Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Vela N38 kirjoitti:

Huomasin olevani raskaana oikein käytetystä ehkäisystä huolimatta. Masensi niin paljon etten jaksanut tehdä mitään. Mies lähti sukulaisiaan katsomaan. Olin yksin koko päivän, en syönyt mitään, join pelkkää vettä ja katsoin tv:stä muumeja. Koko päivän.

Eli vietät elämääsi kuin pikkulapsen vanhempi vaikka sulla ei ole lapsiakaan? Eikö siinä kun katsoo muumeja koko päivän olisi ihan sama vaikka se kersakin siinä sitä vahtaisi? Mun äitiydessä on ollut tympeimpiä juttuja juuri se että koko päivän pyörii muumit tai joku vastaava telkkarissa.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva ja pahentuva köyhyys Suomessa  Jouluaatto 2021. On ylipäänsä hulluutta että on eliittikerho joka tienaa enemmän kuin muut ja että tämä on yleinen hyvä hyväksytty käytäntö...  millään perustelulla ei voi voida perustella sitä että on niitä jotka tienaavat moninkertaisesti muuten kuin tavalliset ihmiset... tätä koitetaan tietenkin peitellä sillä valheella että on yhdessä sovittu eduskunta ja hallitus ja että kaikki ovat tyytyväisiä ja että Suomi on onnellisin maa... mutta jos kysytään todellisuudessa nyt mielipidettä niin yli 50 % ei ole tyytyväinen tulotasoonsa eikä siis nykyiseen järjestelmään... tehdäänpä äänestys -  tälle muutoin kuin järjestetetysti - niin saadaan todellinen  tilanne esiin,, on helppa median avulla keroa että kaikki ovat tyytyväisiä vaikka päinvastoin  80 % ei ole tyytyväisiä nykyiseen ja kasvavaan köyhyyteen Suomessa... ajetaan eliitti siis alas...

Mitenkähän se köyhää auttaisi, jos naapuri ei saisi rikastua? Kateus vie taas kerran kalatkin vedestä.

Vierailija kirjoitti:

Miten näitäpitäis peukuttaa? Yläpeukku, kun on mahdollisimman kamala tarina, ja  alapeukku, kun ei niin kamala? Vai alapeukulla aivan kamala, yläpeukulla ei niin kamala...

Emmääkään tajua. Älä välitä. Ihan seko juttuja monet.

En siis peukuta😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla joulut ovat olleet hyvää aikaa eikä joulusiivoamisesta stressaamisen lisäksi ole ollut mitään sen pahempaa. Kuitenkin muistan sen joulun noin 14-vuotiaana kun olin vaikeasti syömishäiriöinen ja yhdessä perheeni kanssa olimme juuri alkamassa jouluruokia syömään kun osittain tahallani sain aikaan jonkin mitättömän riidan veljeni kanssa ja painuin huoneeseeni ettei niitä ruokia tarvitsisi syödä. Luulisin ettei kukaan muu sitä enää muista, mutta itselle jäänyt mieleen tuo :(

Joulut olivat kyllä vaikeita itsellekin aikoinaan… Kyllä söin jouluruokia mutta pikkuruisia annoksia ja laskin hysteerisesti ainakin kuinka monta konvehtia olin syönyt.

T: ex syömishäiriöinen

Minä olin näkymätön lapsi perheessämme eli kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen kuinka vähän siis en yhtään mitään syönyt jouluna. Olin lukiossa. Kuukautiset loppuivat pariksi vuodeksi. Sain tuolloin valtavasti huomiota miehiltä. Aivan sairasta kun olin kuitenkin tosi tosi laiha ja ei edes niitä kuukautisia. Silloin tajusin että miehet eivät todellakaan himoitse hedelmällisiä naisia.

Toinen sairas asia on se että vanhempani eivät tänä päivänäkään 'tiedä" että sairastin pahaa syömishäiriötä siinä heidän silmiensä alla. Kuinka sokeita ja lapsestaan välittämättömiä.

