Lue keskustelun säännöt.
Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?
SammunutSaunatonttu
05.12.2021 |
Ap aloittaa:
Jouluaatto 1999, ensimmäinen oma asunto. Piti viettää aatto poikakaverin kanssa, olin ostanut lahjankin. Jätti 22 pv tekstarilla. Ja 23 pv kissa hyppäsi parvekkeelta pakoo, kun joku valopää päätti aloittaa uudenvuoden etuajassa ja ampui raketin. Aatto meni yksin itkiessä kissaa. Vanhemmat oli lähteneet risteilylle, sisaria ei ole.
Onneksi kissani kuitenkin sitten löytyi, mutta se joulu oli totaalisen pilalla!
Kommentit (2320)
Vierailija kirjoitti:
" Oli jouluaaton aamu, ja äitini laittoi viestiä, että tulevat koko suvun voimin pieneen yksiööni viettämään joulun. Halusin viettää joulun yksin, mutta äidilleni ei sanota ei. Siinä sitten piti valmistaa iltaan mennessä kinkut, kalkkunat, karjalanpaistit, laatikot, salaatit, kalat ja leivät. Kun äiti ja muut tulivat, oli tekemiseni aivan vaiheessa ja äiti alkoi valittamaan. "Silloin kun minä olin nuori niin ruuat taiottiin käden käänteessä".
Sanoin sitten että no jatkapa tästä, otin tärkeimmät tavarani ja painuin ulos jättäen muut hölmistyinenä kotiin. Päätin sitten mennä äitini omakoti talolle kun tiesin missä vara-avain on.
No enköhän yllättänyt isäni sieltä pettämästä äitiäni jonkun 20v tytön kanssa. Lopulta päätin mennä vakavasti masentuneen ystäväni luo kun vaihtoehdot olivat vähissä. Hän sitten koko aaton valitti, että autonsa avaimet olivat hukkuneet.
Sellainen oli viime joulu. Ei kiitos uudestaan."
.
Voi himputti.
Tuo joulukokemus kyllä tyhjensi pajatson.
Joo, tyhjensi pajatson eli oli täysin tuulesta temmattu.
Voi tietysti jotain todellisuutta olla takana, mutta kukaan ei taio kinkkua, kalkkunaa, kaloja, karjalanpaisteja ym. joulupöytään muutaman tunnin aikana. Ei kukaan, ei se äitikään ikinä. Kinkku ei edes valmistu muutamassa tunnissa ja samaan aikaan pitäisi siellä uunissa olla kalkkuna ja karjalanpaisti, hah hah, ei nyt uskota.
Eikä äiti takuulla ole sellaista täysmahdottomuutta vaatinut.
Ja eikö ap yhtään ihmetellyt, että mihin se isä jäi?
Ja mikähän mahtoikaan olla se "koko suvun" määrä, joka sinne yksiöön mahdutettiin yks kaks? Kolme tai neljä ihmistä?
Se voi olla tottakin, että iskän ja äidin kesken on ollut riitaa ja eripuraa ja eskaloitunut sitten aattoaamuna kun äiti saanut tietää iskän nuoresta typykästä, eli äiti päättänyt jättää iskän yksinään jouluaaton viettoon ja tämä sitten kutsunut luokseen sen typykkänsä.
Tosin sekin vähän outoa, tuon ikäiset neitoset yleensä viettää joulunsa vielä perheittensä kanssa, mutta onhan voinut olla kyseessä joku toisenlainen tapaus.
Totta puhuen, en usko sanaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se viimeisin joulu, joka vielä vietettiin yhdessä exän kanssa. Tiesin jo silloin, että kevään kuluessa otan eron. Ajattelin vain, että keväällä ja kesällä se on helpompaa, muutot sun muut. Eli ollaan vielä tämä talvi tässä ikään kuin avioliitossa, vaikka kaikki olikin päin helvettiä.
