Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime joulu, koronan takia. Istuimme lumihangessa sukulaisten hylkääminä ja joimme punaviiniä. Sormet olivat ihan jäässä ja katselimme illemmalla ikkunan takana ihmisten aatonviettoa surullisina.

Olisitte tekin tehneet mukavan joulun omaan kotiinne.

Olenko ainoa joka ei tajunnut tuosta sanaakaan, ketä lainasit?

Mitä tarkoittaa koronan takia lumihangessa istuminen, ja miksi joku istuisi hangessa pämppäämässä viiniä? "istuimme hangessa sukulaisten hylkääminä". Kuulostaa siltä, että olet mennyt viinipäissäsi kutsumatta sukulaisille ja sinut on heitetty ulos pulloinesi, missä jatkoit juopottelua. Eikö? Mutta miten korona tähän liittyi? Kuka oli koronassa? Sinäkö? Ja silti menit (kännäämään) sukulaisille?

Voi hyvää päivää näitä juttuja.

Tarinan ymmärsi oikein hyvin niin kuin ne tuhannet muutkin, jotka lukivat sen. 

Vierailija kirjoitti:

Tämäpä olikin raskas aihe. Minulla ei ollut juuri yhtään hyvää joulua aikuisena ollessani. Itse asiassa ei joulua ollenkaan. Väkisin on pitänyt mennä sukuloimaan jouluna, niin, että omia joulumuistoja ei ole. Eikä niitä enää tule. Vaikea paikka minulle. Huonokin joulu on parempi, kuin ilman joulua.

Älä mene, pysy kotona.

Oksennustauti on tekosyistä parhain.

Mukavaa joulua! :)

Jokainen joulu on syvältä.. pitäiainpoistaa kalenterista kokonaan,täysin tarpeettomana.

Huisii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hakeudut väkivaltaisten tyyppien seuraan ja vielä kolmesti. Kyllähän merkkejä siitä o; jo ennen ensimmäistä lyöntiä. Vai onko romanttista, kun mies kyttää jokaista menoasi ja uhkaa hakata jokaisen, joka vilkaiseekin sinuun ja miehen eksät ovat etäännyttäneet miehet lapsista?

Noin ylimielisesti kommentoi ihminen joka ei ymmärrä, että ketään ei voi syyllistää siitä, ettei ole nähnyt merkkejä ajoissa. Ei kenenkään otsassa lue: "olen väkivaltainen ja tulen hakkaamaan sut ennemmin tai myöhemmin. Vähän sama kun syyllistäist raiskatuksi tullutta siitä, että oli oma vika kun pukeduit liian paljastavasti tmv.

No niinpä. Tuollaisista kommenteista huokuu naiivius voimakkaasti. Aikuisilla pitäisi olla elämänkokemusta sen verran, että tajuaa tuollaisen olevan potaskaa. Väkivallantekijät on pääasiassa ihan tavallisia ihmisiä, joilla vaan pahassa tilanteessa napsahtaa. Usein se paha tilanne miehille on ero tai eron uhka. Ja taas luetaan lehdistä, kuinka kukaan ei olisi voinut uskoa tekijästä tällaista!! Hänhän oli kunnon kansalainen, luotettu työntekijä ja isä jne jne.

Kilttimiesten napsahdukset kyllä tunnetaan.

Minä taas väitän, että yksikään vakavista perheväkivallan teoista ei ole ensimmäinen väkivaltaisen käytöksen merkki, vaan niitä on edeltänyt lukuisat pienemmät teot. Se, että naapurit ei asiasta tiedä, ei ole mikään ihme.

Voi olla, mutta jos nyt kuitenkin ymmärrät oman naiiviutesi ja mietit asiaa käytännössä. Miten järkevää on heti lähteä parisuhteesta, jos tällainen "merkki" kerran näkyy hetken?! Mietipä, kun lähes kaikki ihmiset jossain kohtaa elämässään ajattelee typeriä ja saattaa päästää suustaan sammakoita. Myönnän, että merkki voi näkyä, mutta väitän, että juuri kukaan ei pysty niitä tulkitsemaan merkiksi tulevasta väkivallasta. Ei olisi yhtään parisuhdetta olemassa, jos se niin menisi.

