Te, jotka olette muuttaneet pois Helsingistä, oletteko olleet tyytyväisiä ratkaisuun?
Mulla on sellainen tilanne, että täällä vaan asustelen yksin sinkkuna, kalliissa yksiössä aivan turhaan. Työt on 100 % etänä, joten poistun kotoa vain lenkille ja kauppaan. Koronan vuoksi viimeisetkin sosiaaliset kontaktit on hävinneet.
Olen asunut Helsingissä nyt 10 vuotta. Ajattelin, että muuttaisin takaisin kotikaupunkiini 100km päähän Helsingistä. En omista ajokorttia, enkä autoa, eli kulkisin bussilla jos ja kun tarvitsisi Helsingissä käydä toimistolla.
Kotikaupungissa ainakin olisi perhe lähellä, nyt olen ihan yksin. Ensin mietin pitäisikö Helsinkiin jäädä, jos vaikka löydän kumppanin jotakin kautta, kun pikkukaupungissa sen löytäminen on vielä epätodennäköisempää. Eikai tuon pitäisi olla ainut syy jäädä? Sitäpaitsi ehkä jään ikisinkuksi joka tapauksessa.
Kavereitakaan mulla ei ole, ei oikeastaan mitään siteitä Helsinkiin. ”Suurkaupungin” viehätys on kulunut kymmenessä vuodessa aika hyvin.
T. N27 joka täyttää parin viikon päästä 28 vuotta ja panikoi elämäänsä
Kommentit (92)
Muutin, kun pienestä kaupungista tarjottiin töitä ja palkka nousi lähes 2000 e kuukaudessa. Parin vuoden sisällä muutan joko Turkuun tai takaisin Helsinkiin.
Asuin 15v Helsingin kantakaupungissa ja muutin Keravalla missä vanhempani asuvat. Hinta-taso ei todellakaan asumisessa ole sama kuin Stadissa: ostin perussiistin kaksion Keravan keskustasta velaton hinta 123K€. Ovelta ovelle Helsingin keskustan toimistolle n. 40min (juna 22min) :) Ja näillä asumishinnoilla on varaa pitää autoa ja nähdä kavereita Stadissa helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te kaipaa merta?
Emme. Järvissä voi uida käymättä suihkussa uimisen jälkeen.
Ei tosiaankaan voi. Olen siis wild swimmer ja lähes 76 prosentista Suomen järvistä saa järvisyyhyn. Ja olen siis todella uinut lähes jokaisessa Suomen järvessä.
Muutimme muutama vuosi sitten Itä-Helsingistä rintamamiestaloalueelta Espooseen, uudehkolle pari/omakotitaloalueelle.
Huonoa:
-elämä on tosi erilaista. Kaikki jauhavat autoista ja autoilusta, joukkoliikenneyhteydet on onnettomat kun yrittää hakea lapsia kaverilta jostain paritaloalueen perukoilta.
-asumiskustannukset eivät laskeneet
-katukuva on tylsä ja väritön mutta toki rauhallinen ja turvallinen
-lapset eivät saa kokemusta erilaisista taustoista tulevista ihmisistä kun kaikki ovat samaa suomalaista ylempää keskiluokkaa
-paikalliset äänestävät konservatiivisesti
Hyvää
-metsä ja luonto, tämä on ehdottomasti parasta
-turvallisuus lapsille
-ihan viihtyisä alue ja arkkitehtuuri
Silti sydän jäi itään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytyväinen. Olen alun perin helsinkiläinen, en siis koskaan mikään junan tuoma. En minä mihinkään kauas ole todellakaan koskaan muuttanut, mutta pois Helsingistä joka tapauksessa. Minua lähinnä myötähävettää se junan tuomien Helsinki-hypetys. Kun muualta muutetaan johonkin, muutetaan AINA Helsinkiin tai ainakin se on hartain haave😂😂 Kun taas aidot stadilaiset harvemmin ajattelevat Helsingistä mitään ihmeellistä ja lähinnä haluavat muualle sieltä. Eihän siinä mitään ihmeellistä oikeasti edes ole. Palvelut ovat Suomen parhaat tietysti, siinä se. Eipä se 24 hoo-kauppakaan ole kuitenkaan enää nykyään mikään harvinaisuus tai joku ruuan kotiinkuljetus.
