Lue keskustelun säännöt.
Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?
SammunutSaunatonttu
05.12.2021 |
Ap aloittaa:
Jouluaatto 1999, ensimmäinen oma asunto. Piti viettää aatto poikakaverin kanssa, olin ostanut lahjankin. Jätti 22 pv tekstarilla. Ja 23 pv kissa hyppäsi parvekkeelta pakoo, kun joku valopää päätti aloittaa uudenvuoden etuajassa ja ampui raketin. Aatto meni yksin itkiessä kissaa. Vanhemmat oli lähteneet risteilylle, sisaria ei ole.
Onneksi kissani kuitenkin sitten löytyi, mutta se joulu oli totaalisen pilalla!
Kommentit (2320)
Täysin normaaleja introvertin normipäiviä. En siis juhli yhtikäs mitään vielä
toistaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselle kurja joulu sattui kohdalle monta vuotta sitten. Toki täällä on monella ollut kurjempia kokemuksia, mutta itselleni tämän muistaminen tuo vieläkin kurjan olon.
Asun siis eri paikkakunnalla kuin äitini ja isäpuoleni. Eräs joulu minulle ilmoitettiin, että en mahdu heille jouluksi, koska isäpuoleni lapset ja pari muuta sukulaista ovat tulossa koko jouluksi heille. Ei ollut siis nukkumapaikkoja tarpeeksi. Tuo oli todella loukkaavaa. Eikä äitini edes pitänyt huolta oman lapsensa mahtumisesta porukkaan. Toki ei muutenkaan ole koskaan puolustanut minua missään asiassa, eikä ole koskaan hyväksynyt minulta negatiivisten tunteiden näyttämistä. Siksi en ole vielä tänäkään päivänä sanonut, kuinka pahalta tuntui. Ja miksi sanoisin. Asia kääntyisi niin, että minä olen hankala, kun tuollaisesta valitan.
Olen tosi pahoillani puolestasi. Itsekin olen eronnut ja lasten isä asuu uuden puolison kanssa. Heillä on usein se tilanne, ettei minun lapseni sinne mahdu, kun se tila tarvitaan uuden naisen sukulaisille tai jonkus on vedottu meluun. Lapseni siis aikuisia. Minä olen pitänyt lasten lapsuudenkodin, ison omakotitalon ja minun luokseni lapset ovat aina tervetulleita. En edes halua muuttaa miesystäväni kanssa yhteen, jotta en päätyisi tilanteeseen, missä jälkikasvuni ei olisi enää tervetullut.
Minä en oo mikään pukki! Minä oon ihan TAVALLINEN IHMINEN!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N37
Käsitykseni mukaan erityisesti Englannissa ollaan aivan änkyräkännissä jouluna. Ja sitä pidetään normaalina. Onko palstalla au-paireja, onko kokemuksia?
No ei helkkari sitä puddingia selvinpäin pysty syömään!
Englannissa lasten synttäritkin ovat aikuisten kännijuhlia. Ei juuri edes lapsille tarjottavaa (lapset tuodaan juhliin syöneinä), mutta vanhemmille juomaa.
En tiedä missä piireissä olet englannissa liikkunut mutta tähänkään en ole törmännyt. Asunut englannissa kohta 30 vuotta ja mulla on 3 lasta joten varmaan vähintään 500 lasten kaverisynttärit tullut tsekattua ja ainakin 30 järkättyä itse.
Ei mekään mihinkään kännisekoiluihin englantilaisilla lastenkutsuilla olla törmätty mutta kieltämättä eka joulu appivanhempien luona tuntui oudolta kun jouluaattona mies raahasi mut baariin (no ei mitenkään väkisin tietenkään mutta olin vaan vähän että täh) tapaamaan kavereitaan. En tiedä josko tuo on Suomessakin yleistä mutta meidän perheessä joulu on aina ollut perhejuhla, ei kavereitten kanssa pubiin juhla. En kestänyt olla siellä kovin kauaa kun oli muutenkin koti-ikävä ensimmäisenä jouluna poissa perheen luota. Mies oli onneksi ihana ja ymmärsi yskän. Eli anteeksi ohis, ei mikään kauhujoulu, kommentoin vaan tuohon että Englannissa on tosiaan ihan normaalia tehdä melkein mistä vaan juhlasta biletysjuhla. Alkoholia kuluu nykyäänkin jouluna vaikka lapsia on tullut kuvioihin. Onneksi kaikki osaavat käyttäytyä ja anoppi on absolutisti eli aina joku selvinpäin kuitenkin mutta menen mieluummin edelleen Suomeen jouluksi...
