Lue keskustelun säännöt.
Olen mies ja vihaan isänä oloa
04.03.2015 |
Olisiko täällä jotain vinkkejä siihen, miten saisin asenteeni muuttumaan. Ei ole onnistunut vaikka yritän. Minusta tuntuu, että lapseni on pilannut elämäni. Haaveilin aina isyydestä enkä mielestäni kuvitellut että se on pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta tämä 3 vuotta on ollut aivan täyttä helvettiä. Olemme kaikki koko ajan pahalla päällä, väsyneitä ja PA. Ja ainakin vielä 15 vuotta samaa tiedossa. Mitä mielikuvaharjoituksia tässä voisi tehdä tilanteen eteen. Tiedän että tämä on itsekästä ajatella näin, mutta tuntuu että koko elämä on nyt ohi. Kummankaan ei tarvitse haaveilla mistään uramahdollisuuksista koska mukula määrää päivän ajankäytön. Yhdynnässä olen ollut joskus raskausaikana viimeksi koska vaimoni sanoo suoraan olevansa haluton eikä näe minua enää seksipartnerina vaan lapsensa isänä. Lisäksi katson tuolla noita muiden kakaroita ja pelkään että omasta tulee samanlaisia huonosti käyttäytyviä käveleviä hankaluuksia kuin suuri osa lapsista tuntuu olevan. Elämäni suurin virhearvio, mutta takaisin ei pääse.
Kommentit (215)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:48"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 15:50"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 14:53"]
"Paras" aikuisikä ajoittuu ehkä välille 25-50. Silloin on jo valmistunut ammattiin ja alkaa olla esim. taloudellisia mahdollisuuksia tehdä asioita, mutta ei ole vielä tullut pahemmin vanhuuden kremppoja. Parasta aikuisikää on siis noin 25 vuotta, enintään 35.
Jos tuosta parhaasta ajasta käyttää 10 vuotta "helvetissä" eläen elämää josta ei nauti yhtään, niin se ei todellakaan ole vähän, se on ihan hemmetin paljon! En siis ymmärrä miten voitte yrittää lohduttaa ap:ta tyyliin "10 vuotta on lyhyt aika" - se on 30-40% ihmisen parhaasta iästä! Se on tosi paljon!
[/quote]
Mistä ihmeen parhaasta ajasta?
[/quote]
Siinähän tuo sanotaan. Useimmiten ennen ammattiin valmistumista ei ihmisellä ole paljoakaan "liikkumavaraa" elämässään, ei taloudellisesti tai ajankäytönkään puolesta (useimpien pitää opiskelun ohella käydä töissä kaikki vapaa-ajat). Sitten taas vanhemmiten alkaa olla useilla terveysongelmia, ja viimeistään eläkkeellä myös taloudelliset mahdollisuudet kapenevat taas.
Tässä mielessä "parasta" aikaa on siis se aikuisuus, kun opiskelut eivät enää rajoita tekemisiä, on töitä ja sitä myöten rahaa, ja kun vielä ei ole alkanut ikä painaa. Eli noin ikävuodet 20/25-50/60. Siitä jos uhraa vähintään 10-15 vuotta eläen elämää josta ei nauti, niin onhan se todella paljon, toisin kuin on väitetty ("ihan pikkuhetki vaan").
[/quote]
Samaa mieltä. Koen aikuisuuden juuri noin: paljon vapautta ja mahdollisuuksia, pätevyyttä ja pystyvyyttä, hyvin vähän pakollisia velvoitteita. Aikuisena voin tehdä, mitä huvittaa, ja siitä pystyy parhaiten nauttimaan lapsettomana.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 21:09"]
Ekana tuli mieleen, että kirjoituksesi voisi olla mieheni tekemä.
En voi sanoa oletko tehnyt jotain väärin, mutta minä näen oman mieheni tekemisissä paljon asioita mitä hän voisi korjata, ja mille hän tuntuu olevan täysin sokea, ei huomaa ollenkaan niitä, ei suostu ymmärtämään tai kieltää kun koitan puhua.
