Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?
SammunutSaunatonttu
05.12.2021 |
Ap aloittaa:
Jouluaatto 1999, ensimmäinen oma asunto. Piti viettää aatto poikakaverin kanssa, olin ostanut lahjankin. Jätti 22 pv tekstarilla. Ja 23 pv kissa hyppäsi parvekkeelta pakoo, kun joku valopää päätti aloittaa uudenvuoden etuajassa ja ampui raketin. Aatto meni yksin itkiessä kissaa. Vanhemmat oli lähteneet risteilylle, sisaria ei ole.
Onneksi kissani kuitenkin sitten löytyi, mutta se joulu oli totaalisen pilalla!
Kommentit (2317)
Vierailija kirjoitti:
Karmein oli, kun läheinen menehtyi täysin yllättäen äkilliseen sairaskohtaukseen päivä ennen joulua. Olimme menossa hänen luokseen joulua viettämään.
Lapsuudesta on jäänyt mieleen yksi surullinen joulu. Olin 7-vuotias. Asuin pikkusiskoni kanssa isovanhempieni luona. Äiti ja miehensä tulivat käymään. He toivat lahjoja isovanhemmille ja siskolleni, mutta mulle eivät tuoneet mitään. Tuona jouluna en saanut yhtäkään lahjaa. Jälkeenpäin olen miettinyt, että eihän se yllätys ollut. Äidille olin aina ilmaa, koska olin häpeäpilkku, avioton lapsi, jota miehensä ei voinut sietää. Opin tuon jälkeen myös itse häpeämään itseäni, koska en kelvannut ja pelkäsin sen jälkeen jouluja koko lapsuusajan.
Siis eikö isovanhemmatkaan ostaneet sulle yhtään lahjaa? Olitko heillekin ilmaa? Kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joulu 2019.
Kuopus oli syntynyt pari kuukautta ennen joulua. Olin tosi väsynyt kun lapsi ei nukkunut kuin 15-30 min pätkissä yöt. Mies pakeni töihin melkeinpä heti vauvan synnyttyä ja päätti että viikonloputkin piti laukata töissä. Kaksi viikkoa ennen joulua minulta meni niskasta välilevy, ja olin todella kipeä. Siis en edes tiennyt että sellaista kipua voi olla kuin mitä se pullistuma aiheutti. Koin valtavaa syyllisyyttä kun jouduin syömään kipulääkkeitä enkä pystynyt imettämään vauvaa. Mies ei katsonut tarpeelliseksi kantaa vastuuta lapsesta edes siinä vaiheessa kun lääkäri katsoi pullistuman niin pahaksi että se piti leikata, leikkausaika oli tammikuun alussa ja siihen asti piti pärjätä kipulääkkeillä.
Jouluaaton aattona mies ilmoitti että aikoo olla töissä koko joulun (toimitusjohtaja jonka ei todellakaan olisi tarvinnut olla silloin töissä) ja ilmoituksen jälkeen meni nukkumaan. Nukkui semmoiset 16 h putkeen, aattona kävi kiukuttelemassa miksen ole tehny graavilohta ja miksei ole kinkkua. Lähti sitten töihin. Minä soitin veljelleni, joka tuli hakemaan minut ja vauvan luokseen. Veli hoiti sitten meitä leikkaukseen asti ja sen jälkeenkin, ja mies ei edes kysellyt koko jouluna miten voin, sen sijaan uhriutui kun en ollut kotona jouluruokien kanssa kun hän oli aattoiltana ilmestynyt paikalle. Kyseessä olisi ollut kuitenkin ensimmäinen joulu perheenä.
Meille tuli ero pari vuotta tämän jälkeen enkä oikein päässyt yli siitä miten itsekäs mies oli ja pilasi sillä tuon joulun. Joku ihmettelee varmaan miksi tein lapsen tuollaisen k-pään kanssa: mies muuttui lapsen syntymän jälkeen täysin eri ihmiseksi. Aivan kuin olisi ajatellut että nyt olen "kiikissä" kun on lapsi ja hän voisi olla juuri niin itsekäs kuin huvittaa.
