Te, jotka olette muuttaneet pois Helsingistä, oletteko olleet tyytyväisiä ratkaisuun?

Olen Helsinkiläinen ja muutin ikäisenäsi pois.

Nyt olen parikymmentä vuotta asunut muualla,enkä ole kertaakaan katunut.

Käyn vanhempiani moikkaamassa Hesassa sillointällöin ja joka kerta kun auto kääntyy kotia kohtia olen ikionnellinen.

En ikinä haluaisi muuttaa takaisin!!

Eli muuta!Mutta lähelle perhettäsi,kumppanin tulet varmasti löytämään,olet nuori vielä.

Ps.Minullakaan ei ole ajokorttia ja hyvin olen pyörällä ja bussilla pärjännyt.

Täällä maakunnassa on elelty tyytyväisinä jo muutama vuosi. Paikkakunnalla on yllättävän monia muitakin muualta muuttaneita perheitä. Ja lisää taitaa olla tulossa, sillä viime vuonna luonnonkauniiseen maakuntaan tuli muuttovoittoa, myös omalle paikkakunnalle.

Toki uuteen paikkaan muuttavan kannattaa olla aktiivinen, esittäytyä ja tutustua ihmisiin.

Muutin Helsingistä kehyskuntaan 36 vuotiaana eli olen asunut täällä nyt 26v enkä ikinä ole kaivannut takaisin. Tämä elämisen laatu on jotain aivan uskomatonta ja silti pääsen 25 minuutissa Kamppiin jos haluan. En tosin halua kuin 3-4 x vuodessa ja palaan äkkiä takaisin. 

3. polven ex stadilainen

Kohtahan rajoitukset poistuu ja voit taas olla sosiaalinen Helsingissäkin. Mutta muuta ihmeessä minne haluat. Pääseehän Helsinkiin takaisinkin.

Olen ollut. Tai ehkä oikeammin niin, että en koskaan ollut Helsinkiin muuttoon tyytyväinen, ja sitten kun peruin sen, olen taas ollut. En tosin muuttanut lapsuuteni kotiseudulle vain muualle, omien mielenkiinnon kohteideni perässä.

Puolisoa ei missään nimessä kannata jahdata sellaisesta paikasta, jossa ei oikeasti halua olla. Muuten sitoo itsensä siihen paikkaan eikä pääse enää pois rikkomatta itseään. Kokemusta on. Mieluummin avoimin mielin sinne pikkupaikalle. Ei sitä puolison löytymistä kukaan voi ennustaa, kun siihen tarvitaan vain se yksi oikea ihminen.

Helsingissä on kiva käydä kesällä katselemassa keskustan vanhoja rakennuksia ja puistoja ja erikoisliikkeitä, ja joulun alla joulumarkkinoilla. Joka kerta kun tulen sinne muusta syystä vaikka töiden takia ja katselen sitä haisevilla kaduilla lainehtivaa ruskeaa loskaa, vettä valuvia kirskuvia ratikoita ja liikennevaloissa sutivia busseja, olen onnellinen että pääsen illaksi takaisin kotiin.

Olen tyytyväinen. Olen syntyperäinen helsinkiläinen ja muutin 12 vuotta sitten pois 38-vuotiaana. Asun pienessä n. 3000 ihmisen kunnassa, joka fuusioitiin isompaan. Lähin kivan kokoinen kaupunki on 22km päässä, Tampere 50km päässä.

Sain ihanan, vanhan talon puutarhoineen 90 000€:lla. Talossa on täytynyt uusia vain katto, se maksoi 13 000€.

Olen tyytyväinen. Asumisen laatu on parantunut huomattavasti, kun täällä on tavallisellakin ihmisellä varaa elää kuin "aikuinen", eikä tarvitse työssäkäyvän elää kuin opiskelija. Täältä löytyy kaikkea mitä tarvitsee (oopperaa en itse tarvitse, ja lempibändini eivät ole stadionbändejä), ja muut saa tilattua netistä. Julkinen liikenne on tietysti huonompi.

Ei ruuhkajunia, ei hulluja asemilla, ja erinäiset "mielenilmaukset" eivät liikuta elämääni. Itse koin männävuosien "leirimielenilmaukset" hyvin ahdistavaksi. En kaipaa sellaista teatteria.

Muutin pois viime vuonna.

Olen syntyperäinen helsinkiläinen työtön. Olen asunut Helsingissä koko elämäni vain, koska kaikki sukulaiseni asuvat Helsingissä tai Espoossa, eikä yhteyksiä muualle ole ja koska olen siis sattunut täällä syntymään. Olen kyllä harkinnut muuttamista Espooseen, Vantaalle tai Hyvinkäälle paikallisen kauppakeskuksen lähelle. En olisi koskaan muuttanut muualta Helsinkiin. Oikeasti inhoan Helsinkiä, jossa moni asia on pielessä. En ymmärrä, miksi kaikkien pitää Helsinkiin tunkea. Itse en edes päässyt Helsingissä korkeakouluun, vaan Espoossa AMK:n kävin.

