Lue keskustelun säännöt.
Olen mies ja vihaan isänä oloa
04.03.2015 |
Olisiko täällä jotain vinkkejä siihen, miten saisin asenteeni muuttumaan. Ei ole onnistunut vaikka yritän. Minusta tuntuu, että lapseni on pilannut elämäni. Haaveilin aina isyydestä enkä mielestäni kuvitellut että se on pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta tämä 3 vuotta on ollut aivan täyttä helvettiä. Olemme kaikki koko ajan pahalla päällä, väsyneitä ja PA. Ja ainakin vielä 15 vuotta samaa tiedossa. Mitä mielikuvaharjoituksia tässä voisi tehdä tilanteen eteen. Tiedän että tämä on itsekästä ajatella näin, mutta tuntuu että koko elämä on nyt ohi. Kummankaan ei tarvitse haaveilla mistään uramahdollisuuksista koska mukula määrää päivän ajankäytön. Yhdynnässä olen ollut joskus raskausaikana viimeksi koska vaimoni sanoo suoraan olevansa haluton eikä näe minua enää seksipartnerina vaan lapsensa isänä. Lisäksi katson tuolla noita muiden kakaroita ja pelkään että omasta tulee samanlaisia huonosti käyttäytyviä käveleviä hankaluuksia kuin suuri osa lapsista tuntuu olevan. Elämäni suurin virhearvio, mutta takaisin ei pääse.
Kommentit (215)
Lapsi ei ole pilannut elämääsi, mutta mun mielestä sun kannattaa miettiä haluatko jatkaa suhteessa. Olet varmasti todella väsynyt, joten sun kannattaa ottaa itsellesi aikaa miettiä mitä haluat. Lapsi kaikesta huolimatta tulee aina olemaan osa elämääsi, mutta toisenlaiset ratkaisut voi ehkä parantaa teidän kaikkien elämää. Niin ja terveessä suhteessa on sitä seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsesi jotenkin erityisen huonokäytöksinen?
Miten tuo nykyinen tilanne eroaa aiemmasta haaveilustasi?
Mikä olisi yksi asia, joka voisi parantumisellaan vielä pelastaa tilanteen?
Vinkki: omaa lasta kannattaa hoitaa, niin siihen kiintyy helpommin. Lisäksi pääset itse vaikuttamaan siihen, millainen lapsesta kasvaa.
Vaimollasi voi muuten olla ihan samanlaisia tuntemuksia, mutta hän ei voi myöntää niitä edes itselleen, koska se ei ole kulttuurissamme hyväksyttyä. Joka tapauksessa kannattaa puhua sen vaimon kanssa eikä avautua täällä.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:11"]Toivottavasti tämä tajuaa olla enää lisääntymättä.
[/quote]
No aivan varmasti, kiitos vain. Ap
Juuri tuosta syystä jätän kakarat tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen lukemaan kirjan "voimaa vanhemmuuteen." Se kirja auttaa juuri sun kertomasi mukaisista ongelmista.
Mä neuvoisin sinnittelemään perheessä vielä. Tilanne helpottaa varmasti, kun lapsi aloittaa koulun. Jokaisessa taapero/lapsi-perheessä on samoja ongelmia. Yritä saada voimia ja iloa elämän pienistä asioista: lapsen hymystä, halauksista, teillä on edelleen yhtenäinen perhe, sulla on työpaikka ym.
Voimia kovasti!!
Vinkki: aloita tietoisesti olemaan kiitollinen lapsestasi. "Rukoile" joka ilta ja kiitä lapsestasi, että hän on juuri sellainen kuin on. Yritä löytää se kiitollisuuden tunne, keskity löytämään se. Pelkkä hokema ei auta.
