Lue keskustelun säännöt.
Olen mies ja vihaan isänä oloa
04.03.2015 |
Olisiko täällä jotain vinkkejä siihen, miten saisin asenteeni muuttumaan. Ei ole onnistunut vaikka yritän. Minusta tuntuu, että lapseni on pilannut elämäni. Haaveilin aina isyydestä enkä mielestäni kuvitellut että se on pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta tämä 3 vuotta on ollut aivan täyttä helvettiä. Olemme kaikki koko ajan pahalla päällä, väsyneitä ja PA. Ja ainakin vielä 15 vuotta samaa tiedossa. Mitä mielikuvaharjoituksia tässä voisi tehdä tilanteen eteen. Tiedän että tämä on itsekästä ajatella näin, mutta tuntuu että koko elämä on nyt ohi. Kummankaan ei tarvitse haaveilla mistään uramahdollisuuksista koska mukula määrää päivän ajankäytön. Yhdynnässä olen ollut joskus raskausaikana viimeksi koska vaimoni sanoo suoraan olevansa haluton eikä näe minua enää seksipartnerina vaan lapsensa isänä. Lisäksi katson tuolla noita muiden kakaroita ja pelkään että omasta tulee samanlaisia huonosti käyttäytyviä käveleviä hankaluuksia kuin suuri osa lapsista tuntuu olevan. Elämäni suurin virhearvio, mutta takaisin ei pääse.
Kommentit (215)
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:11"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero. Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään. Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365. [/quote] Jes. Tämä ratkaisi kertaheitolla kirkuva lapsi -ongelman.
[/quote]
Niinpä. Mutta juuri ap:n kaltaiset miehet eivät tätäkään ratkaisua hyväksy, koska he ovat nielleet konservatiivisen aivopesun, jossa mies jää suhteeseen oli tilanne mikä tahansa, koska "lasta ja vaimoa ei voi jättää, vain paskahousut tekevät niin".
Itsehän olen sitä mieltä, että vain paskahousut ja tyhmät uhraavat elämänsä vaikka haluaisivat jotain muuta. Tilanteet muuttuvat. Pitää elää sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otetaanpas nyt ensimäiseksi ihan rauhallisesti ja aletaan siitä itsehillinnästä, josta kaikki lähtee, myös se lapsen kirkuminen.
Siis ihan ekana aloitat siitä, että päätät, että et suutu mistään etkä sano vaimollesi tai lapselle mitään ääntäsi korottamalla, tiuskimalla tai muuten negatiiviseen sävyyn, vaan kaikki puheesi olkoon rauhallista, harkittua, ja lempeää, niin vaimolle kuin lapselle. Ja pidä pääsi! Ala päättäväisesti toimia niin!
Kun lapsi kirkuu, ota rauhallisesti syliisi, hellästi ja ajatellen, että hänellä on nyt paha olo, ja sinun tehtäväsi on olla isänä hänelle tuki ja apu ja lohtu ja syli. Silittele sitä karjuvaa lasta hellästi hiuksista ja anna pusuja poskelle ja halaa hellästi ja sano, että isi rakastaa sinua (vaikka tekisi mielesi huutaa ääneen, että voi p*ska, missä liemessä olen!). Hillitse itsesi. Anna lapsen huutaa, jos huutaa, älä toru, älä moiti, ja anna potkia lattialla, mutta sano selvästi ja päättäväisesti, mutta lempeästi, että muita ei saa potkia ja esineitä ei saa potkia, ja vedä vaaratilanteista pois, mutta taas lempeästi ja päättäväisesti. Jaksa! Siitä riippuu nyt, miten teillä kaikilla menee myöhemmin. Juttele vaimosi kanssa ja sano, että hänenkin olisi nyt alettava hillitsemään itseään, että MITÄÄN huutoa ei, mitään vihamielistä ei, vaan vain rauhallista ja lempeää äänenkäyttöä ja harkittuja toimia. Itsehillinnän harjoitus teille molemmille ja siitä lähtee myös lapsen rauhoittuminen aikanaan.
Nyt teillä on se tilanne, että olette kaikki hermoraunioita, myös se lapsi, joka reagoi aina vanhempien käytökseen. Lapsi tarvitsee turvallisuutta ja tietoisuutta siitä, että hänen vanhempansa kykenevät hoitamaan tilanteen kuin tilanteen, ja siihen teidän vanhempien olisi nyt harjaannuttava, ja se lähtee siitä rauhallisuudesta ja keskinäisestä sovusta.