Muutin pikkukylään enkä kadu! Sitäpaitsi täällä on poikamiehiä vaikka kuinka.😀 Itse kyllä olen jo omani löytänyt. Vapaat miehet täällä sitten eivät ole yleensä mitään soijalattea juovia oopperan ystäviä, mutta eivät kaikki mitään rusakkometsällä vaanivia umpimetsäläisiäkään ole.

En kadu. Omat harrastukset löytyy läheltä (hiihto, hevoset, pallopelit) ja urheiluseuroista olen löytänyt uusia ystäviä. Lähin kaupunki on 130 km päässä, siellä voi käydä kaupunkitunnelmoimassa, siis kerran kesässä kahvittelemassa jossain kivalla terassilla, jos siltä tuntuu. Viihdyn kotona ja omassa pihassa älyttömän hyvin. Elixian tunnit ovat vaihtuneet puutarhahommiin ja lumitöihin jne. Ja asuminen on niin väljää, aah!

Olen ollut tyytyväinen. Mulla oli ja on edelleen paljon ystäviä ja sukulaisia Helsingissä, että muutto oli sen puolesta kyllä raskas. Mutta mulle sopii radikaalit elämänmuutokset. Tykkään olla hiljaisuuden keskellä ja omassa rauhassa. Kaipaan kyllä välillä Helsinkiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen tyytyväinen. Asumisen laatu on parantunut huomattavasti, kun täällä on tavallisellakin ihmisellä varaa elää kuin "aikuinen", eikä tarvitse työssäkäyvän elää kuin opiskelija. Täältä löytyy kaikkea mitä tarvitsee (oopperaa en itse tarvitse, ja lempibändini eivät ole stadionbändejä), ja muut saa tilattua netistä. Julkinen liikenne on tietysti huonompi.

Ei ruuhkajunia, ei hulluja asemilla, ja erinäiset "mielenilmaukset" eivät liikuta elämääni. Itse koin männävuosien "leirimielenilmaukset" hyvin ahdistavaksi. En kaipaa sellaista teatteria.

Muutin pois viime vuonna.

Tämä on muuten totta. Kun asuin Helsingissä, en käynyt oopperassa enkä illallisravintoloissa oikeastaan ollenkaan. Eihän minulla ollut varaa, asuminen vei melkein kaiken. Lisäksi jokapäiväinen elämä jotenkin luonnostaan oli tosi kallista. Jos halusi nähdä kaveria ja istua alas jossain, piti ostaa 15 euron kahvi ja sämpylä. Jos halusi kesken kävelyn käydä vessassa, taas piti ostaa kahvi että oli oikeus käyttää kahvilan vessaa. Ylipäänsä melkein aina piti ostaa jotain jos halusi olla hetken paikoillaan kodin ulkopuolella.

En huomannut sitä silloin, mutta myös pukeutuminen oli yksi stressin aihe. Kaupungilla liikkuessa tuntui että piti olla suhteellisen siistin näköiset vaatteet päällä, jotta kehtasi tarvittaessa käydä vaikka siellä kahvilassa vessassa. Pikkupaikkakunnalla selviän paljon vähemmillä muotivaatteilla, pukeudun enemmän säänmukaisesti ja mukavasti, alla sitten salonkikelpoisemmat työvaatteet.

Olen syntyperäinen helsinkiläinen, siellä kasvanut ja opiskellut. Valmistumisen jälkeen olen muuttanut paikkakunnalta toiselle työn perässä. Tämän arvasi jo opiskellessaan harvinaisen ammatin. Kaikille ei töitä Helsingistä löydy.

Asun nyt keskikokoisen kaupungin vieressä isossa omakotitalossa, jota ympäröi yli 100-vuotias puutarha. Talon ikkunoista näkyy kaksi eri järveä. Minulla ei olisi mitään mahdollisuuksia asua Helsingissä näin laadukkaasti. Olen tyytyväinen. Autolla tai junalla pääsee Helsinkiin vajaassa kahdessa tunnissa.

Pidän monesta asiasta helsingissä, mutta mekin muutimme pois pienempään kaupunkiin uudellamaalla. Lapsia on huono kasvattaa helsingissä, paikka on liian levoton. Aiemman asuinalueemme koulun oppilaat tekivät sen kidu tus mur hankin... helsingissä on kiva välillä käydä, mutta en tarvitse tunnelmallista kaupungin sykettä ratikoineen ja merenrantoineen (myrskyineen) joka päivä. Pikkukaupungin keskustassa on mukavampi asua, koirallekin on paremmat ulkoilumahdollisuudet (onhan pks:llakin, mut aika ruuhaista), luontoa ihan vieressä ja paljon telttaillaan yms. Suurin osa suomalaisista ei asu helsingissä kuitenkaan, varmaan on siis muitakin varteenotettavia paikkoja asua. Helsingissäkin sitten taas aikalailla asuinkelvottomia alueita...

Vierailija kirjoitti:

Olen tyytyväinen. Asumisen laatu on parantunut huomattavasti, kun täällä on tavallisellakin ihmisellä varaa elää kuin "aikuinen", eikä tarvitse työssäkäyvän elää kuin opiskelija. Täältä löytyy kaikkea mitä tarvitsee (oopperaa en itse tarvitse, ja lempibändini eivät ole stadionbändejä), ja muut saa tilattua netistä. Julkinen liikenne on tietysti huonompi.