En laittanut joulua yhtään. Mies touhotti kinkkunsa kanssa niin kuin aina, anoppi toi lahjakassin. Minä en ollut niille laittanut mitään. Olin ilmoittanut kyllä miehelle, että olen perin juurin kyllästynyt siihen, että minun tehtäväni oli joka joulu hankkia ja myös maksaa joululahjat hänen perheelleen, ja tästä lähtien teemme niin, että minä hommaan lahjat oman lapsuudenperheeni jäsenille, ja hän omalleen.
No tiesin kyllä miten siinä käy. Ja siitä sain sitten mieheltä kuulla, miten häntä hävetti kun ei ollut antaa lahjoja vastavuoroisesti. No ei ollut, kun ei ollut niitä hankkinut!
En siivoillut joulusiivoja, en vaihtanut mattoja enkä jouluverhoja, niin kuin olin aina ennen tehnyt. Kaupasta ostin jotain laatikoita ja joulupöytä oli melkoisen niukka. Lapsen takia kuitenkin jollain lailla saimme sen joulun menemään. Mies ei muuten edes tiennyt ajatuksistani, tai ehkä alitajuisesti tiesi, mutta ei uskonut. Luuli, että jaksan siinä iän ikuisesti hänen kännäilyjään ja sekoilujaan kestä ja seurata.
Anoppi oli lahjoittanut minulle joululahjaksi minttulikööripullon (juopohko kun oli itsekin, niin lahjatkin sitä luokkaa). En piruuttani avannut putelia ja se poltteli miestä kunnes viimein ehdotti, että eikö hän saisi siitä vähän maistaa. Pohjat kun oli omistaan jo tyhjentänyt. Sanoin, ole hyvä ja se pullo tyhjeni nopeasti kokonaan. Enpä tullut siitä itse ottaneeksi yhtään, kun en ole viinamäen ihmisiä muutenkaan, mutta tyhjeni se ilman sitäkin näköjään. Loppuillan mies sitten mölysi ja kekkuloi pitkin pihoja ja varmaan kävi naapureitakin siinä ilahduttamassa käytöksellään. En viitsinut ottaa kantaa. Katselimme lapsen kanssa teeveen jouluohjelmia.
Ei ehkä varsinaisesti karmea joulu, mutta ikävä. Seuraava olikin sitten jo mukava, vietimme sen minun kotiväkeni ja siskoni perheen kanssa.
70-luvun alussa pahoipitely aatonaattona ja seuraavana päivänä hirveä olo. 80-luvun lopussa hautasin kuolleena syntyneen uurnan aatonaattona.
Jäin yksin kotia jouluna työmatkan, vanhempien sairastumisen ja parin muun jutun takia. Sain kuningasidean lähteä katsomaan millaista on meno aattona paikallisessa baarissa. Yllättäen siellä oli myös naapurin rouva, naapurin jonka kanssa tervehditään ja vaihdetaan muutama lause silloin tällöin. Hän oli jäänyt "flunssan" (hirvä anoppi tms) takia kotia kun mies ja lapset olivat lähteneet mummolaan.
Monta, monta, monta tuoppia myöhemmin päädyimme naapuriin, arvaatte kyllä mitä tekemään... Heräsin joulupäivän aamuna hirveässä olotilassa alasti naapurin lastenhuoneesta (kyllä, juuri sieltä) kun naapuri hempeilee keittiössä lapsilleen videopuhelussa siitä miten lasten joulu on mummolassa mennyt. Ehdin juuri laattaamaan veskiin... Keräilin jäätävissä tunnelmissa vaatteeni ja hiivin kotia juomaan loiventavia loppu jouluksi.
Seuraavana päivänä huomasin että meidän tontilta meni kahdet jalanjäljet naapurin puolelle. Oltiin kai aluksi oltu menossa meille, mutta sitten päädytty naapuriin. Ehdin kasata lumikasan jälkien päälle ennen kuin naapurin mies tuli kotia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenperhe on kieroutunut. Isän alkoholismi on ongelma, mutta minä olen ainoa joka sen on sanonut kaikille, muut teeskentelevät kuin eivät huomaisi päihdeongelmaa.