Olen mietiskellyt, että muuttaisinko enää takaisin. En osaa sanoa. No keskustaan satavarmasti en ikinä, olen aina ollut sitä mieltä. Ei minulle tule stadista mieleen mitään erityisen viihtyisää aluetta, paitsi ylikallis Kulosaari, jossa jäätyy kuoliaaksi talvisin merituulen ansiosta. Kuliksessa viihtyisin kyllä, en tosin kerrostalossa edes siellä. Toinen vanhemmistani on sieltä alun perin.
On myös laaja valikoima erikoislääkäreitä ja asiantuntijoita, kauneushoitoloita, puhelimen korjausliikkeitä... Pienilläkin paikkakunnilla löytyy useimmat palvelut, mutta siellä pitää ottaa mikä on tarjolla tai olla ilman. Ja usein huonostakin palvelusta voidaan veloittaa ylihintaa, koska mihin muualle ne asiakkaat menisi. Mieti jos tulee joskus vaikka tilanne, että tarvitsee asianajajaa, siinähän valkkaat kun kaupungissa on kaksi niitä ja kumpikin erikoistuu johonkin mikä ei kosketa sinun asiaasi.
No, mun kokemuksella Helsingissä pääsee aina käymään erikoislääkärillä jos niikseen tulee. Vakuutusehdoissakin sanotaan että saa valita oman lääkärinsä. Parhaat lääkärit puolestaan (kuten raudanpuutespesialisti I. Ritola) pitävät pelkkiä etävastaanottoja.
Ja kyllä mun firman pystyynpykäämisessä auttanut lakimies osasi kaiken jo hoitaa sähköisesti.
Vai kuinka monta lääkäri-/juristireissua Helsingissä asuvilla tulee per vuosi?
Eastbug kirjoitti:
Muutimme muutama vuosi sitten Itä-Helsingistä rintamamiestaloalueelta Espooseen, uudehkolle pari/omakotitaloalueelle.
Huonoa:
-elämä on tosi erilaista. Kaikki jauhavat autoista ja autoilusta, joukkoliikenneyhteydet on onnettomat kun yrittää hakea lapsia kaverilta jostain paritaloalueen perukoilta.
-asumiskustannukset eivät laskeneet
-katukuva on tylsä ja väritön mutta toki rauhallinen ja turvallinen
-lapset eivät saa kokemusta erilaisista taustoista tulevista ihmisistä kun kaikki ovat samaa suomalaista ylempää keskiluokkaa
-paikalliset äänestävät konservatiivisestiHyvää
-metsä ja luonto, tämä on ehdottomasti parasta
-turvallisuus lapsille
-ihan viihtyisä alue ja arkkitehtuuriSilti sydän jäi itään.
Etkö tosiaan nää yhteyttä tylsyyden/värittömyyden ja turvallisuuden välillä?
Entä eivätkö lapsesi opi esim. kirjoista, telkkarista tai netistä siitä, kuinka maailmassa on erilaisia ihmisiä?
Jos kerran edes asumiskustannuksenne eivät laskeneet ja sydänkin jäi itään, niin - minkä _ihmeen_ takia te sitten muutitte?
Työttömyys pakoitti myymään asunnon ja piti siirtyä Chikakoon. Tunnelma on kuin aavekkaupungissa, mutta eipä ole toisaalta mökääkään. Ja rannalle lisäksi.
Eastbug kirjoitti:
Huonoa:
-lapset eivät saa kokemusta erilaisista taustoista tulevista ihmisistä kun kaikki ovat samaa suomalaista ylempää keskiluokkaaNoniin joo. Arvaapa mikä oli ylivoimaisena ykkössyynä muuttoon joka ikisellä Helsingistä espoolaiseen pientaloidylliin muuttaneella lapsiperheellä sinua lukuunottamatta?
