Olen mies ja vihaan isänä oloa

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:10"]Muuten tämä oma mielialani täyttäisi hyvin masennuksen kriteerit, mutta kun tämä maanpäällinen kiirastuli on vain kotona. Töissä voin hyvin, vitsailen työkaverien kanssa ja tykkään tavata ihmisiä. Iltaisin ja viikonloppuisin taas odotan, että pääsisin töihin. Totuus on se, että ilman työn tuomaa iloa päättäisin varmaan päiväni jossen tietäisi, että vaimo ja lapsi jäisivät silloin kohtuuttomaan tilanteeseen. Ap [/quote] Sanoit että haet neuvoja täältä ja olet saanutkin mielettömän hyviä neuvoja. Aiotko tehdä jotain? Lapselle lisätutkimuksia? Lapsenvahti jotta saatte yhteistä aikaa (esim. MLL)? Terapia, tai joku jutteluapu? Älä nyt ainakaan lapsen niskoille sitä kurjuutta sälytä, pieni ja viatonhan sekin kuitenkin on ja oikeutettu saamaan hyvät eväät elämään. Toivottavasti elämäsi selkiintyy ja osaat nauttia vielä isänä olemisesta. Jos et, on myös vaihtoehtoja. Et olisi ensimmäinen etä-isä eikä sekään vaihtoehto väärin ole.

[/quote]Ja jättäis koko vastuun rääkypetteristä vaimolleen. Ei kai sillä ole sen helpompaa.Ei silloin erota jos ongelma on lapsessa,ei vaimossa.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:11"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero. Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään.  Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365. [/quote] Jes. Tämä ratkaisi kertaheitolla kirkuva lapsi -ongelman.

[/quote]

Niinpä! Ja jättää äidille kokonaan lapsesta huolehtimisen! Siinä se vasta perheen moniturva on, joka eroaa, kun lapsi tuntuu hankalalta ja seksi ei vaimon kanssa oikein ota pikkulapsiaikana tuulta purjeisiin. Ikinä en suosittele mitään niin ITSEKÄSTÄ kuin ero tuollaisessa tilanteessa. Vain joku lasten ja parisuhteiden vihaaja voi tuollaista suositella, ja sellainen, jolle itsekkyys ja omat himot ja menot ovat se elämän tärkein asia, ja muista läheisistä viis! Sellaiselle on parempi, ettei koskaan perusta minkäänlaista parisuhdetta, perheestä puhumattakaan, jolle itsekkys on elämän pääsisältö ja suunnan sanelija!

[/quote]

 Ihminen saa olla itsekäs. Pitääkin olla. Ei lapselle ole hyvä kasvaa huonovointisten vanhempien kanssa. Lapsi voi hyvin kun sekä äiti että isä voivat hyvin ja hyvinvointi tulee vain eron kautta kun jokaisen on otettava vastuu elämästään.

[/quote]Luuletko, että äiti on onnellinen kun lapsen isä lähtee? Tässä ei ole kyse vanhempien huonoista väleistä, vaan vaikeasta lapsesta.Äiti ei ehkä olisi onnesta soikeana yksinhuoltajana.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:11"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero. Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään.  Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365. [/quote] Jes. Tämä ratkaisi kertaheitolla kirkuva lapsi -ongelman.

[/quote]

Niinpä! Ja jättää äidille kokonaan lapsesta huolehtimisen! Siinä se vasta perheen moniturva on, joka eroaa, kun lapsi tuntuu hankalalta ja seksi ei vaimon kanssa oikein ota pikkulapsiaikana tuulta purjeisiin. Ikinä en suosittele mitään niin ITSEKÄSTÄ kuin ero tuollaisessa tilanteessa. Vain joku lasten ja parisuhteiden vihaaja voi tuollaista suositella, ja sellainen, jolle itsekkyys ja omat himot ja menot ovat se elämän tärkein asia, ja muista läheisistä viis! Sellaiselle on parempi, ettei koskaan perusta minkäänlaista parisuhdetta, perheestä puhumattakaan, jolle itsekkys on elämän pääsisältö ja suunnan sanelija!