He teeskentelevät aina hauskaa perhejoulua vaikka yksi vittuilee kännissä nurkassa. Aivan jakomielistä.
Tosin isä vyöryttää pettymyksensä eniten minuun, koska olin ennen "isin tyttö" - aivan kuin olisi minun syyni että hän juo (joi jo ennen syntymääni)
Olenkin saanut raivarin isälleni joskus männäjouluna. Muut perheenjäsenet nyt katsovat, että *minä* olen se ongelma, kun en osaa käyttäytyä.
En enää käy heillä. Tuo virtahepo olohuoneessa -asetelma on vain niin sairas :(
En ole jouluihminen, olisi jo pääsiäinen. Voimia kohtalotovereille.
N35
Tämä sattui pari vuotta sitten. Minut kutsuttiin ystäväperheeni luokse jouluksi, kun muu perheeni oli ulkomailla. Kysyin mitä voisin tuoda, kun olin muutamaa jouluruokaa valmistanut. Mitään ei kuulemma tarvitsisi tuoda, mutta vein kuitenkin pari tekemääni laatikkoa ja suklaakonvehteja kohteliaisuudesta.
Kun saavuin ystäväperheeni talon pihalle, kuulin kamalaa huutoa. Tunnistin huutajaksi perheen teini-ikäisen tyttären. Varovasti soitin ovikelloa, ja ystäväni tuli avaamaan oven. Hän oli aika väsyneen näköinen.
Talossa oli todella sotkuista. Vaatteita sun muuta oli sikik sokin. Teinitytön huutamisesta ei meinannut tulla loppua. Ystäväni selitti, että tämä oli suuttunut, kun ei voinut viettää joulua poikaystävänsä kanssa.
Vein tuomani tavarat keittiöön, joka oli likaisia astioita täynnä. Aloin pikkuhiljaa tajuta, että ystäväni ei ollut juuri ruokia tehnyt. Puolikas kinkku oli ja pienessä kulhossa sipsejä.
Sitten näin ystäväni miehen. Hänen naamansa oli arpia täynnä ja hän oli aivan kännissä. Ystäväni kertoi että tämä oli hakattu pari päivää sitten.
Istuimme olohuoneessa jutellen niitä näitä. Sitten päätimme syödä sen mitä meillä oli. Kinkkua ja tuomani laatikot. Teinityttö ei halunnut tuolla syömään, ja heitteli raivoissaan huoneessaan tavaroita. Mies suuttui ajoi tytön ulos asunnosta. Ystäväni alkoi tässä vaiheessa melkein itkeä.
Aloimme sitten syödä, ja tässä vaiheessa paikalle tulivat perheen kaksoispojat, jotka ovat todella vilkkaita. He sitten nappasivat laatikot ja alkoivat sotkemaan niitä ympäriinsä. Mies suuttui tästäkin ja alkoi tukistamaan lapsia. Ystäväni huusi kauhuissaan ja yritti estää. Lopulta mieskin katosi talosta.
Lohdutin ystävääni ja aloin auttamaan häntä siivoamisessa. Saimme paikat jotenkuten kuntoon. Seuraavaksi katselimme kun kaksoispojat avoivat muutamat lahjansa. Joimme teetä ja söimme suklaata. Loppu ilta oli ihan mukava, kun raivoavat perheenjäsenet olivat poissa.
Tein sitten lähtöä, ja ystäväni kiitti seurastani. Kotiin päästyä huokaisin helpotuksesta, kun ei enää tarvinnut olla siellä kaaoksessa. Enää en heillä kovinkaan usein käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystävä hakkasi minut.
Jos nainen pystyy hakkaamaan miehen, niin sellainen "mies" ansaitseekin tulla hakatuksi. N32
Se oli niinku tässä!