Ei miehilläkään kristallipalloa ole, he näkivät vain nuoren ja kauniin kroppasi joka lupaa hedelmällisyyttä normaalitilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä joi lapsuudessani monena jouluna itsensä humalaan vaikka äiti jankutti hänelle, että jouluna isän pitää olla selvänä ja äiti yritti etsiä kaikkia mahdollisia piilopaikkoja läpi mihin isä saattaisi viinaa piilottaa. Äiti aina hävitti löytämänsä pullot mutta aina isä onnistui jotenkin jouluksi viinaa hankkimaan. Äiti teki kovasti töitä monta viikkoa ennen joulua luodakseen meille hyvän joulun. Hän siivosi koko talon huolellisesti lattiasta kattoon asti, teki itse alusta asti kaikki ruoat sekä leipomukset, koristeli kotia, hankki lahjoja ja paketoi niitä usein myöhään yöhön asti kun me lapset olimme jo nukkumassa että me emme näkisi niitä. Jouluaattona aamusta asti äiti teki kovasti töitä kun hän esim. kattoi pöydän kauniiksi, laittoi ruoat hienosti valmiiksi ja valmisti muutenkin mahdollisimman hienon jouluaterian. Sitten kun jotkut ruoat eivät varsinkaan pienimmille lapsille maistuneet niin äiti hermostui, suuttui ja komensi vihaisena syömään kaikkea mitä oli tarjolla mikä saattoi aiheuttaa sen, että joku nuoremmista lapsista alkoi itkemään mikä sai äidin suuttumaan vielä enemmän. Kaikkia ruokia kun oli pakko syödä mitä oli tarjolla kun oli joulu. Viimeistään siinä jouluateriallakin isä alkoi olla jo humalassa mitä hän varmasti jo oli kun vanhin veli esiintyi Joulupukkina sekä jakoi joululahjoja. Äitiä ja meitä vanhempia jännitti joka joulu, että paljastaako humassa oleva isä humalapäissään pienempien lasten kuullen, että Joulupukki oli oikeasti isoveli mikä olisi pilannut pukkiin uskovien sisarusten joulun. Jossain vaiheessa isä melkein aina sammui jonnekin muualle kuin omaan sänkyyn jolloin äiti itkien esimerkiksi tiskasi jouluaterialta tulleita tiskejä valittaen kuinka isä aina pilaa joulun eikä äiti huolinut edes apua jouluvalmisteluihin meiltä vanhemmilta lapsilta ennen joulua tai jouluaattona vaan teki kaikki yksin. Sitten joulupäivänä kun isä heräsi krapulaisena niin vanhempien välillä oli hirveä riita kun äiti oli yksin ilman apua (mitä kyllä tarjottiin mutta hän ei sitä huolinut) valmisti viikkotolkulla joulua ja isä pilasi sen olemalla humalassa. Isän mielestä taas me lapset emme huomanneet muka mitään, että isä oli humalassa vaikka me pienestä pitäen huomasimme sen. Sitä vanhempien välistä huutoa ja riitelyä jatkui vaikka kuinka pitkään, äiti itki ja isä huusi että äidin täytyy pitää turpansa kiinni ja lopettaa itku. Me lapset jännitimme pienestä pitäen jouluja pitkään etukäteen tietäen että mitä taas on tulossa. Ei siinä auttaneet joulukuuset, koristeet, herkut joita sai syödä melko paljon tai mitkään joululahjat kun tiesi kuinka isä taas humalassa sammuu, äiti uhriutuu tekemällä kaiken itse nauttien oikein siitä kuinka hän tekee kaiken yksin eikä kukaan auta ja sitten seuraa monta vanhempien välistä riitaa joulun jälkeen siitä kun kun se oli taas mennyt pilalle.

Miten te jaksatte miettiä noita vanhoja? Olkaa itse sitten täydellisiä.

Tuliko osumaa omatuntoon?

