Olen mies ja vihaan isänä oloa

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:58"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:00"]

Olisiko täällä jotain vinkkejä siihen, miten saisin asenteeni muuttumaan. Ei ole onnistunut vaikka yritän. Minusta tuntuu, että lapseni on pilannut elämäni. Haaveilin aina isyydestä enkä mielestäni kuvitellut että se on pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta tämä 3 vuotta on ollut aivan täyttä helvettiä. Olemme kaikki koko ajan pahalla päällä, väsyneitä ja PA. Ja ainakin vielä 15 vuotta samaa tiedossa. Mitä mielikuvaharjoituksia tässä voisi tehdä tilanteen eteen. Tiedän että tämä on itsekästä ajatella näin, mutta tuntuu että koko elämä on nyt ohi. Kummankaan ei tarvitse haaveilla mistään uramahdollisuuksista koska mukula määrää päivän ajankäytön. Yhdynnässä olen ollut joskus raskausaikana viimeksi koska vaimoni sanoo suoraan olevansa haluton eikä näe minua enää seksipartnerina vaan lapsensa isänä. Lisäksi katson tuolla noita muiden kakaroita ja pelkään että omasta tulee samanlaisia huonosti käyttäytyviä käveleviä hankaluuksia kuin suuri osa lapsista tuntuu olevan. Elämäni suurin virhearvio, mutta takaisin ei pääse.

[/quote]

Mikä sun ongelmasi on? Voit jättää vaimosi yksinhuoltajaksi ja jatkaa elämääsi vapaana miehenä, lapset unohtaen! Se on oikeesti just noin yksinkertaista miehille. Jos joku jotain joskus ihmettelee, niin syytät vaimoa vieraannuttamisesta ja teeskentelet kyynelsilmin olevasi Vuoden Isä. Vaimo saa jatkaa elämäänsä halveksittuna yksinhuoltajana, "yhteiskunnan pohjasakkana". Sinua ero ei tule leimaamaan :)

Jaksuhalit!

[/quote]

:'DD samaa mieltä! Ja kannattaa heti eron jälkeen liittyä Isät lasten asialla -ryhmään vuodattamaan virtuaalikyyneleitä ja vetämään oikein kunnon teatteria, vaikka alunperin on ihan itse halunnut jättää lapsen, "koska se on niin rasittava".

t. erään tollasen tapauksen tunteva

[/quote]

Joo näitähän riittää. Itsekin seurustelin tällaisen kanssa, oli tapellut itselleen tapaamisoikeudet ja kaikki ja syyksi paljastuikin sitten raha, eli ei olisi halunnut maksaa pennostakaan lastensa elatuksesta. Kun muksut tulivat hänen luokseen (silloin harvoin kun sattui sopimaan, yleensä perui jollakin verukkeella) häipyi paikalta samalla oven avauksella ja jätti minut, parikymppisen tuoreen tyttöystävänsä pärjäämään heidän kanssaan. Ja taisi tämä samainen paska mesota myös "femakkojen ylivallasta"  ja "äitien suosimisesta". Huh, onneksi tästä on yli 10 vuotta aikaa.

Hyvä, lue ap tuo 185 viesti. Jos teillä on tuollainen tilanne, esimerkiksi se mainittu Theraplay voisi auttaa. Siinä luodaan sitä vuorovaikutusta ja kiintymyssuhdetta ohjatun leikin ja hoitamisen kautta. Ja sekin vielä, että osa noita jutuista tulee toisille ihmisille luonnostaan, on helpompi asettua lapsen asemaan ja niin edelleen, mutta kyllä jokainen vanhempi joutuu noita toimintatapoja silti miettimään ja etsimään vihjeitä ja apua. Siis opettelemaan. Katso vaikka joku Supernanny-jakso, aina niissä sanotaan että mene lapsen tasolle, puhu asiaankuuluvan vakavalla mutta rauhallisella äänellä, kerro selkeästi mitä tapahtuu, anna aikaraja, muistuta ja kehu iloisella äänellä...

Voi asian näinkin nähdä: 

http://www.vauva.fi/keskustelu/4409605/ketju/ehka_erilainen_sinkkumies

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 15:50"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 14:53"]

"Paras" aikuisikä ajoittuu ehkä välille 25-50. Silloin on jo valmistunut ammattiin ja alkaa olla esim. taloudellisia mahdollisuuksia tehdä asioita, mutta ei ole vielä tullut pahemmin vanhuuden kremppoja. Parasta aikuisikää on siis noin 25 vuotta, enintään 35.