Jouluaatto on ihan normaali arkipäivä englannissa joten hyvin voi mennä pubiin ja sieltä sitten keskiyön messuun. Mä tosin haluan viettää suomalaista joulua aattona joten me ei mennä pubiin.
Juu alkoholi tosiaan kuuluu joka juhlaan, niinkuin Euroopassa yleensäkin, se ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin kännäys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän veli teki itsemurhan aatonaattona. Meni aikalailla joulufiilikset. Veli oli isälle hänen sisaruksistaan tärkein.
Törkeä ajankohta.
Sä valopää sitten luulet, että itsem*rhaa suunnitteleva miettii jotakin tuollaista? Kun muutenkin on kaikki päin peetä, niin vielä joku sanoo, että "Viittisiks sä hei t*ppaa ittes joskus muulloin, ettei mulle tuu paha mieli".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulin lukio-ikäisenä jouluaattona kotiin eräästä tapahtumasta. Talo oli niin täynnä sukulaisia että jouduin nukkumaan saunassa. Tietenkin sitä oli lämmitetty koko ilta.
Tätä jatkui koko joulun.
Armeijassa tulin jouluksi kotiin (perhe sanoi valitse joulu jos voit loma-ajaksi). Kävelin bussipysäkiltä 7 km. Ketään ei ollut kotona. Avainten etsimiseen meni pari tuntia. Talossa ei ollut mitään ihmeellistä syötävää. Keitin perunoita ja söin niitä voin kanssa ja katselin TV:tä. Tapanina kun illalla olin menossa bussipysäkille vanhemmat ja pikkusisko tuli vastaan. Haukkuivat pystyyn. Olisivat edes heittäneet mut pysäkille mutta ei.
Tähän kaipaisi hiukkasen lisäinfoa. Milloin tämä on tapahtunut, kun ette olleet ilmeisesti viestineet lähempänä joulua joulusuunnitelmista, ettekä koko jouluna saaneet asiasta viestittyä.
Missä olivat joulun? Miksi HE sinut haukkuivat? Vai juuri siksi, ettet infonnut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2018 jouluruuista tuli ihan hirveä ummetus, kaks päivää saikkua ja kieriskelin vain tuskassani tuon ajan.
1998 sisko oli pyytänyt nalle puh -pehmomaskotin, jonka saisi koulureppuun roikkumaan. Sitä huutoa ja ovien paiskomista, kun nalle ei ollut aitoa nalle puh-kamaa. Äiti itkee olkkarissa, kun oli käynyt koko kaupungin kaupat läpi, eikä ollut löytänyt muuta kuin tuon kopion.
2014 on herkullisin muisto. Samaisella siskolla oli tapana ronkkia puurokulhosta etukäteen manteli esiin ja jemmata se sopivaan kohtaan kulhossa. Sitä touhua oltiin katsottu jo muutaman vuoden ja tuo ärsytti kaikkia. Kun siskon silmä vältti, kävin kääntämässä kulhoa 90 astetta. Ruokailun aikana katsoin, mistä kohtaa sisko kauhoi puuroa itselleen ja itse otin 90 astetta siitä vierestä. Sisko oli vetänyt naamariin varmaan neljäsosan siitä puurosta ja ihmetteli mantelin perään. Minä söin hitaasti ja piilottelin mantelia mahdollisimman pitkään ja viimein onnesta hihkuen kerroin saaneeni sen. Ai että porukoilla oli hauskaa, kun jymäytin isosiskoa tuolla tavalla. Myöhemmin sain siskolta tukkapöllyn, tein vissiin väärin vaikka ihan samaa peliä pelasin kuin hänkin.
Kamala sisko.
Tuli niin paha mieli äitisi puolesta..
1 300 tykkäys, jeeeeee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jouluaatto, mutta joulupäivä.
Olin joulun silloisen poikaystävän perheen luona. Eksäni oli lähdössä jameihin baariin (huom: perhe asui maalla, baari oli lähimmässä kirkonkylässä 30 km päässä ja joulupäivänä tietty julkiset eivät liikkuneet ollenkaan) ja pyysi minuakin mukaan. Kieltäydyin ensin, koska en viihdy jameissa ja olisin ihan mielelläni jäänyt vain kotiin viettämään rauhallista iltaa itsekseni, mutta hän sai pääni kääntymään, kun lupasi soittaa kanssani yhden lempikappaleeni. Koska olin ajokortiton, hän myös lupasi järjestää jonkun tutun kuskin, joka varmasti pystyisi heittämään minut kotiin, jos haluaisin lähteä ennen häntä.