Vierailija kirjoitti:

Me haimme joulukuusen vuoristoseudulta omalla farmarillamme, ja perille päästyämme huomasin että saha on jäänyt kotiin... no ei muuta kuin kuusi juurineen isti maasta ja takaisin kotiin.

SItten muu suku päätti tulla jouluksi meille. Ajattelin laittaa kunnon jouluvalot koko talon ympärille ja nikkaroin niitä yötä myöten. Sitten kun sukulaiset tulivat niin pyysin heidät ulos katsomaan kun laitan valot päälle. No yllättäen, ei tullut valoja. Ehdin jo hermostua mutta poikani hoksasi kääntää pääkytkimestä ja talo kylpi valossa sen jälkeen. Tämän seurauksena naapurimme sokaistuivat ja kaatoivat viinit hienolle matolleen, niitä sitten naapurin emäntä kuurasi itkien ja koitti pestä mattoa.

Lahjaksi vanha mummoni oli paketoinut kissansa pakettiin!

Kaiken kukkuraksi junttiserkkuni Erkki päätti omalla matkailuautollaan tulla morjestamaan. Lopuksi pomon lupailema joulubonus olikin vain vuoden jäsenyys hyytelökerhoon...

Unohdit sen kuusessa majailleen oravan ja poliisit, jotka hakivat kidnapatun pomon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla joulut ovat olleet hyvää aikaa eikä joulusiivoamisesta stressaamisen lisäksi ole ollut mitään sen pahempaa. Kuitenkin muistan sen joulun noin 14-vuotiaana kun olin vaikeasti syömishäiriöinen ja yhdessä perheeni kanssa olimme juuri alkamassa jouluruokia syömään kun osittain tahallani sain aikaan jonkin mitättömän riidan veljeni kanssa ja painuin huoneeseeni ettei niitä ruokia tarvitsisi syödä. Luulisin ettei kukaan muu sitä enää muista, mutta itselle jäänyt mieleen tuo :(

Joulut olivat kyllä vaikeita itsellekin aikoinaan… Kyllä söin jouluruokia mutta pikkuruisia annoksia ja laskin hysteerisesti ainakin kuinka monta konvehtia olin syönyt.

T: ex syömishäiriöinen

Minä olin näkymätön lapsi perheessämme eli kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen kuinka vähän siis en yhtään mitään syönyt jouluna. Olin lukiossa. Kuukautiset loppuivat pariksi vuodeksi. Sain tuolloin valtavasti huomiota miehiltä. Aivan sairasta kun olin kuitenkin tosi tosi laiha ja ei edes niitä kuukautisia. Silloin tajusin että miehet eivät todellakaan himoitse hedelmällisiä naisia.

Toinen sairas asia on se että vanhempani eivät tänä päivänäkään 'tiedä" että sairastin pahaa syömishäiriötä siinä heidän silmiensä alla. Kuinka sokeita ja lapsestaan välittämättömiä.

Ei miehilläkään kristallipalloa ole, he näkivät vain nuoren ja kauniin kroppasi joka lupaa hedelmällisyyttä normaalitilanteessa. 

Anorektisen laihan ei pitäisi kylläkään olla kaunis terveen ihmisen silmään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla joulut ovat olleet hyvää aikaa eikä joulusiivoamisesta stressaamisen lisäksi ole ollut mitään sen pahempaa. Kuitenkin muistan sen joulun noin 14-vuotiaana kun olin vaikeasti syömishäiriöinen ja yhdessä perheeni kanssa olimme juuri alkamassa jouluruokia syömään kun osittain tahallani sain aikaan jonkin mitättömän riidan veljeni kanssa ja painuin huoneeseeni ettei niitä ruokia tarvitsisi syödä. Luulisin ettei kukaan muu sitä enää muista, mutta itselle jäänyt mieleen tuo :(

Joulut olivat kyllä vaikeita itsellekin aikoinaan… Kyllä söin jouluruokia mutta pikkuruisia annoksia ja laskin hysteerisesti ainakin kuinka monta konvehtia olin syönyt.

