Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain selville, että nainen oli saanutkin lapsemme Tinder-miehelle. Maksan edelleen elareita lapsesta, joka ei ole minun. Nainen valehteli.

älä höpötä

Älä höpötä? Valitettavan totta tämä. Niin monessa perheessä on jonkun "ruskareissun" tuliaisia ettei voi uskoakaan. Ja kun lain vaatima aika on mennyt umpeen niin siinähän maksat toisen miehen panemaa lapsen elämää.

Minulle kävi näin! Eikä edes yhtä lasta koskien, vaan kahta. Ei se raha, vaan nöyryytys.

Minulle kävi näin myös, mutta vain yksi lapsi. Ihana, jota omanani kasvatin. Kun totuus selvisi, oli se vain hirveä järkytys ja pahinta oli se, että tuo lapsi sitten häipyi elämästäni kokonaan. Niin iso ikävä. Vaimo sanoi, että koko asia oli ihan omaa syytäni kaikki, alusta asti. 

Nainen pystyy selittelemään vaikka sinisen punaiseksi, koska hänen psyykeen ei kerta kaikkiaan mahdu sellaista mahdollisuutta, että olisi tehnyt joskus väärin ja ottaisi siitä vastuun.

Mutta mies ei? Miehet ei kärsi esim narsismista ollenkaan, vaikka tutkimusten mukaan miehissä yleisempää? Tämä paljastaa nämä jutut keksityiksi. Mistään ketjuista ei pystytä pysymään poissa pilaamasta ketjuja keksityllä ulinalla.

Kyllähän miehistä narsisteja löytyy, mutta nyt puhuttiin ihan terveistä ihmisistä. Terveistäkään naisista ei löydy yhtään sellaista joka olisi joskus tehnyt virheitä. Näkeehän sen tällä palstallakin, keskusteluun ei vaan mahdu sellaista mahdollisuutta, oli aihe mikä tahansa.

Ei karmein, vaan ihan perinteeksi muodostunut, että mies lähtee jouluaattona kauppaan ostamaan joululahjoja. Ja mua ottaa päähän, kun olisi kiire sukulaisten luo. Tällä kertaa otti vielä minut ja lapsetkin mukaan, että lapset pääsee ostamaan toisilleen lahjat. Itse olin ostanut kaikki jo valmiiksi, ja koronan vuoksi ajattelin, että ei käydä lasten kanssa, mutta kun mies halusi, niin lähdettiin mukaan. Olisin vain mieluummin ollut kotona jouluaattona kuin lähes tyhjässä kauppakeskuksessa odottelemassa. Ensi vuonna jään kotiin ja lapsetkin käy aikaisemmin.

Olin jotain 10-vuotias 80-luvun lopulla. Koti oli köyhä pienviljelystila.

Joulut kuitenkin olivat ihania, vanhemmat raittiita, nöyriä ihmisiä. Vanhin veljeni oli kaupungissa opiskellessaan alkanut seurustelemaan todella varakkaan perheen tytön kanssa ja he tulivat kotiini jouluksi.

Tämä daami oli kauhuissaan puuttuvista mukavuuksista, ruuista, ihan kaikesta.

Supisi ja valitti veljelleni koko ajan, ei puhunut äidilleni juuri mitään, paiskoi ovia ja kaikkea kamalaa.

Joulupäivänä poistuivat. Seurustelukin loppui parin vuoden kuluttua.

Itkin salaa, ikäänkuin ymmärsin ensi kertaa että kotini olikin vaatimaton tölli.

Siitä jäi vahva olo moneksi jouluksi että muilla on parempaa.

Onneksi iän myötä ymmärrys asiaa kohtaan tuli. Edelleen joka joulu käväisee mielessä tämä joulu. Kuinka tuntui väärältä kilttien vanhempieni suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Olin jotain 10-vuotias 80-luvun lopulla. Koti oli köyhä pienviljelystila.

Joulut kuitenkin olivat ihania, vanhemmat raittiita, nöyriä ihmisiä. Vanhin veljeni oli kaupungissa opiskellessaan alkanut seurustelemaan todella varakkaan perheen tytön kanssa ja he tulivat kotiini jouluksi.

Tämä daami oli kauhuissaan puuttuvista mukavuuksista, ruuista, ihan kaikesta.

Supisi ja valitti veljelleni koko ajan, ei puhunut äidilleni juuri mitään, paiskoi ovia ja kaikkea kamalaa.

Joulupäivänä poistuivat. Seurustelukin loppui parin vuoden kuluttua.

Itkin salaa, ikäänkuin ymmärsin ensi kertaa että kotini olikin vaatimaton tölli.

Siitä jäi vahva olo moneksi jouluksi että muilla on parempaa.

Onneksi iän myötä ymmärrys asiaa kohtaan tuli. Edelleen joka joulu käväisee mielessä tämä joulu. Kuinka tuntui väärältä kilttien vanhempieni suhteen.

