Lue keskustelun säännöt.
Olen mies ja vihaan isänä oloa
04.03.2015 |
Olisiko täällä jotain vinkkejä siihen, miten saisin asenteeni muuttumaan. Ei ole onnistunut vaikka yritän. Minusta tuntuu, että lapseni on pilannut elämäni. Haaveilin aina isyydestä enkä mielestäni kuvitellut että se on pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta tämä 3 vuotta on ollut aivan täyttä helvettiä. Olemme kaikki koko ajan pahalla päällä, väsyneitä ja PA. Ja ainakin vielä 15 vuotta samaa tiedossa. Mitä mielikuvaharjoituksia tässä voisi tehdä tilanteen eteen. Tiedän että tämä on itsekästä ajatella näin, mutta tuntuu että koko elämä on nyt ohi. Kummankaan ei tarvitse haaveilla mistään uramahdollisuuksista koska mukula määrää päivän ajankäytön. Yhdynnässä olen ollut joskus raskausaikana viimeksi koska vaimoni sanoo suoraan olevansa haluton eikä näe minua enää seksipartnerina vaan lapsensa isänä. Lisäksi katson tuolla noita muiden kakaroita ja pelkään että omasta tulee samanlaisia huonosti käyttäytyviä käveleviä hankaluuksia kuin suuri osa lapsista tuntuu olevan. Elämäni suurin virhearvio, mutta takaisin ei pääse.
Kommentit (215)
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:42"]Minä en ikinä halunnut lasta,olen lähes inhonnut lapsia aina ja muija lopetti pillerit puhumatta asiasta tietenkään.
lapsen syntymä oli vaikea,3vrk valvoin yhtäkyytiä lapsen sängyn tai mikä kaukalo se sitten ikinä olikaan vieressä,en edes uskaltanut koskea siihen kaikkien letkujen ja johtojen seassa.
jotain tapahtui silloin,en osaa sanoa mitä mutta tuosta olennosta tuli tärkeintä mitä voi olla,7viikkoa kesti ennenkuin pääsi kotiin,alkuun 3h välein huoltotauko.
nyt on 3v terve,reipas,iloinen (huonojakin aikoja tietenkin ollut myös)poika joka nukkunut aina huonosti ja on välillä vituttanut ja väsyttänyt ihan helvetisti ja muija on täysin perseestä ollut viimeisen vuoden,ei seksiä,ei minkäänlaista läheisyyttä,kiukuttelee,on vittumainen,menee karkuu jos yrittää lähellekään,survoo vaan kyynärpäillä,jatkuvasti suurinpiirtein burkha päällä,nukkuukin rintaliivit päällä,lapsi kun on syönyt tunkee sohvalle tuijottamaan televisiota,lapselle laittaa tabletista jotain lastenohjelmia,istuu pitkissä vaatteissa villatakki päällä viltti niskassa vaikka takkaa lämmittää ja olkkarissa 26°lämmintä,haiseekin jo ummehtuneelle mummolle.
sen käytös vaan vituttaa ihan äärettömästi.
lapsi on siinä iässä että oppii mielettömästi uutta kokoajan,sen kanssa pitäisi kasata jatkuvasti legoja,lukea kirjoja,leikkiä autoilla ja haluisi aina lähteä isin mukaan,käydään asioilla,stigalla laskemassa,autotallissa ym. Ja tarhasta haettaessa on aina iloisena odottamassa aidan takana kotiin lähtöä,penskat on tarhassa muutenkin hauskoja kun tulevat puhumaan ihan ihme asioista ja tuntevat kuka hakee ketäkin ym.
osaa meidänkin apina pistää ranttaliksi,huutaa,riehuu ym. Kauppareissuilla vaikka yleensä menee ihan hyvin,kerrankin komensin olemaan auton vieressä NÄTISTI kun laitan ovet lukkoon (ikävä tapa lähteä ryntäilemään päättömästi) poika alkoi huutamaan ihan täysillä apua apua kun oli oppinut uuden sanan ja samalla viereiselle autolle tuli joku mummo mikä katsoi hieman pitkään.