Ei ruuhkajunia, ei hulluja asemilla, ja erinäiset "mielenilmaukset" eivät liikuta elämääni. Itse koin männävuosien "leirimielenilmaukset" hyvin ahdistavaksi. En kaipaa sellaista teatteria.

Muutin pois viime vuonna.

Siinäkin paljon hyviä syitä.

Myös tuo aikuisten ihmisten jämähtäminen johonkin lukioikään tuntuu melko ahdistavalta. Ei ole tilaa siihen, eikä ole rahaa tähän, no kyllä todellakin täysivaltaisella aikuisella on! Jos ei ole Helsingissä, niin 25 minuutin päässä on hyvinkin. Ja samalla välttää ne kaikki lieveilmiöt ja negatiiviset asiat.

Maantieteellinen sijainti on aina vaan enemmän ja enemmän yhdentekevää.

Itse olen syntyjäni helsinkiläinen, ja se tulee aina olemaan minulle kotikaupunki - vaikka tuskin tulen koskaan muuttamaan takaisin. Asuin yli kymmenen vuotta Vantaalla, inhosin sitä aina. Sitten olosuhteet muuttuivat, ajoin kolmikymppisenä ajokortin ja rupesin ihan tosissani katsomaan asuntoa muualta uudeltamaalta. Muutin Vihtiin, ihana pieni kunta jossa ei ole mitään liikaa ja mitään liian vähän. Juuri minun näköiseni paikka, maaseutua ympärillä mutta helppo päästä töihin Helsinkiin. Joku sanoi tosi osuvasti, että täällä on kuin herran kukkarossa. Enkä koskaan muuta täältä pois! 🥰

Syntyperäinen viisikymppinen täällä, asunut Helsingissä niistä 40 vuotta.

Olisi kiva nähdä välillä muitakin kuin korkeakoulutettuja ihmisiä. Täällä keskustassa ei juuri muita ole.

Duunareitakin on, mutta he eivät enää puhu suomea.

Tämä gentrifikaatio tympii. Kyllä täältä joutaisi jo jonnekin.

Sellainen viharakkaus-suhde tähän synnyinkaupunkiin on nykyään.

En huomannut sitä silloin, mutta myös pukeutuminen oli yksi stressin aihe. Kaupungilla liikkuessa tuntui että piti olla suhteellisen siistin näköiset vaatteet päällä, jotta kehtasi tarvittaessa käydä vaikka siellä kahvilassa

Pk-seudun pientalo-alueilla joissa alle puolen miljoonan velalla et saa edes kälyistä 100m2 lautalaatikkoa, on kulisseja pakko pitää yllä hankkimalla vähintään 70 000€ Tesla pihalle ja Audin citymaasturi pikkurouvalle. Kumpikaan ei saa olla yli 3v ikäinen koska "mitä ne naapuritkin ajattelee"

Maaseudulle kun menet niin isäntämies jolla on miljoonien edestä metsää ja rantatontteja, ajelee sujuvasti kylille ruosteisella 1990-luvun Ooppelilla koska sehän käy ja kukkuu sekä hoitaa asiansa. Tarvittaessa hoitaa reissut isompaan kaupunkiin ja lentokentälle.

Vierailija kirjoitti:

En huomannut sitä silloin, mutta myös pukeutuminen oli yksi stressin aihe. Kaupungilla liikkuessa tuntui että piti olla suhteellisen siistin näköiset vaatteet päällä, jotta kehtasi tarvittaessa käydä vaikka siellä kahvilassa

Pk-seudun pientalo-alueilla joissa alle puolen miljoonan velalla et saa edes kälyistä 100m2 lautalaatikkoa, on kulisseja pakko pitää yllä hankkimalla vähintään 70 000€ Tesla pihalle ja Audin citymaasturi pikkurouvalle. Kumpikaan ei saa olla yli 3v ikäinen koska "mitä ne naapuritkin ajattelee"

Maaseudulle kun menet niin isäntämies jolla on miljoonien edestä metsää ja rantatontteja, ajelee sujuvasti kylille ruosteisella 1990-luvun Ooppelilla koska sehän käy ja kukkuu sekä hoitaa asiansa. Tarvittaessa hoitaa reissut isompaan kaupunkiin ja lentokentälle.

Nykyisessä kotikaupungissani Lännessä näkee jopa Teslojakin enemmän kuin Helsingissä... Ihmisillä tuntuu olevan täällä enemmän lelurahaakin, kun kaikki ei mene asumiseen.

En kadu hetkeäkään.

Jo se, että vuokra on puolet pienempi, tekee paljon silppupätkätyötönrumbassa olevalle. Vaikka ei enää ikinä saisi työtä tuilla pärjää paljon paremmin kun asuminen on huomattavasti halvempaa.

Ei kannata jatkaa helsinkiläistä sitkunelämää. Muutin 20 vuoden sitkuttelun jälkeen takaisin kotikonnuille, eikä ole kaduttanut kuin se helsingissä vietetty aika.