Olen itse saanut turpiini eron hetkellä. Tekijänä täysin normaali kantasuomalainen kilttimies. Olisiko tavallisen 17-vuotiaan kilttitytön pitänyt ymmärtää jotain "merkkejä"?! Mitä ne olisivat edes olleet? Mustasukkaisuutta tai muutakaan ei ollut. Osti pullaa= merkki siitä että yrittää lihottaa ettei löytäisi toista?!

Ota hyvä ihminen nyt se pää pois pyllystä ja ajattele ihan järjellä. Jollet osaa, voit vaikka etsiä tilastoja aiheesta. Suurin osa naisiin kohdistuneista väkivallan teoista tulee just eron hetkellä ja se ero on se laukaiseva tekijä. Ei sellaiset teot enteile mitenkään kuin vasta silloin kun henkilö asetetaan tilanteeseen, jossa hänen psyykkinen kantokykynsä ja huonot sosiaaliset taidot eivät riitä tilanteesta selviämiseen. Tapahtuu napsahdus ja primitiivireaktio. Kukaan ei usko, koska ei se olisi ikinä tehnyt mitään!! Ja taas syyllistetään uhria.

No okei, parempi laittaa heti parisuhteet pois, kuitenkin joku on joskus riidellyt tai ostanut herkkua. Ihan varmaan siis myöhemmin tulee turpiin!

Sori, ohi meni ketjun aiheen.

Kyllä, väkivaltaisesta suhteesta pitää osata lähteä, ja toivottavasti myös se 17-vuotias tyttö sen ymmärtää. Kun hälytyskellot alkaa soida, niitä on viisasta uskoa.

Ero voi olla väkivallan laukaiseva tekijä erovaiheessa, mutta taustalla on jo pitkä eskaloituminen. Lue vähän tarkemmin niitä samoja tutkimuksia, se napsahdus ei sittenkään ole ollut täysi yllätys.

Elämänkokemusta on, ja osaa viestistäsi on turha edes kommentoida.

Ei ole vielä tullut vastaan mitään karmeaa jouluaattoa tai joulua. Ehkä sellainen on joskus tulossa? 

Pidetään peukkuja

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hakeudut väkivaltaisten tyyppien seuraan ja vielä kolmesti. Kyllähän merkkejä siitä o; jo ennen ensimmäistä lyöntiä. Vai onko romanttista, kun mies kyttää jokaista menoasi ja uhkaa hakata jokaisen, joka vilkaiseekin sinuun ja miehen eksät ovat etäännyttäneet miehet lapsista?

Noin ylimielisesti kommentoi ihminen joka ei ymmärrä, että ketään ei voi syyllistää siitä, ettei ole nähnyt merkkejä ajoissa. Ei kenenkään otsassa lue: "olen väkivaltainen ja tulen hakkaamaan sut ennemmin tai myöhemmin. Vähän sama kun syyllistäist raiskatuksi tullutta siitä, että oli oma vika kun pukeduit liian paljastavasti tmv.

No niinpä. Tuollaisista kommenteista huokuu naiivius voimakkaasti. Aikuisilla pitäisi olla elämänkokemusta sen verran, että tajuaa tuollaisen olevan potaskaa. Väkivallantekijät on pääasiassa ihan tavallisia ihmisiä, joilla vaan pahassa tilanteessa napsahtaa. Usein se paha tilanne miehille on ero tai eron uhka. Ja taas luetaan lehdistä, kuinka kukaan ei olisi voinut uskoa tekijästä tällaista!! Hänhän oli kunnon kansalainen, luotettu työntekijä ja isä jne jne.

Kilttimiesten napsahdukset kyllä tunnetaan.

Minä taas väitän, että yksikään vakavista perheväkivallan teoista ei ole ensimmäinen väkivaltaisen käytöksen merkki, vaan niitä on edeltänyt lukuisat pienemmät teot. Se, että naapurit ei asiasta tiedä, ei ole mikään ihme.

Voi olla, mutta jos nyt kuitenkin ymmärrät oman naiiviutesi ja mietit asiaa käytännössä. Miten järkevää on heti lähteä parisuhteesta, jos tällainen "merkki" kerran näkyy hetken?! Mietipä, kun lähes kaikki ihmiset jossain kohtaa elämässään ajattelee typeriä ja saattaa päästää suustaan sammakoita. Myönnän, että merkki voi näkyä, mutta väitän, että juuri kukaan ei pysty niitä tulkitsemaan merkiksi tulevasta väkivallasta. Ei olisi yhtään parisuhdetta olemassa, jos se niin menisi.