Huonosti kasvatettu ja nolo tyttöystävä. Olen pahoillani tilanteesta.

Perheenjäsen oli huumetokkurassa. Veti äitiänsä ja tyttöystäväänsä hiuksista pitkin lattiaa. Sekä potkaisi minua karatepotkulla rintaan niin, että kaaduin päin seinää. Ö

Vierailija kirjoitti:

Ei karmein, vaan ihan perinteeksi muodostunut, että mies lähtee jouluaattona kauppaan ostamaan joululahjoja. Ja mua ottaa päähän, kun olisi kiire sukulaisten luo. Tällä kertaa otti vielä minut ja lapsetkin mukaan, että lapset pääsee ostamaan toisilleen lahjat. Itse olin ostanut kaikki jo valmiiksi, ja koronan vuoksi ajattelin, että ei käydä lasten kanssa, mutta kun mies halusi, niin lähdettiin mukaan. Olisin vain mieluummin ollut kotona jouluaattona kuin lähes tyhjässä kauppakeskuksessa odottelemassa. Ensi vuonna jään kotiin ja lapsetkin käy aikaisemmin.

Ei kuulosta kovin järkevältä perinteeltä. Aattona on varmasti muutakin tekemistä kuin pyöriä kaupoissa ja lahjatkin ovat sitten sitä mitä on sattunut jäämään jäljelle massojen jo tehtyä ostoksensa.

Olin ennen itsekin aika viime tingassa -tyyppi, mutta nykyään alan hankkia lahjoja jo joulukuun alusta. Ei tule turhaa stressiä ja kiirettä.

Hyvää joulua

...

Isäni hautajaiset olivat 2 viikkoa ennen jouluaattoa. En muista siitä joulusta mitään.

Poikaystävä meinasi tukehtua kinkkuun. Silloin nauratti, kun en tajunnut tilanteen vakavuutta.

Penskana käyttäydyin huonosti ja sain viettää rangaistuksena aaton kellarissa. Jäi pukit ja tontut näkemättä ja ruuat syömättä mutta lahjat sentään sain.

Oltiin pieniä lapsia. Äiti piti koko joulun mykkäkoulua isälle ja tuittuili myös meille. Sillä oli aina sellainen tyyli, vaikka olisikin vain ollut isälle vihainen, mutta piti olla joka asiassa sitten marttyyri. Oli kyllä niin kalsea joulu, että morjens.

Niitä on kaksi: joskus penskana sopivasti korvatulehdus tms. ja kova kuume sopivasti aatoksi. Sitten parikymmentä vuotta myöhemmin itselleni hyvin läheisen ja rakkaan enon hautajaiset pari päivää ennen aattoa (kuoli joulukuun alussa).

Toinen keskenmenoni aaton aaton aattona, koska joulu oli niin lähellä, ja vaavi ei itsestään tullut ulos, vaikka ei enää elänyt, kaavinta tehtiin vasta 27s päivä. Yli joulunpyhien sitten kannoin kuollutta lasta sisälläni. Vauva oli hartaasti toivottu, joten suru oli suuri.  Yhäkin oikeastaan inhoan joulua , muisto tuosta joulusta palaa aina, vaikka toki joulun sanoma on ihana.

Ei ole ollut yhtään ainutta karmeaa jouluaattoa sen jälkeen kun sain itsenäisenä ihmisenä lopettaa sen vieton kaikissa muodoissaan ja tavoissaan.

Sen jälkeen tuo kalenteriin merkitty aaton ja pyhäpäivien jakso on ollut ihana hiljaisuuden, vapauden ja vaatimattomuuden juhla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2018 jouluruuista tuli ihan hirveä ummetus, kaks päivää saikkua ja kieriskelin vain tuskassani tuon ajan.

1998 sisko oli pyytänyt nalle puh -pehmomaskotin, jonka saisi koulureppuun roikkumaan. Sitä huutoa ja ovien paiskomista, kun nalle ei ollut aitoa nalle puh-kamaa. Äiti itkee olkkarissa, kun oli käynyt koko kaupungin kaupat läpi, eikä ollut löytänyt muuta kuin tuon kopion.

2014 on herkullisin muisto. Samaisella siskolla oli tapana ronkkia puurokulhosta etukäteen manteli esiin ja jemmata se sopivaan kohtaan kulhossa. Sitä touhua oltiin katsottu jo muutaman vuoden ja tuo ärsytti kaikkia. Kun siskon silmä vältti, kävin kääntämässä kulhoa 90 astetta. Ruokailun aikana katsoin, mistä kohtaa sisko kauhoi puuroa itselleen ja itse otin 90 astetta siitä vierestä. Sisko oli vetänyt naamariin varmaan neljäsosan siitä puurosta ja ihmetteli mantelin perään. Minä söin hitaasti ja piilottelin mantelia mahdollisimman pitkään ja viimein onnesta hihkuen kerroin saaneeni sen. Ai että porukoilla oli hauskaa, kun jymäytin isosiskoa tuolla tavalla. Myöhemmin sain siskolta tukkapöllyn, tein vissiin väärin vaikka ihan samaa peliä pelasin kuin hänkin.