Kerro vaimollesi lempeästi, että sinä miehenä tarvitsisit seksiä ja sitä kautta läheistä yhteyttä oman vaimosi kanssa ja että se oikeasti auttaisi sinua miehenä ja isänä jaksamaan olemaan parempi puoliso ja isä, ja että se on miesten yksi päätarve parisuhteessa saada olla hyvin läheisessä kosketuksessa omaan vaimoonsa. Kerro, että seksittömyys vaikuttaa sinussa sisäisesti vihaisia tunteita ja et haluaisi sellaista, vaan rahastavaa läheisyyttä, koska teidän pitää pitää yhtä myös yhteisen lapsenne huolehtimisessa ja molemmilla olisi paremmin voimavaroja, kun parisuhteen seksielämäkin toimisi paremmin kuin nyt. Puhu lempeästi vaimollesi ja kerro omista tarpeistasi, mutta niin, että et pakota, vaan pyydät ymmärrystä. Äläkä pidä itsestään selvänä, että vaimosi ymmärtää, kuinka mies ajattelee, vaan kerro, mutta älä vaadi, se karkottaa hänet kauemmas. Jos hänelle jää sellainen tunne, että hänen tehtävänsä on tehdä teidän parisuhteessa se oma osansa ja sinun omasi, eli molemmilla on vastuu seksielämästännekin, niin hän varmasti alkaa toimia asian eteen, ja se jo muuttaa asiaa parempaan suuntaan. Itse tajusin myös myöhemmin mieheni tarpeet, ja vasta silloin kykenin toimimaan hänen hyväkseen. Sitä ennen elin vaan tilanteiden mukaan ja mukavuuden halujen mukaan, toista ajattelematta. Niin yksinkertainen asia, mutta kun ei vaan ymmärrä, niin ei osaa toimiakaan oikein. Sama tuossa teidän lapsen hoidossanne. Senkin tajusin yllättäen, että lapselle, tai puolisolle lapsen kuullen, on ihan turha huutaa, lapsi vaan huutaa kahta kovemmin, ja käyttäytyy kahta pahemmin. Mutta kun itse ottaa löysemmin ja nauraa hyväntahtoisesti pikku mokille ja nauraa sille, ettei vaan jaksa luututa koko ajan ja ottaa rennommin koko lapsen kanssa olemisen, niin silloin alkoi meilläkin olla paljon rauhallisempaa ja nautittiin pian kaikki toisistamme ja yhdessä kaikesta.
Olen ihan varma, että tekin selviätte! Ja kun on halu yrittää, ettei mieti, että tästä on itse päästävä johonkin karkuun, vaan yhdessä alettava vaan hoitaa asioita parhain päin, niin jossain vaiheessa tajuatte, että SE KANNATTI!!! Me selvittiin! Sitä kannattaa juhlia! Me ollana hyviä vanhempia ja pärjätään! Ja sitten voi jo harkita sitä toistakin lasta, jonka kanssa yleensä onkin sitten jo paljon viisaampi ja paljon leppoisampi. Kokemuksesta oppinut.
Kun on käynyt läpi rankan prosessin ja selvinnyt, on paljon vahvempi ja tyytyväisempi kaikkeen!
Paras voitto on, kun voittaa oman itsensä! Sen mukavuudenhaluisen ja helpolla kaikesta pääsemään pyrkivän, joka syyttää aina vain muita, eikä oikein tiedä, mitä ihmettä pitäisi tehdä, että hommat rullais. Vanhemmuus on myös ihmisenä kasvamista, parisuhde samoin. Ja kun niihin antautuu ja haluaa eteenpäin, niin varmasti myös kehittyy ihmisenä ja puolisona. Hyvää suuntaa kannattaa tavoitella!
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:09"]Lapsi tutkimuksiin - neuvola, neurologi, kasvatusneuvola - itselle apua perheneuvola/lastenhoitoapu yms. Mitä palautetta saatte lapsen käytöksestä päiväkodissa, kirkuuko siellä?
[/quote]
Tuolta neuvolasta, samoin kuin terveyskeskuksesta, on sanottu että tämän ikäiset nyt vaan huutaa. Päiväkodista ei ole tullut erityisemmin palautetta, sanoivat että huutaahan se mutta ei kuulemma heitä ihmetyttävällä tavalla.