Yks erikoinen joulu oli, ei pahin kylläkään, kun sen aikainen miesystäväni lähti kesken jouluaaton tupakalle, eikä palannut takaisin. Mitään minulle ilmoittamatta päätti lähteä exänsä luokse, oli kuulema tullut paniikki minun ja 4 lapseni seurassa. Vietimme kuitenkin joulun normaaliin tapaan, koska päätin että yks ukkeli, jostain sieltä tänne päin, ei jouluamme pilaa. Söimme ja aukaisimme lahjat ja ihan hauskaa oli. Kävimme aikaisemmin päivällä haudoilla ja miehen exä oli nähnyt meidät siellä ja tullut ilmeisesti niin kateeliseksi, että oli kiristämällä saanut miehen aatoksi luokseen. Lapsille sanoin vain, että miehelle tuli kiireellinen meno ja nyt vietetään joulua ilman häntä. Myöhemmin kyllä kerroin totuuden ja aika paljon on naurettu asialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin lukio-ikäisenä jouluaattona kotiin eräästä tapahtumasta. Talo oli niin täynnä sukulaisia että jouduin nukkumaan saunassa. Tietenkin sitä oli lämmitetty koko ilta.
Tätä jatkui koko joulun.
Armeijassa tulin jouluksi kotiin (perhe sanoi valitse joulu jos voit loma-ajaksi). Kävelin bussipysäkiltä 7 km. Ketään ei ollut kotona. Avainten etsimiseen meni pari tuntia. Talossa ei ollut mitään ihmeellistä syötävää. Keitin perunoita ja söin niitä voin kanssa ja katselin TV:tä. Tapanina kun illalla olin menossa bussipysäkille vanhemmat ja pikkusisko tuli vastaan. Haukkuivat pystyyn. Olisivat edes heittäneet mut pysäkille mutta ei.
Vierailija kirjoitti:
Näköjään aika monen mielestä kinkku ja karjalanpaisti ei voi olla yhtä aikaa. Mielestäni vähän tylsää, jos pöydässä on vain yksi liha vaihtoehto.
Ei kuulu meille, jotka olemme kotoisin Pähkinäsaaren rauhan rajan paremmalta puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystävä hakkasi minut.
Jos nainen pystyy hakkaamaan miehen, niin sellainen "mies" ansaitseekin tulla hakatuksi. N32
Se oli niinku tässä!
Naiset pitää miehisyyden mittana kuinka väkivaltainen mies osaa olla. Eipä tarvi ihmetellä miksi naiset jäävät näihin suhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N37
Käsitykseni mukaan erityisesti Englannissa ollaan aivan änkyräkännissä jouluna. Ja sitä pidetään normaalina. Onko palstalla au-paireja, onko kokemuksia?
No ei helkkari sitä puddingia selvinpäin pysty syömään!
Englannissa lasten synttäritkin ovat aikuisten kännijuhlia. Ei juuri edes lapsille tarjottavaa (lapset tuodaan juhliin syöneinä), mutta vanhemmille juomaa.
En tiedä missä piireissä olet englannissa liikkunut mutta tähänkään en ole törmännyt. Asunut englannissa kohta 30 vuotta ja mulla on 3 lasta joten varmaan vähintään 500 lasten kaverisynttärit tullut tsekattua ja ainakin 30 järkättyä itse.
