Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?
Ap aloittaa:
Jouluaatto 1999, ensimmäinen oma asunto. Piti viettää aatto poikakaverin kanssa, olin ostanut lahjankin. Jätti 22 pv tekstarilla. Ja 23 pv kissa hyppäsi parvekkeelta pakoo, kun joku valopää päätti aloittaa uudenvuoden etuajassa ja ampui raketin. Aatto meni yksin itkiessä kissaa. Vanhemmat oli lähteneet risteilylle, sisaria ei ole.
Onneksi kissani kuitenkin sitten löytyi, mutta se joulu oli totaalisen pilalla!
Kommentit (2317)
Vierailija kirjoitti:
Onko se monelle tuleva? Joulu kylmässä kodissa kun ei riitä rahat talon lämmittämiseen, ilmannjoulussunaa ja ehkä suihkua, sillä se veden lämmittäminenkin maksaa. Rahaa ei riitä joulukuuseen ellei sitten omalta pihalta löydy. Joukusteria jäänee haaveeksi. Lapset tyytyköötbyhteen lahjaan jos ei sukulaisilta tule enempää. Hyvää Joulua!
Tiedä tästä. Opiskellessa kerran viikko ennen joulua oli kukkaro tyhjä mutta tilillä kymppi. Sen piti riittää 2.1. asti. Pikapankista ei niin pieniä summia saanut. Nosto konttorissa olisi maksanut 3mk ja sitten olisi ollut vain 7mk reiluksi kahdeksi viikoksi. Lainasin kaverilta 40mk ja kävin konttorissa laittamassa ne tilille. Se kun ei maksanut mitään. Sitten konttorin ovelta suoraan nostoautomaatille ja 50mk ulos. Siitä kaverille 40mk ja itselle se kaivattu kymppi. Kotonakäyntiin se raha ei riittänyt. Ostin riisiä, maitoa ja klementiinejä. Kahvia kotona vielä oli. Varastin tienpenkalta pienen alikasvoskuusen. Ne on sellaisia sateenvarjon näköisiä jo vanhoja pieneksi jääneitä, joiden vuosikasvu on vain pieni nappi ja joista ei isoa enää kasvakaan. Sille tyhjä limpparipullo jalaksi, pumpulia ja mainosten punaisista kohdista leikattuja sydämiä oksille koristeeksi. Kirjastosta joitain kirjoja joululukemisiksi. Opiskelija-asuntola-alue oli jouluna tyhjä. Oli hiljaista. Söin riisipuuroa ja klementiinejä, nautin kuusen ja klementiinien tuoksusta, lueskelin, kävin kävelyillä. Satoi lunta ja oli juhlallisen hiljaista. Se oli yksi hienoimmista jouluistani ikinä. Eli puhuin nyt ohi aiheen, kun kysyttiin karmeinta joulua. Tuli vain itselle hyvä muisto omasta niukasta joulusta ja sen perusteella sanoisin, että kyllä voi joulunsa pilata muillakin keinoilla ja helpomminkin kuin rahan niukkuudella.
Joulu 1990. Sain siskolta lahjaksi purkillisin coctail-tikkuja, niitä puisia hammastikun näköisiä. Kiitos, sisko, muisto lahjasta lämmittää edelleen. Suorastaan korventaa.
Monia karmeita joulukertomuksia on täällä kerrottu. Tuleva joulukin on monelle varmasti niukka tai muuten raskas.
Ajattelen silti, ettei pahin mahdollinen vielä Suomessa, koska ei ole sotaa, joka olisi kauhein.
toivottavasti ei tuleva, vaikka ainekset on melkoiseen rosolliin kasassa: "jouluvieras" tulossa, josta ei tiedä onko käytös vain ajattelemattomuutta, itsekkyyttä vai jotain tippaleipä-hahmottamishäröö. Jos henkilölle kerrotaan, että tervetuloa & miltä kuulostaa joulunvietto aaton aatosta - tapanin päivään-----se otetaan kirjaimellisesti "pilkkuun asti". Eli se tällä kertaa tarkoittaa sitä, että haemme hänet yöllä tuolta 100 km päästä! Kun hänellä olisi ollut mahdollista tulla aattona ihmisten aikaan. Ja sama tapaninpäivänä: arggghhhhh
Joku toinen olisi miettinyt, että jaa & joo_ noin myöhäseen menee, soitanpa & kysyn, olisiko sittenkin viisainta tulla seuraavana päivänä, mutta kun niin hän haluaa nukkua pitkään, ai niin :)
Vierailija kirjoitti:
toivottavasti ei tuleva, vaikka ainekset on melkoiseen rosolliin kasassa: "jouluvieras" tulossa, josta ei tiedä onko käytös vain ajattelemattomuutta, itsekkyyttä vai jotain tippaleipä-hahmottamishäröö. Jos henkilölle kerrotaan, että tervetuloa & miltä kuulostaa joulunvietto aaton aatosta - tapanin päivään-----se otetaan kirjaimellisesti "pilkkuun asti". Eli se tällä kertaa tarkoittaa sitä, että haemme hänet yöllä tuolta 100 km päästä! Kun hänellä olisi ollut mahdollista tulla aattona ihmisten aikaan. Ja sama tapaninpäivänä: arggghhhhh
Joku toinen olisi miettinyt, että jaa & joo_ noin myöhäseen menee, soitanpa & kysyn, olisiko sittenkin viisainta tulla seuraavana päivänä, mutta kun niin hän haluaa nukkua pitkään, ai niin :)
Mä olen näille sanonut ei päästä hakemaan.