[/quote]

 Ihminen saa olla itsekäs. Pitääkin olla. Ei lapselle ole hyvä kasvaa huonovointisten vanhempien kanssa. Lapsi voi hyvin kun sekä äiti että isä voivat hyvin ja hyvinvointi tulee vain eron kautta kun jokaisen on otettava vastuu elämästään.

[/quote]Luuletko, että äiti on onnellinen kun lapsen isä lähtee? Tässä ei ole kyse vanhempien huonoista väleistä, vaan vaikeasta lapsesta.Äiti ei ehkä olisi onnesta soikeana yksinhuoltajana.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 16:07"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:11"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero. Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään.  Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365. [/quote] Jes. Tämä ratkaisi kertaheitolla kirkuva lapsi -ongelman.

[/quote]

Niinpä! Ja jättää äidille kokonaan lapsesta huolehtimisen! Siinä se vasta perheen moniturva on, joka eroaa, kun lapsi tuntuu hankalalta ja seksi ei vaimon kanssa oikein ota pikkulapsiaikana tuulta purjeisiin. Ikinä en suosittele mitään niin ITSEKÄSTÄ kuin ero tuollaisessa tilanteessa. Vain joku lasten ja parisuhteiden vihaaja voi tuollaista suositella, ja sellainen, jolle itsekkyys ja omat himot ja menot ovat se elämän tärkein asia, ja muista läheisistä viis! Sellaiselle on parempi, ettei koskaan perusta minkäänlaista parisuhdetta, perheestä puhumattakaan, jolle itsekkys on elämän pääsisältö ja suunnan sanelija!

[/quote]

 Ihminen saa olla itsekäs. Pitääkin olla. Ei lapselle ole hyvä kasvaa huonovointisten vanhempien kanssa. Lapsi voi hyvin kun sekä äiti että isä voivat hyvin ja hyvinvointi tulee vain eron kautta kun jokaisen on otettava vastuu elämästään.

[/quote]Luuletko, että äiti on onnellinen kun lapsen isä lähtee? Tässä ei ole kyse vanhempien huonoista väleistä, vaan vaikeasta lapsesta.Äiti ei ehkä olisi onnesta soikeana yksinhuoltajana.

[/quote]

Ei kai tämä lapsi ole mitenkään vaikea?

Kyse on vanhemmuuden ongelmasta. Ap ei osaa olla isä. Ei kai se lapsen syytä ole?