T: ex syömishäiriöinen

Minä olin näkymätön lapsi perheessämme eli kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen kuinka vähän siis en yhtään mitään syönyt jouluna. Olin lukiossa. Kuukautiset loppuivat pariksi vuodeksi. Sain tuolloin valtavasti huomiota miehiltä. Aivan sairasta kun olin kuitenkin tosi tosi laiha ja ei edes niitä kuukautisia. Silloin tajusin että miehet eivät todellakaan himoitse hedelmällisiä naisia.

Toinen sairas asia on se että vanhempani eivät tänä päivänäkään 'tiedä" että sairastin pahaa syömishäiriötä siinä heidän silmiensä alla. Kuinka sokeita ja lapsestaan välittämättömiä.

Ei miehilläkään kristallipalloa ole, he näkivät vain nuoren ja kauniin kroppasi joka lupaa hedelmällisyyttä normaalitilanteessa. 

Anorektisen laihan ei pitäisi kylläkään olla kaunis terveen ihmisen silmään.

Miesten kriteerit on ainoastaan se että nainen on laiha,hoikka, mielummin sellainen just joka ei syö mitään,eli muotoja ei saa olla ,nää miehet vois seurustella vaikka luurangon kanssa,koska ah,ihanan "hedelmällinen ja kaunis kroppa"🤢😱

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla joulut ovat olleet hyvää aikaa eikä joulusiivoamisesta stressaamisen lisäksi ole ollut mitään sen pahempaa. Kuitenkin muistan sen joulun noin 14-vuotiaana kun olin vaikeasti syömishäiriöinen ja yhdessä perheeni kanssa olimme juuri alkamassa jouluruokia syömään kun osittain tahallani sain aikaan jonkin mitättömän riidan veljeni kanssa ja painuin huoneeseeni ettei niitä ruokia tarvitsisi syödä. Luulisin ettei kukaan muu sitä enää muista, mutta itselle jäänyt mieleen tuo :(

Joulut olivat kyllä vaikeita itsellekin aikoinaan… Kyllä söin jouluruokia mutta pikkuruisia annoksia ja laskin hysteerisesti ainakin kuinka monta konvehtia olin syönyt.

T: ex syömishäiriöinen

Minä olin näkymätön lapsi perheessämme eli kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen kuinka vähän siis en yhtään mitään syönyt jouluna. Olin lukiossa. Kuukautiset loppuivat pariksi vuodeksi. Sain tuolloin valtavasti huomiota miehiltä. Aivan sairasta kun olin kuitenkin tosi tosi laiha ja ei edes niitä kuukautisia. Silloin tajusin että miehet eivät todellakaan himoitse hedelmällisiä naisia.

Toinen sairas asia on se että vanhempani eivät tänä päivänäkään 'tiedä" että sairastin pahaa syömishäiriötä siinä heidän silmiensä alla. Kuinka sokeita ja lapsestaan välittämättömiä.

Ei miehilläkään kristallipalloa ole, he näkivät vain nuoren ja kauniin kroppasi joka lupaa hedelmällisyyttä normaalitilanteessa. 

Anorektisen laihan ei pitäisi kylläkään olla kaunis terveen ihmisen silmään.

No ei, mutta ei tässä taidettu niin pitkällä olla kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin juuri muutettu yhteen. Toin pyörällä kaupasta vähän jouluruokia ja kävin kukkakaupassa ostamassa sekä joulutähden että hyasintin. En tiennyt, kummasta kukasta mies pitää. Hän mustasukkaisuuksissaan luuli ja väitti, että joku mies olisi ostanut kukat. Silloin hän hakkasi mut ekan kerran.

A) ei ostokuittia ollut?

B) jäit suhteeseen? Montako kertaa hakannut tuon EKAN kerran jälkeen?

