Lue keskustelun säännöt.
Adoptio on kallista!
02.12.2021 |
Olemme harkinneet adoptiota. Nyt tämän mielipidekirjoituksen jälkeen meinaa ahdistua. Onko tämä siis todellista?
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008439821.html
Otteita:
OLIMME mukana kansainvälisessä adoptioprosessissa yli 4,5 vuotta. Olemme vakavarainen, korkeasti koulutettu pariskunta, jolla oli kokemusta tukea kaipaavista lapsista. Haimme adoptiossa vanhempaa lasta tai sisaruksia. Heille on yleensä vaikeampi löytää kotia. Adoptioprosessimme loppui alkusyksystä siihen, että toinen meistä täytti 50 vuotta.
Ikärajan ohella myös kansainvälisen adoption prosessia tulisi uudistaa Suomessa. Adoptioprosessi kestää pitkään. Hakijoita läpivalaistaan henkisesti ja fyysisesti Suomen päässä ja kohdemaassa useaan otteeseen. Asiakirjoja pitää uusia säännöllisesti, ja rahaa palaa tuhansia euroja matkan varrella. Meiltä rahaa ehti kulua prosessiin yli 12 000 euroa.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuudesta kärsivänä tuntuu kyllä hurjalta, että ensin meillä menee hoitoihin noin 10 000, ja jos ne eivät onnistuisi, niin vähintään sama summa adoptioprosessiin. Se on melkein vuoden palkka, joka pitää jostakin repiä. Ja jos sitten kaiken jälkeen jäisi jopa ilman adoptiolasta, niin on se varmasti musertavaa. Mutta ainakin tietäisi kaikkensa yrittäneen.
Pienituloiset ei saa adoptiolasta. Kannattaa ottaa se huomioon.
Ääh.. vielä sekin! Luulin, että Suomessa ei olisi niin, että raha puhuu. Jos kuitenkin on säännölliset tulot ja koti olemassa. Miten voidaan arvottaa ihmisiä tulojen perusteella?
Adoptiohakijoita on valtavasti. Silloin sieltä jonosta kelpaa vain ihan parhaat saamaan lapsia.
Ja kysehän ei ole Suomesta yksin, vaan kohdemailla on omat odotuksensa ja vaatimuksensa.
No mitä kannattaa laittaa elämässä kuntoon, jos tällanen 40 v. pariskunta olisi asettumassa jonoon, joka kestää kuitenkin vuosia? Eli voisi ajatella, että muutama vuosi aikaa kehittää mahdollisuuksiaan.
Ekana pitäisi mennä naimisiin, avoparit ei kelpaa. Sitten olisi hyvä olla työpaikka, välttää rikoksia ja elää vakaata elämää.
Avioliiton pituudellekin on eri maissa vaatimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuudesta kärsivänä tuntuu kyllä hurjalta, että ensin meillä menee hoitoihin noin 10 000, ja jos ne eivät onnistuisi, niin vähintään sama summa adoptioprosessiin. Se on melkein vuoden palkka, joka pitää jostakin repiä. Ja jos sitten kaiken jälkeen jäisi jopa ilman adoptiolasta, niin on se varmasti musertavaa. Mutta ainakin tietäisi kaikkensa yrittäneen.
Pienituloiset ei saa adoptiolasta. Kannattaa ottaa se huomioon.
Ääh.. vielä sekin! Luulin, että Suomessa ei olisi niin, että raha puhuu. Jos kuitenkin on säännölliset tulot ja koti olemassa. Miten voidaan arvottaa ihmisiä tulojen perusteella?
Adoptiohakijoita on valtavasti. Silloin sieltä jonosta kelpaa vain ihan parhaat saamaan lapsia.
Ja kysehän ei ole Suomesta yksin, vaan kohdemailla on omat odotuksensa ja vaatimuksensa.
No mitä kannattaa laittaa elämässä kuntoon, jos tällanen 40 v. pariskunta olisi asettumassa jonoon, joka kestää kuitenkin vuosia? Eli voisi ajatella, että muutama vuosi aikaa kehittää mahdollisuuksiaan.
Ei mitään.
Olette liian vanhoja.