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:20"]Otetaanpas nyt ensimäiseksi ihan rauhallisesti ja aletaan siitä itsehillinnästä, josta kaikki lähtee, myös se lapsen kirkuminen. Siis ihan ekana aloitat siitä, että päätät, että et suutu mistään etkä sano vaimollesi tai lapselle mitään ääntäsi korottamalla, tiuskimalla tai muuten negatiiviseen sävyyn, vaan kaikki puheesi olkoon rauhallista, harkittua, ja lempeää, niin vaimolle kuin lapselle. Ja pidä pääsi! Ala päättäväisesti toimia niin! Kun lapsi kirkuu, ota rauhallisesti syliisi, hellästi ja ajatellen, että hänellä on nyt paha olo, ja sinun tehtäväsi on olla isänä hänelle tuki ja apu ja lohtu ja syli. Silittele sitä karjuvaa lasta hellästi hiuksista ja anna pusuja poskelle ja halaa hellästi ja sano, että isi rakastaa sinua (vaikka tekisi mielesi huutaa ääneen, että voi p*ska, missä liemessä olen!). Hillitse itsesi. Anna lapsen huutaa, jos huutaa, älä toru, älä moiti, ja anna potkia lattialla, mutta sano selvästi ja päättäväisesti, mutta lempeästi, että muita ei saa potkia ja esineitä ei saa potkia, ja vedä vaaratilanteista pois, mutta taas lempeästi ja päättäväisesti. Jaksa! Siitä riippuu nyt, miten teillä kaikilla menee myöhemmin. Juttele vaimosi kanssa ja sano, että hänenkin olisi nyt alettava hillitsemään itseään, että MITÄÄN huutoa ei, mitään vihamielistä ei, vaan vain rauhallista ja lempeää äänenkäyttöä ja harkittuja toimia. Itsehillinnän harjoitus teille molemmille ja siitä lähtee myös lapsen rauhoittuminen aikanaan. Nyt teillä on se tilanne, että olette kaikki hermoraunioita, myös se lapsi, joka reagoi aina vanhempien käytökseen. Lapsi tarvitsee turvallisuutta ja tietoisuutta siitä, että hänen vanhempansa kykenevät hoitamaan tilanteen kuin tilanteen, ja siihen teidän vanhempien olisi nyt harjaannuttava, ja se lähtee siitä rauhallisuudesta ja keskinäisestä sovusta. Kerro vaimollesi lempeästi, että sinä miehenä tarvitsisit seksiä ja sitä kautta läheistä yhteyttä oman vaimosi kanssa ja että se oikeasti auttaisi sinua miehenä ja isänä jaksamaan olemaan parempi puoliso ja isä, ja että se on miesten yksi päätarve parisuhteessa saada olla hyvin läheisessä kosketuksessa omaan vaimoonsa. Kerro, että seksittömyys vaikuttaa sinussa sisäisesti vihaisia tunteita ja et haluaisi sellaista, vaan rahastavaa läheisyyttä, koska teidän pitää pitää yhtä myös yhteisen lapsenne huolehtimisessa ja molemmilla olisi paremmin voimavaroja, kun parisuhteen seksielämäkin toimisi paremmin kuin nyt. Puhu lempeästi vaimollesi ja kerro omista tarpeistasi, mutta niin, että et pakota, vaan pyydät ymmärrystä. Äläkä pidä itsestään selvänä, että vaimosi ymmärtää, kuinka mies ajattelee, vaan kerro, mutta älä vaadi, se karkottaa hänet kauemmas. Jos hänelle jää sellainen tunne, että hänen tehtävänsä on tehdä teidän parisuhteessa se oma osansa ja sinun omasi, eli molemmilla on vastuu seksielämästännekin, niin hän varmasti alkaa toimia asian eteen, ja se jo muuttaa asiaa parempaan suuntaan. Itse tajusin myös myöhemmin mieheni tarpeet, ja vasta silloin kykenin toimimaan hänen hyväkseen. Sitä ennen elin vaan tilanteiden mukaan ja mukavuuden halujen mukaan, toista ajattelematta. Niin yksinkertainen asia, mutta kun ei vaan ymmärrä, niin ei osaa toimiakaan oikein. Sama tuossa teidän lapsen hoidossanne. Senkin tajusin yllättäen, että lapselle, tai puolisolle lapsen kuullen, on ihan turha huutaa, lapsi vaan huutaa kahta kovemmin, ja käyttäytyy kahta pahemmin. Mutta kun itse ottaa löysemmin ja nauraa hyväntahtoisesti pikku mokille ja nauraa sille, ettei vaan jaksa luututa koko ajan ja ottaa rennommin koko lapsen kanssa olemisen, niin silloin alkoi meilläkin olla paljon rauhallisempaa ja nautittiin pian kaikki toisistamme ja yhdessä kaikesta. Olen ihan varma, että tekin selviätte! Ja kun on halu yrittää, ettei mieti, että tästä on itse päästävä johonkin karkuun, vaan yhdessä alettava vaan hoitaa asioita parhain päin, niin jossain vaiheessa tajuatte, että SE KANNATTI!!! Me selvittiin! Sitä kannattaa juhlia! Me ollana hyviä vanhempia ja pärjätään! Ja sitten voi jo harkita sitä toistakin lasta, jonka kanssa yleensä onkin sitten jo paljon viisaampi ja paljon leppoisampi. Kokemuksesta oppinut. Kun on käynyt läpi rankan prosessin ja selvinnyt, on paljon vahvempi ja tyytyväisempi kaikkeen! Paras voitto on, kun voittaa oman itsensä! Sen mukavuudenhaluisen ja helpolla kaikesta pääsemään pyrkivän, joka syyttää aina vain muita, eikä oikein tiedä, mitä ihmettä pitäisi tehdä, että hommat rullais. Vanhemmuus on myös ihmisenä kasvamista, parisuhde samoin. Ja kun niihin antautuu ja haluaa eteenpäin, niin varmasti myös kehittyy ihmisenä ja puolisona. Hyvää suuntaa kannattaa tavoitella! [/quote] Voi hyvä jeesus sentään. Ymmi Hinaaja keskuudessamme.