Muuten hauska juttu, mutta unohdit että tarinan alussa mainitsit vauvan olevan kuopus.
Lopputarinassa ei vanhemmat lapset olleet mukana ollenkaan.
Tarkkuutta vähän näihin nyyhkytarinoihin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulu 2019.
Kuopus oli syntynyt pari kuukautta ennen joulua. Olin tosi väsynyt kun lapsi ei nukkunut kuin 15-30 min pätkissä yöt. Mies pakeni töihin melkeinpä heti vauvan synnyttyä ja päätti että viikonloputkin piti laukata töissä. Kaksi viikkoa ennen joulua minulta meni niskasta välilevy, ja olin todella kipeä. Siis en edes tiennyt että sellaista kipua voi olla kuin mitä se pullistuma aiheutti. Koin valtavaa syyllisyyttä kun jouduin syömään kipulääkkeitä enkä pystynyt imettämään vauvaa. Mies ei katsonut tarpeelliseksi kantaa vastuuta lapsesta edes siinä vaiheessa kun lääkäri katsoi pullistuman niin pahaksi että se piti leikata, leikkausaika oli tammikuun alussa ja siihen asti piti pärjätä kipulääkkeillä.
Jouluaaton aattona mies ilmoitti että aikoo olla töissä koko joulun (toimitusjohtaja jonka ei todellakaan olisi tarvinnut olla silloin töissä) ja ilmoituksen jälkeen meni nukkumaan. Nukkui semmoiset 16 h putkeen, aattona kävi kiukuttelemassa miksen ole tehny graavilohta ja miksei ole kinkkua. Lähti sitten töihin. Minä soitin veljelleni, joka tuli hakemaan minut ja vauvan luokseen. Veli hoiti sitten meitä leikkaukseen asti ja sen jälkeenkin, ja mies ei edes kysellyt koko jouluna miten voin, sen sijaan uhriutui kun en ollut kotona jouluruokien kanssa kun hän oli aattoiltana ilmestynyt paikalle. Kyseessä olisi ollut kuitenkin ensimmäinen joulu perheenä.
Meille tuli ero pari vuotta tämän jälkeen enkä oikein päässyt yli siitä miten itsekäs mies oli ja pilasi sillä tuon joulun. Joku ihmettelee varmaan miksi tein lapsen tuollaisen k-pään kanssa: mies muuttui lapsen syntymän jälkeen täysin eri ihmiseksi. Aivan kuin olisi ajatellut että nyt olen "kiikissä" kun on lapsi ja hän voisi olla juuri niin itsekäs kuin huvittaa.
Muuten hauska juttu, mutta unohdit että tarinan alussa mainitsit vauvan olevan kuopus.
Lopputarinassa ei vanhemmat lapset olleet mukana ollenkaan.Tarkkuutta vähän näihin nyyhkytarinoihin!
Joo, mäkin ihmettelin samaa. Että missä kuopuksen sisarus/sisarukset oli, niistä ei puhuta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulu 2019.
Kuopus oli syntynyt pari kuukautta ennen joulua. Olin tosi väsynyt kun lapsi ei nukkunut kuin 15-30 min pätkissä yöt. Mies pakeni töihin melkeinpä heti vauvan synnyttyä ja päätti että viikonloputkin piti laukata töissä. Kaksi viikkoa ennen joulua minulta meni niskasta välilevy, ja olin todella kipeä. Siis en edes tiennyt että sellaista kipua voi olla kuin mitä se pullistuma aiheutti. Koin valtavaa syyllisyyttä kun jouduin syömään kipulääkkeitä enkä pystynyt imettämään vauvaa. Mies ei katsonut tarpeelliseksi kantaa vastuuta lapsesta edes siinä vaiheessa kun lääkäri katsoi pullistuman niin pahaksi että se piti leikata, leikkausaika oli tammikuun alussa ja siihen asti piti pärjätä kipulääkkeillä.
