Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?
Ap aloittaa:
Jouluaatto 1999, ensimmäinen oma asunto. Piti viettää aatto poikakaverin kanssa, olin ostanut lahjankin. Jätti 22 pv tekstarilla. Ja 23 pv kissa hyppäsi parvekkeelta pakoo,  kun joku valopää päätti aloittaa uudenvuoden etuajassa ja ampui raketin. Aatto meni yksin itkiessä kissaa. Vanhemmat oli lähteneet risteilylle, sisaria ei ole.
Onneksi kissani kuitenkin sitten löytyi, mutta se  joulu oli totaalisen pilalla!
Kommentit (2320)
kullanarvoinen lomittaja olit.
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä ole myöskään kiva elää katkerana toiselle loppuun asti. Sovinto on mukavampaa ja voi tuoda helpotusta elämään. Entä sitten kun äiti kuolee? Sen jälkeen voi tuntua pahalta, kun ei voikaan enää sopia asioita.
Juuri näin. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä että pitäisi teeskennellä että mennyttä ei ollutkaan eikä alkaa viettämään kaikkia juhlapyhiä yhdessä tms.
Ja jos joskus vaikkapa vierailisi raitistuneen äitinsä luona joulun aikaan, niin tietenkin on lupa odottaa, että hän käyttäytyy asiallisesti. Ellei näin tapahdu, vierailu päättyy siihen.
Tiedän jotakin tästä asiasta, äitini oli persoonallisuushäiriöinen , oli hyvin monta kertaa mielisairaalassa ja käytti myös alkoholia liikaa.
Rajoitin vierailut lyhyeen, mutta ymmärrän että hän oli sairas ja olisi varmasti halunnut elää normaalisti.
Ei vaan kyennyt siihen.
Vierailija kirjoitti:
Minä en oo mikään pukki! Minä oon ihan TAVALLINEN IHMINEN!
"Sanopas päivää pukille,
 Sanopas päivää pukille"
Se kun joulupukit jäivät ryyppäämään aattoisin kun olin pieni tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä ole myöskään kiva elää katkerana toiselle loppuun asti. Sovinto on mukavampaa ja voi tuoda helpotusta elämään. Entä sitten kun äiti kuolee? Sen jälkeen voi tuntua pahalta, kun ei voikaan enää sopia asioita.
Juuri näin. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä että pitäisi teeskennellä että mennyttä ei ollutkaan eikä alkaa viettämään kaikkia juhlapyhiä yhdessä tms.
Ja jos joskus vaikkapa vierailisi raitistuneen äitinsä luona joulun aikaan, niin tietenkin on lupa odottaa, että hän käyttäytyy asiallisesti. Ellei näin tapahdu, vierailu päättyy siihen.
Tiedän jotakin tästä asiasta, äitini oli persoonallisuushäiriöinen , oli hyvin monta kertaa mielisairaalassa ja käytti myös alkoholia liikaa.
Rajoitin vierailut lyhyeen, mutta ymmärrän että hän oli sairas ja olisi varmasti halunnut elää normaalisti.
Ei vaan kyennyt siihen.
AP tässä:
Siis nythän kysyttiin joulusta. Joulut oli aina vaikeita vanhempien ristiriitojen kärjistyen.
Joulun ulkopuolella ollaan tekemisissä äitini kanssa ja rakastan häntä koskahan on oman historiansa uhri. Olen myös sanonut hänelle että rakastan. Että ei tämä nyt ihan niin dramaattista ole.
Mutta en vaan voi unohtaa jouluja vaikka nykyään olenkin saanut hyviä kokemuksia aikuisena jouluja.
Mutta tässähän kysyttiin kamalimmat joulut eikä mitä sen ulkopuolella tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä ole myöskään kiva elää katkerana toiselle loppuun asti. Sovinto on mukavampaa ja voi tuoda helpotusta elämään. Entä sitten kun äiti kuolee? Sen jälkeen voi tuntua pahalta, kun ei voikaan enää sopia asioita.
Nyt heitti pahasti lässytyksen puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä ole myöskään kiva elää katkerana toiselle loppuun asti. Sovinto on mukavampaa ja voi tuoda helpotusta elämään. Entä sitten kun äiti kuolee? Sen jälkeen voi tuntua pahalta, kun ei voikaan enää sopia asioita.
Nyt heitti pahasti lässytyksen puolelle.
No voi kuule, tarkoitus ei ollut mitään lässyttää vaan sanoa että jos asioille voi saada hyvän lopouratkaisun niin se kannattaa. Mutta jos ei ole mahdollisuutta sovintoon niin minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä ole myöskään kiva elää katkerana toiselle loppuun asti. Sovinto on mukavampaa ja voi tuoda helpotusta elämään. Entä sitten kun äiti kuolee? Sen jälkeen voi tuntua pahalta, kun ei voikaan enää sopia asioita.
Nyt heitti pahasti lässytyksen puolelle.
Kaikki ei nyt halua elää samanlaista katkeraa ja kyynistä elämää niin kuin sinun kaltaisella "koviksella".😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä ole myöskään kiva elää katkerana toiselle loppuun asti. Sovinto on mukavampaa ja voi tuoda helpotusta elämään. Entä sitten kun äiti kuolee? Sen jälkeen voi tuntua pahalta, kun ei voikaan enää sopia asioita.
Nyt heitti pahasti lässytyksen puolelle.
Ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta aika ilkeä ja alentuva kommentti toisen näkemykselle.