[/quote]

Sulta tais mennä Ymmin hahmon idea täysin ohi.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:25"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:20"]Ap on esimerkki kaikkimullehetinyt-tyypistä. Kun ei huvitakaan, kun huomataan että lapsi ei olekaan yhtä helppo kuin nukke. Tuollaiset pennut kun hankkii lapsia ei hyvää seuraa. Lapsi on onni. Ei ongelma. Toivon,että teidän lapsi ei saa henkisiä traumoja. [/quote] Ehkä niin sitten. En tiedä vain miten tämän olisi voinut kokea muutoin kun sen ensimmäisen lapsen kautta? Ja olen 31-vuotias. Ap

[/quote]

Sitä kutsutaan itsetuntemukseksi.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:29"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:27"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:11"] [quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero. Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään.  Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365. [/quote] Jes. Tämä ratkaisi kertaheitolla kirkuva lapsi -ongelman. [/quote] Niinpä! Ja jättää äidille kokonaan lapsesta huolehtimisen! Siinä se vasta perheen moniturva on, joka eroaa, kun lapsi tuntuu hankalalta ja seksi ei vaimon kanssa oikein ota pikkulapsiaikana tuulta purjeisiin. Ikinä en suosittele mitään niin ITSEKÄSTÄ kuin ero tuollaisessa tilanteessa. Vain joku lasten ja parisuhteiden vihaaja voi tuollaista suositella, ja sellainen, jolle itsekkyys ja omat himot ja menot ovat se elämän tärkein asia, ja muista läheisistä viis! Sellaiselle on parempi, ettei koskaan perusta minkäänlaista parisuhdetta, perheestä puhumattakaan, jolle itsekkys on elämän pääsisältö ja suunnan sanelija! [/quote] En minä halua erota. Rakastan tuots vaimoani, vaikkei hän enää halua seksiä kanssani. Ehtihän tuo seksielämä sitä paitsi olla olemassa jo pitkälle toistakymmentä vuotta...

[/quote]

MIEHEN puhetta! Oikein! Ja kun tuosta pikkulapsiajasta selviätte, niin saattaapi olla, että ne vaimonkin seksihalut löytyvät. Itselleni kävi niin, että oli pitkä "kuiva kausi" ja sitten, kun tajusin miehenikin tarpeet ja aloin ottamaan vastuuta hänen tarpeistaan, niin jo oli kohta sanomassa, että voi kun kaikilla miehillä olisi tuollaiset vaimot! Olin kyllä kovasti "otettu" tuosta miehen kehusta, vaikka en pidä itseäni mitenkään erityisenä, aika estoisena pikemminkin.

Miehen tulisi kertoa vaimolle, että tarvitsee ja nauttii siitä yhteydestä, mikä yhdynnän kautta on omaan vaimoon saavutettavissa, sillä se antaa sekä itsetunnon kohotusta, miehisyyden tunnetta että yhdistää ja lähentää parisuhdetta, millä taas on paljon hyviä ja voimaannuttavia puolia kummankin henkilökohtaiseen jaksamiseen ja työssäkäyntiin ja ihmisarvon tunteeseen yms.