Sitten päästiin baariin. Eksä vietti koko illan kännäten kaveriensa kanssa minun istuessa nurkkapöydässä yksin. Paskat sitä mun lempikappaletta koskaan soitettiin eikä hän ollut sitä lupaamaansa kuskiakaan järjestänyt, joten jouduin käyttämään 50 euroa taksiin, kun taloudellinen tilanteeni oli muutenkin silloin vaikea. Lähdettyäni jameista lähetin vihaisen selontekoviestin eksälleni, mikä kaikki ei todellakaan ollut mennyt illassa hänen lupaustensa mukaan.
Aamuun mennessä eksäni oli onnistunut kiepauttamaan asiat niin päin, että hän oli kuulemma hyvää hyvyyttään ottanut minut mukaan kivaan illanviettoon ja minä olin ylimielinen skitso ämmä, joka raivosi ilman syytä. Hän oli raivonnut äidilleen ja sitten uskotellut tälle, että minä vihaisin hänen äitiään (ei ollut totta). Siskolleen oli selittänyt tapahtuneen jotenkin niin, että sisko kehotti häntä "tipauttamaan sen neidon sieltä norsunluutornistaan". Loppujen lopuksi minä jouduin sitten tapaninpäivän aamuna pyytelemään kaikilta itku kurkussa anteeksi; eksäni jopa katsoi vierestä, kun puhelimeen myöntelin hänen painostuksestaan siskolle kaikki hänen syytöksensä ja kuinka tämän kritiikki minusta narsistiämmänä on täysin oikeutettua.
Mies vaihtoi minut 19-vuotiaaseen tyttöön jo seuraavana keväänä, mutta se lie vain onni.
V*ttu, mikä narsisti oman edun tavoittelija.
Toivottavasti jää lopulta yksin elämässä,
Kaikkea hyvää sinulle ja hyvää joulua <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän veli teki itsemurhan aatonaattona. Meni aikalailla joulufiilikset. Veli oli isälle hänen sisaruksistaan tärkein.
Törkeä ajankohta.
Olihan se. Törkeää oli myös jättää viisi lasta isättömäksi.
Haistakaa nyt jo v*ttu!
Jos on masentunut ja harkitsee itsem*urhaa, silloin ei ajattele selkeästi. Oletteko te niin hyväosaisia olleet elämässä, ettette tajua, mitä se tekee ihmiselle kun on masennus eikä siitä meinaa parantua millään?
Ikävää joo, mutta, jos edes itseään ei saa poistaa tästä maailmasta minne ei ole edes pyytänyt syntyä, niin on maailma kyllä sairas.
Hävetkää jos osaatte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä vuotta on jäljellä vielä reilut 3 viikkoa. Olisi jo ensi vuosi, vaikka mitään erityistä ei odotakaan. Talvikin tuli aikaisin ja näyttää joltain tammikuulta tai helmikuulta, vaikka on vasta joulukuun alkupuoli. Tämä syksy on taas ollut pitkä. Aluksi johonkin lokakuun loppuun aika tuntui kulkevan nopeaan, mutta sitten ajan kuluminen tuntui oikeasti pysähtyneen, vaikka mitään erityisempää mihinkään suuntaan ei tapahtunutkaan. Joulu saisi todellakin olla jo ohi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne joulut meni äidin kännin tasossa. Isäkin joi, muttei niin tilttiin ja riidanhakuisesti. Hän oli yleensä semmoinen lupsakkaseuramies.
Äidillä joku keleen joulu-uhma. Mäkin juon, jos tuokin ja veti sitten kaksin käsin.Eka riidanhaasto aamupäivästä selvinpäin, kun kaiken piti olla täydellistä. Hän siivosi, raivosi ja touhusi... Me lapset yritettiin katsoa Joulupukin kuumaalinjaa ja syödä, mutta marttyyrimamma kävi viiden minuutin välein rähjäämässä, kun ei tehdä mitään.
No, mulla oli nuoremmat sisaret nakitettu vahdittavaksi, puuronteko ja syöttö.. . Isä oli kauppa-lahjakierroksella.
Joulurauhan julistuksen aikana alkoi hiljaisuus ja satunnaiset drinksujen kilinä. Meistä lapsista ei saanut ääntä kuulua, ettei naapuri luule mitään..
