Lue keskustelun säännöt.
Olen mies ja vihaan isänä oloa
04.03.2015 |
Olisiko täällä jotain vinkkejä siihen, miten saisin asenteeni muuttumaan. Ei ole onnistunut vaikka yritän. Minusta tuntuu, että lapseni on pilannut elämäni. Haaveilin aina isyydestä enkä mielestäni kuvitellut että se on pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta tämä 3 vuotta on ollut aivan täyttä helvettiä. Olemme kaikki koko ajan pahalla päällä, väsyneitä ja PA. Ja ainakin vielä 15 vuotta samaa tiedossa. Mitä mielikuvaharjoituksia tässä voisi tehdä tilanteen eteen. Tiedän että tämä on itsekästä ajatella näin, mutta tuntuu että koko elämä on nyt ohi. Kummankaan ei tarvitse haaveilla mistään uramahdollisuuksista koska mukula määrää päivän ajankäytön. Yhdynnässä olen ollut joskus raskausaikana viimeksi koska vaimoni sanoo suoraan olevansa haluton eikä näe minua enää seksipartnerina vaan lapsensa isänä. Lisäksi katson tuolla noita muiden kakaroita ja pelkään että omasta tulee samanlaisia huonosti käyttäytyviä käveleviä hankaluuksia kuin suuri osa lapsista tuntuu olevan. Elämäni suurin virhearvio, mutta takaisin ei pääse.
Kommentit (215)
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:42"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:25"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:20"]Ap on esimerkki kaikkimullehetinyt-tyypistä. Kun ei huvitakaan, kun huomataan että lapsi ei olekaan yhtä helppo kuin nukke.
Tuollaiset pennut kun hankkii lapsia ei hyvää seuraa. Lapsi on onni. Ei ongelma.
Toivon,että teidän lapsi ei saa henkisiä traumoja.
[/quote]
Ehkä niin sitten. En tiedä vain miten tämän olisi voinut kokea muutoin kun sen ensimmäisen lapsen kautta? Ja olen 31-vuotias. Ap
[/quote] En yleensä kommentoi vittumaisesti, mutta nyt on pakko.
Kai se kakara rääkyy jos sinua ei kerta huvita kasvattaa sitä ja osoitat muutenkin vihaavasi lapsiperhe-elämää. Mitä ihmettä odotit? Että joku muu antaa sille sen rakkauden ja kurin jasillä aikaa sinä panet vaimoa? Ryhdistäydy ja kasvata lapsesi ja hoida parisuhdettasi. Sinulla on vain tekosyitä tällä hetkellä. Kuteb joku kommentoi, kyllä sen urankin voi lapsen kanssa hoitaa.
[/quote]
No siihen minä juuri tulin apua täältä(kin) kysymään. Sukulaiset eivät halua auttaa, terveydenhuollossa nostellaan käsiä ja netistä löytyy eri ohjeet samaan tilanteeseen joka sivulta. Kasvattaisin lastani jos osaisin ja hoitaisin parisuhdetta jos vaimo olisi vastaaottavainen. Oli kyllä kieltämättä vittumaisesti kommentoitu. Suomalainen (mies) pyytää apua ja paikalle saapuu joku itsetyytyväisyydestään tukehtunut ilkeilemään. Muille, asiallisesti vastanneille ja auttaneille kiitos. Sinä : Haista vittu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on asiat vähän päinvastaisella tavalla. Vauva on erittäin rakas, ja minulla on päähoitovastuu. Todellinen ongelma on puolisoni, joka on masentunut, riippuvainen ja mustasukkainen. Siitä lähtien, kun kävi ilmi, etten hylkäisi häntä, hänen suurin tavoitteensa on ollut kiinnittää vauvanhoidosta liikenevä aikani itselleen. Aivopesu alkaa jo tehota.
MIES, jonka ympäriltä tuolit, kaapit, valaisimet, sohvat, lipastot sun muut viedään.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:47"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:09"]Onko lapsesi jotenkin erityisen huonokäytöksinen? Miten tuo nykyinen tilanne eroaa aiemmasta haaveilustasi? Mikä olisi yksi asia, joka voisi parantumisellaan vielä pelastaa tilanteen? [/quote] 1. Viestii huutamalla. Siis kirkumalla. Ilmaisee sillä kaikki mielentilat. Hyssyttely tai toruminen vain pahentaa. 2. Ajattelin että hyvät hetket painaisivat enemmän kuin työläät ja huonot. Mutta kun ei niitä hyviä hetkiä tahdo olla. Jos jossain kerran ollaan ns yhdessä tekemässä, niin vanhemmat tuijottaa kaikaisuuteen ja lapsi rääkyy. 3. Hyvä kysymys. Ehkä se, että hyvät hetket pesisivät huonot.