C) olet uhri - jäämällä väkivaltaiseen suhteeseen edesautat, että olet jatkossakin uhri eli tavallaan olet AVUNANTAJA rikokseen, kun jäät

Joku kuulemma oli hakannut puolisonsa, kun joku mies oli kussut ulos siinä lähistöllä ja väitti, että tämä mies näytti tälle naiselle vehjettään.

Ei menny mun jakeluun mitä tarkoitit🤔

Siis pariskunnan pihalla tuntematon mies oli kusella ja pariskunnan mies oli sitä mieltä, että naisen ja tuntemattoman välillä oli jotain tarkoituksellista vehkeen esittelyä ja katselua. Sai siitä tekosyyn hakata naisen.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla joulut ovat olleet hyvää aikaa eikä joulusiivoamisesta stressaamisen lisäksi ole ollut mitään sen pahempaa. Kuitenkin muistan sen joulun noin 14-vuotiaana kun olin vaikeasti syömishäiriöinen ja yhdessä perheeni kanssa olimme juuri alkamassa jouluruokia syömään kun osittain tahallani sain aikaan jonkin mitättömän riidan veljeni kanssa ja painuin huoneeseeni ettei niitä ruokia tarvitsisi syödä. Luulisin ettei kukaan muu sitä enää muista, mutta itselle jäänyt mieleen tuo :(

Joulut olivat kyllä vaikeita itsellekin aikoinaan… Kyllä söin jouluruokia mutta pikkuruisia annoksia ja laskin hysteerisesti ainakin kuinka monta konvehtia olin syönyt.

T: ex syömishäiriöinen

Minä olin näkymätön lapsi perheessämme eli kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen kuinka vähän siis en yhtään mitään syönyt jouluna. Olin lukiossa. Kuukautiset loppuivat pariksi vuodeksi. Sain tuolloin valtavasti huomiota miehiltä. Aivan sairasta kun olin kuitenkin tosi tosi laiha ja ei edes niitä kuukautisia. Silloin tajusin että miehet eivät todellakaan himoitse hedelmällisiä naisia.

Toinen sairas asia on se että vanhempani eivät tänä päivänäkään 'tiedä" että sairastin pahaa syömishäiriötä siinä heidän silmiensä alla. Kuinka sokeita ja lapsestaan välittämättömiä.

Ei miehilläkään kristallipalloa ole, he näkivät vain nuoren ja kauniin kroppasi joka lupaa hedelmällisyyttä normaalitilanteessa. 

Anorektisen laihan ei pitäisi kylläkään olla kaunis terveen ihmisen silmään.

No ei, mutta ei tässä taidettu niin pitkällä olla kuitenkaan.

Jos on niin riutunut että kuukautiset jää pois ravinnon puutteesta niin tuskin kovin terveeltä näyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla joulut ovat olleet hyvää aikaa eikä joulusiivoamisesta stressaamisen lisäksi ole ollut mitään sen pahempaa. Kuitenkin muistan sen joulun noin 14-vuotiaana kun olin vaikeasti syömishäiriöinen ja yhdessä perheeni kanssa olimme juuri alkamassa jouluruokia syömään kun osittain tahallani sain aikaan jonkin mitättömän riidan veljeni kanssa ja painuin huoneeseeni ettei niitä ruokia tarvitsisi syödä. Luulisin ettei kukaan muu sitä enää muista, mutta itselle jäänyt mieleen tuo :(

Joulut olivat kyllä vaikeita itsellekin aikoinaan… Kyllä söin jouluruokia mutta pikkuruisia annoksia ja laskin hysteerisesti ainakin kuinka monta konvehtia olin syönyt.

T: ex syömishäiriöinen

Minä olin näkymätön lapsi perheessämme eli kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen kuinka vähän siis en yhtään mitään syönyt jouluna. Olin lukiossa. Kuukautiset loppuivat pariksi vuodeksi. Sain tuolloin valtavasti huomiota miehiltä. Aivan sairasta kun olin kuitenkin tosi tosi laiha ja ei edes niitä kuukautisia. Silloin tajusin että miehet eivät todellakaan himoitse hedelmällisiä naisia.