Elikkä älä loukkaannu, mutta lue ajatuksella jos joku näistä huomatuista asioista toimisi teillä...
Halaukset, meillä lapsi tykkää halailla ainakin minua. Mutta isää ei halaa, ja kun isä pyytää halaamista, ei suostu halamaan ja alkaa lapsi kiukutella. Näin mies näkee asian. Minä taas näen asian näin, Mies haluaa juuri nyt halauksen, hän ei mene lapsen luo, vaan hän "pyytää" lasta, jolla on leikki kesken, antamaan halin. Hän itse taas istuu sohvalla, jossa on ollut katsomassa tv:tä tai koneella, eikä ole huomioinut lasta muutenkuin tiuskimalla tai huutamalla(miehen mielestä korottamalla ääntä) kun lapsi tekee jotain kiellettyä. Ja nyt kun HÄN haluaa hellyyttä, ja lapsi ei ota kuuleviin korviin tai kieltäytyy tulemasta, mies alkaa uhkailemaan että nyt tulet tai menet nukkumaan, lelut lähtee jne... Lapsi tottakai alkaa kiukuttelemaan, ja lopulta kun mies on saanut halin, mies ihmettelee miksi kaikki pitää tehdä aina huutaen, kiukutellen.
Sitten vaikka pukeminen esimerkiksi, ollaan lähdössä kauppaan. Mies käskee lastaa eteisestä sanomalla, no niin sitten puetaan. Lapsi olohuoneessa, ei reaktiota, mies "korottaa ääntään" nyt sitten heti pukemaan tai.. ja taas alkaa uhkailu, lapselta tietenkin tyypillinen ei halua lähteä kiukuttelu. Lisää uhkailua... lisää kiukuttelua.. lisää huutoa..
Minusta kaikki sujuisi hyvin jos mies ottaisi ensin kontaktin lapseen eli menee lähelle ei käskytä toisesta huoneesta, sanoo rauhassa lapsen tasolta, nyt pitää lähteä pukemaan, lapselta tulee usein reaktiomaisesti kaikkeen ei, jos alkaa kiukuttelemaan, minä huomioin lapsen pahanmielen, harmittelen vaikka: huomaan , että haluaisit jäädä leikkimään, ja sinua harmittaa, mutta nyt pitää pukea jne. Vaikka kiukuttelu jatkuisi, ohjaan tai kannan lapsen eteiseen, rauhassa toistan että pitää mennä, ja lohduttelen. Vaikka on pahamieli, pitää silti lähteä. Ja meillä lapsi minun kanssani rauhottuu nopeasti näin.
Mies ei tunnu osaavan ottaa lasta huomioon. Ei osaa asettua lapsen asemaan. Se tulee esille niin usein arjessa. Esim. mies harvoin huomaa kun lapsi kysyy, tai sanoo hänelle jotain. Sitten kun sanon, Etkö aio vastata, tai Milla puhui sinulle, Hän tiuskaisee mitä, eihän puhunut tai en minä kuullut. Mutta jännästi kuulee minut, en tiedä miksi ei huomaa lastaan, en tiedä eikö jaksa vastata vai mikä on.
Sitten yksi vinkki ennen kuin jotain tapahtuu kannattaa etukäteen muistuttaa. Vaikka 10 min ennen, kohta sitten lähdetään, 5 min ennen no niin ala lopettelemaan leikki, kohta lähdetään jne.. Ja päivän mittaan kertoilla ohjelmaa,; kun ollaan syöty aamupala, voit leikkiä sillä välin laitan tiskit koneeseen, ja sitten lähdetään ulos, ja kun tullaa sisälle syödään ja mennään päivä unille ...Näin lasi osaa valmistautua.
Kuvittele että olisit kutsunut kaverisi katsomaan peliä, ja juomaan pari olutta. Juuri kun olette päässeet istumaan sohvalle, peli alkaa, saat avatuksi kalja tölkin, ja vaimo huutaa eteisestä nyt lähdetään anoppillaan kahville, tule jo. Miten reakoisit? Lapselle ne lelut voi tuntua kavereilta, ja se leikki on tärkeä.