[/quote]
Lapsen huutaminen, jolle on siis haettu jo asiantuntija-apuakin oikein terveyskeskukseta, on siis se suurin ongelma, mutta et puhu siitä aloituksessa mitään. Tosi outoa.
[/quote]
No en minä osaa sanoa onko se suurin ongelma vai vain yksi muiden joukossa. Terveyskeskuksessakin sanottiin, ettei siihen kannata kiinnittää huomiota, kuuluun ikään. Ärsyttää kai lähinnä minua.
Oletteko kokeilleet neuvolapsykologia? Perheneuvolaa? Ensi- tai turvakotia (voi hakeutua ihan keskustelemaan ilman väkivaltaa tms.)?
Kuulostaa siltä että lapsi oireilee nyt jotain, koko ajan kirkuva lapsi ei ole normaali.
Oma kokemus, että 3 ekaa vuotta lapsen kanssa vaikeimpia, sitten vähitellen helpottaa. Mäkin olin tulla hulluksi. Nyt lapsi 10v edelleen temperamenttinen mutta mukava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen surulliseksi tällaisista aloituksista. Liikaa on ihmisiä, ja etenkin miehiä, jotka hankkivat lapsia esim. kumppanin toiveiden tai muun vastaavan syyn takia (esim. "koska kaikkien nyt vain kuuluu hankkia lapsia").
Pahimmassa tapauksessa tällaiset ihmiset ovat vielä miettineet kovin ruusuisesti koko prosessin, koska kukaan ei uskalla sanoa totuutta mitä lapsiin tulee (eli ettei se ole todellakaan kaikkien juttu eikä niin ihanaa mitä kaikki toitottavat).
Ihmisten pitäisi oikeasti miettiä millainen ihminen on (luonne, jaksaminen yms.) ja millaisista asioista elämässä saa iloa. Itse aion jättäytyä lapsettomaksi ja toivon vielä löytäväni miehen, joka on tullut itsensä kanssa samaan lopputulokseen.
Kaikkea hyväää ap.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:48"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:42"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:25"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:20"]Ap on esimerkki kaikkimullehetinyt-tyypistä. Kun ei huvitakaan, kun huomataan että lapsi ei olekaan yhtä helppo kuin nukke. Tuollaiset pennut kun hankkii lapsia ei hyvää seuraa. Lapsi on onni. Ei ongelma. Toivon,että teidän lapsi ei saa henkisiä traumoja. [/quote] Ehkä niin sitten. En tiedä vain miten tämän olisi voinut kokea muutoin kun sen ensimmäisen lapsen kautta? Ja olen 31-vuotias. Ap [/quote] En yleensä kommentoi vittumaisesti, mutta nyt on pakko. Kai se kakara rääkyy jos sinua ei kerta huvita kasvattaa sitä ja osoitat muutenkin vihaavasi lapsiperhe-elämää. Mitä ihmettä odotit? Että joku muu antaa sille sen rakkauden ja kurin jasillä aikaa sinä panet vaimoa? Ryhdistäydy ja kasvata lapsesi ja hoida parisuhdettasi. Sinulla on vain tekosyitä tällä hetkellä. Kuteb joku kommentoi, kyllä sen urankin voi lapsen kanssa hoitaa. [/quote] No siihen minä juuri tulin apua täältä(kin) kysymään. Sukulaiset eivät halua auttaa, terveydenhuollossa nostellaan käsiä ja netistä löytyy eri ohjeet samaan tilanteeseen joka sivulta. Kasvattaisin lastani jos osaisin ja hoitaisin parisuhdetta jos vaimo olisi vastaaottavainen. Oli kyllä kieltämättä vittumaisesti kommentoitu. Suomalainen (mies) pyytää apua ja paikalle saapuu joku itsetyytyväisyydestään tukehtunut ilkeilemään. Muille, asiallisesti vastanneille ja auttaneille kiitos. Sinä : Haista vittu. Ap
[/quote]
Otat nyt vaikka MLL:n lastenhoitajan ja lähdette vaimonne kanssa hetkeksi kahdestaan ulos. Viet vaikka väkisin. Hoitaja on koulutettu ihminen, eikä parin tunnin kirkuminen ole hänelle kuin maksettua työtä.