Neljän aikaan syötiin ja noin kuuden aikaa tuli joulupukki.
Siinä vaiheessa äiti oli aivan järjettömässä kännissä, ettei jalat kantanut. Silti sen piti siinä sössöttää ja laulaa kauneiten joulupukille. Saatiin lahjat ja siirryttiin omiin koloihimme ja aikuiset jäi olkkariin törpöttämään ja riitelemään, kunnes mutsi sammu.Sitten meni pari tuntia iloisessa leikissä ja huolehdin sisarusten iltapesut ja pisut.. Ja sitten alkoikin kipinävahti.
Isän oli pakko polttaa jouluisin pikkusikareita ja sitten sammua tuoliinsa wiskipäissään.
Sitä kesti pari kolme tuntia, sitten pääs nukkumaan.
Tuota oli mun lapsuuden joulut 8+ eteenpäin, kun sisaruksia tuli.
Sitä ennen oltiin äidin kanssa kaksin. Meillä oli älyttömän niukka elämä, mutta selvä.
Äidin mennessä uusiin naimisiin, niin rahaa tuli taloon. Oli runsaat jouluruuat ja oikeat barbiet ja legot ja myös ne ruokajuomat.
Äitihän ei muutoin juonut, mutta jouluisin marttyyrimamma asenteella. Hän tekee kaiken (kun ei antanut muiden tehdä tai osanut valmista), hänellä on oikeus sitten relatakin!
Aika selvästi tuossa joulussa on äidilläsi jokin trauma käynyt joskus eikä hän ole osannut/uskaltanut sitä koskaan käsitellä, ehkä hyväksiläyttö ?
En puolustele tuota käytöstä, mutta kun näissä jutuissa aina ohitetaan se fakta, että aina se huono käytös jostakin kumpuaa ja sitä on hyvä joskus miettiä rauhassa, miksi näin on, jotta sitä ei tapahtuisi jatkossa muille ihmisille, ainakaan kovin suurissa määrin.
Kiitos ja jatkakaa, tämä on tosi kiva ketju lukea, jos nyt näin voi sanoa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet on joutuneet kokemaan lapsuudessa vanhempien kännäämistä, etenkin isän. Mistähän se johtuu, että niin moni haluaa aiheuttaa lapsilleen sellaista? Alkoholismi on sairaus, mutta luulisi, että rakastaisi lapsiaan.
Voi kuule, tietäisitpä kuinka moni aikuinen ei ole käsitellyt menneisyyden haamujaan, vaan on yrittänyt vain elää normaalia elämää luullen, ettei ne vaikuta mitenkään omaan tai muiden elämään jatkossa. Kyllä vain vaikuttaa. Siksi kaikista asioista pitäisi puhua avoimesti ja riidat ratkaista sivistyneesti, jotta nämä patoutumat jäävät sitten purkautumatta hirveinä raivokohtauksina esim. juurikin jouluna.
Kamalin joulu olivat kaikki lapsuuden joulut.
Vanhemmillani oli täysin vastakkaiset käsitykset siitä mitä on joulu. Ja siitä se riemu sit repes.
Äiti aloitti jouluaaton aamulla siivoamalla raivokkaasti. Isä ei oikein ymmärtänyt tätä siivoamista sillä olihan joulu. Äiti aloitti viinin naukkailun siinä samassa ja riitely, vi**uilu ja huutelu alkoi. Ruokaan mennessä tunnelma oli jo varsin kireä. Eikä meidän lasten kysymykset siitä milloin saadaan lahjat n. 15 min välein parantanut kireää tunnelmaa.
Äidillä oli hyvin tarkka kaava siitä minkälainen on OIKEA joulu ja tästä ei sitten voinut joustaa tuumaakaan. Siihen kuului mm joulukuusi jossa on oikeat kynttilät. Tämä sit yhdessä äidin kännitilan pahetessa illan edetessä oli todellinen tulipalovaara josta isä sit otti kierroksia. Riitelyä jatkui sit kunnes äiti sammui. Loppuillan tarvitsi vaan enää pelätä milloin äiti heräsi oksentamaan ja ripuloimaan. Jolloin isältä palo käämit lopullisesti.
Ehkä pahin oli kun joka joulu meistä otettiin valokuvat kuusen edessä. Äiti mukana hirveässä tuubassa. Kuvissa näkyy äiti posket punoittaen ja silmät sojottaa minne sattuu. Me lapset istutaan siinä pelokkaat katseet ja surulliset ilmeet päällä. Näitä kuvia äiti sit lähetteli sukulaisille. Miksi kukaan ei tajunnut tai puuttunut??