Tuttavapiireissäni on hyvin vaihtelevia tarinoita. Kaikki he ovat saaneet kyllä saaneet perheenlisäystä adoption kautta. 2/3 perheistä on hyvätuloisia ja yksi alempaa keskiluokkaa, mutta vakaa elämä ja hyvät tukiverkot.
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä voinut kuvitellaakkaan, että jos tekee niin ison ja hyvän työn, että antaa turvallisen kodin sitä tarvi alle lapselle, siitä vielä otetaan rahaa.
Siis onko tuo totta?
Ulkomaan adoptiossa on juuri näin. Kotimaan adoptio on lähes ilmaista.
Ihan oikeinhan tämä mielestäni on. Prosessi on pitkä ja kallis ja vaatii erilaista viranomaistyötä molemmissa maissa. Rahalla sitoututetaan vanhemmat adoptioprosessiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen adoptoinut yksinhakijana ja odotin lasta 7 vuotta. Nuo maksut tuli onneksi vähitellen vuosien aikana ja maksut mitä maksetaan on hallinto ja käännöskuluja ym. Suurin osa rahasta meni ehdottomasti hakumatkaan eli esim Kiinassa kahden viikon hotellimaksuihin ja opasfirmaan, joka myös kuljetti meitä kahden viikon ajan kaikissa virastoissa ja tulkkasi käynnit. Opasfirmallehan piti maksaa juuri se mitä hinnaksi sanottiin. Ilman opasta ei Kiinassa olisi voinut virastoissa ja lastenkodissa asioida.
Onneksi lapsitiedon tultua juuri matkaa varten sai Kelasta adoptiotuen. Vuonna 2019 tuki Thaimaaseen oli näköjään 5000, Taiwaniin 9000 ja muihin maihin 7000. Ja ennen kuin kukaan ehtii sanomaan, että adoptoivat ihmiset nettoavat tuolla niin ei todellaan netota vaan kaikki rahat meni hakumatkaan. Muistaakseni itselläni adoptioprosessiin hakumatkoineen meni n. 20 000 euroa. Suuria summia mutta kun miettii, että maksoin nuo vähitellen vuosien aikana ja suurin osa summasta täytyi maksaa aivan lopussa hakumatkaa varten niin oli vielä kohtuullista. Moni käyttää rahan mitään miettimättä autoon. Minä sain sillä vuosien jälkeen lapseni kotiin enkä ole ikinä lapsen saatuani miettinyt noita pennosia. Joku varmasti valittaa miten adoptioon voi saada monen tonnin tuet. Miettikääpä mitkä sairaanhoitomaksut meillä olisi biolapsen synnytyksestä ja esim. keskosen saamisesta, jos Suomessakin sairaalahoidossa perittäis edes jossain määrin samat kulut kuin Usassa.
ThaimaaHAN!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ulkomaan adoptioksi hinta oli halpa. Ystäväni adoptoi taannoin ulkomailta ja maksoi tuplaten tuon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuudesta kärsivänä tuntuu kyllä hurjalta, että ensin meillä menee hoitoihin noin 10 000, ja jos ne eivät onnistuisi, niin vähintään sama summa adoptioprosessiin. Se on melkein vuoden palkka, joka pitää jostakin repiä. Ja jos sitten kaiken jälkeen jäisi jopa ilman adoptiolasta, niin on se varmasti musertavaa. Mutta ainakin tietäisi kaikkensa yrittäneen.
Pienituloiset ei saa adoptiolasta. Kannattaa ottaa se huomioon.
Ääh.. vielä sekin! Luulin, että Suomessa ei olisi niin, että raha puhuu. Jos kuitenkin on säännölliset tulot ja koti olemassa. Miten voidaan arvottaa ihmisiä tulojen perusteella?
Noilla lapsilla on ihan riittävän huono alku ollut elämässään. Ei sitä tarvitse enää huonontaa sillä, että asetetaan lapsi huonompaan sosioekonomiseen asemaan kuin olisi välttämätöntä. Varsinkin kansainvälinen adoptio heikentää lapsen tulevaa asemaa muutenkin, jos kyseessä ei ole ihan vauva -vieraaseen kieleen ja kulttuuriin joutuminen on lapselle äärimmäinen shokki ja menetyksen kokemus. Varsinkin kun lapsella ei itsellään ole prosessiin mitään sananvaltaa.