Ei mekään mihinkään kännisekoiluihin englantilaisilla lastenkutsuilla olla törmätty mutta kieltämättä eka joulu appivanhempien luona tuntui oudolta kun jouluaattona mies raahasi mut baariin (no ei mitenkään väkisin tietenkään mutta olin vaan vähän että täh) tapaamaan kavereitaan. En tiedä josko tuo on Suomessakin yleistä mutta meidän perheessä joulu on aina ollut perhejuhla, ei kavereitten kanssa pubiin juhla. En kestänyt olla siellä kovin kauaa kun oli muutenkin koti-ikävä ensimmäisenä jouluna poissa perheen luota. Mies oli onneksi ihana ja ymmärsi yskän. Eli anteeksi ohis, ei mikään kauhujoulu, kommentoin vaan tuohon että Englannissa on tosiaan ihan normaalia tehdä melkein mistä vaan juhlasta biletysjuhla. Alkoholia kuluu nykyäänkin jouluna vaikka lapsia on tullut kuvioihin. Onneksi kaikki osaavat käyttäytyä ja anoppi on absolutisti eli aina joku selvinpäin kuitenkin mutta menen mieluummin edelleen Suomeen jouluksi...
Minä olen ollut Englannissa parikin kertaa pienen lapsen synttäreillä, jossa vieraat olivat lasten läsnäollessa hiprakassa, ja loppuillasta (lasten nukkuessa yläkerrassa) jo todella humalassa.
Ex-poikaystävä (ihan suomalainen) halusi aina mennä jouluaattona baariin. Itse vierastan ajatusta. Joulupäivän aamuun ei kuulu krapula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
68v kirjoitti:
Kun olin 7 v ja vietimme joulua pappalassa, tuli saunan jälkeen sitten pukki. Se jakoi lahjoja meille kaikille lapsille niin pukki haisi tupakalle. Kun hän antoi minulle lahja repäisi pukin naamarin pois siltä ja takaa löytyi naapurimme pätkä Väinö 😂. Ensin kaikki oli aivan hiljaa olihan isossa tuvassa mummon ja papan kaikki lapset 7 vaimoineen ja lapsen lapset 8 kpl paikalla ensi kaikki meni täysin hiljaiseksi, kunnes pappa yht äkkiä sanoi jaahas löytyi se Väinökin vihdoin. Ja kaikki alkoi nauraa ja nahkojen jako jatkui iloisesti.
2018 vaimoni lähti vietetään joulua äiteensä tykö ja jatkoille Turkuun ryyppään, tuli kotiin Tapanin päivänä jolloin tapasi 28 vuotta nuoremman nykyisen kaverin ja huhtikuun lopulla jätti minut raskaana ja oli kuolla synnytykseen.
Aina pahoja nämä missä mies meinaa kuolla synnytykseen.
Vierailija kirjoitti:
Yks erikoinen joulu oli, ei pahin kylläkään, kun sen aikainen miesystäväni lähti kesken jouluaaton tupakalle, eikä palannut takaisin. Mitään minulle ilmoittamatta päätti lähteä exänsä luokse, oli kuulema tullut paniikki minun ja 4 lapseni seurassa. Vietimme kuitenkin joulun normaaliin tapaan, koska päätin että yks ukkeli, jostain sieltä tänne päin, ei jouluamme pilaa. Söimme ja aukaisimme lahjat ja ihan hauskaa oli. Kävimme aikaisemmin päivällä haudoilla ja miehen exä oli nähnyt meidät siellä ja tullut ilmeisesti niin kateeliseksi, että oli kiristämällä saanut miehen aatoksi luokseen. Lapsille sanoin vain, että miehelle tuli kiireellinen meno ja nyt vietetään joulua ilman häntä. Myöhemmin kyllä kerroin totuuden ja aika paljon on naurettu asialle.
Vai tuli miesvauvalle oikein paniikki:D ja näitä miehiä on useita joille tulee "paniikki" perhe elämästä,Hyi hitto ja sitten miesvauvat viitsii raivota että naisille ei kelpaa hyvä kunnollinen suomi mies!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks erikoinen joulu oli, ei pahin kylläkään, kun sen aikainen miesystäväni lähti kesken jouluaaton tupakalle, eikä palannut takaisin. Mitään minulle ilmoittamatta päätti lähteä exänsä luokse, oli kuulema tullut paniikki minun ja 4 lapseni seurassa. Vietimme kuitenkin joulun normaaliin tapaan, koska päätin että yks ukkeli, jostain sieltä tänne päin, ei jouluamme pilaa. Söimme ja aukaisimme lahjat ja ihan hauskaa oli. Kävimme aikaisemmin päivällä haudoilla ja miehen exä oli nähnyt meidät siellä ja tullut ilmeisesti niin kateeliseksi, että oli kiristämällä saanut miehen aatoksi luokseen. Lapsille sanoin vain, että miehelle tuli kiireellinen meno ja nyt vietetään joulua ilman häntä. Myöhemmin kyllä kerroin totuuden ja aika paljon on naurettu asialle.