Olen itse saanut turpiini eron hetkellä. Tekijänä täysin normaali kantasuomalainen kilttimies. Olisiko tavallisen 17-vuotiaan kilttitytön pitänyt ymmärtää jotain "merkkejä"?! Mitä ne olisivat edes olleet? Mustasukkaisuutta tai muutakaan ei ollut. Osti pullaa= merkki siitä että yrittää lihottaa ettei löytäisi toista?!

Ota hyvä ihminen nyt se pää pois pyllystä ja ajattele ihan järjellä. Jollet osaa, voit vaikka etsiä tilastoja aiheesta. Suurin osa naisiin kohdistuneista väkivallan teoista tulee just eron hetkellä ja se ero on se laukaiseva tekijä. Ei sellaiset teot enteile mitenkään kuin vasta silloin kun henkilö asetetaan tilanteeseen, jossa hänen psyykkinen kantokykynsä ja huonot sosiaaliset taidot eivät riitä tilanteesta selviämiseen. Tapahtuu napsahdus ja primitiivireaktio. Kukaan ei usko, koska ei se olisi ikinä tehnyt mitään!! Ja taas syyllistetään uhria.

No okei, parempi laittaa heti parisuhteet pois, kuitenkin joku on joskus riidellyt tai ostanut herkkua. Ihan varmaan siis myöhemmin tulee turpiin!

Sori, ohi meni ketjun aiheen.

Kyllä, väkivaltaisesta suhteesta pitää osata lähteä, ja toivottavasti myös se 17-vuotias tyttö sen ymmärtää. Kun hälytyskellot alkaa soida, niitä on viisasta uskoa.

Ero voi olla väkivallan laukaiseva tekijä erovaiheessa, mutta taustalla on jo pitkä eskaloituminen. Lue vähän tarkemmin niitä samoja tutkimuksia, se napsahdus ei sittenkään ole ollut täysi yllätys.

Elämänkokemusta on, ja osaa viestistäsi on turha edes kommentoida.

Tottakai olen samaa mieltä siitä, että merkkejä voi olla ja se väkivalta on luultavasti juurikin eskaloituminen. Mutta se on törkeää, että uhria syyllistetään siitä, ettei ole nähnyt ja ymmärtänyt jotain mystisiä "merkkejä". Ei se ole sen uhrin syytä. Ja tekijätkään ei aina ole niin tyhmiä, että näyttäisi niitä merkkejä. Ihmiset osaa näytellä.

Ja totta puhuen, en usko hetkeäkään ettetkö itsekin ole moisia merkkejä katsonut sormien välistä. Totuus on että joka ikinen ihminen on parisuhteessa joskus hirveä, esim. riidellessä. En usko parisuhteeseen, jossa ei riidellä. Nyt kun tuon kirjoitin, tuli mieleen, että tuo tyyppi, joka mun kimppuun kävi oli sellainen, joka ei ikinä riidellyt. Ehkä se oli sit se merkki, mutta osaisitko itse tulkita siitä, että myöhemmin turpiin tulee.

Ja se 17v ei jäänyt tosiaankaan suhteeseen sen jälkeen kun 1. väkivalta tapahtui, mutta entäs sitten?! Se vahinkohan tapahtui, sitä ei osannut ennakoida, tilanteesta ei pääse pois kun itseä isompi estää poistumisen ja traumaperäinen stressihäiriö on ikuinen, mutta ei tosiaankaan omaa syytä.

Toki itsekin tiedän myös niitä tyyppejä, joista näkee päälle päin, että varmasti käyttävät väkivaltaa, jos haluavat. Kaikista kuitenkaan ei pysty näkemään, ihan tavallisia ihmisiä ovat.

Lakkaa syyllistämästä väkivallan uhreja, se on sen tekijän syytä.

Karmeimmasta tiedä, mutta yhtään vähempää ei voisi nyt olla fiilistä oottaa joulua. Mulla on vatsassa jotain mitä siellä ei pitäisi olla . Hirveää odottaa tutkimuksia ja pelätä tietysti pahinta.