Jouluaaton aattona mies ilmoitti että aikoo olla töissä koko joulun (toimitusjohtaja jonka ei todellakaan olisi tarvinnut olla silloin töissä) ja ilmoituksen jälkeen meni nukkumaan. Nukkui semmoiset 16 h putkeen, aattona kävi kiukuttelemassa miksen ole tehny graavilohta ja miksei ole kinkkua. Lähti sitten töihin. Minä soitin veljelleni, joka tuli hakemaan minut ja vauvan luokseen. Veli hoiti sitten meitä leikkaukseen asti ja sen jälkeenkin, ja mies ei edes kysellyt koko jouluna miten voin, sen sijaan uhriutui kun en ollut kotona jouluruokien kanssa kun hän oli aattoiltana ilmestynyt paikalle. Kyseessä olisi ollut kuitenkin ensimmäinen joulu perheenä.
Meille tuli ero pari vuotta tämän jälkeen enkä oikein päässyt yli siitä miten itsekäs mies oli ja pilasi sillä tuon joulun. Joku ihmettelee varmaan miksi tein lapsen tuollaisen k-pään kanssa: mies muuttui lapsen syntymän jälkeen täysin eri ihmiseksi. Aivan kuin olisi ajatellut että nyt olen "kiikissä" kun on lapsi ja hän voisi olla juuri niin itsekäs kuin huvittaa.
Muuten hauska juttu, mutta unohdit että tarinan alussa mainitsit vauvan olevan kuopus.
Lopputarinassa ei vanhemmat lapset olleet mukana ollenkaan.Tarkkuutta vähän näihin nyyhkytarinoihin!
Joo, mäkin ihmettelin samaa. Että missä kuopuksen sisarus/sisarukset oli, niistä ei puhuta mitään.
Mulle kuulosti et kirjoittaja sekoitti sanat esikoinen ja kuopus, koska kirjoitti koko ajan vain yhdestä lapsesta, ei lapsista monikossa.. "Joku ihmettelee varmaan miksi tein lapsen tuollaisen k-pään kanssa..."
Vierailija kirjoitti:
Karmein oli, kun läheinen menehtyi täysin yllättäen äkilliseen sairaskohtaukseen päivä ennen joulua. Olimme menossa hänen luokseen joulua viettämään.
Lapsuudesta on jäänyt mieleen yksi surullinen joulu. Olin 7-vuotias. Asuin pikkusiskoni kanssa isovanhempieni luona. Äiti ja miehensä tulivat käymään. He toivat lahjoja isovanhemmille ja siskolleni, mutta mulle eivät tuoneet mitään. Tuona jouluna en saanut yhtäkään lahjaa. Jälkeenpäin olen miettinyt, että eihän se yllätys ollut. Äidille olin aina ilmaa, koska olin häpeäpilkku, avioton lapsi, jota miehensä ei voinut sietää. Opin tuon jälkeen myös itse häpeämään itseäni, koska en kelvannut ja pelkäsin sen jälkeen jouluja koko lapsuusajan.
Mikähän takia äitisi hylkäsi molemmat lapsensa, jotka siis asuivat isovanhemmilla?
Eikös se pikkusiskosi ollut äitisi ja hänen miehensä yhteinen lapsi? Silti hänetkin laitettu asumaan mummolaan.
Jonkun muun siinä olisi kuulunut hävetä, ei sinun. Mutta lapsethan ottaa aina syyn ja häpeän itselleen. Niin minäkin tein kun isäni oli juoppolalli eikä perheestään välittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karmein oli, kun läheinen menehtyi täysin yllättäen äkilliseen sairaskohtaukseen päivä ennen joulua. Olimme menossa hänen luokseen joulua viettämään.