Tämän ketjun aiheeseen liittyen Espoo on muuten ihan sama asia kuin Helsinki. Nykyään monin paikoin jo enemmän Helsinki kuin Helsinki itse.
Espoo on kyllä ihan täysin eri asia kuin Helsinki.
Aiemmalle kyselijälle, muuton syyt oli käytännölliset. Uusperheen lasten koulu lähellä jne.
Ja asuinyhteisö voi olla värikäs ja eloisa olematta turvaton. Kuten juuri idässä.
Eastbug kirjoitti:
Muutimme muutama vuosi sitten Itä-Helsingistä rintamamiestaloalueelta Espooseen, uudehkolle pari/omakotitaloalueelle.
Huonoa:
-elämä on tosi erilaista. Kaikki jauhavat autoista ja autoilusta, joukkoliikenneyhteydet on onnettomat kun yrittää hakea lapsia kaverilta jostain paritaloalueen perukoilta.
-asumiskustannukset eivät laskeneet
-katukuva on tylsä ja väritön mutta toki rauhallinen ja turvallinen
-lapset eivät saa kokemusta erilaisista taustoista tulevista ihmisistä kun kaikki ovat samaa suomalaista ylempää keskiluokkaa
-paikalliset äänestävät konservatiivisestiHyvää
-metsä ja luonto, tämä on ehdottomasti parasta
-turvallisuus lapsille
-ihan viihtyisä alue ja arkkitehtuuriSilti sydän jäi itään.
Vihervassi trollol vauhdissa, ettekö muka tajua sitä?? Kyllä kaikille on varmaan tosi kova isku kun muuttaa itiksen muumaa lähiöistä pois paikkaan jossa on pelkkiä paremman luokan suomalaisia ja turvallinen ympäristö. haloo ;)
Eastbug kirjoitti:
Muutimme muutama vuosi sitten Itä-Helsingistä rintamamiestaloalueelta Espooseen, uudehkolle pari/omakotitaloalueelle.
Huonoa:
-paikalliset äänestävät konservatiivisestiHyvää
-turvallisuus lapsilleSilti sydän jäi itään.
Äänestä sinäkin konservatiivisesti niin myös lastesi lapsilla on turvallista asua Suomessa. Kaikki monikulttuuriusus ei ole hyvästä.
Oli helpotus kun pääsin eroon hesan junteista palattuani kotiseudulle.
Vierailija kirjoitti:
Oli helpotus kun pääsin eroon hesan junteista palattuani kotiseudulle.
Nykyään pienemmällekin paikkakunnalle on raikasta muuttaa kun ne paikkakunnan pahimmat juntit ovat valuneet kaikki Helsinkiin tulonsiirroilla maksetusta oleskelusta nauttimaan.
Niihin törmää lähinnä enää näillä foorumeilla joissa ne yrittävät esiintyä "suurkaupunkilaisina" ja uskotella lähinnä itselleen että kaikki ne myyttiset palvelut nostavat heidän elämänlaatuaan vaikka mihinkään niistä ei ole oikeasti varaa tai aikaa kun kaikki varat menevät syrjäisen elementtislummin pikku kopissa kyhjöttelyyn ja tunnin matkaan julkisilla saman kaupungin laidalta toiselle kulkiessa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko noin avuton?
Veikkaisin, että Järvenpäästä ja ja Kirkkonummelta esimerkiksi noin 25 min matka. Kai osaat gmapsia käyttää, se näyttää alueita laajemmalti kuin hsl:n sovellus.Jos tuo "25 minuuttia Helsinkiin" otetaan kirjaimellisesti eli esim. lännestä tullessa suunnilleen kehä ykkösen tienoille jossa Helsingin raja menee niin autolla selviää Nummelasta tai Inkoosta saakka mikäli voi lähteä edes puoli tuntia pahimman ruuhkan jälkeen.
Kotipihalta Kirkkonummelta Kampin parkkiin. Voi toki mennä jopa 35 min jos on ruuhkaa. Junalla sama
Muinoin kun asuin hetken Vuosaaressa (Helsingin sisällä) aikaa meni 40-55 min!