ajatus lähti hieman harhailemaan,mutta vituttaa tuo akka ihan helvetisti,en tiedä mitä sille tekee? Vetää turpaan,heittää pihalle?
ei tämä isänä olo nyt niin huonoa ole kun on paskavaippa ajasta päästy yli ja lapsi osaa jo puhua,kommunikointi helpompaa eikä turhastu kun muut ei ymmärrä mitä tarkoittaa tai haluaa.
t.mies39v
[/quote] Kirjoituksestasi välittyi ihana rakkaus lastasi kohtaan, teillä on varmaan kivaa kahdestaan :). Toivottavasti naisesi tokenee lähiaikoina taas tähän elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:42"]Minä en ikinä halunnut lasta,olen lähes inhonnut lapsia aina ja muija lopetti pillerit puhumatta asiasta tietenkään.
lapsen syntymä oli vaikea,3vrk valvoin yhtäkyytiä lapsen sängyn tai mikä kaukalo se sitten ikinä olikaan vieressä,en edes uskaltanut koskea siihen kaikkien letkujen ja johtojen seassa.
jotain tapahtui silloin,en osaa sanoa mitä mutta tuosta olennosta tuli tärkeintä mitä voi olla,7viikkoa kesti ennenkuin pääsi kotiin,alkuun 3h välein huoltotauko.
nyt on 3v terve,reipas,iloinen (huonojakin aikoja tietenkin ollut myös)poika joka nukkunut aina huonosti ja on välillä vituttanut ja väsyttänyt ihan helvetisti ja muija on täysin perseestä ollut viimeisen vuoden,ei seksiä,ei minkäänlaista läheisyyttä,kiukuttelee,on vittumainen,menee karkuu jos yrittää lähellekään,survoo vaan kyynärpäillä,jatkuvasti suurinpiirtein burkha päällä,nukkuukin rintaliivit päällä,lapsi kun on syönyt tunkee sohvalle tuijottamaan televisiota,lapselle laittaa tabletista jotain lastenohjelmia,istuu pitkissä vaatteissa villatakki päällä viltti niskassa vaikka takkaa lämmittää ja olkkarissa 26°lämmintä,haiseekin jo ummehtuneelle mummolle.
sen käytös vaan vituttaa ihan äärettömästi.
lapsi on siinä iässä että oppii mielettömästi uutta kokoajan,sen kanssa pitäisi kasata jatkuvasti legoja,lukea kirjoja,leikkiä autoilla ja haluisi aina lähteä isin mukaan,käydään asioilla,stigalla laskemassa,autotallissa ym. Ja tarhasta haettaessa on aina iloisena odottamassa aidan takana kotiin lähtöä,penskat on tarhassa muutenkin hauskoja kun tulevat puhumaan ihan ihme asioista ja tuntevat kuka hakee ketäkin ym.
osaa meidänkin apina pistää ranttaliksi,huutaa,riehuu ym. Kauppareissuilla vaikka yleensä menee ihan hyvin,kerrankin komensin olemaan auton vieressä NÄTISTI kun laitan ovet lukkoon (ikävä tapa lähteä ryntäilemään päättömästi) poika alkoi huutamaan ihan täysillä apua apua kun oli oppinut uuden sanan ja samalla viereiselle autolle tuli joku mummo mikä katsoi hieman pitkään.
ajatus lähti hieman harhailemaan,mutta vituttaa tuo akka ihan helvetisti,en tiedä mitä sille tekee? Vetää turpaan,heittää pihalle?
ei tämä isänä olo nyt niin huonoa ole kun on paskavaippa ajasta päästy yli ja lapsi osaa jo puhua,kommunikointi helpompaa eikä turhastu kun muut ei ymmärrä mitä tarkoittaa tai haluaa.
t.mies39v
[/quote]
Olet sairas yksilö ja todella paska isä, kun tunnelmoit lapsesi äidin hakkaamisella.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:24"]
Löytäisitkö jonkun kodin ulkopuolisen asian, jota tehdä tai jossa käydä lapsen kanssa kahdestaan, josta sinäkin tykkäisit? Lapsi on toki vielä pieni, mutta silti? Vaikka autokauppa, metsä, koiranäyttely tai mitä vaan. Jotta saisit pienen myönteisen kokemuksen isänä olosta. Myöhemmin näitä on helpompi keksiä mutta koeta aloittaa jo.