Siinä on toinen kakistellut. Oon sanonut meidän perheestä ei löydy yhtään, joka haluaisi illalla ajaa 200 km siksi, ettet halua mennä bussilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karmein joulu, kun aattona oli joulupukki käymässä ja jakoi lahjoja perheelle. Minulle joulupukki sanoi, että en saa lahjoja, kun joulupukin korviin oli kantautunut tieto, että olin ollut tuhma, erittäin tuhma. Olin vain hiljaa ja taisinpa itkeä tuhertaa nukkuessa yöllä sängyssä. Samasta perheestä yksi lapsi ja hänen koulukaverinsa rikkoivat jonkun omaisuutta sinä syksynä ja tekivät minusta tekoon syyllisen. Selkään sain monta kertaa ja kun itkien sanoin, että olen syytön, en ole tehnyt sitä ja en ollut tapahtumapaikan lähelläkään edes silloin. Vanhemmat ei uskoneet ja eivät ottaneet kuuleviin korviinsa, että nyt on väärä pikkupoika rangaistavana. Olin silloin 9-vuotias ja muistan sen joulun hyvin.
Tulipa paha mieli sinun puolesta :(
Kyyneleet nousi silmiini😪
Mulla ei ole mitään tässä ketjussa olevien tarinoiden veroista, vaikkei omakaan elämä helppoa ole ollut. Surkein joulu oli se kun exä heitti vahingossa tai tahallaan yhden lahjakassin roskiin ja huomasin sen vasta kun roskat oli jo haettu. Kuinka ollakaan siinä oli pääasiassa minun lahjojani.
Olin jäänyt juuri joulukuun alussa työttömäksi ja seuraavana päivänä potkuista sain kuulla että isäni sairastaa syöpää joka on levinnyt joka puolelle. Joulukuu meni ihan kuin painajaisunessa ja lähdettiin anoppilaan viettämään joulua kun appiukko oli kuollut aiemmin samana vuonna ja olisi ollut muuten yksin jouluna.
Fiilis oli täysin nollassa ja isän kunto romahti aatonaattona, pukki teki oharit ja lasten riemu vaihtui pettymykseen ( toki lahjat jaettiin sitten muuten ), mietin vaan koko joulun että ehdinkö vielä näkemään isäni kun ajomatkaa oli kuitenkin satoja kilsoja. Isäni sinnitteli uuden vuoden aattoon asti, mutta tuo joulu on jäänyt mieleen kyllä kaikkien aikojen kauheimpana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se monelle tuleva? Joulu kylmässä kodissa kun ei riitä rahat talon lämmittämiseen, ilmannjoulussunaa ja ehkä suihkua, sillä se veden lämmittäminenkin maksaa. Rahaa ei riitä joulukuuseen ellei sitten omalta pihalta löydy. Joukusteria jäänee haaveeksi. Lapset tyytyköötbyhteen lahjaan jos ei sukulaisilta tule enempää. Hyvää Joulua!
Tiedä tästä. Opiskellessa kerran viikko ennen joulua oli kukkaro tyhjä mutta tilillä kymppi. Sen piti riittää 2.1. asti. Pikapankista ei niin pieniä summia saanut. Nosto konttorissa olisi maksanut 3mk ja sitten olisi ollut vain 7mk reiluksi kahdeksi viikoksi. Lainasin kaverilta 40mk ja kävin konttorissa laittamassa ne tilille. Se kun ei maksanut mitään. Sitten konttorin ovelta suoraan nostoautomaatille ja 50mk ulos. Siitä kaverille 40mk ja itselle se kaivattu kymppi. Kotonakäyntiin se raha ei riittänyt. Ostin riisiä, maitoa ja klementiinejä. Kahvia kotona vielä oli. Varastin tienpenkalta pienen alikasvoskuusen. Ne on sellaisia sateenvarjon näköisiä jo vanhoja pieneksi jääneitä, joiden vuosikasvu on vain pieni nappi ja joista ei isoa enää kasvakaan. Sille tyhjä limpparipullo jalaksi, pumpulia ja mainosten punaisista kohdista leikattuja sydämiä oksille koristeeksi. Kirjastosta joitain kirjoja joululukemisiksi. Opiskelija-asuntola-alue oli jouluna tyhjä. Oli hiljaista. Söin riisipuuroa ja klementiinejä, nautin kuusen ja klementiinien tuoksusta, lueskelin, kävin kävelyillä. Satoi lunta ja oli juhlallisen hiljaista. Se oli yksi hienoimmista jouluistani ikinä. Eli puhuin nyt ohi aiheen, kun kysyttiin karmeinta joulua. Tuli vain itselle hyvä muisto omasta niukasta joulusta ja sen perusteella sanoisin, että kyllä voi joulunsa pilata muillakin keinoilla ja helpomminkin kuin rahan niukkuudella.