Sitten varaatte ajan teille kahdelle parisuhdeneuvontaan. Viet vaimon sinnekin vaikka väkipakolla. Ole luja!
Jostain tuota täytyy alkaa keriä auki. Pyydä neuvolasta jatkolähete lapsen neurologisiin tutkimuksiin. Avaa suusi, stand up for your rights, ja jos lapsi saa terapiaa, kerro siitä sukulaisille että hekin uskaltaisivat tukea teitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä kirkuminen johtuu...? Pääsettekö tutkimuksiin? Adhd tai joku muu häiriö?
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:48"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:42"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:25"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:20"]Ap on esimerkki kaikkimullehetinyt-tyypistä. Kun ei huvitakaan, kun huomataan että lapsi ei olekaan yhtä helppo kuin nukke. Tuollaiset pennut kun hankkii lapsia ei hyvää seuraa. Lapsi on onni. Ei ongelma. Toivon,että teidän lapsi ei saa henkisiä traumoja. [/quote] Ehkä niin sitten. En tiedä vain miten tämän olisi voinut kokea muutoin kun sen ensimmäisen lapsen kautta? Ja olen 31-vuotias. Ap [/quote] En yleensä kommentoi vittumaisesti, mutta nyt on pakko. Kai se kakara rääkyy jos sinua ei kerta huvita kasvattaa sitä ja osoitat muutenkin vihaavasi lapsiperhe-elämää. Mitä ihmettä odotit? Että joku muu antaa sille sen rakkauden ja kurin jasillä aikaa sinä panet vaimoa? Ryhdistäydy ja kasvata lapsesi ja hoida parisuhdettasi. Sinulla on vain tekosyitä tällä hetkellä. Kuteb joku kommentoi, kyllä sen urankin voi lapsen kanssa hoitaa. [/quote] No siihen minä juuri tulin apua täältä(kin) kysymään. Sukulaiset eivät halua auttaa, terveydenhuollossa nostellaan käsiä ja netistä löytyy eri ohjeet samaan tilanteeseen joka sivulta. Kasvattaisin lastani jos osaisin ja hoitaisin parisuhdetta jos vaimo olisi vastaaottavainen. Oli kyllä kieltämättä vittumaisesti kommentoitu. Suomalainen (mies) pyytää apua ja paikalle saapuu joku itsetyytyväisyydestään tukehtunut ilkeilemään. Muille, asiallisesti vastanneille ja auttaneille kiitos. Sinä : Haista vittu. Ap
[/quote]
Eli sä vaan yrität ja kaikki muut ei tee mitään.... Itsekeskeinen marttyyri olet. Asennevamma sulla on. En ole tuo jolle haistattelit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:50"]
Mulla on asiat vähän päinvastaisella tavalla. Vauva on erittäin rakas, ja minulla on päähoitovastuu. Todellinen ongelma on puolisoni, joka on masentunut, riippuvainen ja mustasukkainen. Siitä lähtien, kun kävi ilmi, etten hylkäisi häntä, hänen suurin tavoitteensa on ollut kiinnittää vauvanhoidosta liikenevä aikani itselleen. Aivopesu alkaa jo tehota. MIES, jonka ympäriltä tuolit, kaapit, valaisimet, sohvat, lipastot sun muut viedään.
[/quote]
Mullakin oli tuollainen. Ai että vapautui energiaa, kun perheen aikuinen lapsi muutti kotoa ja aloitti oman elämänsä. Suhteemme muuttui vihdoinkin aikuiseen suuntaan. Ikävä vain etten eronnut heti kun siltä tuntui.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:48"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:42"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:25"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:20"]Ap on esimerkki kaikkimullehetinyt-tyypistä. Kun ei huvitakaan, kun huomataan että lapsi ei olekaan yhtä helppo kuin nukke.
Tuollaiset pennut kun hankkii lapsia ei hyvää seuraa. Lapsi on onni. Ei ongelma.