Lapsuudesta on jäänyt mieleen yksi surullinen joulu. Olin 7-vuotias. Asuin pikkusiskoni kanssa isovanhempieni luona. Äiti ja miehensä tulivat käymään. He toivat lahjoja isovanhemmille ja siskolleni, mutta mulle eivät tuoneet mitään. Tuona jouluna en saanut yhtäkään lahjaa. Jälkeenpäin olen miettinyt, että eihän se yllätys ollut. Äidille olin aina ilmaa, koska olin häpeäpilkku, avioton lapsi, jota miehensä ei voinut sietää. Opin tuon jälkeen myös itse häpeämään itseäni, koska en kelvannut ja pelkäsin sen jälkeen jouluja koko lapsuusajan.
Siis eikö isovanhemmatkaan ostaneet sulle yhtään lahjaa? Olitko heillekin ilmaa? Kamalaa.
Ei, koska olivat sopineet äidin tuovan lahjat, koska eivät itse pystyneet enää juurikaan ruokaostoksia kummempia kauppareissuja tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karmein oli, kun läheinen menehtyi täysin yllättäen äkilliseen sairaskohtaukseen päivä ennen joulua. Olimme menossa hänen luokseen joulua viettämään.
Lapsuudesta on jäänyt mieleen yksi surullinen joulu. Olin 7-vuotias. Asuin pikkusiskoni kanssa isovanhempieni luona. Äiti ja miehensä tulivat käymään. He toivat lahjoja isovanhemmille ja siskolleni, mutta mulle eivät tuoneet mitään. Tuona jouluna en saanut yhtäkään lahjaa. Jälkeenpäin olen miettinyt, että eihän se yllätys ollut. Äidille olin aina ilmaa, koska olin häpeäpilkku, avioton lapsi, jota miehensä ei voinut sietää. Opin tuon jälkeen myös itse häpeämään itseäni, koska en kelvannut ja pelkäsin sen jälkeen jouluja koko lapsuusajan.
Mikähän takia äitisi hylkäsi molemmat lapsensa, jotka siis asuivat isovanhemmilla?
Eikös se pikkusiskosi ollut äitisi ja hänen miehensä yhteinen lapsi? Silti hänetkin laitettu asumaan mummolaan.
Jonkun muun siinä olisi kuulunut hävetä, ei sinun. Mutta lapsethan ottaa aina syyn ja häpeän itselleen. Niin minäkin tein kun isäni oli juoppolalli eikä perheestään välittänyt.
Mies oli alkoholisti ja väkivaltainen + että istui linnassa jatkuvasti, kun varasteli kaiken käteensä osuvan. Sisko kuitenkin kävi aika ajoin heidän luonaan, minä en kertaakaan sen jälkeen, kun mies oli kuvioihin tullut. Siskoa muistivat mm. synttärinä, jouluna, rippijuhlissa, valmistujaisissa. Mun rippijuhlissa äiti kävi yksin (oli ehkä tunnin) ja valmistujaisia ei edes muistanut.
Jälkeenpäin ajateltuna tuo heidän käytös on aika iso syy siihen, etten koskaan halunnut omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotin esikoista ja oli koko ajan karmea kuvotus päällä ilman että oksensin, ei tehnyt mieli liikkua yhtään ja elin mehujäillä. Sekä appivanhemmat että omat vanhemmat loukkaantuivat verisesti kun ilmoitin etten pääsisi aattona käymään, olen vanhempieni ainoa lapsi ja matkaa oli vain 3km joten myönnyin pistäytymään kunhan mies olisi käynyt anoppilassa. No äitini sitten ei ymmärtänyt miksen voinut syödä mitään, kyhjötin vain nojatuolissa ja yökkäilin. Lopulta koetin äidin mieliksi ottaa vähän porkkanalaatikkoa ja päädyin sylkemään (en tosiaan tahallani, tuli sellainen yökkäysrefleksi) sen pöydälle. Isä raivostui, äiti itki ja minäkin aloin itkeä. Mieheni totesi että eiköhän lähdetä.