Samanlaista elämää ja joulujakin tuli vietettyä. Olin laman alussa 1990 luvulla jäänyt työttömäksi. Monesti kävi niin, että tilille ei jäänyt, kuin muutama kymppi, kun maksoin vuokran ja muut maksut. 50markkaa oli pienin raha, minkä voi nostaa automaatilta. Kaupassa piti tarkkaan katsoa, mitä sillä 10 markalla saa. Kerran oli niin, että rahaa oli muutama markka. Kahvi kaikista tärkein ostos ja maito. Peruspäivä rahalla sinnittelin muutaman vuoden. Asumiseen ja muuhun en tukia saanut. 3-vuoden aikana sain maksusitoomuksen farkkujen ostoon, ( sossu ) kun housujen lahkeet melkein poikki. Hyvää joulunodotusta🎅🤶🧑🎄
Kaverilla oli vatsatauti viikonlopun. Seuraavalla viikolla lähti viime hetken lahjaostoksille ja toi torstaina meille pari pakettia sekä joi kahvit. Viikoloppuna oli jo aatto ja arvatkaa kuka alkoi oksentaa aattoaamuna?
Ensin minä, sitten mies ja lopulta 1v. Kiva joulu ja uusivuosi.
Ei karsein näitä kertomuksia luettuani, mutta mieleeni jäänein, muita lapsuuden jouluja en sitten muistakaan.
4 tai 5 vuotiaana olin jouluna tuhkarokossa, Joulupukkia sain katsella makuuhuoneen oven raosta.
Se joulu oli pettymys pienelle tytölle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär ei tullut jouluksi, vaikka odotettiin aattona juhlapöydässä. Köyhä Äiti itki tytärtään. Tytär sanoi äidilleen, että ei ennätä tulla nyt, kun on anoppinsa luona, kun anoppi antaa monen tonnin joululahjoja.
Muiden jouluvieraiden joulutunnelmia lässähti, kun emäntä itkeskeli.
Kyllä aikuiset lapset saavat olla puolisonkin vanhemmilla joulua viettämässä tai tehdä ylipäätään mitä haluavat elämässään 😅
Ilman muuta saa. Ja köyhä äiti saa surra, jos tytär menee mieluummin rikkaan anopin luo jouluksi.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla lopulta tämä joulu. Ensi viikolla perhe on poissa (ja jäisivät joka tapauksessa sille tielle) ja silloin minä teen viimeisen tekoni. Ainakin saavat varsin hyvän elannon henkivakuutuksesta ja perhe-eläkkeestä.
On tilanteenne perheenä mikä hyvänsä, lapsesi tarvitsevat sinua vielä.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla lopulta tämä joulu. Ensi viikolla perhe on poissa (ja jäisivät joka tapauksessa sille tielle) ja silloin minä teen viimeisen tekoni. Ainakin saavat varsin hyvän elannon henkivakuutuksesta ja perhe-eläkkeestä.
Jätät jälkeesi suuremmat ongelmat muille, jos noin teet. Ajattele heitä. Oman elämän lopettamalla pilaat heiltä paljon.
Kaikesta selviää, ihan oikeasti. Soita vaikka auttavaan puhelimeen ja juttele hetki. Mene baariin ja katso lätkäpeli telkkarista. Puhu tuntemattomalle. Pysähdy rapsuttamaan ohikulkevaa koiraa. Vie kukka naapurille. Lue kirja. Ota äkkilähtö, lennä jonnekin. Elämä on seikkailu, katso se loppuun. Älä hyppää viimeiselle sivulle vielä, se tulee kuitenkin lopulta.
Joskus kaikkein synkimmässä kohdassa tie kääntyy uuteen suuntaan, joka johtaa odottamattomaan mutta hyvään. Itse eronnut ja heikoilla jäillä (kirjaimellisesti kävellyt). Nyt hyvät suhteet lapsiin, jopa exään. Jos olisin lähtenyt, kun sitä ajattelin, olisivat varmasti toivottomia.