Theraplay auttaisi teidän tapauksessa! Kiintymyssuhde kuntoon! Eli teet kaikkea kivaa ja hassua lapsen kanssa. Katso silmiin, naura, osoita että rakastat. Älä moiti.
youtubessa on mallia ideasta. Googleta onko paikkakunnallasi theraplay-terapeuttia.
t. elto edelleen
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:11"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero. Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään. Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365. [/quote] Jes. Tämä ratkaisi kertaheitolla kirkuva lapsi -ongelman.
[/quote]
Miten se sen ratkaisee? Jos äiti poistuu kuvioista, lapsi kirkuu vähemmän? Mahdollista, mutta aika epätodennäköiseltä kuulostaa. Ja sitten ap joutuu hoitamaan sen rääkypetterin yksin, kun nyt kuitenkin vastuu jaetaan. Tolkuton neuvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:18"]
Joo meilläkin mies aina kuvittelee että meidän lapset on jotain pirulaisia ja koko ajan huutaa. (Ei todellakaan! Hoidossakin saadaan palautetta että ihan kilteimmästä ja rauhallisemmasta päästä ovat) Todellisuus on se, että aina kun hän näkee muita lapsia pihalla, puistossa, kyläilemässä tai vastaanotollaan, niin kyllä kummasti mielipide muuttuu. Se objektiivisuus ei oikein toimi.
En sano, että tässä välttämättä on niin, mutta olenpa vaan huomannut et moni isä valittaa ku "lapsi aina huutaa" vaikkei niin olisikaan. Onko vaimosi samaa mieltä, että lapsi on joku ongelmatapaus?
[/quote]
Muistan kun sanoin päiväkodissa hoitajalle kerran, että veljekset tappelee ihan koko ajan, kotona siis. Hän siihen: "no ei ne varmaan ihan koko aikaa tappele." No ei varmaankaan eli olin väärässä, mutta jos ne tauot olivat niin lyhyitä, etteivät tuntuneet missään, silloin olisi kai sama onko niitä taukoja vai ei. Sama juttu tietty lapsen huutamisen kanssa, ihan yhtä raskasta se on vaikka huutajia olisi vain yksi.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:10"]Muuten tämä oma mielialani täyttäisi hyvin masennuksen kriteerit, mutta kun tämä maanpäällinen kiirastuli on vain kotona. Töissä voin hyvin, vitsailen työkaverien kanssa ja tykkään tavata ihmisiä. Iltaisin ja viikonloppuisin taas odotan, että pääsisin töihin. Totuus on se, että ilman työn tuomaa iloa päättäisin varmaan päiväni jossen tietäisi, että vaimo ja lapsi jäisivät silloin kohtuuttomaan tilanteeseen. Ap
[/quote]
Sanoit että haet neuvoja täältä ja olet saanutkin mielettömän hyviä neuvoja. Aiotko tehdä jotain? Lapselle lisätutkimuksia? Lapsenvahti jotta saatte yhteistä aikaa (esim. MLL)? Terapia, tai joku jutteluapu? Älä nyt ainakaan lapsen niskoille sitä kurjuutta sälytä, pieni ja viatonhan sekin kuitenkin on ja oikeutettu saamaan hyvät eväät elämään. Toivottavasti elämäsi selkiintyy ja osaat nauttia vielä isänä olemisesta. Jos et, on myös vaihtoehtoja. Et olisi ensimmäinen etä-isä eikä sekään vaihtoehto väärin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytäisitkö jonkun kodin ulkopuolisen asian, jota tehdä tai jossa käydä lapsen kanssa kahdestaan, josta sinäkin tykkäisit? Lapsi on toki vielä pieni, mutta silti? Vaikka autokauppa, metsä, koiranäyttely tai mitä vaan. Jotta saisit pienen myönteisen kokemuksen isänä olosta. Myöhemmin näitä on helpompi keksiä mutta koeta aloittaa jo.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:21"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:11"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero. Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään. Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365. [/quote] Jes. Tämä ratkaisi kertaheitolla kirkuva lapsi -ongelman.
[/quote]
Miten se sen ratkaisee? Jos äiti poistuu kuvioista, lapsi kirkuu vähemmän? Mahdollista, mutta aika epätodennäköiseltä kuulostaa. Ja sitten ap joutuu hoitamaan sen rääkypetterin yksin, kun nyt kuitenkin vastuu jaetaan. Tolkuton neuvo.