Kohta kirjoitan vielä omaa kokemusta haluttomuudesta...
[/quote]
Huh, onneksi meillä ei ole lapsia. Ei todellakaan riittäisi kärsivällisyys tuollaiseen.
Oletteko liian tarkkoja lapsen suhteen? Luulisi kahden aikuisen selviävän yhden lapsen hoidosta
siten, että omaa ja parisuhdeaikaakin olisi.
Seksittömyys on huolestuttavaa, jos jatkuu noin pitkään.
Me ainakin vuorottelemme lasten haussa. Mikset muka koskaan voisi olla klo 16 jälkeen töissä?
Onko sinulla omaa vapaa-aikaa muuten? Entä vaimollasi?
Älkää hyväksykö lapsen kirkumista. Meillä 2-vuotias, ja joutuu pois tilanteesta, jos alkaa kirkumalla hallita sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:09"]
Huh, onneksi meillä ei ole lapsia. Ei todellakaan riittäisi kärsivällisyys tuollaiseen.
[/quote]
Niinpä! Minäkin kyllä toimisin ihan samalla lailla kuin kommentoimasi kirjoittajan mies. Kyllä sen lapsen pitäisi totella eteisestäkin kerrottua käskyä, ja varmasti hermostuisin, jos se esittäisi ettei edes kuule. Ymmärrän hyvin miestä, mutta onneksi mulla ei tosiaan niitä lapsia ole, toisin kuin miesparalla..
Kuulostaa kyllä todella erikoiselta lapsen elämä. Yksi (terve?) lapsi, ja ei muka voi tehdä kunnolla töitä eikä harrastaa eikä... ihanko tarkoituksella teette elämästänne noin kurjaa? Ensinnäkin, tutkimusten mukaan pienten lasten isät tekee eniten ylitöitä (jaa-a, miksiköhän... se rääkyminen). Jos se onnistuu valtaosalta, miksei sinultakin? On toki hankalaa jos vaimolle ei ole ajokorttia ja tämän vuoksi ei voi hakea, mutta kerrotko vielä minkä paikkakunnan päiväkoti menee klo 16 kiinni? Lähes joka kaupungissa aukiolo on klo 17 asti, eihän kukaan voisi noilla ajoilla käydä töissä kun menee työmatkoihinkin aikaa!
Harrastukset. Miksi et voi harrastaa. Menet kotiin, olet hetken lapsen kanssa, teet vaikka jonkun kotihomman ja ilmoitat että lähdet lenkille/salille/uimaa, back in an hour. Ja huom! nyt tulee kohta jonka miehet mielellään skippaa: SANO VAIMOLLESI ETTÄ HÄNELLÄ ON SAMA MAHDOLLISUUS. Ja ei pelkkä sanominen riitä, vaan jos menet itse, niin sitten samana iltana tai huomenna olet kiltisti sen rääkypetterin kanssa kun vaimosi menee harrastamaan. Näin saatte molemmat omaa aikaa, pään tuuletusta ja jaksatte paremmin. Tosin monessa perheessä kierre on se, että mies menee menojaan ja koko ajan lisää näitä, vaimo ei pääse minnekään ja silti se mies nillittää perhe-elämän ankeudesta ja lapsen rääkymisestä, vaikkei sitä juuri joudu kuuntelemaan. Tutkimattomia ovat herran polut.
Tuohon seksiasiaan on vaikea sanoa. Hormonaalinen ehkäisy vie itsellä haluja aika tehokkaasti, mutta se pois jättäminen ei kohdallanne taida olla ratkaisu (good lord, no!!!). Keksikää jotain uutta ja erilaista, tuttuus ja tylsyys tappaa tunnelman.