Näin minä muutin asenteeni kauhukakaraamme kohtaan. Ihan "virallinen" mielikuvaharjoittelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään muuta et tosiaan asetelmassa voi muuttaa kuin oman asenteesi, sen olet jo huomannut. Ei lapsen kuulu määrätä päivärytmiä urasta puhumattakaan, se on aikuisten tehtävä. Tietenkin arkena on tietyistä rutiineistä hyvää pitää kiinni mutta mielummin perheen rytmeissä. Lapsen käytös peilaa paljolti aikuisten käytöstä. Jos haluat lapsen käyttäytyvän hyvin tai puhuvan kunnioittavasti, näytä mallia. Jos haluat vaimosi näkevän sinut muuna kuin lapsesi isänä niin käyttäydy myös niin, huolehdi itsestäsi ja vaimostasi. Puhu tunteistasi avoimesti ja rauhallisesti, tuskinpa vaimokaan on tyytyväinen tilanteeseen. Vanhempien parisuhteen varaan rakentuu koko perhe. Pikkulapsiaika on poikkeustilassa elämistä mutta aika aikaansa. Aikuisten on osattava muuttaa toimimattomat asiat. Ei niistä vuosista varmaan kukaan ilman kriisejä selviä, jokaisella on omat keinonsa päästä eteenpäin.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:09"]Onko lapsesi jotenkin erityisen huonokäytöksinen?
Miten tuo nykyinen tilanne eroaa aiemmasta haaveilustasi?
Mikä olisi yksi asia, joka voisi parantumisellaan vielä pelastaa tilanteen?
[/quote]
1. Viestii huutamalla. Siis kirkumalla. Ilmaisee sillä kaikki mielentilat. Hyssyttely tai toruminen vain pahentaa.
2. Ajattelin että hyvät hetket painaisivat enemmän kuin työläät ja huonot. Mutta kun ei niitä hyviä hetkiä tahdo olla. Jos jossain kerran ollaan ns yhdessä tekemässä, niin vanhemmat tuijottaa kaikaisuuteen ja lapsi rääkyy.
3. Hyvä kysymys. Ehkä se, että hyvät hetket pesisivät huonot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lapsi jää riippuvaiseksi 3-vuotiaaksi. Sä olet masentunut. Menkää perheneuvolaan.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:14"]Mitään muuta et tosiaan asetelmassa voi muuttaa kuin oman asenteesi, sen olet jo huomannut. Ei lapsen kuulu määrätä päivärytmiä urasta puhumattakaan, se on aikuisten tehtävä. Tietenkin arkena on tietyistä rutiineistä hyvää pitää kiinni mutta mielummin perheen rytmeissä. Lapsen käytös peilaa paljolti aikuisten käytöstä. Jos haluat lapsen käyttäytyvän hyvin tai puhuvan kunnioittavasti, näytä mallia. Jos haluat vaimosi näkevän sinut muuna kuin lapsesi isänä niin käyttäydy myös niin, huolehdi itsestäsi ja vaimostasi. Puhu tunteistasi avoimesti ja rauhallisesti, tuskinpa vaimokaan on tyytyväinen tilanteeseen. Vanhempien parisuhteen varaan rakentuu koko perhe. Pikkulapsiaika on poikkeustilassa elämistä mutta aika aikaansa. Aikuisten on osattava muuttaa toimimattomat asiat. Ei niistä vuosista varmaan kukaan ilman kriisejä selviä, jokaisella on omat keinonsa päästä eteenpäin.
[/quote]
Viisautta! Komppaan tätä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo seksittömyys pilaa elämää, jos sen saa kuntoon, ei perhe-elämä tunnu enää niin kamalalta. Hae vaimolle apua. Anna asialle aikaa parantuä mutta älä jää katkeroitumaan. Kerro vaimallo että tilantee pitää muutttua ja se että kärsit.
Saman kokenut M
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:16"]
Ei se lapsi jää riippuvaiseksi 3-vuotiaaksi. Sä olet masentunut. Menkää perheneuvolaan.
[/quote]
Miespuolinen ystäväni on masentunut vielä vanhimman lapsen ollessa 7. Sai kaksi lasta liian varhaisessa vaiheessa elämäänsä. On oikeasti loistotyyppi muuten, mutta kokee että lapsista on enemmän vaivaa kuin iloa. Toinen lapsi oli vahinko, eivätkä voineet hartaina kristittyinä abortoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:15"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:09"]Onko lapsesi jotenkin erityisen huonokäytöksinen?
Miten tuo nykyinen tilanne eroaa aiemmasta haaveilustasi?
Mikä olisi yksi asia, joka voisi parantumisellaan vielä pelastaa tilanteen?
[/quote]
1. Viestii huutamalla. Siis kirkumalla. Ilmaisee sillä kaikki mielentilat. Hyssyttely tai toruminen vain pahentaa.
2. Ajattelin että hyvät hetket painaisivat enemmän kuin työläät ja huonot. Mutta kun ei niitä hyviä hetkiä tahdo olla. Jos jossain kerran ollaan ns yhdessä tekemässä, niin vanhemmat tuijottaa kaikaisuuteen ja lapsi rääkyy.