[/quote]
Hyvä neuvo se on. Perheen dynamiikka muuttuu ja kaikkien on löydettävä uudet roolit. Myös lapselle on parempi jos vanhemmat eroavat kuin elää onnettomassa perheessä. Voi ihan hyvin olla, että lapsi reagoi jo nyt perheen sisäiseen huonoon ilmapiiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:20"]Otetaanpas nyt ensimäiseksi ihan rauhallisesti ja aletaan siitä itsehillinnästä, josta kaikki lähtee, myös se lapsen kirkuminen.
Siis ihan ekana aloitat siitä, että päätät, että et suutu mistään etkä sano vaimollesi tai lapselle mitään ääntäsi korottamalla, tiuskimalla tai muuten negatiiviseen sävyyn, vaan kaikki puheesi olkoon rauhallista, harkittua, ja lempeää, niin vaimolle kuin lapselle. Ja pidä pääsi! Ala päättäväisesti toimia niin!
Kun lapsi kirkuu, ota rauhallisesti syliisi, hellästi ja ajatellen, että hänellä on nyt paha olo, ja sinun tehtäväsi on olla isänä hänelle tuki ja apu ja lohtu ja syli. Silittele sitä karjuvaa lasta hellästi hiuksista ja anna pusuja poskelle ja halaa hellästi ja sano, että isi rakastaa sinua (vaikka tekisi mielesi huutaa ääneen, että voi p*ska, missä liemessä olen!). Hillitse itsesi. Anna lapsen huutaa, jos huutaa, älä toru, älä moiti, ja anna potkia lattialla, mutta sano selvästi ja päättäväisesti, mutta lempeästi, että muita ei saa potkia ja esineitä ei saa potkia, ja vedä vaaratilanteista pois, mutta taas lempeästi ja päättäväisesti. Jaksa! Siitä riippuu nyt, miten teillä kaikilla menee myöhemmin. Juttele vaimosi kanssa ja sano, että hänenkin olisi nyt alettava hillitsemään itseään, että MITÄÄN huutoa ei, mitään vihamielistä ei, vaan vain rauhallista ja lempeää äänenkäyttöä ja harkittuja toimia. Itsehillinnän harjoitus teille molemmille ja siitä lähtee myös lapsen rauhoittuminen aikanaan.
Nyt teillä on se tilanne, että olette kaikki hermoraunioita, myös se lapsi, joka reagoi aina vanhempien käytökseen. Lapsi tarvitsee turvallisuutta ja tietoisuutta siitä, että hänen vanhempansa kykenevät hoitamaan tilanteen kuin tilanteen, ja siihen teidän vanhempien olisi nyt harjaannuttava, ja se lähtee siitä rauhallisuudesta ja keskinäisestä sovusta.
Kerro vaimollesi lempeästi, että sinä miehenä tarvitsisit seksiä ja sitä kautta läheistä yhteyttä oman vaimosi kanssa ja että se oikeasti auttaisi sinua miehenä ja isänä jaksamaan olemaan parempi puoliso ja isä, ja että se on miesten yksi päätarve parisuhteessa saada olla hyvin läheisessä kosketuksessa omaan vaimoonsa. Kerro, että seksittömyys vaikuttaa sinussa sisäisesti vihaisia tunteita ja et haluaisi sellaista, vaan rahastavaa läheisyyttä, koska teidän pitää pitää yhtä myös yhteisen lapsenne huolehtimisessa ja molemmilla olisi paremmin voimavaroja, kun parisuhteen seksielämäkin toimisi paremmin kuin nyt. Puhu lempeästi vaimollesi ja kerro omista tarpeistasi, mutta niin, että et pakota, vaan pyydät ymmärrystä. Äläkä pidä itsestään selvänä, että vaimosi ymmärtää, kuinka mies ajattelee, vaan kerro, mutta älä vaadi, se karkottaa hänet kauemmas. Jos hänelle jää sellainen tunne, että hänen tehtävänsä on tehdä teidän parisuhteessa se oma osansa ja sinun omasi, eli molemmilla on vastuu seksielämästännekin, niin hän varmasti alkaa toimia asian eteen, ja se jo muuttaa asiaa parempaan suuntaan. Itse tajusin myös myöhemmin mieheni tarpeet, ja vasta silloin kykenin toimimaan hänen hyväkseen. Sitä ennen elin vaan tilanteiden mukaan ja mukavuuden halujen mukaan, toista ajattelematta. Niin yksinkertainen asia, mutta kun ei vaan ymmärrä, niin ei osaa toimiakaan oikein. Sama tuossa teidän lapsen hoidossanne. Senkin tajusin yllättäen, että lapselle, tai puolisolle lapsen kuullen, on ihan turha huutaa, lapsi vaan huutaa kahta kovemmin, ja käyttäytyy kahta pahemmin. Mutta kun itse ottaa löysemmin ja nauraa hyväntahtoisesti pikku mokille ja nauraa sille, ettei vaan jaksa luututa koko ajan ja ottaa rennommin koko lapsen kanssa olemisen, niin silloin alkoi meilläkin olla paljon rauhallisempaa ja nautittiin pian kaikki toisistamme ja yhdessä kaikesta.