[/quote]
TÄMÄ! Siis oivallinen neuvo aloittaa luomaan hyvää suhdetta lapseesi!
Uimahalli ja siellä varaudu olemaan vain lapsen ehdoilla ja niin kauan kuin esim nälkä kutsuu lasta lähtemään kotiin, eli ei kannata syödä ennen uimahalliin menoa, sillä voi sitten houkutella lapsen lähtemään. Uimahallissa lapsi voi purkaa liikoja energioitaan ja huutaa sitten vähemmän. Mukava opettaa lapselle jotain uimiseen liittyvää, vaikka uimapallon heittelyä.
Eläinpuisto! Esittelet lapselle eläimiä ja annat silitellä niitä, mitä voi. Myönteisesti. Yhdessä nauttien yhteisestä ajasta. Lapsi luo hyvää suhdetta isäänsä ja huutaa vähemmän!
Pulkkamäki tai leikkipuisto! Lapsi on vielä piemni, mutta nauttii varmasti leikkipuistossa tai liukumäessä tai jos asutte seudulla, jossa vielä lunta, niin isin kanssa yhdessä pulkalla laskemisesta. Positiivista energiaa peliin ja naurua kehiin!
Vesileikkejä kylppärissä. Lapselle vannaan vettä ja isi vessan pöntön kannelle mukaan leikittämään lasta. Pieniä vesileluja, ruiskutteluleluja, kipposia ja vesisota pystyyn. Isillekin märät vaatteet, ja iloista puuhaa! Ei ole vaikeat säännöt oppia. Sitten vain pikainen kylppärin siivous, kun leikit loppuu.
Yhdessä leikkimistä, hassuttelua, nauramista, piiloleikkejä, legoja, isin selässä ratsastusta, kuperkeikkaa, ...
Tällaista alkakaa koko perheenä suosia ja viettää aikaa lapsen kanssa täyspainoisesti läsnä olemalla ja hauskaa touhua ylläpitämällä. Tuossa unohtuu lapseltakin huutaminen ja muuttuu nauruksi ja silloin nautitte jokainen ja se antaa huyvää pohjaa lapsellekin totella helpommin vanhempia, kun hän myös haluaa olla vanhemmilleen mieliksi, kun ON NIIN HUISSIN IHANAT VANHEMMAT!!!
Kokeilkaa ja keksikää lisää.
Ja siitä se jatkuu sitten hauskanpito makuuhuoneeseenkin kuin vaivihkaa ...
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:30"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:27"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:11"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero. Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään. Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365. [/quote] Jes. Tämä ratkaisi kertaheitolla kirkuva lapsi -ongelman.
[/quote]
Niinpä! Ja jättää äidille kokonaan lapsesta huolehtimisen! Siinä se vasta perheen moniturva on, joka eroaa, kun lapsi tuntuu hankalalta ja seksi ei vaimon kanssa oikein ota pikkulapsiaikana tuulta purjeisiin. Ikinä en suosittele mitään niin ITSEKÄSTÄ kuin ero tuollaisessa tilanteessa. Vain joku lasten ja parisuhteiden vihaaja voi tuollaista suositella, ja sellainen, jolle itsekkyys ja omat himot ja menot ovat se elämän tärkein asia, ja muista läheisistä viis! Sellaiselle on parempi, ettei koskaan perusta minkäänlaista parisuhdetta, perheestä puhumattakaan, jolle itsekkys on elämän pääsisältö ja suunnan sanelija!
[/quote]
Ihminen saa olla itsekäs. Pitääkin olla. Ei lapselle ole hyvä kasvaa huonovointisten vanhempien kanssa. Lapsi voi hyvin kun sekä äiti että isä voivat hyvin ja hyvinvointi tulee vain eron kautta kun jokaisen on otettava vastuu elämästään.
[/quote]
On tämä yhtä eroon usuttamista! LOPETA SE EROON USUTTAMINEN!!! Lapsen on satavarmasti parempi elää omien vanhempiensa kanssa yhdessä kuin että toinen vanhempi lähtee lätkimään silkkaa itsekkyyttään!