Jos tuosta parhaasta ajasta käyttää 10 vuotta "helvetissä" eläen elämää josta ei nauti yhtään, niin se ei todellakaan ole vähän, se on ihan hemmetin paljon! En siis ymmärrä miten voitte yrittää lohduttaa ap:ta tyyliin "10 vuotta on lyhyt aika" - se on 30-40% ihmisen parhaasta iästä! Se on tosi paljon! 

[/quote]

 Mistä ihmeen parhaasta ajasta?

[/quote]

Siinähän tuo sanotaan. Useimmiten ennen ammattiin valmistumista ei ihmisellä ole paljoakaan "liikkumavaraa" elämässään, ei taloudellisesti tai ajankäytönkään puolesta (useimpien pitää opiskelun ohella käydä töissä kaikki vapaa-ajat). Sitten taas vanhemmiten alkaa olla useilla terveysongelmia, ja viimeistään eläkkeellä myös taloudelliset mahdollisuudet kapenevat taas.

Tässä mielessä "parasta" aikaa on siis se aikuisuus, kun opiskelut eivät enää rajoita tekemisiä, on töitä ja sitä myöten rahaa, ja kun vielä ei ole alkanut ikä painaa. Eli noin ikävuodet 20/25-50/60. Siitä jos uhraa vähintään 10-15 vuotta eläen elämää josta ei nauti, niin onhan se todella paljon, toisin kuin on väitetty ("ihan pikkuhetki vaan").

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:00"]

Olisiko täällä jotain vinkkejä siihen, miten saisin asenteeni muuttumaan. Ei ole onnistunut vaikka yritän. Minusta tuntuu, että lapseni on pilannut elämäni. Haaveilin aina isyydestä enkä mielestäni kuvitellut että se on pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta tämä 3 vuotta on ollut aivan täyttä helvettiä. Olemme kaikki koko ajan pahalla päällä, väsyneitä ja PA. Ja ainakin vielä 15 vuotta samaa tiedossa. Mitä mielikuvaharjoituksia tässä voisi tehdä tilanteen eteen. Tiedän että tämä on itsekästä ajatella näin, mutta tuntuu että koko elämä on nyt ohi. Kummankaan ei tarvitse haaveilla mistään uramahdollisuuksista koska mukula määrää päivän ajankäytön. Yhdynnässä olen ollut joskus raskausaikana viimeksi koska vaimoni sanoo suoraan olevansa haluton eikä näe minua enää seksipartnerina vaan lapsensa isänä. Lisäksi katson tuolla noita muiden kakaroita ja pelkään että omasta tulee samanlaisia huonosti käyttäytyviä käveleviä hankaluuksia kuin suuri osa lapsista tuntuu olevan. Elämäni suurin virhearvio, mutta takaisin ei pääse.

[/quote]

Mikä sun ongelmasi on? Voit jättää vaimosi yksinhuoltajaksi ja jatkaa elämääsi vapaana miehenä, lapset unohtaen! Se on oikeesti just noin yksinkertaista miehille. Jos joku jotain joskus ihmettelee, niin syytät vaimoa vieraannuttamisesta ja teeskentelet kyynelsilmin olevasi Vuoden Isä. Vaimo saa jatkaa elämäänsä halveksittuna yksinhuoltajana, "yhteiskunnan pohjasakkana". Sinua ero ei tule leimaamaan :)

Jaksuhalit!

Jännästi lapsia saavat net jotka ei sitä arvosta ja monet hyvät vanhemmat ei saa lapsia. Mistä epäkypsiä miehiä sikiää ja he myös siitoshommiin pääsevät?