Onneks siitä saakka kun pystyin asiaan itse vaikuttamaan, eli n. 12-vuotiaasta saakka lähdin jouluksi aina junalla mummon luo.
Eipä näkynyt mua enää ikinä jouluna kotona sen jälkeen.
Äitini sit jossain vaiheessa kysyi että eikö me voitais viettää joulu yhdessä hänen lastenlastensa kanssa. Vaikka äitini on tänä päivänä raitistunut niin totesin että hän pilasi isän kanssa lapsuuden jouluni hyvin tehokkaasti niin jokin rangaistus siitäkin pitää olla ja olkoot se sitten että joutaa viettää joulunsa yksin. En välitä kun ei hänkään välittänyt mun jouluista kun olin lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamalin joulu olivat kaikki lapsuuden joulut.
Vanhemmillani oli täysin vastakkaiset käsitykset siitä mitä on joulu. Ja siitä se riemu sit repes.Äiti aloitti jouluaaton aamulla siivoamalla raivokkaasti. Isä ei oikein ymmärtänyt tätä siivoamista sillä olihan joulu. Äiti aloitti viinin naukkailun siinä samassa ja riitely, vi**uilu ja huutelu alkoi. Ruokaan mennessä tunnelma oli jo varsin kireä. Eikä meidän lasten kysymykset siitä milloin saadaan lahjat n. 15 min välein parantanut kireää tunnelmaa.
Äidillä oli hyvin tarkka kaava siitä minkälainen on OIKEA joulu ja tästä ei sitten voinut joustaa tuumaakaan. Siihen kuului mm joulukuusi jossa on oikeat kynttilät. Tämä sit yhdessä äidin kännitilan pahetessa illan edetessä oli todellinen tulipalovaara josta isä sit otti kierroksia. Riitelyä jatkui sit kunnes äiti sammui. Loppuillan tarvitsi vaan enää pelätä milloin äiti heräsi oksentamaan ja ripuloimaan. Jolloin isältä palo käämit lopullisesti.Ehkä pahin oli kun joka joulu meistä otettiin valokuvat kuusen edessä. Äiti mukana hirveässä tuubassa. Kuvissa näkyy äiti posket punoittaen ja silmät sojottaa minne sattuu. Me lapset istutaan siinä pelokkaat katseet ja surulliset ilmeet päällä. Näitä kuvia äiti sit lähetteli sukulaisille. Miksi kukaan ei tajunnut tai puuttunut??
Onneks siitä saakka kun pystyin asiaan itse vaikuttamaan, eli n. 12-vuotiaasta saakka lähdin jouluksi aina junalla mummon luo.
Eipä näkynyt mua enää ikinä jouluna kotona sen jälkeen.Äitini sit jossain vaiheessa kysyi että eikö me voitais viettää joulu yhdessä hänen lastenlastensa kanssa. Vaikka äitini on tänä päivänä raitistunut niin totesin että hän pilasi isän kanssa lapsuuden jouluni hyvin tehokkaasti niin jokin rangaistus siitäkin pitää olla ja olkoot se sitten että joutaa viettää joulunsa yksin. En välitä kun ei hänkään välittänyt mun jouluista kun olin lapsi.
Sellaistakin on olemassa kuin armo ja anteeksianto.
Vierailija kirjoitti:
Nämä tarinat pistävät miettimään että monellakohan meistä on lapsena oikeasti ikinä ollut se kunnon perhejoulu jossa kukaan ei ole kännissä, loppuun väsynyt tai raivoissaan tai itku kurkussa. Jo pelkästään raivosiivoamisen ja liiallisen alkon pois jättäminen tekisi jouluista paljon siedettävämmän. Meillä on jouluna aina viiniä ja kuohuviiniä koska pidämme niistä, mutta kohtuullisesti - yksi viinipullo jaettuna kahdelle aikuiselle per päivä on ihan tarpeeksi. Siivotaan sen verran että viihdytään ja koristellaan sitä mukaa kun tekee mieli. Tärkeintä on lepo ja rentoutuminen. Ihan erilaista kuin omat lapsuuden joulut. No ei niissä ihan kaikissa ryypätty mutta vihainen ja loppuun väsynyt äiti oli ihan standardi. Teini-ikää lähestyttäessä tuli sitten myös alkoholi ja riidat kuvaan äidin uuden - juopon - miehen myötä.
En enää suostu tuollaisia kamalia jouluja viettämään.