Olisi paljon parempi panna kaikki adoptioprosessiin käytettävät rahat siihen, että parannettaisiin lastenkoteja niissä kohdemaissa. Isommat lapset pärjäisivät siten paljon paremmin. Mutta ei, niitä täytyy repiä pois omasta kulttuuristaan, omasta äidinkielestään (mikä on tunteiden kieli), että maho länkkäri saa täytettyä hoivaviettiään.
Kaikki ymmärtävät, miten julmaa oli aikanaan pakottaa saamelaislapset kouluissa olemaan käyttämättä omaa kieltään ja kieltämään kulttuurinsa. Mutta kansainvälinen adoptio onkin sitten yhtäkkiä ihan eri asia, kun lapsi muka saa "rakastavan perheen".
Todella rakastavan, kuinka moni on edes opetellut sujuvasti sen maan kieltä, mistä lapsi tulee, tehdäkseen siirtymän lapselle helpommaksi? Prosessit kestää vuosia, joten kielen oppimiseen olisi aikaa, jos olisi motivaatiota. Mutta niin vaan tässäkin keskustelussa kerrotaan, että tulkkia tarvittiin lapsenhakumatkalla. Että niin paljon siitä tulevasta lapsesta välitetään. Ei edes kieltä viitsitä opetella. Vaikka kuitenkin lapsi jo kohdussa oppii äidinkielensä soinnun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä kommentoin, että todellakin käy sääliksi tuota pariskuntaa, joka halusi adoptoida ja oli adoptiojonossa 4,5 vuotta ja adoptioprosessi keskeytyi, koska toinen täytti 50 vuotta. Se on aivan kohtuutonta, koska kuitenkin säännöksissä on tähänkin asti ollut, että adolapsen ja vanhemman ikäero voi olla korkeintaan 45 vuotta. Nykyisiä adosääntöjä en enää tunne, mutta muistelen, että uusissa säännöissä taisi olla, että adoluvan sai uusia vain kaksi kertaa. Oliko todellakin näin? Se olisi ihan hirveää. Jouduin hakemaan varmaan 4 lupaa, koska yksi lupa oli voimassa vain 2 vuotta. Reilu 7 vuoden prosessin aikana kolmas lupa vanheni juuri ennen hakumatkaa. Luojan kiitos silloin pystyi hakemaan lupaa vielä uudestaan.
Ei ole kauhean tuloksellista adoptoida kouluikäisiä. On vaikeuksia oppia kieltä ja sopeutua uuteen elämään.
Siksi tuo 50 v raja on oikein hyvä.
Ihminen, joka adoptoi isomman lapsen täysin vieraaseen kulttuuriin ja kieleen, on äärimmäisen itsekäs ja julma ihminen.
Kuten myös ihminen, joka adoptoi lapsen siinä iässä, kun monista tulee isovanhempia.
Pitäisi lähteä prosessiin ajoissa. Ja maasta toiseen -adoptioon pitäisi antaa vain ihan vauvoja. Ei niin isoja lapsia, että on jo äidinkieli opittu.
Oletko itse koskaan ollut siinä tilanteessa, että olet yrittänyt omaa lasta vuosikausia siinä onnistumatta? Ehkä löytänyt kumppanin vasta reilusti yli kolmekymppisenä? Tai ollut taloudellisesti valmis vanhemmaksi vasta 40-vuotiaana? Jos olet kokenut näistä syistä lapsettomuutta aikuisiällä ja olet silti jalosti jättäytynyt syrjään vanhemmuudesta, koska olet "isovanhempi-iässä", niin puhu vaan.
Muuten voit olla ihan hiljaa.
Adoptiolapsen sukulaisena kiteyttäisin, että niin pahalta kuin kuulostaakin, kyseessä on (valvottu) lapsen ostaminen.
Kallista ja hankalaa, koska lähtömaat haluavat niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkäs ne kulut pitäisi sitten maksaa, jos ei adoptiovanhemmiksi haluavien?
Voin pahoin, kun täällä on niin paljon adoptoijien haukkujia. Hävetkää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä voinut kuvitellaakkaan, että jos tekee niin ison ja hyvän työn, että antaa turvallisen kodin sitä tarvi alle lapselle, siitä vielä otetaan rahaa.
Siis onko tuo totta?