Pihalla lensin nurin, satutin lonkkani ja pissasin housuun. Itkuni vain yltyi tästä ja mieheni koetti epätoivoisesti saada minut autoon, halusi viedä sairaalaan mutta en suostunut sillä en kaatunut vatsalleni.
Kotona katselin sitten lastenohjelmia jääpussi lonkan päällä ja söin vähäsen kylmää riisipuuroa.
Jos minulla olisi jouluaattona radio-ohjelma, istuisin studiossa lukemassa valikoituja kertomuksia tästä ketjusta. Ja pyytäisin kuuntelijoita lähettämään lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies söi lapselle tarkoitetun joulutortun! lapsi itki koko aaton.
en ehtinyt auttaa ja leipoo uusia, kun piti molemmilla käsillä lappaa suuhun torttuja ja pipareita. Siis ihan kauheaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena 6.v. joulupukki (isä) löi isosiskoa sauvallaan useita kertoja.
En enää pukista sen jälkeen välittänyt. Olikin viimeinen kerta kun meille tuli pukki.
Miksi löi?
Kun sisko ei suostunut tulemaan huoneestaan joulupukkia katsomaan ja lahjoja jakamaan.
Joulupukki (isä) retuutti siskoa olohuonetta kohti ja sisko pisti vastaan sai palkaksi iskuja sauvasta.
Ei helvetti, vasta aloitin tämän 85-sivuisen keskustelun, en tiedä pystyykö tätä jatkamaan. V-ttu porukka on tässäkin maassa sekaisin.
Kolme vuotta sitten olimme Joulupäivänä joulupäivällisellä minun vanhempieni luona.
Siellä olivat siskoni kahden lapsensa kanssa ( 6v ja 9 v, sisko eronnut silloin kesällä 2019),
Veljeni uuden kumppaninsa kanssa,tällä naisella oli myös 5 v poikansa edellisestä suhteesta mukana.
Ja minä ja mieheni vastavihittynä.
Ihan mukava ja jouluinen tunnelma, leppoisasti seurustelu sujui. Ei ollut yhtään kiusallisia tilanteita.
Ruokapöydässä minua vastapäätä istui veljeni uuden kumppanin 5 v poika.
Hän vain sohi vähäistä annostaan lautasellaan, kerran vilkaisin häneen ja hän näytti minulle KIELTÄÄN ! Ruokapöydässä.
Hetken mietin, että mitä .....
Kunnes päätin että jotain rajaa tuollaisella käytöksellä.
Ja sanoin ihan tavallisella äänellä "ei ole sopivaa käytöstä näyttää kieltään kenellekään, ei ainakaan aikuiselle ruokapöydässä ".
Kaikki hiljenivät.... Katsoivat minua....sanoin niin se ei ole sopivaa....
Pojan äiti pomppasi ylös pöydästä, veti pojan kädestä retuuttaen eteiseen....siellä supisivat. Ja tulivat sitten takaisin olohuoneeseen, ja nainen sanoi "meitä ei selvästikään haluta tänne, hyvää Joulun jatkoa".
Menivät eteiseen, veljeni tietysti perässä ja kohta auton ovet paukkuivat ja auto kaasutti tiehensä.
Kaikki tuo tapahtui noin 10 minuutissa.
Me jäimme suurinpiirtein haarukka pystyssä katsomaan heidän jälkeensä.
No, äiti ja isäkin hieman kummaksuivat kun nainen ei sanonut pojalleen että "pyydä anteeksi"... Ja se olisi sitten unohdettu...
Veljeni ja tämä nainen erosivat sitten keväällä.