Vai tuli miesvauvalle oikein paniikki:D ja näitä miehiä on useita joille tulee "paniikki" perhe elämästä,Hyi hitto ja sitten miesvauvat viitsii raivota että naisille ei kelpaa hyvä kunnollinen suomi mies!
4 *vierasta* lasta ahdistaa vaikka kenet ja siinä on exä(t)kin koko ajan mukana. Onnistuisiko sama sitten äitipuolelta?
Itselle kurja joulu sattui kohdalle monta vuotta sitten. Toki täällä on monella ollut kurjempia kokemuksia, mutta itselleni tämän muistaminen tuo vieläkin kurjan olon.
Asun siis eri paikkakunnalla kuin äitini ja isäpuoleni. Eräs joulu minulle ilmoitettiin, että en mahdu heille jouluksi, koska isäpuoleni lapset ja pari muuta sukulaista ovat tulossa koko jouluksi heille. Ei ollut siis nukkumapaikkoja tarpeeksi. Tuo oli todella loukkaavaa. Eikä äitini edes pitänyt huolta oman lapsensa mahtumisesta porukkaan. Toki ei muutenkaan ole koskaan puolustanut minua missään asiassa, eikä ole koskaan hyväksynyt minulta negatiivisten tunteiden näyttämistä. Siksi en ole vielä tänäkään päivänä sanonut, kuinka pahalta tuntui. Ja miksi sanoisin. Asia kääntyisi niin, että minä olen hankala, kun tuollaisesta valitan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperhe on kieroutunut. Isän alkoholismi on ongelma, mutta minä olen ainoa joka sen on sanonut kaikille, muut teeskentelevät kuin eivät huomaisi päihdeongelmaa.
He teeskentelevät aina hauskaa perhejoulua vaikka yksi vittuilee kännissä nurkassa. Aivan jakomielistä.
Tosin isä vyöryttää pettymyksensä eniten minuun, koska olin ennen "isin tyttö" - aivan kuin olisi minun syyni että hän juo (joi jo ennen syntymääni)
Olenkin saanut raivarin isälleni joskus männäjouluna. Muut perheenjäsenet nyt katsovat, että *minä* olen se ongelma, kun en osaa käyttäytyä.
En enää käy heillä. Tuo virtahepo olohuoneessa -asetelma on vain niin sairas :(
En ole jouluihminen, olisi jo pääsiäinen. Voimia kohtalotovereille.
N35
Kuulostaa tutulta. Ja siksi juuri KAIKKI jouluni ovat aina olleet kamalia, myös aikuisena sen jälkeen, kun muutin vanhemmklta omilleni. Se trauma vain on niin syvä, että lli joulu miuten miten mukiinmenevä tahansa ja muiden mielestä ihana, niin syvällä minun sisälläni on jouluna pysyvä paha olo ja ahdistus, joka tulee aina, kysymättä mukaan. :(
Myös minä toivon vain, että tulisipa ja menisipä ohi jo, äkkiä... Heti ensimmäisten kaupungilla nähtyjen koristeluiden ja kauppoihin tulleiden joululahjojen myötä alkaa ahdistaa, tulee raskas ja surullinen olo sydämeen.