Toinen sairas asia on se että vanhempani eivät tänä päivänäkään 'tiedä" että sairastin pahaa syömishäiriötä siinä heidän silmiensä alla. Kuinka sokeita ja lapsestaan välittämättömiä.

Ei miehilläkään kristallipalloa ole, he näkivät vain nuoren ja kauniin kroppasi joka lupaa hedelmällisyyttä normaalitilanteessa. 

Anorektisen laihan ei pitäisi kylläkään olla kaunis terveen ihmisen silmään.

Miesten kriteerit on ainoastaan se että nainen on laiha,hoikka, mielummin sellainen just joka ei syö mitään,eli muotoja ei saa olla ,nää miehet vois seurustella vaikka luurangon kanssa,koska ah,ihanan "hedelmällinen ja kaunis kroppa"🤢😱

Miksi sinä käyttäydyt noin jos olet fiksu?

Vierailija kirjoitti:

Entinen narsistimies tuli sen verran taloon sisälle käymässä autotallista kaljojen parista että nakkasi jouluruuat hankeen. Nakkasin perään sen arvokkaimmat kristallimaljakot ja muut mitä löysin ja siellä sai kaikki viettää hangessa joulunpyhät. Totuus on kyllä aina taruakin ihmeellisempää, en olisi koskaan kuvitellut aikuisuutta sellaiseksi mitä narsistin kanssa sai elää. Onneksi nyt kuudes joulu yksin eläinten kanssa. Rauha on maassa ja meillä hyvä tahto.

Tämä on muuten totta. Nain mielestäni muka fiksun ja maailmaa nähneen miehen. Avioliitossa olin kuitenkin kiukuttelevan kakaran kanssa, joka hyvä ettei vinkunut pyllyä pyyhkimään. En koskaan olisi uskonut aikuiselämäni olevan sellaista.

Koko perhe altistui usean tunnin ajan koronapositiivisen seurassa, tieto tuli päivän viiveellä. Odotellaan jäljityksen soittoa yhä ja testeihin menoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla joulut ovat olleet hyvää aikaa eikä joulusiivoamisesta stressaamisen lisäksi ole ollut mitään sen pahempaa. Kuitenkin muistan sen joulun noin 14-vuotiaana kun olin vaikeasti syömishäiriöinen ja yhdessä perheeni kanssa olimme juuri alkamassa jouluruokia syömään kun osittain tahallani sain aikaan jonkin mitättömän riidan veljeni kanssa ja painuin huoneeseeni ettei niitä ruokia tarvitsisi syödä. Luulisin ettei kukaan muu sitä enää muista, mutta itselle jäänyt mieleen tuo :(

Joulut olivat kyllä vaikeita itsellekin aikoinaan… Kyllä söin jouluruokia mutta pikkuruisia annoksia ja laskin hysteerisesti ainakin kuinka monta konvehtia olin syönyt.

T: ex syömishäiriöinen

Minä olin näkymätön lapsi perheessämme eli kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen kuinka vähän siis en yhtään mitään syönyt jouluna. Olin lukiossa. Kuukautiset loppuivat pariksi vuodeksi. Sain tuolloin valtavasti huomiota miehiltä. Aivan sairasta kun olin kuitenkin tosi tosi laiha ja ei edes niitä kuukautisia. Silloin tajusin että miehet eivät todellakaan himoitse hedelmällisiä naisia.

Toinen sairas asia on se että vanhempani eivät tänä päivänäkään 'tiedä" että sairastin pahaa syömishäiriötä siinä heidän silmiensä alla. Kuinka sokeita ja lapsestaan välittämättömiä.

Ei miehilläkään kristallipalloa ole, he näkivät vain nuoren ja kauniin kroppasi joka lupaa hedelmällisyyttä normaalitilanteessa. 