No jo on... Mutta noistta ongelmista pääsee eroon. Itse masennuin   esikoisen syntymän jälkeen, oli vielä todella tempperamenttinen ja haastava tapaus kaikkine herkkyyksineen. Hakeuduttiin perheneuvolan kautta hyvälle terapeutille ja opimme säätelemään omia että lapsenkin mielialanvaihteluita ja ymmärtämään paremmin toinen toista sekä tukemaan että tukeutumaan, kun pyörä tuollain saatiin yhdessä tuumin pyörimään pikkuhiljaa niin se ns. kadotettu rakkaus, intohimo ja aika omaa kumppaniakin kohtaan löytyi. Te pystytte myös nuo ongelmanne selvittämään ihan yhteistyönä kun vaan kummaltakin vanhemmalta löytyytarpeeksi motivaatiota asian eteen. Nämä ovat aika yleisiä tuntemuksia sekä miehellä että naisilla kun vanhemmuss lävähtää päin näköä täysillä ja ongelmia ei ihan heti kaiken arjen keskellä huomaakaan. :) harmittavan monet eroaa pikkulapsi ajan ongelmien takia vaikka ne on useinkin  selätettävissä! sitä  paitsi, mitä enemmän lapsi kasvaa ja oppii niin sitä helpompaa arki on, vaikkakin einitt tuo omat ongelmansa tieytystikin eli ei tuota samaa ole todellakaan  jäljellä 15 vuotta ;)

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 16:49"]

No jo on... Mutta noistta ongelmista pääsee eroon. Itse masennuin   esikoisen syntymän jälkeen, oli vielä todella tempperamenttinen ja haastava tapaus kaikkine herkkyyksineen. Hakeuduttiin perheneuvolan kautta hyvälle terapeutille ja opimme säätelemään omia että lapsenkin mielialanvaihteluita ja ymmärtämään paremmin toinen toista sekä tukemaan että tukeutumaan, kun pyörä tuollain saatiin yhdessä tuumin pyörimään pikkuhiljaa niin se ns. kadotettu rakkaus, intohimo ja aika omaa kumppaniakin kohtaan löytyi. Te pystytte myös nuo ongelmanne selvittämään ihan yhteistyönä kun vaan kummaltakin vanhemmalta löytyytarpeeksi motivaatiota asian eteen. Nämä ovat aika yleisiä tuntemuksia sekä miehellä että naisilla kun vanhemmuss lävähtää päin näköä täysillä ja ongelmia ei ihan heti kaiken arjen keskellä huomaakaan. :) harmittavan monet eroaa pikkulapsi ajan ongelmien takia vaikka ne on useinkin  selätettävissä! sitä  paitsi, mitä enemmän lapsi kasvaa ja oppii niin sitä helpompaa arki on, vaikkakin einitt tuo omat ongelmansa tieytystikin eli ei tuota samaa ole todellakaan  jäljellä 15 vuotta ;)

[/quote]

hyviä neuvoja. Siihen ap:n valitukseen että uraa ei voi tehdä, höpö höpö! Omaa laiskuuttaan on turhaa laittaa lapsen niskoille. Uraa luo myös ne parjatut yh:t...

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 16:18"]

Jännästi lapsia saavat net jotka ei sitä arvosta ja monet hyvät vanhemmat ei saa lapsia. Mistä epäkypsiä miehiä sikiää ja he myös siitoshommiin pääsevät?

[/quote]

Siitähän nimenomaan onkin kyse... Kyllä  usein näin on kun vanhemmuus lävähtää naamaan niin kyllä nämä sinun mielestäsi parhaat vanhemmatkin saavat  kokea näitä samoja tunteiden vuoristoratoja... Helppohan se on pysyä "hyvänä vanhempana" ajatuksen tasolla silloin kun niitä lapsia ei edes tulekaan mutta kun tosi on kyseessä niin nämä hyvä vanhemmat kokevat usein ihan samaa. Miksi? Koska me ollaan ihmisiä, naisella synnytyksen jälkeiset  hormonien pyöritykset jo itsellään aiheuttaa vaikka mitä ja jos et sitä tiennyt niin lueppa tieteellistä kirjallisuutta asiasta. Miehelle se vaikuttaa myös, ja usein juurikin näin negatiivisesti ja kappas kun oravanpyörä on valmis ja se on YLEISTÄ. Nämä tunteet  ovat yleisiä, nämä ajatukset ja toiminnat on yleisiä. Usko pois. Fakta on se että näissä tunteissa ei ole mitään pahaa, ei mitään mikä tekisi vanhemmasta huonomman, ne on ihan normaaleja. Millään tasolla  ei osata varautua siihen millasta se lapsiarki todella on vaikka kuinka väittää tietävänsä ja osaavansa, vasta sitten kun se lävähtää päin näköä sen tietää, kun  on  24/7 sama juttu eikä  siitä irti pääse niin silloin vasta tiedät. Sillä siinä missä vanhemmat kasvattaa lastaan niin vanhemmuus kasvattaa vanhempia! Ja yhdelläkään perheellä ei kahta täysin samanlaista lasta ole. Vanhemmaksi opitaan ja kasvetaan yhdessä lapsen kanssa ja sinä et selkeästikään tiedä siitä yhtään mitään.