Onko vaimosi mielestä lapsenne erikoisen kova rääkymään vain onko se vain sinun näkemyksesi? Jos muutkin ovat huomanneet lapsen poikkeavuuden niin menkää tutkimuksiin. Ei soittoa terveyskeskukseen, vaan neuvolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankkaa tekstiä, huh... Pakonomainen tarve pitää kiinni e-pillereistä itselläni ja mies tahtoo alkaa yrittää lasta. Mutta miksi muuttaa täydellistä elämää ja parisuhdetta?
Huh. Onpas paljon tullut viestejä yön aikana. Kiitos niistä! Selvästikin ainakin ajatuksia herättävä aihe. Pari tarkennusta: olen ehkä muotoillut itseni väsyneenä väärin. En vihaa lastani, koska viaton hän on. Vihaan isänä olemista ja omaa valintaani ryhtyä sellaiseksi. Ei vain taidot riitä, vaikka luulin eläneeni ennen lasta ensinnäkin tarpeeksi vanhaksi (28), tarpeeksi kauan yksin ja tarpeeksi kauan parisuhteessa. Vaimoni on ihan todella herttainen ihminen, mutta hän ei halua enää seksiä. Hänen äänensävyssään on tämän suhteen jotain pelottavan lopullista. Mutta koska en halua erota, joudun elämään selibaatissa lopun ikäni, mikä ei ainakaan laske stressitasoja. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:22"]
Vihaan isänä olemista ja omaa valintaani ryhtyä sellaiseksi. Ei vain taidot riitä, vaikka luulin eläneeni ennen lasta ensinnäkin tarpeeksi vanhaksi (28), tarpeeksi kauan yksin ja tarpeeksi kauan parisuhteessa. Vaimoni on ihan todella herttainen ihminen, mutta hän ei halua enää seksiä. Hänen äänensävyssään on tämän suhteen jotain pelottavan lopullista. Mutta koska en halua erota, joudun elämään selibaatissa lopun ikäni, mikä ei ainakaan laske stressitasoja.
[/quote]
Eivät kaikki miehet nauti isyydestä. Monelle se on ahdistavinta ja vastenmielisintä ikinä. Sinulle sattui jäämään musta pekka käteen. Sellaista se on.
t. velamies
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:09"]Onko lapsesi jotenkin erityisen huonokäytöksinen? Miten tuo nykyinen tilanne eroaa aiemmasta haaveilustasi? Mikä olisi yksi asia, joka voisi parantumisellaan vielä pelastaa tilanteen? [/quote] 1. Viestii huutamalla. Siis kirkumalla. Ilmaisee sillä kaikki mielentilat. Hyssyttely tai toruminen vain pahentaa. 2. Ajattelin että hyvät hetket painaisivat enemmän kuin työläät ja huonot. Mutta kun ei niitä hyviä hetkiä tahdo olla. Jos jossain kerran ollaan ns yhdessä tekemässä, niin vanhemmat tuijottaa kaikaisuuteen ja lapsi rääkyy. 3. Hyvä kysymys. Ehkä se, että hyvät hetket pesisivät huonot.
[/quote]
Lapsen käytös heijastaa usein suoraan vanhemipien toimintatapoja. Jos vanhemmat ovat kiukkuisia eikä heiltä saa rakkautta, millaisen luulet lapsesta tulevan?
Selvästi ainakin ap:lla itsellään on hukassa kyky olla lapselleen isä. Toivottavasti vaimo on hieman enemmän kartalla edes siinä asiassa. Tarvitsette ehdottomasti apua. Myös lapsenne saattaa voida erittäin huonosti ja varmaan voikin, mikäli teitä on kaksi samanlaista "vihaan tätä" -vanhempaa samassa huushollissa. Hakekaa apua!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, haluttomana voi varmasti ihan hyvin kuvitella että näin se loppuelämä menee nyt ilman seksiä eikä edes kaipaa sitä. Haluton ei pysty muistamaan millaista se on kun haluaa seksiä, jos sen muistaisi niin sen nykäisyn vatsanpohjassahan tavoittaisi muistelemalla menneitä, mutta se on vähän kai kuin masentunut joka ei pysty tavoittamaan ilon tunnetta. Siitä varmaankin se lopullisuus vaimon äänessä, älä ylitulkitse sitä. Voimakkaammilla seksihaluilla varustettu ihminen ei pysty sitä oikein ymmärtämään että miten voi luopua seksistä, miten muka ei sitä halua tavoitella vaikka on siitä nauttinut, miten ei sitä miellä edes parisuhteen kannalta tärkeäksi jne., ja on luontevaa sanoa vaikka että hyvä seksielämä on tärkeä osa mielekästä ja onnellista elämää. Mutta haluttomalle se on kaikki vain ei-mitään, yhtä tärkeä asia kuin sohvan alustan imurointi. Masennukseen yhteys on ehkä siinäkin, että haluton ei välttämättä koe että asiassa on mitään ongelmaa, hän pärjää ihan hyvin, eikä halua hakea apua. Ei hänellä ole mitään sisäistä myllerrystä tai pidättymisongelmaa asian suhteen, hän ei ole luopunut mistään.