Minusta pitkä ja hoidettu parisuhde on kyllä sen arvoinen sijoitus, että sen eteen kannattaa tehdä töitä ja satsata ja kärsiäkin saavuttaakseen onnellisuuden, jota vain pitkä parisuhde voi parhaimmillaan tarjota. Olen itse yli 40 vuotta saman miehen kanssa, ensimmäiseni ja viimeiseni, ja on menty kovatkin myrskyt yhdessä, välillä on meinannut tämä yhteinen pursi haaksirikkoontua pahemmankin kerran, mutta aina se vaan on karilta selvinnyt ja paikattu on vanhaa ja eteenpäin täysin purjein menty, kun leppeät tuulet taas puhaltaneet.

En voisi kuvitella, että olisimme eronneet ja jättäneet tämän kehityksen kesken, mikä meitä on kumpaakin hionut kuin kivi kiveä, ja tehnyt mukavan pyöreiksi kumpaakin. Kyllähän sitä kolistaan välillä vastakkain ja kipinät sinkoilee, mutta luja rakkaus kuitenkin lepää koko parisuhteen yllä. Kannattaa vaalia pitkää suhdetta!

Ja vaikka täällä joku sanoi, että lapsillekin on parempi, että eroavat, jos ei hommat pelkaa hyvin yksiin, mutta minä olen eri mieltä! Lapsemme, joita on useita, ovat kyllä olleet tyytyväisiä, että vanhemmat ovat sittenkin jaksaneet yhdessä, onhan se heillekin esimerkkinä siitä, että joka pienestä vastakkaisesta reaktiosta ei kannat kapsahda vastakkain ja viha leisku parisuhteessa. Leiskuu se, mutta myös laantuu ja anteeksipyynnöt vapauttavat aina uuteen nousuun.

Ap, jatka vain oman perheesi kanssa eteenpäin ja etsi uusia toimintamalleja ja käytä hyväksenne niitä neuvoja, joita ulkopuolisilta saat. Etsikää lapsenvahti jostakin ja viettäkää hetki aikaa kahdestaan. Ja onhan sitä yhteistä aikaa silloinkin, kun lapsi nukkuu. Sitä aikaa me käytimme hyväksemme ja silloin sai kyllä tiskit ja luutut jäädä.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 23:12"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:04"]En tiiä. Kai siellä Porvoossa nyt on isille jotain mielikuvaharjoituskerhoja. [/quote] Anteeksi! Onko PORVOO niin huonoa paikka asua.? Miksi tällä haukutaan porvooa niin paljon?????

[/quote]

Tuo Porvoo on vähän sama täällä kuin joku huutaa välillä "provo"! Eli on vaan vähän väännetty sanaa ja saatu siitä Porvoo, ja sitten sanotaan, että ootko Porvoosta, eli ootko provo, ja näitä provon huutelijoita täällä on aika ajoin aika paljon. Joskus huvittaa, joskus vaikuttaa siltä, että noilla huutelijoilla ei ole kaikki ihan kotona, vaan tylsä yksinkertaisuus paistaa tuosta huutelusta.

Itse Porvoon kaupungin kanssa tuolla ei ole muuta tekemistä kuin nimi.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:52"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:38"] [quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero. Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään.  Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365. [/quote] Tää nimenomaan ei olisi vastuunottamista, paitsi toki jos ryhtyy samalla lähivanhemmaksi. [/quote] Velvollisuudentunto ei ole samaa kuin vastuunkantaminen. Toki tuo on sitä mitä miehille pakkosyötetään. Todellista johtajuutta on kuitenkin kantaa vastuu myös sellaisista päätöksistä, jotka eivät miellytä kaikkia. [/quote] Todellista johtajuutta on jättää omat "mutku mää haluun byhyyyyy" -kitinät pikkulapsille ja hoitaa itse aiheutetut sotkut kunnialla. Oman nautinnon maksimointiin pyrkiminen ei ole mitään sukua johtajuudelle, se on aivan eri laji.