Kyllä tässä alkaa eroajatukset vallata mieltä. Nuo perheneuvolat ynnämuut tuntuvat taas ajatuksenakin sellaiselta paikalta, jossa päästään vain lomake- & kaavakehelvettiin, jota suoritetaan vain koska joku laki määrää, ei siksi että siitä olisi todellista apua. Tiedän että kuulostaa taas välttelyltä, mutta pelkään että pompottelu a la Suomen julkinen sektori stressintuottamisineen voi olla se joka lopulta kaataa kupin. Ehkä vaimokin löytäisi taas seksin elämäänsä kun minä en ole häntä kuvottamassa. Ap

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 16:16"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 16:07"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:11"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero. Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään.  Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365. [/quote] Jes. Tämä ratkaisi kertaheitolla kirkuva lapsi -ongelman.

[/quote]

Niinpä! Ja jättää äidille kokonaan lapsesta huolehtimisen! Siinä se vasta perheen moniturva on, joka eroaa, kun lapsi tuntuu hankalalta ja seksi ei vaimon kanssa oikein ota pikkulapsiaikana tuulta purjeisiin. Ikinä en suosittele mitään niin ITSEKÄSTÄ kuin ero tuollaisessa tilanteessa. Vain joku lasten ja parisuhteiden vihaaja voi tuollaista suositella, ja sellainen, jolle itsekkyys ja omat himot ja menot ovat se elämän tärkein asia, ja muista läheisistä viis! Sellaiselle on parempi, ettei koskaan perusta minkäänlaista parisuhdetta, perheestä puhumattakaan, jolle itsekkys on elämän pääsisältö ja suunnan sanelija!

[/quote]

 Ihminen saa olla itsekäs. Pitääkin olla. Ei lapselle ole hyvä kasvaa huonovointisten vanhempien kanssa. Lapsi voi hyvin kun sekä äiti että isä voivat hyvin ja hyvinvointi tulee vain eron kautta kun jokaisen on otettava vastuu elämästään.

[/quote]Luuletko, että äiti on onnellinen kun lapsen isä lähtee? Tässä ei ole kyse vanhempien huonoista väleistä, vaan vaikeasta lapsesta.Äiti ei ehkä olisi onnesta soikeana yksinhuoltajana.

[/quote]

Ei kai tämä lapsi ole mitenkään vaikea?

Kyse on vanhemmuuden ongelmasta. Ap ei osaa olla isä. Ei kai se lapsen syytä ole?

[/quote]Lapseen on kuitenkin kyllästytty,ei vaimoon. Tai ehkä väärin sanoa,että kyllästytty lapseen, mutta ongelma oli kuitenkin jaksaminen lapsen kanssa ,ei vaimon.

Nukkuminen! Nälkä! Rutiinit!? Meidän lapsi usein KIRKUI kunnes tajuttiin laittaa iltaisin tuntia aiemmin nukkumaan ! Tumsin kyllä tyhmäksi itseni.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero.

Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään. 

Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365.
[/quote]
Tää nimenomaan ei olisi vastuunottamista, paitsi toki jos ryhtyy samalla lähivanhemmaksi.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 16:21"]

Kyllä tässä alkaa eroajatukset vallata mieltä. Nuo perheneuvolat ynnämuut tuntuvat taas ajatuksenakin sellaiselta paikalta, jossa päästään vain lomake- & kaavakehelvettiin, jota suoritetaan vain koska joku laki määrää, ei siksi että siitä olisi todellista apua. Tiedän että kuulostaa taas välttelyltä, mutta pelkään että pompottelu a la Suomen julkinen sektori stressintuottamisineen voi olla se joka lopulta kaataa kupin. Ehkä vaimokin löytäisi taas seksin elämäänsä kun minä en ole häntä kuvottamassa. Ap

[/quote]

Ei elämä ole pelkkää seksiä.