Nyt veljeni on naimisissa ja vaimonsa odottaa yhteistä lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain ennnen joulua selville, seurustelukumppanillani on toinen nainen. Eipä siinä mitään, ostin itselleni jouluksi herkku ruoat ja käperryin sohvan kulmaan lukemaan kirjaa, koska en viitsinyt pilata sukulaisten joulua omilla murheillani. Eniten vitutti se, että ex laittoi kuvia mökiltä jossa olivat toisen kanssa. Kuvat oli tyyliä, tässä peppu, kun hani kumartuu uuniin katsomaan laatikoiden kypsyyttä. Samainen ex yritti myöhemmin päästä takaisin. Ei päässyt.
Kekkerit, joihin ei kutsuttu.
Vierailija kirjoitti:
Haluatko todella tietää karmein joulu. No perheväkivaltaa se oli ja monena vuotena. Teininä sitten osasin jo arvailla mitä edessä jouluna ja otin hatkat. Kaverin luona olin sen jälkeen kunnes sain oman kämpän. Hyvää alkotonta, perheväkivallatonta joulua kaikille suomen lapsille 2022!
Samanlaisia jouluja joita ei ole kiva muistella. Myötätuntoisia ajatuksia sinulle ja toivon samoja toivotuksia ihan jokaiseen lapsiperheeseen. Oman perheen kesken keksitään uusia ja mukavampia juttuja joista jäisi toisenlaisia muistoja lapsillekin.
Siis karmein Jouluaatto. Tästä o jo monen monta vuotta taaksepäin kun jouduin tahtomattani kokemaan karmean Jouluaaton ja ne lisäpäivätkin. En pystynyt ostamaan minkäälaisia Jouluun kuuluvia syömisiä eikä tuolloista kotia oltu koristeltu millään ja lahjojakaan ei yhtään ollut. Tuo tilanne on vieläkin muistina mut onneks asiani ovat sillee parantunut että nämä karmeudet eivät pääse enää toteutumaan
Meillä on perinteisesti joulu aina kurja. 15 vuoden sisällä tapahtuneita juttuja:
Minulla murtui käsi vanhempien luona vieraillessamme. Vietiin ambulanssilla takaisin sinne, mistä olin tullut ja junalla takaisin. Jouluaatoksi just ehdin takaisin.
Miehellä maksa oireili. Koskaan ei saatu tietää, miksi. Silmän valkuaiset keltaiset ja oksenteli. Syytä ei löytynyt, mutta aattona sairaalassa.
Minulla paha silmän sisäinen tulehdus. Reissuun oltiin vanhempien luo lähdössä. Samaan syssyyn koira venäytti jalkansa.
Minulla juuri ennen joulua keskenmeno ja sain lääkkeellisen abortin kipujen hoitoon Panacodia. Tyttärelle tuli kamala migreenikohtaus aattona ja otti kysymättä tätä lääkettäni. Ihan valkoisena suun ympärys ennen kuin pyörtyi kaupassa.
Kaksi joulua niin, että melkein koko porukka päiväkotilaisen tuomassa oksennustaudissa. Toisella kertaa vältin itse. Vanhimmat saivat molemmilla kerroilla taudin.
Mies kaatui jouluaattona tuulikaapissa lumisilla kengillä niin, että kylkiluut murtuivat. Tämä viime vuonna.
Nyt uusin, lomautusilmoitus tyttärelle juuri ennen joulua.
Joka joululle meillä riittää tapahtumia, näköjään.
Pitää ottaa ne seitinohuet, niin ilta menee sukkelampaa.
Alue: Aihe vapaa
Haluatko todella tietää karmein joulu. No perheväkivaltaa se oli ja monena vuotena. Teininä sitten osasin jo arvailla mitä edessä jouluna ja otin hatkat. Kaverin luona olin sen jälkeen kunnes sain oman kämpän. Hyvää alkotonta, perheväkivallatonta joulua kaikille suomen lapsille 2022!