoimme taas keittiössä laittamassa joulupäivällistä sisarusteni kanssa. Sisaruspuoleni pyörähtivät keittiössä, eivät tehneet mitään tarjoilujen eteen ja valittivat lopputuloksesta. Ja taas jälleen saimme todistaa jätesäkeittäin lahjoja sisaruspuolille, vaikka oli rahallisesti muka niin tiukkaa, että meille olisi pitänyt laittaa lasku ruoista.

Vihasin nuita jouluja ja aikuisena osallistuin sisarusteni takia. Kunnes en voinut enää sietää sitä samaa shaissea mitä joutui joka vuosi katsomaan ja kokemaan. Ja joka joulu isä kännissä, tietysti. Ei varmaan yllätys, että emme ole juurikaan tekemisissä.

Yksi ikävä perheeseeni liittymätön joulu oli joitakin vuosia sitten. Silloinen miesystäväni oli jo reilu kuukausi aattoa aikaisemmin aloittanut henkisen väkivaltansa ja kaaduvalottamisen. Lähdin yksin ulkomaille jouluksi ja vietin aaton lentokentällä vaihtolentoa odotellessa, muutama huijari yritti tulla piinaamaan välissä. Oloni oli henkisesti kamala, yritin ymmärtää mitä parisuhteessani oikein tapahtui ja miksi miesystäväni käyttäytyi niin järjettömällä ja loukkaavalla tavalla. Tunsin itseni todella yksinäiseksi. Tuntui ettei minulla ole koskaan ollut ketään kuka olisi välittänyt.

Nykyään minulla on oma perhe. Yksi oma ja kaksi niin sanottua lainalasta. Joulu on nykyään turvallinen ja lämmin perhejuhla. Saan viettää sen ihmisten kanssa, joita rakastan ja jotka rakastavat minua. Bonuslapsilleni ostan aina lahjoja ja kohtelen heitä kuin omiani. En voisi ikinä jättää heitä lahjatta jouluna tai muutoinkaan sysätä perheen ulkopuolelle. He ovat minun perhettäni, lapseni sisaruksia. Ja kieltämättä se tuo suurta tyydytystä, kun osaan ja pystyn toimimaan toisin. Tavallaan koen saavani elää uudestaan onnellisia jouluja näiden lasteni myötä. Pystyn omalla toiminnallani vaikuttamaan siihen, että heidän lähtökohdat ovat tyystin erilaiset.

Vuoden 2022 joulu oli farssien farssi!

Olen eronnut nyt noin 10v sitten lasten isästä, taustalla mt-ongelmia ja päihteitä hänellä. Ollaan vietetty useita jouluja kuitenkin saman katon alla, koska on pidetty tärkeänä sitä, että voidaan viettää aikaa yhdessä lasten kanssa.

Vuosi sitten oli sovittu, että lähden aamusta käymään siskoni luona lasten kanssa. Että syömme siellä ja ajellaan sitten kotiin. Syödään toinen ruoka illansuussa porukalla kotona, exä saunoo teinien kanssa ja jaetaan lahjat.

Meiltä siskolleni ajaa noin tunnin/suunta. Lähdettiin ajoissa, että päästään ajallaan poiskin. Kamalaa kellon kyttäämistä ja kiireen tuntua. Koko reissuun matkoineen meni noin 5h, mielestäni tosi lyhyt aika kun syötiinkin siskolla. Haettiin kotiuduttua exä kotoaan ja hänhän olikin riipaissut kunnon kännin "kun teillä kesti niin hemmetin kauan". Jep!

No, nappasin hänet kyytiin, passasin ruuat pöytään, saunat lämmitin, iltapalaa tein ja olin ahdistunut toisen kännistä. Katsottiin yhdessä aattoiltana leffaa, jolloin exä sammui sohvalle. Me pelattiin teinien kanssa yhdessä lautapelejä, syötiin vähän juustoja ja käytiin aattoyönä kävellen sytyttämässä kynttilä muistolehtoon.

Ei enää ikinä yhteistä joulua exän kanssa! Ahdistun niin paljon jo ajatuksestakin, että ei enää kiitos.

Mies söi ensin kuusen ja jälkiruoaksi söi vielä jätti-koiran.