[/quote]

Olemme asiasta eri mieltä. 

101, sinun mielestäsi oman nautinnon etusijalle asettaminen (vaikka se merkitsisi esim oman lapsen pahan olon kasvua) on johtajuutta ja vastuunkantoa?

Todella nurinkurinen ja vääristynyt ajatus, mutta olet toki oikeutettu siihen.

Ensimmäiset kolme neljä vuotta lapsen syntymän jälkeen olivat sellaisia, etten ehkä ollut aivan oma itseni. Saattaisin jopa pyytää mieheltäni anteeksi koppavaa / poissaolevaa / kylmää käytöstäni, jos minulla olisi vähänkin sellainen tunne että olisin voinut toimia toisin.

Ap, ole niin paljon vaimosi tukena ja lapsesi ilona kuin suinkin. Veikkaan, että pian elämässäsi alkaa  uusi kappale.

N44

Jos elämäntilanne on helvetillinen, ei siinä asenne auta. Muuta olosuhteita mieluummin.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 23:55"]

101, sinun mielestäsi oman nautinnon etusijalle asettaminen (vaikka se merkitsisi esim oman lapsen pahan olon kasvua) on johtajuutta ja vastuunkantoa? Todella nurinkurinen ja vääristynyt ajatus, mutta olet toki oikeutettu siihen.

[/quote]

Sinä puhut nautinnon asettamisesta lapsen hyvinvoinnin edelle. En minä. Et selvästikään ymmärrä sanomaani enkä jaksa lähteä jankuttamaan kanssasi. 

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 00:11"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 23:55"]

101, sinun mielestäsi oman nautinnon etusijalle asettaminen (vaikka se merkitsisi esim oman lapsen pahan olon kasvua) on johtajuutta ja vastuunkantoa? Todella nurinkurinen ja vääristynyt ajatus, mutta olet toki oikeutettu siihen.

[/quote]

Sinä puhut nautinnon asettamisesta lapsen hyvinvoinnin edelle. En minä. Et selvästikään ymmärrä sanomaani enkä jaksa lähteä jankuttamaan kanssasi. 
[/quote]
No jos isä jättää masentuneen ja ylikuormittuneen äidin ja lapsen (joojoo, näkisi joku vkl ja laittaisi päivittäin tekstarin), niin se ei ihan oikeasti lisää sen lapsen hyvinvointia, vaikka näin yritit esittää. Kyllä siinä olisi kyse vain ja ainoastaan kys isän navasta. Muiden kustannuksella oman nautintonsa perään kitisevä ihminen on ennemminkin luuseri kuin johtaja. Enkä voi mitenkään käsittää, miten joku kykenee muuta väittämään.

Ap, se on sun lapses vaikka kuinka vihaisit. Kohtaa tosiasiat ja muuta ne paremmaksi askel kerrallaan. Hakekaa ammattiapua psykologiselta -ja sosiaalipuolelta lapselle, he osaavat arvioida onko lapsella jokin oikeasti hätänä. Tutustu lapseesi kahden keskeisesti tekemällä omia juttuja ja anna vaimollesi aikaa ladata akkuja. Sama sitten toisin päin, eikä niin että sinä saat "vapaa-aikaa" ollessasi vain töissä. Kerro vaimollesi että rakastat häntä mutta tarvitset seksiä ja että haluat seksiä hänen kanssaan. Ja sitten hommaatte lastenhoitajan jostain ja menette vaikka leffaan, ei mitään liian latautunutta vaan ekalla kerralla ihan vaan sitä että opettelette olemaan hetken kahdestaan ilman että puhutte vain lapsesta. Toisella kerralla saatatte päästä sänkyyn asti.

3 vuotta on aika lyhyt aika luovuttaa isyyden kanssa kun lapsi on kuvioissa kuolemaasi asti.