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero. Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään. Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365. [/quote] Tää nimenomaan ei olisi vastuunottamista, paitsi toki jos ryhtyy samalla lähivanhemmaksi.
[/quote]
Velvollisuudentunto ei ole samaa kuin vastuunkantaminen. Toki tuo on sitä mitä miehille pakkosyötetään. Todellista johtajuutta on kuitenkin kantaa vastuu myös sellaisista päätöksistä, jotka eivät miellytä kaikkia.
[/quote]
Todellista johtajuutta on jättää omat "mutku mää haluun byhyyyyy" -kitinät pikkulapsille ja hoitaa itse aiheutetut sotkut kunnialla. Oman nautinnon maksimointiin pyrkiminen ei ole mitään sukua johtajuudelle, se on aivan eri laji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:15"]
Jos jossain kerran ollaan ns yhdessä tekemässä, niin vanhemmat tuijottaa kaikaisuuteen ja lapsi rääkyy. [/quote]
Tämä kuulostaa kamalalta. Tottakai lapsi huutaa jos ette ikinä ole OIKEASTI yhdessä...
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 16:50"]Totta kai olet masentunut. On varmasti järkyttävää kun ei voi 100% ajastaan ajatella vain itseään ja mitä elämältään/puolisolta/siltä hetkeltä haluaa. Omaan napaankin on vaikea tuijottaa kun lapsi on tiellä.
On tottakai kauheaa että joudut jostain luopumaan lapsesi, siis oman lapsesi takia. Se kannattaa tietysti kuitata huutamalla lapselle ja vaimolle aina kun aihetta ilmenee.
Ymmärrän että jo raskaus ja synnyttäminen otti koville kun mahasi kasvoi palloksi ja jouduit puoli vuotta elämään sen kanssa. Synnytys oli varmasti sinulle kivulias ja paikkasi repsahtivat. Ihme että sinun tekee vielä mieli seksiä.
Vastuukin perheestä painaa tottakai raskaana hartioitasi. Kyllähän tämä mukulaksi kutsumasi pieni ihminen tarvitsee yhtä ja toista, ei ihme että olette PA. Tietty jos ajelisi vähän vanhemmalla autolla... onneksi lapsi ei vielä tarvitse mopoa/ajokorttia/merkkivaatteita/kuntosalikorttia/rahaa jne.
Oikeasti, viiden lapsen (nuorin 15) isänä en suorastaan puhjennut kyyneliin puolestasi. Oma isäni, joka 19-vuotiaasta asti vastasi aina muista, ensin sodassa upseerina, sitten suurperheen isänä ja esimiestehtävissä töissä, tapasi sanoa että "ne on eri miehet jotka ruumiita tekee ja jotka niitä pesee". Hän ei erityisesti arvostanut valittajia ja vastuunpakoilijoita, kai se on sitten periytyvää.
[/quote]
Perustuu aika vahvoille oletuksille tuo tekstisi. Onko esim vm 99 volkkari tarpeeksi vanha? Varmasti hieno mies, propsit hänelle. Olisipa minusta samaan. Luulin, että voisi olla. Trial and error.
Kumpikohan on muuten todennäköisempi loppuunpalava itsemurhakandidaatti: se joka ajoissa ryhtyy miettimään omien voimiensa rajallisuutta, vai isäsi kaltainen koskelanjussi, joka odottaa itseltään ja muilta täydellisiä suorituksia niin sodassa, kotona kuin töissäkin?
Olen luopunut, niinkuin vaimonikin, sekä kaikesta vapaa-ajastani, uramahdollisuuksista nykyisessä taloustilanteessa, käytännössä kaikesta taloudellisesta liikkumavarasta, sekä uskosta siihen, että meistä voisi tulla vanhempina mitään. Niinkuin varmasti tekee valtaosa vanhemmiksi ryhtyvistä. Minä vain arvioin omani ja vaimoni osaamisen ja jaksamisen väärin. Siinä ero. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 16:39"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 16:21"]
Kyllä tässä alkaa eroajatukset vallata mieltä. Nuo perheneuvolat ynnämuut tuntuvat taas ajatuksenakin sellaiselta paikalta, jossa päästään vain lomake- & kaavakehelvettiin, jota suoritetaan vain koska joku laki määrää, ei siksi että siitä olisi todellista apua. Tiedän että kuulostaa taas välttelyltä, mutta pelkään että pompottelu a la Suomen julkinen sektori stressintuottamisineen voi olla se joka lopulta kaataa kupin. Ehkä vaimokin löytäisi taas seksin elämäänsä kun minä en ole häntä kuvottamassa. Ap
[/quote]
Ei elämä ole pelkkää seksiä.