Olen ihan varma, että tekin selviätte! Ja kun on halu yrittää, ettei mieti, että tästä on itse päästävä johonkin karkuun, vaan yhdessä alettava vaan hoitaa asioita parhain päin, niin jossain vaiheessa tajuatte, että SE KANNATTI!!! Me selvittiin! Sitä kannattaa juhlia! Me ollana hyviä vanhempia ja pärjätään! Ja sitten voi jo harkita sitä toistakin lasta, jonka kanssa yleensä onkin sitten jo paljon viisaampi ja paljon leppoisampi. Kokemuksesta oppinut.
Kun on käynyt läpi rankan prosessin ja selvinnyt, on paljon vahvempi ja tyytyväisempi kaikkeen!
Paras voitto on, kun voittaa oman itsensä! Sen mukavuudenhaluisen ja helpolla kaikesta pääsemään pyrkivän, joka syyttää aina vain muita, eikä oikein tiedä, mitä ihmettä pitäisi tehdä, että hommat rullais. Vanhemmuus on myös ihmisenä kasvamista, parisuhde samoin. Ja kun niihin antautuu ja haluaa eteenpäin, niin varmasti myös kehittyy ihmisenä ja puolisona. Hyvää suuntaa kannattaa tavoitella!
[/quote]
Voi hyvä jeesus sentään. Ymmi Hinaaja keskuudessamme.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:11"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero. Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään. Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365. [/quote] Jes. Tämä ratkaisi kertaheitolla kirkuva lapsi -ongelman.
[/quote]
Niinpä! Ja jättää äidille kokonaan lapsesta huolehtimisen! Siinä se vasta perheen moniturva on, joka eroaa, kun lapsi tuntuu hankalalta ja seksi ei vaimon kanssa oikein ota pikkulapsiaikana tuulta purjeisiin. Ikinä en suosittele mitään niin ITSEKÄSTÄ kuin ero tuollaisessa tilanteessa. Vain joku lasten ja parisuhteiden vihaaja voi tuollaista suositella, ja sellainen, jolle itsekkyys ja omat himot ja menot ovat se elämän tärkein asia, ja muista läheisistä viis! Sellaiselle on parempi, ettei koskaan perusta minkäänlaista parisuhdetta, perheestä puhumattakaan, jolle itsekkys on elämän pääsisältö ja suunnan sanelija!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:19"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:11"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero. Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään. Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365. [/quote] Jes. Tämä ratkaisi kertaheitolla kirkuva lapsi -ongelman.
[/quote]
Niinpä. Mutta juuri ap:n kaltaiset miehet eivät tätäkään ratkaisua hyväksy, koska he ovat nielleet konservatiivisen aivopesun, jossa mies jää suhteeseen oli tilanne mikä tahansa, koska "lasta ja vaimoa ei voi jättää, vain paskahousut tekevät niin".
Itsehän olen sitä mieltä, että vain paskahousut ja tyhmät uhraavat elämänsä vaikka haluaisivat jotain muuta. Tilanteet muuttuvat. Pitää elää sen mukaan.
[/quote] Kirjoitin tuon "jes"-kommentin sarkasmina. En taas tajunnut että joku ottaa sen todesta. Että jotta siis ensin tehdään lapsi ja kun ei ole kivaa niin jätetään se ja toivotaan että joku muu hoitaa - tai muuten on paskahousu. Tämä selvä.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:27"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:11"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero. Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään. Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365. [/quote] Jes. Tämä ratkaisi kertaheitolla kirkuva lapsi -ongelman.