Kun otin yhden pullan liikaa, niin äiti käski olla loppu illan ulkona kylmässä. Puolen yön aikaan pääsin saunaan lämmittelemään.
Ei tässä pidä nyt uhrejakaan kuitenkaan syyllistää siitä, jos eivät pidä yhteyttä tai anna anteeksi alkoholistivanhemmille.
Toki jos asiat voi saada paremmiksi niin se kannattaa. Kuka nyt haluaisi elää huonojen tunteiden kanssa?
Karmein jouluaattoni oli viettää yhden virolaisen kanssa. Viinaa eikä ruokaa. Hulluja ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex lainasi multa muutaman satasen, että pääsee viettämään joulua lapsensa kanssa.
Jätti sit lapsensa näkemisen sillä reissulla väliin ja kävi panemassa sen lapsen äitiä. Tuli takasin ja pokas lennosta kaverin naisen.Oli aika erikoinen fiilis kun tankkausbonukset tuli tilille. Noh, kiva että muisti käyttää s-korttia.
Teidän s-kortilla näkyy selkeästi enemmän tietoja, kuin meidän 😄
Ja sitten ne kehtaa vielä väittää, etteivät seuraa asiakkaitaan.
Lapsena oli yksi surullisempi joulu, kun mummoni menehtyi aaton aattona. Ei ollut oikein kellään joulufiilistä.
Aikuisena vietin yhden joulun pahassa keuhkokuumeessa. Kovat kuumehorkat ja älyttömät yskäkohtaukset jäivät siitä joulusta päällimmäisenä mieleen. Sängynpohjallahan ne joulunpyhät meni. Vasta tapanina ymmärsin vihdoin mennä päivystykseen, kun alkoi olemaan hengitysvaikeuksia.
Isäni kuoli joulun alla ja haudattiin 2 päivää ennen aattoa. Harvemmin sitä on hautajaisruokana syöty vainajan itsensä ostamaa kinkkua, kinkun kun ehti ostaa, ettei jää viime tippaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä karjalanpaisti kuuluu perinteiseen jouluruokailuun. Ei sillä että sitä pitäisi kaikilla olla. Jokainen suunnittelee omanlaisen aterian. Turhaan alkaa valittamaan miten muut tekevät.
Tässä on varmaan perhe- ja aluekohtaisia eroja. Meillä ei ikinä ole ollut karjalanpaistia tai maksalaatikkoa ruokapöydässä, sen sijaan kaloihin, kaviaariin ja hyviin juustoihin on panostettu. Kinkkuakaan ei aina ole ollut, välillä tilalla on ollut kalkkunaa ja joskus muistaakseni joku muukin paisti.
Vierailija kirjoitti:
Toki jos asiat voi saada paremmiksi niin se kannattaa. Kuka nyt haluaisi elää huonojen tunteiden kanssa?
No niinpä. Juuri siksi niiden alkkisvanhempien kanssa ei haluta viettää joulua, kun ne aiheuttaa niitä huonoja tunteita. Varmasti on paljon mukavampaa viettää joulua itse valitussa, mukavassa seurassa. Ihan vaikka vaan oman perheen kesken.
Se ei ole katkeruutta, vaan järkevyyttä. Good vibes only! 🤘
🇺🇦🇮🇱
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki jos asiat voi saada paremmiksi niin se kannattaa. Kuka nyt haluaisi elää huonojen tunteiden kanssa?
No niinpä. Juuri siksi niiden alkkisvanhempien kanssa ei haluta viettää joulua, kun ne aiheuttaa niitä huonoja tunteita. Varmasti on paljon mukavampaa viettää joulua itse valitussa, mukavassa seurassa. Ihan vaikka vaan oman perheen kesken.
Se ei ole katkeruutta, vaan järkevyyttä. Good vibes only! 🤘
Tapoja on monenlaisia. Jos välit voi selvittää, hyvä, jos ei, niin sitten ei tosiaan kannata olla tekemisissä.
Minä en ainakaan pysty antamaan anteeksi narsistipsykopaatille joka tuhonnut elämän joka solulla,tunnen niin suurta vihaa että välillä tuntuu ettei pysty hengittämään ja sydän hakkaa ainakun sen nimikin vaan sanotaan. Yrittänyt nyt viimeiset 2 päivää ns "sopia" eli laittoi rahaa tilille mutta se ei ole vilpitöntä arvaatko kun kerron: rahan avulla yrittää saada suoraan kontaktia jotta voisi taas kerran syyllistää,pilkata,solvata ja draamailla omilla tuntemuksillaan ja saada tuntemaan että olen vain ylidramaattinen kuvittelija,todellisuudessa haluaa myös ilmaisen ruoanlaittajan ja kotityön tekijän ja passaamaan ja hoitamaan sitä. Myöhemmin sitten jos ei vastaa mitään huutaa ja pärrää kuinka paljon on auttanut ja antanut tavaraa( arvotonta romua joka olis joutunut kaatikselle), kuinka on antanut rahaa ( ei enää 16 vuotta täytettyä ja silloinkaan ei antanut juurikaan muutamaa euroa/markkaa enempää) kuinka pitäisi olla kiitollinen kun aina mukamas autettu, todellisuudessa pelolla halunnut nöyräksi ettei vastaankaan oikein voinut sanoa missään edes niissä ns "auttamistilanteissa" ei voinut sanoa että pärjää hyvin ilman apua myöhemmin tuo ns apu käännettiin vastaan ja syyllistettiin kun ollaa niin kiittämättömiä ja pitäisi hävetä.