Kamala sisko.

Tuli niin paha mieli äitisi puolesta..

Aika keskenkasvuinen äiti, jos ei osaa ottaa vastaan lapsensa pettymystä. Ei varmaan kauhean kehittyneitä tunnetaitoja niiltä lapsiltakaan voi odottaa...

Montakin ollut, huh :(

Lapsuudesta muistan ainakin 1 karmean joulun. Isoveljeni kompastui yläkerran rappusissa ja tippui sieltä alas. Koko jouluaatto meni pilalle. Kaikki miettivät vain päävamman mahdollisuutta ja äiti hermoili koko ajan. Close call.

Teini-iässä, yksi jouluistani meni täysin piloille, kun söin väärää ruokaa (allekirjoittanut erittäin allerginen).

Siinä menikin veriripulissa ja oksentaessa 2 kokonaista viikkoa ja toipumisen aika oli pitkä.

Pahin joulu aikuisiässä on ollut muutama vuosi takaperin, jolloin minulla epäiltiin munasarjasyöpää. Koko joulu meni pelossa ja odotuksessa (tammikuussa oli vasta leikkaus).

Muistan sen kuristavan tunteen ja epätoivon. Piti taaperolle järjestää hyvä joulu ja leikkiä, että kaikki on hyvin. Illan päätteeksi itkin vain hiljaa :( :(

Leikkauksessa selvisi myöhemmin, että kyseessä ei ole syöpä vaan aggressiivinen endometrioosi.

Mies oli jäänyt kiinni sivusuhteesta ja oli halunnut jo pidempään ilmiselvästi erota. Sääli kai kuitenkin jotenkin kun ehdotti, että vietetään joulu yhdessä, jottei kummankaan tarvitse olla yksin. Yritin kaikin tavoin olla mieliksi, vietellä hänet ja herättää syyllisyyttä ja sääliäkin. Hän käytti harvoin alkoholia, mutta oli kai jotenkin hermostunut ja joi silloin itsensä aika kovaan humalaan ja sammui jo aikaisin sänkyynsä. Menin viereen ja sain hänet suostuteltua seksiin. Hän vain makasi velttona ja odotti, että minä hoidan koko homman. Aamulla hän oli jotenkin suuttuneen oloinen ja lähti pois mutisten, että edellinen yö oli virhe. Kilahdin ihan totaalisesti. Särjin tavaroita ja myöhemmin kävin hänen päälleen. Poliisitkin kävi. Laitoin hänen uudelle hoidolleen viestiä, että meillä oli ihana joulu, rakasteltiin ja kaikkea. 

Joulun jälkeen ei mahtanut enää mitään, ero oli väistämätön. Seuraavan joulun alla riitannuin erään ystävän kanssa ja sitä seuraavana menetin pitkäaikaisimman ystäväni. 

Joulu, jolloin en saanut   mitään yhteyttä huumeita käyttävään aikuiseen lapseeni päiväkausiin ja olin huolesta ja ahdistuksesta sekaisin. Olimme vanhempieni luona ja piti teeskennellä että kaikki on hyvin

roinajonna kirjoitti:

Mies oli jäänyt kiinni sivusuhteesta ja oli halunnut jo pidempään ilmiselvästi erota. Sääli kai kuitenkin jotenkin kun ehdotti, että vietetään joulu yhdessä, jottei kummankaan tarvitse olla yksin. Yritin kaikin tavoin olla mieliksi, vietellä hänet ja herättää syyllisyyttä ja sääliäkin. Hän käytti harvoin alkoholia, mutta oli kai jotenkin hermostunut ja joi silloin itsensä aika kovaan humalaan ja sammui jo aikaisin sänkyynsä. Menin viereen ja sain hänet suostuteltua seksiin. Hän vain makasi velttona ja odotti, että minä hoidan koko homman. Aamulla hän oli jotenkin suuttuneen oloinen ja lähti pois mutisten, että edellinen yö oli virhe. Kilahdin ihan totaalisesti. Särjin tavaroita ja myöhemmin kävin hänen päälleen. Poliisitkin kävi. Laitoin hänen uudelle hoidolleen viestiä, että meillä oli ihana joulu, rakasteltiin ja kaikkea. 

Joulun jälkeen ei mahtanut enää mitään, ero oli väistämätön. Seuraavan joulun alla riitannuin erään ystävän kanssa ja sitä seuraavana menetin pitkäaikaisimman ystäväni. 

öhh..ja itsessä ei tietenkään ole mitään vikaa.?