Haluttomuus on ihan tavallinen ongelma, mutta en usko että se on sinänsä mikään vaimosi päätös, että tässä vaiheessa elämää haluan nyt vakaasti harkiten siirtyä totaaliseen seksittömyyteen kun lapsikin on tehty ja sillä hyvä... Eri asia jos hän vaikka pelkää ehkäisyn pettämistä ja siksi torjuu sinut. Mutta jos kyse on vaikka synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja/tai haluttomuudesta ja/tai epäsopivasta ehkäisystä niin apua siihen kyllä löytyy. Teidän pitää etsiytyä jonkinlaiseen pariterapiaan ja sinun pitää puhua asiasta selkeästi. Kuitenkin yritä ymmärtää että vaimosi luultavasti torjuu sen asian käsittelyn, koska hänellä on oikeus päättää seksuaalisuudestaan tietenkin, eli korosta että et ole painostamassa häntä mihinkään mutta haluaisit että asiaa hoidetaan niin paljon kuin mahdollista, jospa se halu löytyisi joskus tulevaisuudessa.
Ja minusta sinun kannattaa luottaa että ei se ole loppuelämän tilanne, eikä valmistautua loppuelämän selibaattiin.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:22"]
Huh. Onpas paljon tullut viestejä yön aikana. Kiitos niistä! Selvästikin ainakin ajatuksia herättävä aihe. Pari tarkennusta: olen ehkä muotoillut itseni väsyneenä väärin. En vihaa lastani, koska viaton hän on. Vihaan isänä olemista ja omaa valintaani ryhtyä sellaiseksi. Ei vain taidot riitä, vaikka luulin eläneeni ennen lasta ensinnäkin tarpeeksi vanhaksi (28), tarpeeksi kauan yksin ja tarpeeksi kauan parisuhteessa. Vaimoni on ihan todella herttainen ihminen, mutta hän ei halua enää seksiä. Hänen äänensävyssään on tämän suhteen jotain pelottavan lopullista. Mutta koska en halua erota, joudun elämään selibaatissa lopun ikäni, mikä ei ainakaan laske stressitasoja. Ap
[/quote]
Hmm.. meinasit, että selibaatti kestää loppuelämäsi? Lasketaanpa: olet 28-v ja lapsesi on 3-v. Kun olet 48-v lapsesi on 23-v! Ajattelitko, että tilanne on silloin sama, kun 3-vuotiaan lapsen kanssa? Olisitteko siinä vaiheessa jo uhrautuneet vaimosi kanssa etsimään apua vaikka pariterapiasta ja onko mahdollista, että aikuisen ihmisen äiti ei enää näe miestä "pelkkänä lapsensa isänä"?