Toivon,että teidän lapsi ei saa henkisiä traumoja.
[/quote]
Ehkä niin sitten. En tiedä vain miten tämän olisi voinut kokea muutoin kun sen ensimmäisen lapsen kautta? Ja olen 31-vuotias. Ap
[/quote] En yleensä kommentoi vittumaisesti, mutta nyt on pakko.
Kai se kakara rääkyy jos sinua ei kerta huvita kasvattaa sitä ja osoitat muutenkin vihaavasi lapsiperhe-elämää. Mitä ihmettä odotit? Että joku muu antaa sille sen rakkauden ja kurin jasillä aikaa sinä panet vaimoa? Ryhdistäydy ja kasvata lapsesi ja hoida parisuhdettasi. Sinulla on vain tekosyitä tällä hetkellä. Kuteb joku kommentoi, kyllä sen urankin voi lapsen kanssa hoitaa.
[/quote]
No siihen minä juuri tulin apua täältä(kin) kysymään. Sukulaiset eivät halua auttaa, terveydenhuollossa nostellaan käsiä ja netistä löytyy eri ohjeet samaan tilanteeseen joka sivulta. Kasvattaisin lastani jos osaisin ja hoitaisin parisuhdetta jos vaimo olisi vastaaottavainen. Oli kyllä kieltämättä vittumaisesti kommentoitu. Suomalainen (mies) pyytää apua ja paikalle saapuu joku itsetyytyväisyydestään tukehtunut ilkeilemään. Muille, asiallisesti vastanneille ja auttaneille kiitos. Sinä : Haista vittu. Ap
[/quote] Itse asiassa sinä kirjoitit katuvasi lasta ja sitä että olet isä ja että isyys on pilannut elämäsi kaikin puolin (työ, parisuhde, jne).
Voit haistattaa minulle vittua, mutta todellisuus on kuten kirjoitin. Voit joko velloa tuossa katkeruudessasi (lapsi pilasi elämän) tai kohdata elämäsi ja tehdä asioille jotakin.
Lapsen kasvatuksesta on jos jonkinlaista kirjaa ja ohjelmaa. Lue, kuuntele, juttele muiden vanhemoien kanssa. Yksi mitä tulee mieleen on se, että saako lapsi helpoiten huomiota huutamalla? Jos, niin antakaa enemmän positiivista huomiota ja jos huutaminen alkaa niin olette kokonaan huomioimatta. Ei kukaan jaksa loputtomiin yksinään meuhkata.
Ja parisuhteesta. Vaikkei ole sukulaisia niin kyllä joka kunnasta löytyy maksullisia lapsenvahteja (esim MLL), jotta pääsette vaimon kanssa edes yhdesdä syömään. Myös esim. päiväkotikavereiden vanhemmat voivat hetken katsoa lastanne jos vastavuoroisesti te katsotte heidän lastaan joskus.
Toisin sanoen kaikenlaisia ratkaisuja on jos on positiivisella asenteella eikä haistattele sinne tänne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap olis nainen, se ei ikinä sais tollasta pään silittelyä osakseen. Tosi rumasti puhuu lapsestaan, joka ei täytä niitä odotuksia, joita ap.lla oli hänen varalleen. Anna lapsen olla oma yksilönsä. Mä uskon, että kodin ilmapiiri saa lapsen oirehtimaan.
Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero.
Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään.
Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tutkimuksiin - neuvola, neurologi, kasvatusneuvola - itselle apua perheneuvola/lastenhoitoapu yms. Mitä palautetta saatte lapsen käytöksestä päiväkodissa, kirkuuko siellä?
Muuten tämä oma mielialani täyttäisi hyvin masennuksen kriteerit, mutta kun tämä maanpäällinen kiirastuli on vain kotona. Töissä voin hyvin, vitsailen työkaverien kanssa ja tykkään tavata ihmisiä. Iltaisin ja viikonloppuisin taas odotan, että pääsisin töihin. Totuus on se, että ilman työn tuomaa iloa päättäisin varmaan päiväni jossen tietäisi, että vaimo ja lapsi jäisivät silloin kohtuuttomaan tilanteeseen. Ap
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:07"]Mulla on sulle ratkaisu. Se on avioero.
Mutta koska olet aivan kuten suurin osa suomalaisista miehistä eli velvollisuudentunnosta elämänsä hukkaan heittävä nössykkä, et sitä tule tekemään.