Ei nyt niin karmea, mutta silloinen mies oli lomalla ulkomaankomennukselta ja lähti jouluaattoiltana mieluummin baariin kuin vietti aikaa minun ja lapsen kanssa, josta muutenkin oli erossa suurimman osan vuodesta. Ei liene vaikea arvata miksi on ex :)

Itselläni ei ole enää mitään tarvetta juhlia joulua mitenkään. Lapsuudessa ja nuoruudessa siitä pakkojuhlinnasta sai ihan tarpeekseen. En juhli muutenkaan oikein mitään. Näin moniongelmaisena mielenterveysongelmistakin kärsivänä köyhänä työttömänä arkipäivät silloin kun ei ole liian kylmä, eikä liian kuuma, eikä liian valoisaa, eikä liian pimeää on parasta aikaa. Voisin elää jotain ikuista maalis-huhtikuuta tai syys-lokakuuta, jolloin vaatimukseni aika pitkälle täyttyvät. Siedän pimeyttä kuitenkin paremmin kuin valoa. Talviaikaan ja syksyn pimeyteen totuin ehkä parissa päivässä, eikä pimeys ole sen jälkeen ahdistanut. Kesäaikaan ja kevään valoon tottuminen taas vie vuosi vuodelta kauemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vielä tullut vastaan mitään karmeaa jouluaattoa tai joulua. Ehkä sellainen on joskus tulossa? 

Toivon todella, että et joudu kokemaan yhtään karmeaa joulua. Mutta hyviä monta!

" Oli jouluaaton aamu, ja äitini laittoi viestiä, että tulevat koko suvun voimin pieneen yksiööni viettämään joulun. Halusin viettää joulun yksin, mutta äidilleni ei sanota ei. Siinä sitten piti valmistaa iltaan mennessä kinkut, kalkkunat, karjalanpaistit, laatikot, salaatit, kalat ja leivät. Kun äiti ja muut tulivat, oli tekemiseni aivan vaiheessa ja äiti alkoi valittamaan. "Silloin kun minä olin nuori niin ruuat taiottiin käden käänteessä".

Sanoin sitten että no jatkapa tästä, otin tärkeimmät tavarani ja painuin ulos jättäen muut hölmistyinenä kotiin. Päätin sitten mennä äitini omakoti talolle kun tiesin missä vara-avain on.

No enköhän yllättänyt isäni sieltä pettämästä äitiäni jonkun 20v tytön kanssa. Lopulta päätin mennä vakavasti masentuneen ystäväni luo kun vaihtoehdot olivat vähissä. Hän sitten koko aaton valitti, että autonsa avaimet olivat hukkuneet.

Sellainen oli viime joulu. Ei kiitos uudestaan."

.

Voi himputti.

Tuo joulukokemus kyllä tyhjensi pajatson.

Vuoden 2019 joulu meni noroviruksessa. Sinä jouluna ei todellakaan syöty mitään jouluateriaa. Samoin 2009, olin silloin kuumeessa. 2014-15 joulut meni riidellessä vanhempien kanssa, että päätin että vietän 2016 joulun yksin. 2017 joulu oli kans riitainen. Et kyl näitä kurjia jouluja on riittänyt. Ja sit mietitään miksen oo enää mikään jouluihminen...

Olin aatonaattona myöhään töissä ja piti ajaa kotiin parinsadan kilometrin päästä. Matkalla alkoi vatsaa kivistää ja piti pysähtyä matkalle tien poskeen. Ripuli ja oksennus lensivät ja kuume nousi 40:n. Oli kiva olla paukkupakkasessa housut kintussa ja vaatteet paskassa ja oksennuksessa yli 100km päässä kotoa. Olin aika varma etten selviäisi hengissä. Onneksi isä ja puoliso tulivat halemaan.

Joulu meni koko porukan ollessa yrjöpaskakuumetaudissa.

Kun en saanut tuoda karjalanpaistia joulupöytään, koska se ei kuulemma sinne kuulu. Loukkaannuin verisesti.

Luultavasti tämä tuleva joulu vaikka lapsuuden lasiset joulut muistona edelleen.