Juttusi tuntuu aika lyhytnäköiseltä ja suorastaan kerjäämiseltä saada ohjeeksi jätä se sika ja tule hakemaan multa p**ua, jollaisia vastauksia kyllä av:lta aina löytyy. Ongelmasi tässä tilanteessa on, että et ole halukas tekemään mitään rakentavaa tilanteelle, vaan vain valitat kohtaloasi lapsiperheen isänä. Voi voi ja voi. Mieti välillä lapsesi näkökulmaa tilanteeseen ja unohda se uusi ihastuksesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:47"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:42"]Minä en ikinä halunnut lasta,olen lähes inhonnut lapsia aina ja muija lopetti pillerit puhumatta asiasta tietenkään. lapsen syntymä oli vaikea,3vrk valvoin yhtäkyytiä lapsen sängyn tai mikä kaukalo se sitten ikinä olikaan vieressä,en edes uskaltanut koskea siihen kaikkien letkujen ja johtojen seassa. jotain tapahtui silloin,en osaa sanoa mitä mutta tuosta olennosta tuli tärkeintä mitä voi olla,7viikkoa kesti ennenkuin pääsi kotiin,alkuun 3h välein huoltotauko. nyt on 3v terve,reipas,iloinen (huonojakin aikoja tietenkin ollut myös)poika joka nukkunut aina huonosti ja on välillä vituttanut ja väsyttänyt ihan helvetisti ja muija on täysin perseestä ollut viimeisen vuoden,ei seksiä,ei minkäänlaista läheisyyttä,kiukuttelee,on vittumainen,menee karkuu jos yrittää lähellekään,survoo vaan kyynärpäillä,jatkuvasti suurinpiirtein burkha päällä,nukkuukin rintaliivit päällä,lapsi kun on syönyt tunkee sohvalle tuijottamaan televisiota,lapselle laittaa tabletista jotain lastenohjelmia,istuu pitkissä vaatteissa villatakki päällä viltti niskassa vaikka takkaa lämmittää ja olkkarissa 26°lämmintä,haiseekin jo ummehtuneelle mummolle. sen käytös vaan vituttaa ihan äärettömästi. lapsi on siinä iässä että oppii mielettömästi uutta kokoajan,sen kanssa pitäisi kasata jatkuvasti legoja,lukea kirjoja,leikkiä autoilla ja haluisi aina lähteä isin mukaan,käydään asioilla,stigalla laskemassa,autotallissa ym. Ja tarhasta haettaessa on aina iloisena odottamassa aidan takana kotiin lähtöä,penskat on tarhassa muutenkin hauskoja kun tulevat puhumaan ihan ihme asioista ja tuntevat kuka hakee ketäkin ym. osaa meidänkin apina pistää ranttaliksi,huutaa,riehuu ym. Kauppareissuilla vaikka yleensä menee ihan hyvin,kerrankin komensin olemaan auton vieressä NÄTISTI kun laitan ovet lukkoon (ikävä tapa lähteä ryntäilemään päättömästi) poika alkoi huutamaan ihan täysillä apua apua kun oli oppinut uuden sanan ja samalla viereiselle autolle tuli joku mummo mikä katsoi hieman pitkään. ajatus lähti hieman harhailemaan,mutta vituttaa tuo akka ihan helvetisti,en tiedä mitä sille tekee? Vetää turpaan,heittää pihalle? ei tämä isänä olo nyt niin huonoa ole kun on paskavaippa ajasta päästy yli ja lapsi osaa jo puhua,kommunikointi helpompaa eikä turhastu kun muut ei ymmärrä mitä tarkoittaa tai haluaa. t.mies39v [/quote] Kirjoituksestasi välittyi ihana rakkaus lastasi kohtaan, teillä on varmaan kivaa kahdestaan :). Toivottavasti naisesi tokenee lähiaikoina taas tähän elämään.
[/quote]
Tuo ukko mietti pitäiskö sen vetää naistaan turpaan... Ja porukkaa peukuttaa. On se vaan ihana...!