Anorektisen laihan ei pitäisi kylläkään olla kaunis terveen ihmisen silmään.

No ei, mutta ei tässä taidettu niin pitkällä olla kuitenkaan.

Jos on niin riutunut että kuukautiset jää pois ravinnon puutteesta niin tuskin kovin terveeltä näyttää

Käsittääkseni se ei vaadi kovinkaan äärimmäistä tilannetta, että voi tulla kuukautishäiriöitä. Mutta voin olla väärässä. Toinen asia on sitten se, että vaatteet päällä ei anoreksistakaan laihuutta näe välttämättä.

Esikoinen oli 5kk,kun mies vaati että jouluksi kolmeksi yöksi anoppilaan. Mies tietenkin oli sopinut vaikka mitä kavereidensa kanssa, oli hiihtoretkeä ja illanistujaisia. Minä istun huutavan vauvan kanssa anopin ja appiukon ihmeteltävänä. "Kylläpä se huutaa", "Kyllä on erikoinen". Myös iso syntymämerkki puhuttiin. "Kyllä sitä tullaan koulussa kiusaamaan. Ei sais sanoa,mutta kyllä vauvatkin voi olla rumia". Mies oli paikalla suunnilleen jouluruuan ja lahjojen jaon. Faceen hän päivitti "perhejoulu on jouluista paras". Kotimatkalla autossa avauduin hälle tästä. Mies sitten syyttää mua negatiiviseksi. Uskoi myös että vauvalle jää ihana muisto ekasta joulusta. Mä taas toivoin ettei jää mitään muistoa -isovanhemmat haukkuu ja isä on suurimman osan ajasta pois . Nyt mies jo Onneksi ex. Tästä aikaa 14v

Tämä tuleva aatto.

Joulu on aina ennen ollut kaivattu ja odotettu vapaahetki keskitalven työkiireiden keskellä, jonka valmisteluihin (lähinnä ruoka) olen osallistunut minkä olen töiltä ehtinyt.

Nyt ei oikein tiedä mitä tekisi ja miten olisi, eikä oikein saa itsestään mitään irti töissäkään. 

Vaimo painaa pitkin kyliä uuden ihastuksensa perässä. Joulun ajan on ehken kotona, kun lapset tulevat käymään.  En kyllä tiedä onko sen kotona olokaan mitenkään mieltä ilahduttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Koko jouluaatto synnytyslaitoksella. Mummo ja ukki menivät pelastamaan lasten joulun, ja minä makasin sairaalassa tuskissani. 

No, sieltä se iltatähti tuli joulupäivänä, mutta ei päästy ennen tapaninpäivää kotiin. Jäi vähän juhlimiset välistä. Onneksi lapset oli jo sen ikäisiä, ettei niiden joulu mennyt ihan pilalle kun äiti ei ollut paikalla. 

Tämä kertoo eniten kirjoittajan negatiivisesta asenteesta kuin kamalasta joulusta. Aika moni muu muistelisi tuota joulua parhaana, kun sai noin ihanan "joululahjan". Ainakin siskon perheessä lapset muistelevat mielellään erilaista joulua, jolloin pikkusisko syntyi. Ei kenellekään siinä perheessä ole tullut mieleenkään pitää sitä joulua pilalle menneenä!

Vierailija kirjoitti:

Isä ja äiti kännissä kun käki. Hirveä riita ja tappelu joka johti siihen että äiti löi isää tyhjällä Sorbus pullolla päähän. Kauhea määrä verta joka paikassa. Ambulanssi ja poliisi joka vei isän putkaan paikkaamisen jälkeen. Lattiat täynnä kuivunutta viiniä, verta ja jouluruoka jäi tekemättä. Oli nälkä ja ei mitään turvaa missään kun äitikin sammui lattialle josta oksentamisen jälkeen siirtyi sohvalle.

                        Äiti löi ja isä putkaan?

Tämä. Ero tuli äsken, mutta vielä saman katon alla ollaan.