[/quote]
Niinpä! Ja jättää äidille kokonaan lapsesta huolehtimisen! Siinä se vasta perheen moniturva on, joka eroaa, kun lapsi tuntuu hankalalta ja seksi ei vaimon kanssa oikein ota pikkulapsiaikana tuulta purjeisiin. Ikinä en suosittele mitään niin ITSEKÄSTÄ kuin ero tuollaisessa tilanteessa. Vain joku lasten ja parisuhteiden vihaaja voi tuollaista suositella, ja sellainen, jolle itsekkyys ja omat himot ja menot ovat se elämän tärkein asia, ja muista läheisistä viis! Sellaiselle on parempi, ettei koskaan perusta minkäänlaista parisuhdetta, perheestä puhumattakaan, jolle itsekkys on elämän pääsisältö ja suunnan sanelija!
[/quote]
En minä halua erota. Rakastan tuots vaimoani, vaikkei hän enää halua seksiä kanssani. Ehtihän tuo seksielämä sitä paitsi olla olemassa jo pitkälle toistakymmentä vuotta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:27"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:11"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero. Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään. Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365. [/quote] Jes. Tämä ratkaisi kertaheitolla kirkuva lapsi -ongelman.
[/quote]
Niinpä! Ja jättää äidille kokonaan lapsesta huolehtimisen! Siinä se vasta perheen moniturva on, joka eroaa, kun lapsi tuntuu hankalalta ja seksi ei vaimon kanssa oikein ota pikkulapsiaikana tuulta purjeisiin. Ikinä en suosittele mitään niin ITSEKÄSTÄ kuin ero tuollaisessa tilanteessa. Vain joku lasten ja parisuhteiden vihaaja voi tuollaista suositella, ja sellainen, jolle itsekkyys ja omat himot ja menot ovat se elämän tärkein asia, ja muista läheisistä viis! Sellaiselle on parempi, ettei koskaan perusta minkäänlaista parisuhdetta, perheestä puhumattakaan, jolle itsekkys on elämän pääsisältö ja suunnan sanelija!
[/quote]
Ihminen saa olla itsekäs. Pitääkin olla. Ei lapselle ole hyvä kasvaa huonovointisten vanhempien kanssa. Lapsi voi hyvin kun sekä äiti että isä voivat hyvin ja hyvinvointi tulee vain eron kautta kun jokaisen on otettava vastuu elämästään.
Kirjoitat otsikossa että inhoat isänä olemista. Mutta, oikeasti, oletko isänä, tunnetasolla, vai torjutko vain sen kirkuvan kakaran? Rupea olemaan sen kanssa. Ystävällisesti. Vaikka kuulosuojaimet päässä. Ehkä sillä on koliikki... ehkä sitä sattuu johonkin? Ole aikuinen. Hae apua.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:28"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:19"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:11"] [quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero. Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään. Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365. [/quote] Jes. Tämä ratkaisi kertaheitolla kirkuva lapsi -ongelman. [/quote] Niinpä. Mutta juuri ap:n kaltaiset miehet eivät tätäkään ratkaisua hyväksy, koska he ovat nielleet konservatiivisen aivopesun, jossa mies jää suhteeseen oli tilanne mikä tahansa, koska "lasta ja vaimoa ei voi jättää, vain paskahousut tekevät niin". Itsehän olen sitä mieltä, että vain paskahousut ja tyhmät uhraavat elämänsä vaikka haluaisivat jotain muuta. Tilanteet muuttuvat. Pitää elää sen mukaan. [/quote] Kirjoitin tuon "jes"-kommentin sarkasmina. En taas tajunnut että joku ottaa sen todesta. Että jotta siis ensin tehdään lapsi ja kun ei ole kivaa niin jätetään se ja toivotaan että joku muu hoitaa - tai muuten on paskahousu. Tämä selvä.