Ensimmäinen joulu eronneena. Olen ensimmäistä kertaa joulun töissä, lapset isällään kerrostalossa, olisivat halunneet olla täällä lapsuudenkodissaan. Kuten minäkin, en ole ikinä viettänyt joulua ilman lapsiani.

Kaikenlisäksi ehdin rakastua mieheen joka eroamassa. Mutta juuri itse eron käyneenä läpi en puutu asiaan mitenkään, pysyn kaukana. Minut jätettiin toisen naisen takia, en tee samaa toiselle naiselle. Sen minkä olen yhteydessä niin kannustan löytämään liitosta vielä jotain minkä vuoksi vielä yrittää tai ainakin rauhoittaa tilanne. Tilanne raastaa mutta asioden pitää mennä oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N37

Käsitykseni mukaan erityisesti Englannissa ollaan aivan änkyräkännissä jouluna. Ja sitä pidetään normaalina. Onko palstalla au-paireja, onko kokemuksia?

No ei helkkari sitä puddingia selvinpäin pysty syömään!

Englannissa lasten synttäritkin ovat aikuisten kännijuhlia. Ei juuri edes lapsille tarjottavaa (lapset tuodaan juhliin syöneinä), mutta vanhemmille juomaa.

En tiedä missä piireissä olet englannissa liikkunut mutta tähänkään en ole törmännyt. Asunut englannissa kohta 30 vuotta ja mulla on 3 lasta joten varmaan vähintään 500 lasten kaverisynttärit tullut tsekattua ja ainakin 30 järkättyä itse.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti tämä tuleva joulu vaikka lapsuuden lasiset joulut muistona edelleen.

Ensimmäinen joulu eronneena. Olen ensimmäistä kertaa joulun töissä, lapset isällään kerrostalossa, olisivat halunneet olla täällä lapsuudenkodissaan. Kuten minäkin, en ole ikinä viettänyt joulua ilman lapsiani.

Kaikenlisäksi ehdin rakastua mieheen joka eroamassa. Mutta juuri itse eron käyneenä läpi en puutu asiaan mitenkään, pysyn kaukana. Minut jätettiin toisen naisen takia, en tee samaa toiselle naiselle. Sen minkä olen yhteydessä niin kannustan löytämään liitosta vielä jotain minkä vuoksi vielä yrittää tai ainakin rauhoittaa tilanne. Tilanne raastaa mutta asioden pitää mennä oikein.

toivottavasti teillä on kuitenkin hyvä joulu ja saat lapset luoksesi joulunpyhinä jossain vaiheessa.

Tsemppiä.

Seurustelin nuorempana huumeidenkäyttäjän kanssa. Olimme vieneet luottamuksen uudelle tasolle ja antaneet toisillemme asuntojemme avaimet, juuri ennen kuin lähdin joulun viettoon vanhempieni luo aivan toiseen päähän Suomea.

Miesystävästä ei sitten kuulunut yhtään mitään, hän ei vastannut viesteihin eikä puhelimeen. Minulle tuli hiipivä paha tunne, että ehkä hän huumekavereineen tyhjentää asuntoani tai tekee siellä jotakin muuta, mitä en ikinä sallisi.

Lähdin sitten illan viimeisellä junalla takaisin asuinkaupunkiini. Omaa ahdistustani pahempaa olivat vanhempieni ja isovanhempieni hämmentyneet kasvot, kun voimatta kertoa syytä totesin, että minun on pakko lähteä heti, vaikka taksilla.

Päästyäni kaupunkiin menin ensimmäisenä asunnolleni. Kaikki oli tallella, kylpyhuoneessa ei ollut oksennusta eikä narkomaaneja. Miesystäväkin vastasi puhelimeen lähikapakasta. Hain avaimeni takaisin, tyrkkäsin hänelle omansa ja menin asunnolleni peiton alle odottamaan, että seuraavan päivän ainoa juna kotipaikkakunnalle lähtee.

Viimeinen joulu kun vaimo oli vielä elossa. Pienempi lapsi reilun vuoden ikäinen ja vanhempi oli jo reilun 7 vuotias. Joulu itsessään meni hyvin mutta oli melko raskas kun sisimmässäni tiesin sen olevan viimeinen yhteinen joulu. Hänen sairautensa oli edennyt jo niin pitkälle...