Kyllä siihen matkaan meni aina 30 e/kerta ja yli 2h, jos tuollaista alkaa olla joka toinen viikko tai useammin niin kyllä se alkaa vaikuttaa.
Hienosti on matikkapää kunnossa.
Kannattaa toki maksaa puoli miljoonaa helsinkiläisestä homeparakista postimerkin kokoisella vuokratontilla että pääsee nauttimaan näistä suunnattomista 30€ säästöistä joka toinen viikko.
Helsingin sisälläkin poikittain liikuttaessa et käytännössä selviä alle tunnissa ovelta ovelle kun kaikki julkinen liikenne on pakotettu syöttämään ihmisiä keskustaan jossa käydään vain dokaamassa.
Työpaikat ovat ajat sitten siirtyneet edullisempiin ja paremmin saavutettavissa oleville alueille.
En tarkoittanut niinkään/pelkästään monikulttuurisuutta vaan myös suomalaisia naapureita ja tuttuja alueella. Espoossa on jotenkin niin pikkusievää, lapsilla synttäreillä lahjapussukat ja tavoitellaan instagram-idylliä. Idässä oli rennompaa ja rouheampaa eikä ole niin justiinsa jos joku sylkäisee purkan jalkakäytävälle. Tunnistaako kukaan mitä ajan takaa?
Synnyin, kasvoin, opiskelin ja pätkätyöskentelin Helsingissä. Vakituisen työn sain ihan muualta pikkupaikkakunnalta, johon minulla ei ollut mitään siteitä ennestään. Nyt viiden vuoden jälkeen olen kotiutunut hyvin, asun väljästi ja edullisesti, kavereita olen saanut ja uusia harrastuksia löytänyt. Ainoa huono puoli on se, että vanhemmat ja muu lähisuku on niin kaukana, eli siellä Helsingissä. Heitä on kuitenkin "pakko" aina silloin tällöin tavata.
En ymmärrä, miksi ap vielä kärvistelet Stadissa, jos työsikään ei edellytä siellä olemista, ja sinulla on perhettä kotipaikkakunnallasi, mutta ei Helsingissä. Itselläni ei myöskään ole autoa, mutta näin pikkupaikkakunnalla sitä ei tarvitakaan, koska kaikki palvelut ovat kävely- tai potkukelkkamatkan päässä.
Muutin Ouluun 12 vuotta sitten. Asumme 115 neliön paritalossa kivalla alueella, josta maksoimme aikanaan alle 200000 euroa, talo oli silloin 5 vuotta vanha. Hiihtolatu kulkee läheltä. Lasten päiväkodit ja koulut ovat vieressä. Lasten koulussa muut lapset ovat pääasiassa suomalaisia ja luokissa hyvä meininki, ei jengiytymistä. Talvisin on lyhyt matka laskettelemaan ja todelliseen luontoon pääsee helpommin liikkumaan, kuin pääkaupunkiseudulla. Harrastuksia ja kulttuuria on myös tarjolla sopivasti.
Olen vaihtanut tässä 12 vuoden aikana työpaikkaa ja töitä tuntuisi olevan tekniikan alalla hyvin tarjolla. Nykyisen työn piirissä käyn Helsingissä noin kerran-pari kuussa, jollon voi iltaisin käydä shoppailemassa ja nauttimassa Helsingin tarjonnasta. Jos käyn toimistolla, työmatkoihin ei kulu kuin vartti suuntaansa, koska täällä ei ole ruuhkia. Uskoisin, että nyt kun etätyö on todistettu toimivaksi, työmahdollisuudet Helsingin ulkopuolella vain lisääntyvät.
Jos jotain negatiivista haetaan, niin joukkoliikenne ei ole kovin kummoinen. Perheellisellä melkein pakko olla auto.
Summa summarum: Helsingissä on kiva käydä silloin tällöin, mutta asumaan sinne en haikaile enää takaisin. Elämä täällä "pohojosesa" on kaikilla tavoin todella paljon parempaa omasta näkövinkkelistäni. Ymmärrän jos joku on toista mieltä, nää on henkilökohtaisia juttuja.