Alkaa tuntua, että tämä on trollausta koko tarina. Ei kukaan ole noi yksisilmäinen
[/quote]
Ei olekaan. Siksi olen tässä suhteessa edelleen. Olen monen viestin verran kirjoittanut että olen muutoin tyytyväinen parisuhteeseeni. Ap
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:33"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:27"]
Naiset yleensä kyllästyvät seksuaalisesti miehiinsä joka tapauksessa noin vuodessa-parissa. Ap
[/quote]
En tiedä, miten kertoisin tämän sinulle, mutta...
[/quote]
Voi poika parka. Olet pihalla kuin lumiukko.
T. 40 v 4:n lapsen äiti, jolla yli 20 vuotta kestänyt parisuhde ja vuosi vuodelta yhä parempaa seksiä monta kertaa viikossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 17:18"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 16:39"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 16:21"] Kyllä tässä alkaa eroajatukset vallata mieltä. Nuo perheneuvolat ynnämuut tuntuvat taas ajatuksenakin sellaiselta paikalta, jossa päästään vain lomake- & kaavakehelvettiin, jota suoritetaan vain koska joku laki määrää, ei siksi että siitä olisi todellista apua. Tiedän että kuulostaa taas välttelyltä, mutta pelkään että pompottelu a la Suomen julkinen sektori stressintuottamisineen voi olla se joka lopulta kaataa kupin. Ehkä vaimokin löytäisi taas seksin elämäänsä kun minä en ole häntä kuvottamassa. Ap [/quote] Ei elämä ole pelkkää seksiä. Alkaa tuntua, että tämä on trollausta koko tarina. Ei kukaan ole noi yksisilmäinen [/quote] Ei olekaan. Siksi olen tässä suhteessa edelleen. Olen monen viestin verran kirjoittanut että olen muutoin tyytyväinen parisuhteeseeni. Ap
[/quote]
Jos olet tyytyväinen suhteeseen muuten, niin seksikin varmasti tulee mukaan kuvioon vielä. Koittakaa saada arki kuntoon - sitten seksikin paranee.
Suosittelen hakemaan apua, ihan lapsen vuoksi
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 16:21"]
Kyllä tässä alkaa eroajatukset vallata mieltä. Nuo perheneuvolat ynnämuut tuntuvat taas ajatuksenakin sellaiselta paikalta, jossa päästään vain lomake- & kaavakehelvettiin, jota suoritetaan vain koska joku laki määrää, ei siksi että siitä olisi todellista apua. Tiedän että kuulostaa taas välttelyltä, mutta pelkään että pompottelu a la Suomen julkinen sektori stressintuottamisineen voi olla se joka lopulta kaataa kupin. Ehkä vaimokin löytäisi taas seksin elämäänsä kun minä en ole häntä kuvottamassa. Ap
[/quote]
No ystävä hyvä, kun et ole ottanut selvää mitä se perheneuvola oikeasti tarjoaa, eli et siis saanut aikaiseksi soitettua tänäänkään, etkä varmaan sitä lääkäriäkään lapselle varannut, niin sitten on ihan turha kitistä kurjaa elämäänsä. En muista yhtään lomaketta tässä kolmen vuoden aikana perheneuvolassa täyttäneeni...Mutta jatka sinä vain sitä vinkumista sitten kun ei ole vanhemmuutta asioita muuttamaan. Ihan oikeasti ap, se nyt niin rankkaa ole se avun hakeminen jos sitä kokee tarvitsevansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsia ollaan aina heti viemässä diagnosoitaviksi, jos oireilevat pahaa oloaan, jonka vanhemmat saavat huonolla käytöksellään aikaan? Eikö pitäisi mielummin viedä ne aikuiset juttelemaan ongelmistaan, jotta lapsi saisi oaremman kasvuympäristön?