Niin hassua kun se onkin, niin meillä oli ihana perhejoulu, jossa kukaan ei ollut kännissä. Se siitä tekee hassun, että vanhempani olivat alkoholisteja. He kuitenkin järjestivät meille lapsille aina ihanan joulun, eivät juoneet, lahjoja ja hyvää jouluruokaa oli paljon. Siitä olen edelleen heille kiitollinen. Ja sen myötä itse rakastan jouluja <3
Olin 15v, jouduin äitin huumeongelmien takia istumaan yksin laitoksessa. En päässyt tapaamaan ketään. Itkin koko päivän, ja kävi itsetuhoisetkin ajatukset vierailulla. Sen jälkeen on onneksi mennyt joulut hyvin. Muillekin joilla on syystä tai toisesta ollut huonoja joulukokemuksia/ei muuten vain tykkää joulusta - tsemppiä. Et ole yksin.
Vitsi vitsi se kissajuttu, minähän asun suuressa omakotitalossa.
Joulut 1990-luvulla kun isä oli humalassa ja pilasi koko joulun. Me lapset itkimme, nuorimmat sisarukset ihmettelivät, että missä Joulupukki ja lahjat ovat. Äiti joka oli valmistanut joulua monta viikkoa itki hänkin ja raivosi isälle ja meille lapsille.
Tai sitten viime jouluna kun olin psykiatrisessa sairaalassa pakkohoidossa psykoosin vuoksi. En tajunnut itse, kuinka huonossa kunnossa olin, halusin vain kotiin ja kuvittelin, että minua pidetään sairaalassa väkisin vain siksi, että minua vainotaan ja halutaan kiusata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalin joulu olivat kaikki lapsuuden joulut.
Vanhemmillani oli täysin vastakkaiset käsitykset siitä mitä on joulu. Ja siitä se riemu sit repes.Äiti aloitti jouluaaton aamulla siivoamalla raivokkaasti. Isä ei oikein ymmärtänyt tätä siivoamista sillä olihan joulu. Äiti aloitti viinin naukkailun siinä samassa ja riitely, vi**uilu ja huutelu alkoi. Ruokaan mennessä tunnelma oli jo varsin kireä. Eikä meidän lasten kysymykset siitä milloin saadaan lahjat n. 15 min välein parantanut kireää tunnelmaa.
Äidillä oli hyvin tarkka kaava siitä minkälainen on OIKEA joulu ja tästä ei sitten voinut joustaa tuumaakaan. Siihen kuului mm joulukuusi jossa on oikeat kynttilät. Tämä sit yhdessä äidin kännitilan pahetessa illan edetessä oli todellinen tulipalovaara josta isä sit otti kierroksia. Riitelyä jatkui sit kunnes äiti sammui. Loppuillan tarvitsi vaan enää pelätä milloin äiti heräsi oksentamaan ja ripuloimaan. Jolloin isältä palo käämit lopullisesti.Ehkä pahin oli kun joka joulu meistä otettiin valokuvat kuusen edessä. Äiti mukana hirveässä tuubassa. Kuvissa näkyy äiti posket punoittaen ja silmät sojottaa minne sattuu. Me lapset istutaan siinä pelokkaat katseet ja surulliset ilmeet päällä. Näitä kuvia äiti sit lähetteli sukulaisille. Miksi kukaan ei tajunnut tai puuttunut??
Onneks siitä saakka kun pystyin asiaan itse vaikuttamaan, eli n. 12-vuotiaasta saakka lähdin jouluksi aina junalla mummon luo.
Eipä näkynyt mua enää ikinä jouluna kotona sen jälkeen.Äitini sit jossain vaiheessa kysyi että eikö me voitais viettää joulu yhdessä hänen lastenlastensa kanssa. Vaikka äitini on tänä päivänä raitistunut niin totesin että hän pilasi isän kanssa lapsuuden jouluni hyvin tehokkaasti niin jokin rangaistus siitäkin pitää olla ja olkoot se sitten että joutaa viettää joulunsa yksin. En välitä kun ei hänkään välittänyt mun jouluista kun olin lapsi.
Sellaistakin on olemassa kuin armo ja anteeksianto.
Jep, kirjoittaja ei oppinut mitään vaan muuttui äidikseen. Voihan sitä vähän näpäyttää, mutta outoa ettei anna tuossa tilanteessa mitään mahdollisuutta.
Olihan se karmea joululahja, kun XO-konjakin sijasta tulikin VS-konjakkia.