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:42"]Minä en ikinä halunnut lasta,olen lähes inhonnut lapsia aina ja muija lopetti pillerit puhumatta asiasta tietenkään. lapsen syntymä oli vaikea,3vrk valvoin yhtäkyytiä lapsen sängyn tai mikä kaukalo se sitten ikinä olikaan vieressä,en edes uskaltanut koskea siihen kaikkien letkujen ja johtojen seassa. jotain tapahtui silloin,en osaa sanoa mitä mutta tuosta olennosta tuli tärkeintä mitä voi olla,7viikkoa kesti ennenkuin pääsi kotiin,alkuun 3h välein huoltotauko. nyt on 3v terve,reipas,iloinen (huonojakin aikoja tietenkin ollut myös)poika joka nukkunut aina huonosti ja on välillä vituttanut ja väsyttänyt ihan helvetisti ja muija on täysin perseestä ollut viimeisen vuoden,ei seksiä,ei minkäänlaista läheisyyttä,kiukuttelee,on vittumainen,menee karkuu jos yrittää lähellekään,survoo vaan kyynärpäillä,jatkuvasti suurinpiirtein burkha päällä,nukkuukin rintaliivit päällä,lapsi kun on syönyt tunkee sohvalle tuijottamaan televisiota,lapselle laittaa tabletista jotain lastenohjelmia,istuu pitkissä vaatteissa villatakki päällä viltti niskassa vaikka takkaa lämmittää ja olkkarissa 26°lämmintä,haiseekin jo ummehtuneelle mummolle. sen käytös vaan vituttaa ihan äärettömästi. lapsi on siinä iässä että oppii mielettömästi uutta kokoajan,sen kanssa pitäisi kasata jatkuvasti legoja,lukea kirjoja,leikkiä autoilla ja haluisi aina lähteä isin mukaan,käydään asioilla,stigalla laskemassa,autotallissa ym. Ja tarhasta haettaessa on aina iloisena odottamassa aidan takana kotiin lähtöä,penskat on tarhassa muutenkin hauskoja kun tulevat puhumaan ihan ihme asioista ja tuntevat kuka hakee ketäkin ym. osaa meidänkin apina pistää ranttaliksi,huutaa,riehuu ym. Kauppareissuilla vaikka yleensä menee ihan hyvin,kerrankin komensin olemaan auton vieressä NÄTISTI kun laitan ovet lukkoon (ikävä tapa lähteä ryntäilemään päättömästi) poika alkoi huutamaan ihan täysillä apua apua kun oli oppinut uuden sanan ja samalla viereiselle autolle tuli joku mummo mikä katsoi hieman pitkään. ajatus lähti hieman harhailemaan,mutta vituttaa tuo akka ihan helvetisti,en tiedä mitä sille tekee? Vetää turpaan,heittää pihalle? ei tämä isänä olo nyt niin huonoa ole kun on paskavaippa ajasta päästy yli ja lapsi osaa jo puhua,kommunikointi helpompaa eikä turhastu kun muut ei ymmärrä mitä tarkoittaa tai haluaa. t.mies39v [/quote] Olet sairas yksilö ja todella paska isä, kun tunnelmoit lapsesi äidin hakkaamisella.
[/quote]
Tälle tulee alapeukkuja?!? Voisko joku perustella miksi on ok päästää tuollaista suustaan että pitäiskö vetää akkaa turpaan?!?
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:49"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:22"]
Huh. Onpas paljon tullut viestejä yön aikana. Kiitos niistä! Selvästikin ainakin ajatuksia herättävä aihe. Pari tarkennusta: olen ehkä muotoillut itseni väsyneenä väärin. En vihaa lastani, koska viaton hän on. Vihaan isänä olemista ja omaa valintaani ryhtyä sellaiseksi. Ei vain taidot riitä, vaikka luulin eläneeni ennen lasta ensinnäkin tarpeeksi vanhaksi (28), tarpeeksi kauan yksin ja tarpeeksi kauan parisuhteessa. Vaimoni on ihan todella herttainen ihminen, mutta hän ei halua enää seksiä. Hänen äänensävyssään on tämän suhteen jotain pelottavan lopullista. Mutta koska en halua erota, joudun elämään selibaatissa lopun ikäni, mikä ei ainakaan laske stressitasoja. Ap
[/quote]
Hmm.. meinasit, että selibaatti kestää loppuelämäsi? Lasketaanpa: olet 28-v ja lapsesi on 3-v. Kun olet 48-v lapsesi on 23-v! Ajattelitko, että tilanne on silloin sama, kun 3-vuotiaan lapsen kanssa? Olisitteko siinä vaiheessa jo uhrautuneet vaimosi kanssa etsimään apua vaikka pariterapiasta ja onko mahdollista, että aikuisen ihmisen äiti ei enää näe miestä "pelkkänä lapsensa isänä"?