Kuule, ei sitä lasta summasssa oteta. Häneen on käytävä tutustumassa siinä maassa josta lapsi otetaan.
Ja matkat maksaa ja asuminen siinä maassa. Ja yksi matka ei riitä, ja sitten vielä erikseen se lapsen hakumatka omaan kotiinsa, siihen adoptioperheeseen.
Lisäksi on muita kuluja, ja monenlaista papereiden täyttämisiä molemmissa maissa. Ja erilaisten todistusen ja asiakirjojen hankintaa.
Mitä kauempa maailmasta sen lapsen ottaa, sitä pitempi ja kallimpia matka.
Ja onhan se selvä, että adoptio perhe tulee tutkia perinpohjin.
Sillä vaikka olisi miten kunnolliset ja koulutetut ja hyvin toimeentulevat ihmiset, niin eiväthän ne virkamiehet sitä tiedä, vaikka nämä ihmise itse sen tietää.
Jos ei tutkittaisi, niin kukan tahansa voisi ruveta hankkimaan adoptio lapsia vaikka mistä kummallisisa syistä.
Vierailija kirjoitti:
Kenenkäs ne kulut pitäisi sitten maksaa, jos ei adoptiovanhemmiksi haluavien?
Mielestäni kyllä adoptiovanhemmiksi haluavien, mutta voihan niitä kuluja kyseenalaistaa.
Maailmassa on paljon kotia tarvitsevia lapsia, mutta asiaa ei ole saatu toimimaan niin hyvin kuin voitaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä voinut kuvitellaakkaan, että jos tekee niin ison ja hyvän työn, että antaa turvallisen kodin sitä tarvi alle lapselle, siitä vielä otetaan rahaa.
Siis onko tuo totta?
Kuule, ei sitä lasta summasssa oteta. Häneen on käytävä tutustumassa siinä maassa josta lapsi otetaan.
Ja matkat maksaa ja asuminen siinä maassa. Ja yksi matka ei riitä, ja sitten vielä erikseen se lapsen hakumatka omaan kotiinsa, siihen adoptioperheeseen.
Lisäksi on muita kuluja, ja monenlaista papereiden täyttämisiä molemmissa maissa. Ja erilaisten todistusen ja asiakirjojen hankintaa.
Mitä kauempa maailmasta sen lapsen ottaa, sitä pitempi ja kallimpia matka.
Ja onhan se selvä, että adoptio perhe tulee tutkia perinpohjin.
Sillä vaikka olisi miten kunnolliset ja koulutetut ja hyvin toimeentulevat ihmiset, niin eiväthän ne virkamiehet sitä tiedä, vaikka nämä ihmise itse sen tietää.
Jos ei tutkittaisi, niin kukan tahansa voisi ruveta hankkimaan adoptio lapsia vaikka mistä kummallisisa syistä.
Mistä tutustumisesta sinä puhut?
On se kodin tutkiminen välttämätöntä; lapset eivät ole kauppatavaraa. Siltikin pahoja asioita tapahtuu myös adoptioperheissä.
Sen sijaan noista ikärajoista voitaisiin edes vähän joustaa, jos on ollut jo pitkään prosessissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä voinut kuvitellaakkaan, että jos tekee niin ison ja hyvän työn, että antaa turvallisen kodin sitä tarvi alle lapselle, siitä vielä otetaan rahaa.
Siis onko tuo totta?
Kuule, ei sitä lasta summasssa oteta. Häneen on käytävä tutustumassa siinä maassa josta lapsi otetaan.
Ja matkat maksaa ja asuminen siinä maassa. Ja yksi matka ei riitä, ja sitten vielä erikseen se lapsen hakumatka omaan kotiinsa, siihen adoptioperheeseen.
Lisäksi on muita kuluja, ja monenlaista papereiden täyttämisiä molemmissa maissa. Ja erilaisten todistusen ja asiakirjojen hankintaa.
Mitä kauempa maailmasta sen lapsen ottaa, sitä pitempi ja kallimpia matka.
Ja onhan se selvä, että adoptio perhe tulee tutkia perinpohjin.
Sillä vaikka olisi miten kunnolliset ja koulutetut ja hyvin toimeentulevat ihmiset, niin eiväthän ne virkamiehet sitä tiedä, vaikka nämä ihmise itse sen tietää.