3. Hyvä kysymys. Ehkä se, että hyvät hetket pesisivät huonot.
[/quote]
Huudatteko itse kotona vai mistä lapsi on tämän käytösmallin oppinut?
No, 3-vuotiailla on uhma ja joskus ne vaan ovat tuollaisia, tärkeää on nyt se miten reagoitte kaikkeen. Lapsista ei itsestään vaan kasva niitä kuvailemiasi huonokäytöksisiä kakaroita, sinä voit vaikuttaa.
Miksi te tuijotatte ja jätätte lapsen rääkymään? Mikä estää ottamasta tilannetta haltuun? Äläkä sano että lapsi, teitä on siinä 2 aikuista.
Käyttekö missään vaimon kanssa kahdestaan?
Ap on esimerkki kaikkimullehetinyt-tyypistä. Kun ei huvitakaan, kun huomataan että lapsi ei olekaan yhtä helppo kuin nukke.
Tuollaiset pennut kun hankkii lapsia ei hyvää seuraa. Lapsi on onni. Ei ongelma.
Toivon,että teidän lapsi ei saa henkisiä traumoja.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:14"]Mitään muuta et tosiaan asetelmassa voi muuttaa kuin oman asenteesi, sen olet jo huomannut. Ei lapsen kuulu määrätä päivärytmiä urasta puhumattakaan, se on aikuisten tehtävä. Tietenkin arkena on tietyistä rutiineistä hyvää pitää kiinni mutta mielummin perheen rytmeissä. Lapsen käytös peilaa paljolti aikuisten käytöstä. Jos haluat lapsen käyttäytyvän hyvin tai puhuvan kunnioittavasti, näytä mallia. Jos haluat vaimosi näkevän sinut muuna kuin lapsesi isänä niin käyttäydy myös niin, huolehdi itsestäsi ja vaimostasi. Puhu tunteistasi avoimesti ja rauhallisesti, tuskinpa vaimokaan on tyytyväinen tilanteeseen. Vanhempien parisuhteen varaan rakentuu koko perhe. Pikkulapsiaika on poikkeustilassa elämistä mutta aika aikaansa. Aikuisten on osattava muuttaa toimimattomat asiat. Ei niistä vuosista varmaan kukaan ilman kriisejä selviä, jokaisella on omat keinonsa päästä eteenpäin.
[/quote]
Tarkoitin tuolla urakommentilla sitä, että vaativimmista tehtävistä on ainakin omassa firmassa turha haaveilla jos joka päivä on ammuttava viimeistään tasan klo 1600 ovesta ulos hakemaan lasta tarhasta. Näyttää olevan näin muuallakin, ei ainakaan miesvaltaisilla aloilla vastuullisia tehtäviä anneta pienten lasten vanhemmille, ihan ymmärrettävistä syistä. Ei asiakkaille voida sanoa, että emme nyt voi hoitaa kiireellistä asiaa, koska päällikön lapsi täytyy hakea tarhasta.
Vaimon osalta olet varmaan oikeassa. Meillä on kyllä mielestäni ihan ok välit, puristelee välillä persustanikin :D mutta seksiä ei halua, "koska on niin paljon muuta ajateltavaa". Niinkuin varmasti onkin, mutta eivät muiden vaimot ole ryhtyneet nunniksi synnytettyään.
Ala puhumaan lapselle ja toisillenne hiljaa ja lähes kuiskaamalla. Kaikki tv:t ja äänet pois. Olkaa hiljaisuudessa. Kyllä ihminen alkaa apinoimaan toista.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:16"]
Ei se lapsi jää riippuvaiseksi 3-vuotiaaksi. Sä olet masentunut. Menkää perheneuvolaan.
[/quote]
Kehota ystäväsi terapiaan.
Miespuolinen ystäväni on masentunut vielä vanhimman lapsen ollessa 7. Sai kaksi lasta liian varhaisessa vaiheessa elämäänsä. On oikeasti loistotyyppi muuten, mutta kokee että lapsista on enemmän vaivaa kuin iloa. Toinen lapsi oli vahinko, eivätkä voineet hartaina kristittyinä abortoida.
[/quote]
En tiiä. Kai siellä Porvoossa nyt on isille jotain mielikuvaharjoituskerhoja.