Alkaa tuntua, että tämä on trollausta koko tarina. Ei kukaan ole noi yksisilmäinen

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:33"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:28"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:19"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:11"] [quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero. Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään.  Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365. [/quote] Jes. Tämä ratkaisi kertaheitolla kirkuva lapsi -ongelman. [/quote] Niinpä. Mutta juuri ap:n kaltaiset miehet eivät tätäkään ratkaisua hyväksy, koska he ovat nielleet konservatiivisen aivopesun, jossa mies jää suhteeseen oli tilanne mikä tahansa, koska "lasta ja vaimoa ei voi jättää, vain paskahousut tekevät niin". Itsehän olen sitä mieltä, että vain paskahousut ja tyhmät uhraavat elämänsä vaikka haluaisivat jotain muuta. Tilanteet muuttuvat. Pitää elää sen mukaan.  [/quote] Kirjoitin tuon "jes"-kommentin sarkasmina. En taas tajunnut että joku ottaa sen todesta. Että jotta siis ensin tehdään lapsi ja kun ei ole kivaa niin jätetään se ja toivotaan että joku muu hoitaa - tai muuten on paskahousu. Tämä selvä.

[/quote]

Ei lapsi mene rikki avioerosta. Lapsi menee rikki ikävässä kodissa.
[/quote] Jos vanhemmilla ei ole välineitä kasvattaa lasta ja olla vanhempi kahdestaan (kun asioista voi keskustella ja toisesta saa tukea) niin miten tuo ongelma ratkeaa erottamalla nämä vanhemmat? Erityisesti kun kyse pienestä lapsesta ja ap kirjoittaa rakastavansa vaimoaan. En ymmärrä

Musta tuntuu, että te teitte lapsen väärään aikaan, ja odotukset oli liian korkealla. Lapsi ei asetukaan siistiin jatkumoon koulutuksen, uran jne päätteeksi. Tämähän on vähän kuin häämasennus: kun kauan suunniteltu kliimaksi on ohi, ei tiedä mitä sitten tehdään. Onko teillä muuta elämää kuin työ ja arki?

Luultavasti teidän lapsella on joitakin erityistarpeita myös.

Minä en ikinä halunnut lasta,olen lähes inhonnut lapsia aina ja muija lopetti pillerit puhumatta asiasta tietenkään.
lapsen syntymä oli vaikea,3vrk valvoin yhtäkyytiä lapsen sängyn tai mikä kaukalo se sitten ikinä olikaan vieressä,en edes uskaltanut koskea siihen kaikkien letkujen ja johtojen seassa.
jotain tapahtui silloin,en osaa sanoa mitä mutta tuosta olennosta tuli tärkeintä mitä voi olla,7viikkoa kesti ennenkuin pääsi kotiin,alkuun 3h välein huoltotauko.
nyt on 3v terve,reipas,iloinen (huonojakin aikoja tietenkin ollut myös)poika joka nukkunut aina huonosti ja on välillä vituttanut ja väsyttänyt ihan helvetisti ja muija on täysin perseestä ollut viimeisen vuoden,ei seksiä,ei minkäänlaista läheisyyttä,kiukuttelee,on vittumainen,menee karkuu jos yrittää lähellekään,survoo vaan kyynärpäillä,jatkuvasti suurinpiirtein burkha päällä,nukkuukin rintaliivit päällä,lapsi kun on syönyt tunkee sohvalle tuijottamaan televisiota,lapselle laittaa tabletista jotain lastenohjelmia,istuu pitkissä vaatteissa villatakki päällä viltti niskassa vaikka takkaa lämmittää ja olkkarissa 26°lämmintä,haiseekin jo ummehtuneelle mummolle.
sen käytös vaan vituttaa ihan äärettömästi.
lapsi on siinä iässä että oppii mielettömästi uutta kokoajan,sen kanssa pitäisi kasata jatkuvasti legoja,lukea kirjoja,leikkiä autoilla ja haluisi aina lähteä isin mukaan,käydään asioilla,stigalla laskemassa,autotallissa ym. Ja tarhasta haettaessa on aina iloisena odottamassa aidan takana kotiin lähtöä,penskat on tarhassa muutenkin hauskoja kun tulevat puhumaan ihan ihme asioista ja tuntevat kuka hakee ketäkin ym.
osaa meidänkin apina pistää ranttaliksi,huutaa,riehuu ym. Kauppareissuilla vaikka yleensä menee ihan hyvin,kerrankin komensin olemaan auton vieressä NÄTISTI kun laitan ovet lukkoon (ikävä tapa lähteä ryntäilemään päättömästi) poika alkoi huutamaan ihan täysillä apua apua kun oli oppinut uuden sanan ja samalla viereiselle autolle tuli joku mummo mikä katsoi hieman pitkään.
ajatus lähti hieman harhailemaan,mutta vituttaa tuo akka ihan helvetisti,en tiedä mitä sille tekee? Vetää turpaan,heittää pihalle?
ei tämä isänä olo nyt niin huonoa ole kun on paskavaippa ajasta päästy yli ja lapsi osaa jo puhua,kommunikointi helpompaa eikä turhastu kun muut ei ymmärrä mitä tarkoittaa tai haluaa.
t.mies39v

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:30"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:11"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero. Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään.  Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365. [/quote] Jes. Tämä ratkaisi kertaheitolla kirkuva lapsi -ongelman.