Ei ole kiire.
jäilläkävelijä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla lopulta tämä joulu. Ensi viikolla perhe on poissa (ja jäisivät joka tapauksessa sille tielle) ja silloin minä teen viimeisen tekoni. Ainakin saavat varsin hyvän elannon henkivakuutuksesta ja perhe-eläkkeestä.
Jätät jälkeesi suuremmat ongelmat muille, jos noin teet. Ajattele heitä. Oman elämän lopettamalla pilaat heiltä paljon.
Kaikesta selviää, ihan oikeasti. Soita vaikka auttavaan puhelimeen ja juttele hetki. Mene baariin ja katso lätkäpeli telkkarista. Puhu tuntemattomalle. Pysähdy rapsuttamaan ohikulkevaa koiraa. Vie kukka naapurille. Lue kirja. Ota äkkilähtö, lennä jonnekin. Elämä on seikkailu, katso se loppuun. Älä hyppää viimeiselle sivulle vielä, se tulee kuitenkin lopulta.
Joskus kaikkein synkimmässä kohdassa tie kääntyy uuteen suuntaan, joka johtaa odottamattomaan mutta hyvään. Itse eronnut ja heikoilla jäillä (kirjaimellisesti kävellyt). Nyt hyvät suhteet lapsiin, jopa exään. Jos olisin lähtenyt, kun sitä ajattelin, olisivat varmasti toivottomia.
Ei ole kiire.
Suosittelen tätä ehdottomasti myös kaikille muille, joilla tilanteet ovat syntyneet akuutisti. Kenenkään ei pidä huonon päivän, tai edes huonon vuoden takia luopua toivosta, mutta jos itselläni se on jo huono elämä, jossa on toki ollut paljon valopilkkujakin.
Itse olen koittanut n. 25 v jopa melko menestyksellä mennä synkkyyden ohi, mutta ei tämä nykyinen synkkyys johdu siitä, että tilanne on perheen kanssa, mitä on, vaan toisin päin. En ole enää hyvä isä enkä hyvä puoliso, enkä sellaiseksi tule. Riittävän monta vuotta tässä on kärvistelty ja yritetty. Parasta mitä pystyn lapsilleni tarjoamaan on tarjota taloudellinen tuki ja sen hoitaa perintö, henkivakuutus ja perhe-eläke.
Vierailija kirjoitti:
Joo Jumala ei halua että jotain kuviteellista hahmoa palvotaan hänen lisäksi.
Eihän kukaan joulupukkia palvo. Pukki tuo vaan lahjoja ja se on ihan ok, kunhan on selvin päin. Nykyiset autoilevat pukit enimmäkseen ovatkin raittiita.
Joulun tärkeimmän henkilön pitäisi olla Jeesus. Nyt vaan keskitytään olemaan kilttejä jotta pukki toisi lahjoja, ei olla kilttejä Jeesuksen takia.
Kuusi karkasi naapurin joulukinkun kanssa. Siinä meni kahden perheen joulut pilalle samalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on aikaa, ei silti unohdu. Oltiin saatu jouluvalot sytytettyä, kinkku pöytään, aattoilta valmis. Posahti sulake, meni sähköt koko huushollista. Kauppa liian kaukana. No, eikun kynttilöitä lisää. Kenelläkkään eikä missään ollut sytkäriä eikä tulitikkuja. Siinä sitten syötiin umpipimeässä. Lahjatkin jaettiin, että jokainen sai pari, nimistä viis. Vauva parkui koko illan ja parit pienimmätkin pelkäsivät pimeyttä. Nyt on sulakkeita ollut varastossa kuinka ja kauan, muttei ole tarvittu. Ehkä tänä jouluna?
Kauppa liian kaukana? Vai olitteko koko sakki niin juovuksissa?
Kauppa oli liian kaukana. Lähimmät pikkukaupat kiinni. Toki usealla jo glögiä juotuna. Ajokuntoisiakin olis ollut.
Ei ollut ilmeisesti autoa kuitenkaan? Vai päätittekö oikeasti, että on mukavampi viettää koko joulu pilkkopimeässä kuin ajaa pidempi matka kauppaan, että saa edes tulitikkuja, vaikka sulaketta ei saisikaan?
Ehkä ei täysin katastrofaalista jouluaattoa. Mutta se harmittaa, että niin monta kertaa himmensin perheeni jouluiloa siivousvimmallani lasten ollessa pieniä. Kaljan, siiderin ja lonkeron voimalla raadoin yöt joulukuun alusta aattoon. Päivällä kävin krapulaisena töissä. Kaduttaa. Olen pyytänyt nyt jo aikuisilta lapsiltani anteeksi ja ilmeisesti ovat antaneet, koska välit ovat nykyään hyvät.
Terv. Raitistunut äiti