Jos ei tutkittaisi, niin kukan tahansa voisi ruveta hankkimaan adoptio lapsia vaikka mistä kummallisisa syistä.
Höpsis. Ei sinne tehdä montaa matkaa vaan melkein joka maassa pelkkä hakumatka. Tutustuminen alkaa hakumatkalla. Päätös lapsiesityksen hyväksymisestä tehdään ennen hakumatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä kommentoin, että todellakin käy sääliksi tuota pariskuntaa, joka halusi adoptoida ja oli adoptiojonossa 4,5 vuotta ja adoptioprosessi keskeytyi, koska toinen täytti 50 vuotta. Se on aivan kohtuutonta, koska kuitenkin säännöksissä on tähänkin asti ollut, että adolapsen ja vanhemman ikäero voi olla korkeintaan 45 vuotta. Nykyisiä adosääntöjä en enää tunne, mutta muistelen, että uusissa säännöissä taisi olla, että adoluvan sai uusia vain kaksi kertaa. Oliko todellakin näin? Se olisi ihan hirveää. Jouduin hakemaan varmaan 4 lupaa, koska yksi lupa oli voimassa vain 2 vuotta. Reilu 7 vuoden prosessin aikana kolmas lupa vanheni juuri ennen hakumatkaa. Luojan kiitos silloin pystyi hakemaan lupaa vielä uudestaan.
Ei ole kauhean tuloksellista adoptoida kouluikäisiä. On vaikeuksia oppia kieltä ja sopeutua uuteen elämään.
Siksi tuo 50 v raja on oikein hyvä.
Ihminen, joka adoptoi isomman lapsen täysin vieraaseen kulttuuriin ja kieleen, on äärimmäisen itsekäs ja julma ihminen.
Kuten myös ihminen, joka adoptoi lapsen siinä iässä, kun monista tulee isovanhempia.
Pitäisi lähteä prosessiin ajoissa. Ja maasta toiseen -adoptioon pitäisi antaa vain ihan vauvoja. Ei niin isoja lapsia, että on jo äidinkieli opittu.
Oletko itse koskaan ollut siinä tilanteessa, että olet yrittänyt omaa lasta vuosikausia siinä onnistumatta? Ehkä löytänyt kumppanin vasta reilusti yli kolmekymppisenä? Tai ollut taloudellisesti valmis vanhemmaksi vasta 40-vuotiaana? Jos olet kokenut näistä syistä lapsettomuutta aikuisiällä ja olet silti jalosti jättäytynyt syrjään vanhemmuudesta, koska olet "isovanhempi-iässä", niin puhu vaan.
Muuten voit olla ihan hiljaa.
Adoptiolapsi ei ole mikään viimeinen oljenkorsi johon mummona tartutaan epätoivoissaan.
T adoptioäiti
Se seula, minkä läpi nämä ihmiset menevät on niin iso, että siinä pitäisi ilman rahaa selvitä jo asiat ja se Onko perhe sovelias adoptioon.
Rahaa siihen ei tarvi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin sen pitääkin olla.
Miksi? Olen aina luullut että siitä maksetaan adoptioperheelle. Ihan mieletöntä, millä kaikella ihmisiä rahastetaan. Tee hyvää ja maksa siitä.
Ihmiskauppaa ehkä pahimmillaan.
Ja kukahan se olisi, joka maksaisi adoptioperheelle?
Heitä kehiin esimerkkejä?
Noista maista haetaan katulapsia ja lastenkoti lapsia, jotka vanhemmat ovat hylänneet.
Ne lapset elävät suurissa laitoksissa, joissa suuri määrä lapsia nukkuu isoissa halleissa.
Yhteiskunta antaa heille tuon vaatimattoman suojan ja ruuan.
Se vieraan maan yhteiskuntako muka maksaisi jotain länsimaiselle töissäkäyvälle avioparille, siitä että hän ottaa lapsen omakseen?
Niinkö kommentoija luulee, kun hädin tuskin pysytyvät pitämään pystyssä nuo lastenkodit.
Ekana pitäisi mennä naimisiin, avoparit ei kelpaa. Sitten olisi hyvä olla työpaikka, välttää rikoksia ja elää vakaata elämää.