Ap haistatteluineen kuulostaa vain tyypilliseltä itsekkäältä ja vastuuta sekä epämiellyttäviä tilanteita kestämättömältä ja pakoilevalta tyypiltä. Kunpa sellaiset tajuaisivat, että niitä lapsia ei ole mikään pakko hankkia...
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:04"]En tiiä. Kai siellä Porvoossa nyt on isille jotain mielikuvaharjoituskerhoja.
[/quote]
Anteeksi! Onko PORVOO niin huonoa paikka asua.? Miksi tällä haukutaan porvooa niin paljon?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies39v, vaimollasi voi olla (synnytyksenjälkeinen) masennus. Apua siihen, aluksi lääkkeet, ja värit palaa. Itselläni oli tämä, ja lisäksi oli puhjennut raju kilpirauhasen vajaatoiminta. Nämä molemnat hoidettiin, lakkasin olemasta muumio ja elämä virkistyi. Onneksi mies jaksoi eikä käynyt lyömään tms.!
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 12:34"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 12:07"]
Mutta kun ihminen hankkii lapsia, on ihan itsestä kiinni millaiseksi sen elämän rakentaa.
[/quote]
Ei pidä paikkaansa. Tähän vaikuttaa mm. se, minkälainen lapsi on kyseessä, onko erityisiä tarpeita, minkälainen on tukiverkosto, miten parisuhde voi, minkälaisen kasvatuksen on itse saanut, mikä on oma temperamentti ja minkälaisissa psykologisia ominaisuuksia on sattunut perimään ja mitkä ovat omat arvot. Monille on mahdotonta olla täysin onnellisia lapsiperheessä. Onnellisuus ei ole asennekysymys.
[/quote]
Nimenomaa on. Onni ei koskaan tule ulkoapäin van sen rakentaa jokainen itse. Lapsista tulee myös juuri sellaisia kuin vanhemmat aikaansaavat. Kaikesta saa juuri niin vaikeeta (tai helppoa) kuin haluaa
[/quote]
Voi ei, aikaansain lapsen, joka ei ole kiinnostunut historiasta. Oma vikani. Olisinpa vaan lukenut hänelle enemmän historiaa käsitteleviä kirjoja, ostanut tinasotilaita ja jutellut aiheesta usein, niin jopa olisi kiinnostunut. TYhmä minä.
Minut yritettiin saada pienenä tykkäämään pesiksestä. Yksi ohjelmanumero oli kuljettaa minua mukana KPL:n otteluissa, sain siellä karkkia ja makkaraakin tauoilla. Ei nappaa pesis vieläkään.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 23:12"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:04"]En tiiä. Kai siellä Porvoossa nyt on isille jotain mielikuvaharjoituskerhoja.
[/quote]
Anteeksi! Onko PORVOO niin huonoa paikka asua.? Miksi tällä haukutaan porvooa niin paljon?????
[/quote]
Porvoo = provo
Heippa ap! oot saanu mahtavia neuvoja joten lue niitä useampaan kertaan ja mieti.. Näköjään meinaat vaipua itsesääliin koska tarjotut neuvot tuntuvat niin hankalilta ja et usko niihin. No, itse pyysit apua etkä sitä ota vastaan.. Mikä järki siinäkin on kun loppupeleissä haluaa vain vinkua ja piehtaroida itsesäälissä. Tee se, mutta nouse lopulta kun olet saanut tarpeeksi surra kaikkea mitä luulet menettäneesi. Luuserivaihtoehto on kiva kun voit taas surra ja marttyroida. Jotenkin vähän saamattoman miehen tekstejä ap.. Valitan.
Neuvoihin ei mitään lisättävää mutta yksi asia joka kannattaa tehdä jos lasta ei ole lääkärissä käytetty, niin: hanki pieni ja tehokas led-lamppu. katso sillä lapsen korviin vaikka kun pesette hampaita. Jos et näe tärykalvoa (näkyy pikkulapsilla tosi helposti ja on lähellä korva ulkoaukkoa) niin vie lapsi vaikunpoistoon. loppuu se huutaminen. Ei mulla muuta.
been there, done that. Tarinassasi ei ole mitään uutta taivaan alla, tsemppiä ja usko neuvoja!