[/quote]
Ei lapsi mene rikki avioerosta. Lapsi menee rikki ikävässä kodissa.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:48"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:42"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:25"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:20"]Ap on esimerkki kaikkimullehetinyt-tyypistä. Kun ei huvitakaan, kun huomataan että lapsi ei olekaan yhtä helppo kuin nukke. Tuollaiset pennut kun hankkii lapsia ei hyvää seuraa. Lapsi on onni. Ei ongelma. Toivon,että teidän lapsi ei saa henkisiä traumoja. [/quote] Ehkä niin sitten. En tiedä vain miten tämän olisi voinut kokea muutoin kun sen ensimmäisen lapsen kautta? Ja olen 31-vuotias. Ap [/quote] En yleensä kommentoi vittumaisesti, mutta nyt on pakko. Kai se kakara rääkyy jos sinua ei kerta huvita kasvattaa sitä ja osoitat muutenkin vihaavasi lapsiperhe-elämää. Mitä ihmettä odotit? Että joku muu antaa sille sen rakkauden ja kurin jasillä aikaa sinä panet vaimoa? Ryhdistäydy ja kasvata lapsesi ja hoida parisuhdettasi. Sinulla on vain tekosyitä tällä hetkellä. Kuteb joku kommentoi, kyllä sen urankin voi lapsen kanssa hoitaa. [/quote] No siihen minä juuri tulin apua täältä(kin) kysymään. Sukulaiset eivät halua auttaa, terveydenhuollossa nostellaan käsiä ja netistä löytyy eri ohjeet samaan tilanteeseen joka sivulta. Kasvattaisin lastani jos osaisin ja hoitaisin parisuhdetta jos vaimo olisi vastaaottavainen. Oli kyllä kieltämättä vittumaisesti kommentoitu. Suomalainen (mies) pyytää apua ja paikalle saapuu joku itsetyytyväisyydestään tukehtunut ilkeilemään. Muille, asiallisesti vastanneille ja auttaneille kiitos. Sinä : Haista vittu. Ap
[/quote]
Missäköhän se "mies" täälä pyytelee apua?
Näen vain munattoman (ihme sinänsä, että olet jälkikasvuakin saanut) eunukin kirjoitteluja joka on täydessä ymmärryksessä ja omasta tahdostaan hankkinut vaimonsa kanssa lapsen ja nyt ei sitten huvitakkaan enään kun ei ollutkaan ruusuilla tanssimista.
Palautusoikeutta ei näissä tapauksissa ole joten kaiva se kaktus perseestäsi ja käyttäydy kuin miehen, aviomiehen ja isän kuuluu ja kasvata lapsesi, kanna vastuusi!
Helvetti soikoon, mikä näitä nykyajan pojankloppeja vaivaa?!
Feministinä eli tasa-arvon kannattajana minua ahdistaa lukea täältä esim 179 kaltaisia viestejä. Mieskin voi uupua, fiksu mies pyytää ja etsii silloin apua. Ihmettelen, mien täällä oli niin paljon niitä jotka silittelivät ja ymmärsivät uupunutta äitiä, joka ajoi itsensä ja lapsensa rekan alle. Miksi mies ei saa kokea väsymystä? Miksi miehen pitää jaksaa hiljaa ja valittamista - näillä keinoin saadaan vaan lisää perhesurmia. Ap, täällä on tullut paljon hyviä neuvoja mutta sinun täytyy lähteä hakemaan itse aktiivisesti apua! Kuulostat koulutetulta ja skarpilta mieheltä ja ymmärrä varmasti, että vain sinä ja vaimosi voitte lähteä tätä muuttamaan. Älä pelkää pyytää apua. N32
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:48"]Feministinä eli tasa-arvon kannattajana minua ahdistaa lukea täältä esim 179 kaltaisia viestejä. Mieskin voi uupua, fiksu mies pyytää ja etsii silloin apua. Ihmettelen, mien täällä oli niin paljon niitä jotka silittelivät ja ymmärsivät uupunutta äitiä, joka ajoi itsensä ja lapsensa rekan alle. Miksi mies ei saa kokea väsymystä? Miksi miehen pitää jaksaa hiljaa ja valittamista - näillä keinoin saadaan vaan lisää perhesurmia. Ap, täällä on tullut paljon hyviä neuvoja mutta sinun täytyy lähteä hakemaan itse aktiivisesti apua! Kuulostat koulutetulta ja skarpilta mieheltä ja ymmärrä varmasti, että vain sinä ja vaimosi voitte lähteä tätä muuttamaan. Älä pelkää pyytää apua. N32
[/quote]
Anteeksi, siis nro 180
Todella ikävä tilanne. Mun pinna ei taatusti kestäisi lasta, joka vaan kirkuu ja kiljuu enkä vaadi sellaista muiltakaan. Lapsi on tutkimusten tarpeessa.
Mihin aikaan lapsi menee iltaisin nukkumaan?