Mitä jos kuitenkin miettisit sitä, että otat vastuun elämästäsi. Kerrankin. Vastuun ottamista ei ole se, että jää nyhjäämään paskaan elämään. Hyvä isä voit olla vaikka et olisi lasten äidin kanssa suhteessa tai elä ydinperhe-elämää 24/7/365.
[/quote] Jes. Tämä ratkaisi kertaheitolla kirkuva lapsi -ongelman.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:13"]
Suosittelen lukemaan kirjan "voimaa vanhemmuuteen." Se kirja auttaa juuri sun kertomasi mukaisista ongelmista. Mä neuvoisin sinnittelemään perheessä vielä. Tilanne helpottaa varmasti, kun lapsi aloittaa koulun. Jokaisessa taapero/lapsi-perheessä on samoja ongelmia. Yritä saada voimia ja iloa elämän pienistä asioista: lapsen hymystä, halauksista, teillä on edelleen yhtenäinen perhe, sulla on työpaikka ym. Voimia kovasti!!
[/quote]
Voi jeesus kaikenmailman elämäntapaoppaita ja positiivisen ajattelun ryhmiä. Eikai kukaan oikeesti käytä aikaansta tälläseen sontaan.
Joo meilläkin mies aina kuvittelee että meidän lapset on jotain pirulaisia ja koko ajan huutaa. (Ei todellakaan! Hoidossakin saadaan palautetta että ihan kilteimmästä ja rauhallisemmasta päästä ovat) Todellisuus on se, että aina kun hän näkee muita lapsia pihalla, puistossa, kyläilemässä tai vastaanotollaan, niin kyllä kummasti mielipide muuttuu. Se objektiivisuus ei oikein toimi.
En sano, että tässä välttämättä on niin, mutta olenpa vaan huomannut et moni isä valittaa ku "lapsi aina huutaa" vaikkei niin olisikaan. Onko vaimosi samaa mieltä, että lapsi on joku ongelmatapaus?
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:10"]
Muuten tämä oma mielialani täyttäisi hyvin masennuksen kriteerit, mutta kun tämä maanpäällinen kiirastuli on vain kotona. Töissä voin hyvin, vitsailen työkaverien kanssa ja tykkään tavata ihmisiä. Iltaisin ja viikonloppuisin taas odotan, että pääsisin töihin. Totuus on se, että ilman työn tuomaa iloa päättäisin varmaan päiväni jossen tietäisi, että vaimo ja lapsi jäisivät silloin kohtuuttomaan tilanteeseen. Ap
[/quote]
Epätyypillinen masennus: saat paljon iloa hyvästä ja paljon surua pahasta?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ep%C3%A4tyypillinen_masennus
Muutenkin, voisitko kuvata täsmällisemmin sitä lasta? Onkohan yliherkkä jos kirkuu turhasta.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=nix00941
Onko kiintymyssuhde turvaton ja siksi lapsi ei halua läheisyyttäsi? Sinun pitäisi antaa läheisyyttä silloin kun lapsi tarvitsee (itkee, on surullinen) ei silloin, kun ei tarvitse (leikkii, on tyytyväinen).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiintymyssuhde
t. elto
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:09"]Onko lapsesi jotenkin erityisen huonokäytöksinen? Miten tuo nykyinen tilanne eroaa aiemmasta haaveilustasi? Mikä olisi yksi asia, joka voisi parantumisellaan vielä pelastaa tilanteen? [/quote] 1. Viestii huutamalla. Siis kirkumalla. Ilmaisee sillä kaikki mielentilat. Hyssyttely tai toruminen vain pahentaa. 2. Ajattelin että hyvät hetket painaisivat enemmän kuin työläät ja huonot. Mutta kun ei niitä hyviä hetkiä tahdo olla. Jos jossain kerran ollaan ns yhdessä tekemässä, niin vanhemmat tuijottaa kaikaisuuteen ja lapsi rääkyy. 3. Hyvä kysymys. Ehkä se, että hyvät hetket pesisivät huonot.
[/quote]
Lapsen huutaminen, jolle on siis haettu jo asiantuntija-apuakin oikein terveyskeskukseta, on siis se suurin ongelma, mutta et puhu siitä aloituksessa mitään. Tosi outoa.