[/quote]

Niinpä! Ja jättää äidille kokonaan lapsesta huolehtimisen! Siinä se vasta perheen moniturva on, joka eroaa, kun lapsi tuntuu hankalalta ja seksi ei vaimon kanssa oikein ota pikkulapsiaikana tuulta purjeisiin. Ikinä en suosittele mitään niin ITSEKÄSTÄ kuin ero tuollaisessa tilanteessa. Vain joku lasten ja parisuhteiden vihaaja voi tuollaista suositella, ja sellainen, jolle itsekkyys ja omat himot ja menot ovat se elämän tärkein asia, ja muista läheisistä viis! Sellaiselle on parempi, ettei koskaan perusta minkäänlaista parisuhdetta, perheestä puhumattakaan, jolle itsekkys on elämän pääsisältö ja suunnan sanelija!

[/quote]

 Ihminen saa olla itsekäs. Pitääkin olla. Ei lapselle ole hyvä kasvaa huonovointisten vanhempien kanssa. Lapsi voi hyvin kun sekä äiti että isä voivat hyvin ja hyvinvointi tulee vain eron kautta kun jokaisen on otettava vastuu elämästään.
[/quote]
Joku raja sillä itsekkyydelläkin. Mitähän tämä tekisi lapsen äidin hyvinvoinnille, jolle ilmeisesti suunniteltiin lapsen huolto- ja kasvatusvastuuta? Äiti yksin jätettynä vaikean lapsen kanssa ja isä tyytyväisenä sinkkumiehenä vokottelemassa neitokaisia? Tästäkö se lapsen hyvinvointi koostuu?

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:38"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero. Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään.  Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365. [/quote] Tää nimenomaan ei olisi vastuunottamista, paitsi toki jos ryhtyy samalla lähivanhemmaksi.

[/quote]

Velvollisuudentunto ei ole samaa kuin vastuunkantaminen. Toki tuo on sitä mitä miehille pakkosyötetään. Todellista johtajuutta on kuitenkin kantaa vastuu myös sellaisista päätöksistä, jotka eivät miellytä kaikkia.

Totta kai olet masentunut. On varmasti järkyttävää kun ei voi 100% ajastaan ajatella vain itseään ja mitä elämältään/puolisolta/siltä hetkeltä haluaa. Omaan napaankin on vaikea tuijottaa kun lapsi on tiellä.

On tottakai kauheaa että joudut jostain luopumaan lapsesi, siis oman lapsesi takia. Se kannattaa tietysti kuitata huutamalla lapselle ja vaimolle aina kun aihetta ilmenee.

Ymmärrän että jo raskaus ja synnyttäminen otti koville kun mahasi kasvoi palloksi ja jouduit puoli vuotta elämään sen kanssa. Synnytys oli varmasti sinulle kivulias ja paikkasi repsahtivat. Ihme että sinun tekee vielä mieli seksiä.

Vastuukin perheestä painaa tottakai raskaana hartioitasi. Kyllähän tämä mukulaksi kutsumasi pieni ihminen tarvitsee yhtä ja toista, ei ihme että olette PA. Tietty jos ajelisi vähän vanhemmalla autolla... onneksi lapsi ei vielä tarvitse mopoa/ajokorttia/merkkivaatteita/kuntosalikorttia/rahaa jne.

Oikeasti, viiden lapsen (nuorin 15) isänä en suorastaan puhjennut kyyneliin puolestasi. Oma isäni, joka 19-vuotiaasta asti vastasi aina muista, ensin sodassa upseerina, sitten suurperheen isänä ja esimiestehtävissä töissä, tapasi sanoa että "ne on eri miehet jotka ruumiita tekee ja jotka niitä pesee". Hän ei erityisesti arvostanut valittajia ja vastuunpakoilijoita, kai se on sitten periytyvää.