Lapsen ollessa pieni ja asuessa vielä kotona, piti laittaa joulua ja yrittää vetää "jouluiloista", kevyttä roolia. Nyt hänkin on jo lentänyt pesästä, niin enää ei tarvitse tehdä joulua edes hänen vuokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperhe on kieroutunut. Isän alkoholismi on ongelma, mutta minä olen ainoa joka sen on sanonut kaikille, muut teeskentelevät kuin eivät huomaisi päihdeongelmaa.
He teeskentelevät aina hauskaa perhejoulua vaikka yksi vittuilee kännissä nurkassa. Aivan jakomielistä.
Tosin isä vyöryttää pettymyksensä eniten minuun, koska olin ennen "isin tyttö" - aivan kuin olisi minun syyni että hän juo (joi jo ennen syntymääni)
Olenkin saanut raivarin isälleni joskus männäjouluna. Muut perheenjäsenet nyt katsovat, että *minä* olen se ongelma, kun en osaa käyttäytyä.
En enää käy heillä. Tuo virtahepo olohuoneessa -asetelma on vain niin sairas :(
En ole jouluihminen, olisi jo pääsiäinen. Voimia kohtalotovereille.
N35
Kuulostaa tutulta. Ja siksi juuri KAIKKI jouluni ovat aina olleet kamalia, myös aikuisena sen jälkeen, kun muutin vanhemmklta omilleni. Se trauma vain on niin syvä, että lli joulu miuten miten mukiinmenevä tahansa ja muiden mielestä ihana, niin syvällä minun sisälläni on jouluna pysyvä paha olo ja ahdistus, joka tulee aina, kysymättä mukaan. :(
Myös minä toivon vain, että tulisipa ja menisipä ohi jo, äkkiä... Heti ensimmäisten kaupungilla nähtyjen koristeluiden ja kauppoihin tulleiden joululahjojen myötä alkaa ahdistaa, tulee raskas ja surullinen olo sydämeen.
Lapsen ollessa pieni ja asuessa vielä kotona, piti laittaa joulua ja yrittää vetää "jouluiloista", kevyttä roolia. Nyt hänkin on jo lentänyt pesästä, niin enää ei tarvitse tehdä joulua edes hänen vuokseen.
Anteeksi, etten jaksanut oikolukea. 😁 Oletan lukijoiden olevan kuitenkin niin fiksuja, että saatte asiasta selvää.
Englannissa lasten synttäritkin ovat aikuisten kännijuhlia. Ei juuri edes lapsille tarjottavaa (lapset tuodaan juhliin syöneinä), mutta vanhemmille juomaa.
En tiedä missä piireissä olet englannissa liikkunut mutta tähänkään en ole törmännyt. Asunut englannissa kohta 30 vuotta ja mulla on 3 lasta joten varmaan vähintään 500 lasten kaverisynttärit tullut tsekattua ja ainakin 30 järkättyä itse.
Ei mekään mihinkään kännisekoiluihin englantilaisilla lastenkutsuilla olla törmätty mutta kieltämättä eka joulu appivanhempien luona tuntui oudolta kun jouluaattona mies raahasi mut baariin (no ei mitenkään väkisin tietenkään mutta olin vaan vähän että täh) tapaamaan kavereitaan. En tiedä josko tuo on Suomessakin yleistä mutta meidän perheessä joulu on aina ollut perhejuhla, ei kavereitten kanssa pubiin juhla. En kestänyt olla siellä kovin kauaa kun oli muutenkin koti-ikävä ensimmäisenä jouluna poissa perheen luota. Mies oli onneksi ihana ja ymmärsi yskän. Eli anteeksi ohis, ei mikään kauhujoulu, kommentoin vaan tuohon että Englannissa on tosiaan ihan normaalia tehdä melkein mistä vaan juhlasta biletysjuhla. Alkoholia kuluu nykyäänkin jouluna vaikka lapsia on tullut kuvioihin. Onneksi kaikki osaavat käyttäytyä ja anoppi on absolutisti eli aina joku selvinpäin kuitenkin mutta menen mieluummin edelleen Suomeen jouluksi...