Juttusi tuntuu aika lyhytnäköiseltä ja suorastaan kerjäämiseltä saada ohjeeksi jätä se sika ja tule hakemaan multa p**ua, jollaisia vastauksia kyllä av:lta aina löytyy. Ongelmasi tässä tilanteessa on, että et ole halukas tekemään mitään rakentavaa tilanteelle, vaan vain valitat kohtaloasi lapsiperheen isänä. Voi voi ja voi. Mieti välillä lapsesi näkökulmaa tilanteeseen ja unohda se uusi ihastuksesi!
[/quote]
Loppuelämäni sikäli, että tätä näytelmää lienee tiedossa vielä ainakin se 7-10 vuotta - tuleehan tässä vielä kyselyikä, esikoulu- ja koulustressit ynnä muut. Siinä vaiheessa olen tosiaan nelisenkymmentä. Eiköhän vuosikymmenen tauko ole tappanut viimeisetkin vietin rippeet. Sen ikäinen nainen ei taatusti enää halua lastensa isää, ainakin mikäli suurta osaa tuntemistani tuon ikäluokan miehistä on uskominen. Ja mistä ihastuksesta sinä puhut? Tunsitko viillon omassa sydämessäsi? Ap
Ihan hulluja naisia täällä. Äitiyden myötä aivotkin sulaneet!
Mun mielestä ap.n tulee ensin selvittää onko lapsen käytös oikeasti jotenkin poikkeavaa muiden mielestä. Jos ei ole, niin sitten on mentävä itseensä sen verran että tekee radikaalin asennemuutoksen.
Jos on, niin asianmukaista apua on kyllä saatavilla.
Siis miksi et halua erota? Rakkaussuhteeseen kuuluu seksi eikä teillä ole sitä.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 15:48"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 13:50"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 12:34"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 12:07"]
Mutta kun ihminen hankkii lapsia, on ihan itsestä kiinni millaiseksi sen elämän rakentaa.
[/quote]
Ei pidä paikkaansa. Tähän vaikuttaa mm. se, minkälainen lapsi on kyseessä, onko erityisiä tarpeita, minkälainen on tukiverkosto, miten parisuhde voi, minkälaisen kasvatuksen on itse saanut, mikä on oma temperamentti ja minkälaisissa psykologisia ominaisuuksia on sattunut perimään ja mitkä ovat omat arvot. Monille on mahdotonta olla täysin onnellisia lapsiperheessä. Onnellisuus ei ole asennekysymys.
[/quote]
Nimenomaa on. Onni ei koskaan tule ulkoapäin van sen rakentaa jokainen itse. Lapsista tulee myös juuri sellaisia kuin vanhemmat aikaansaavat. Kaikesta saa juuri niin vaikeeta (tai helppoa) kuin haluaa
[/quote]
Sinustako siis kaikki voivat olla onnellisia missä tahansa olosuhteissa? Kaikilla on yhtä paljon kykyä tehdä elämästään sellainen kuin haluaa? Kaikilta löytyy psykologinen joustavuus olla vain välittämättä kaikesta siitä, mikä omassa elämässä on pielessä?
Kuulostaa valitettavasti siltä, että asut kuplassa.
[/quote]
Sitä en luule. Mutta sen tiedän, ettei kukaan toinen tai mikään ulkoien asia tee ihmistä onnelliseksi
[/quote]
Väitit edellä, että kaikki voivat tehdä elämästään joko helppoa tai vaikeaa, koska kyse on vain omasta asenteesta. Mutta nyt olet sitä mieltä, että kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia tehdä asioista helppoa tai vaikeaa. Kumpaa mieltä olet?