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 16:50"]
Totta kai olet masentunut. On varmasti järkyttävää kun ei voi 100% ajastaan ajatella vain itseään ja mitä elämältään/puolisolta/siltä hetkeltä haluaa. Omaan napaankin on vaikea tuijottaa kun lapsi on tiellä.
On tottakai kauheaa että joudut jostain luopumaan lapsesi, siis oman lapsesi takia. Se kannattaa tietysti kuitata huutamalla lapselle ja vaimolle aina kun aihetta ilmenee.
Ymmärrän että jo raskaus ja synnyttäminen otti koville kun mahasi kasvoi palloksi ja jouduit puoli vuotta elämään sen kanssa. Synnytys oli varmasti sinulle kivulias ja paikkasi repsahtivat. Ihme että sinun tekee vielä mieli seksiä.
Vastuukin perheestä painaa tottakai raskaana hartioitasi. Kyllähän tämä mukulaksi kutsumasi pieni ihminen tarvitsee yhtä ja toista, ei ihme että olette PA. Tietty jos ajelisi vähän vanhemmalla autolla... onneksi lapsi ei vielä tarvitse mopoa/ajokorttia/merkkivaatteita/kuntosalikorttia/rahaa jne.
Oikeasti, viiden lapsen (nuorin 15) isänä en suorastaan puhjennut kyyneliin puolestasi. Oma isäni, joka 19-vuotiaasta asti vastasi aina muista, ensin sodassa upseerina, sitten suurperheen isänä ja esimiestehtävissä töissä, tapasi sanoa että "ne on eri miehet jotka ruumiita tekee ja jotka niitä pesee". Hän ei erityisesti arvostanut valittajia ja vastuunpakoilijoita, kai se on sitten periytyvää.
[/quote]
Tuolla logiikalla jokaisen suurperheen äidin pitäisi olla johtotehtävissä eikä lapseton nainen tai mies ole vastuunkantaja... Jospa jätetään noi armeijajutut kuitenkin tän asian ulkopuolelle :D
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 15:53"]
Lasten kotonaoloaika on niin lyhyt aika elämässäni. Suren jo valmiiksi, että se päättyy.
[/quote]
Minä suren sitä, että 18 vuotta on sinulle lyhyt aika.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:39"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:33"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:28"] [quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:19"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:11"] [quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero. Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään. Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365. [/quote] Jes. Tämä ratkaisi kertaheitolla kirkuva lapsi -ongelman. [/quote] Niinpä. Mutta juuri ap:n kaltaiset miehet eivät tätäkään ratkaisua hyväksy, koska he ovat nielleet konservatiivisen aivopesun, jossa mies jää suhteeseen oli tilanne mikä tahansa, koska "lasta ja vaimoa ei voi jättää, vain paskahousut tekevät niin". Itsehän olen sitä mieltä, että vain paskahousut ja tyhmät uhraavat elämänsä vaikka haluaisivat jotain muuta. Tilanteet muuttuvat. Pitää elää sen mukaan. [/quote] Kirjoitin tuon "jes"-kommentin sarkasmina. En taas tajunnut että joku ottaa sen todesta. Että jotta siis ensin tehdään lapsi ja kun ei ole kivaa niin jätetään se ja toivotaan että joku muu hoitaa - tai muuten on paskahousu. Tämä selvä. [/quote] Ei lapsi mene rikki avioerosta. Lapsi menee rikki ikävässä kodissa. [/quote] Jos vanhemmilla ei ole välineitä kasvattaa lasta ja olla vanhempi kahdestaan (kun asioista voi keskustella ja toisesta saa tukea) niin miten tuo ongelma ratkeaa erottamalla nämä vanhemmat? Erityisesti kun kyse pienestä lapsesta ja ap kirjoittaa rakastavansa vaimoaan. En ymmärrä
[/quote]
Vastasin tähän jo aiemmin.