Te, jotka olette saaneet lapset vasta 30-35-vuotiaana!

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:29"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:26"]

Entäpä jos ei ole halunnut asua ulkomailla, mieluinen työpaikka on löytynyt matalapalkkaiselta alalta ja perhe on aina ollut haaveena enemmän, kuin biletys aikuisiällä? Lapset ovat reippaita kympin oppilaita, omistusasunto pian maksettu? Ja nuori kehoni toipui niin nopeasti, että edelleen rauhallisen ja tasaisen perhe- elämän vuoksi luullaan ulkonäön perusteella nuoremmaksi. Elämää voi elää monella tavoin niin, että se on hyvää. Onneksi olemme erilaisia ♥

[/quote]

Tämä minusta aina on vitsikästä. Kyllä sinä kuule näytät ihan ikäiseltäsi, vaikka luulet olevasikin ikinuori. Ikäsi näkyy naamassasi, vaikka kuinka luulisit, että olet säilynyt nuorekkaana. On vain kohtelias tapa sanoa tutuille, että voi kun olet niin nuoren näköinen. Myös oudoille, jos tulee jossain sellaisesta puhetta. Ei kukaan sano ääneen, että voi kun näytät ihan ikäiseltäsi.
[/quote]

Kysymys on minulle entuudestaan tuntemattomista ihmisistä, joita olen tavannut ammatillisissa yhteyksissä. Ei ole ryppyjä, ei ylipainoa ja olen aina elänyt terveellistä elämää. En tupakoi tai käytä juurikaan alkoholia. Kyllä elämäntavat näkyvät.

Nämä, joiden mielestä parikymppinen on ihan yhtä kypsä äidiksi kuin kolmekymppinen: Tekö ette yhtään kypsyneet ja kehittyneet ihmisinä ikävuosien 20 ja 30 välillä? Miten se on edes mahdollista?

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:03"]Thank god en tehnyt lapsia parikymppisenä. Syyt eroperheisiin on liian nuorena perustetuissa perheissä. Ihminen haluaa radikaalisti eri asioita parikymppisenä kuin kolmenkympin jälkeen, joten kriisit iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä (jos ne on tehty parikymppisenä) ja silloin vanhempien ero jättää pahimmat traumat lapseen. Mutta tätähän se on, kun minä minä minä minä minä minä minä minä ehdin ensin tehdä lapset joten olen paras mamma. Haha! [/quote] Tilastoja kun katsotaan, niin eronneiden keski-ikä on 40-v ja eroja on eniten pikkulapsiperheissä. Ja kun ensisynnyttäjien ikä on noussut, niin tuollaisen logiikan myötä erojen olisi pitänyt vähentyä ei lisääntyä

[/quote]

Mikähän tilasto kyseessä? Tilastokeskuksen erotilastot iän mukaan jaoteltuina osoittavat, että 20-25-vuotiaat eroavat lähes kaksikertaa useammin kuin 40-45-vuotiaat ja edelleen 25-30-vuotiaat reilusti useammin kuin 35-40-vuotiaat.

Lapsia on eniten ikähaarukalla 36-39 eli siinä on lapsiperheiden huippu. Yli 10 000:lla naisella on lapsia iässä 26 ja tästä määrä kasvaa, kunnes taas saman verran naisia lasten kanssa on iässä 51 eli turvallisesti voidaan sanoa, että kolmikymppisillä naisilla on selvästi paremmat rahkeet selvitä pikkulapsiarjesta kuin parikymppisillä.

Ihan normaalilla logiikallakin voi tajuta, että kaksikymppisenä olemme kaikki olleet hyvin erilaisia kuin nelikymppisenä. Osa saattaa kasvaa kumppanin kanssa samaan suuntaan mutta aika iso osa ei. Nuoren on tarkoituskin kasvaa, kehittyä ja kypsyä, löytää itsensä kokeilemalla omia siipiään. Kun aloittaa perheen tuolloin, on selvää että kasvaa, kehittyy ja kypsyy jonkun toisen määräämässä tahdissa tai ainakin niin että se toinen on otettava siinä sivussa huomioon, jos aikoo pitää lusikat samassa laatikossa jatkossakin. Voi olla, että niitä omia siipiä ei pääse kokeilemaan ja sen oman itsensä löytää sitten myöhemmin, usein eronneena.

Iso osa näistä nuorista äideistä on toisella kierroksella kolmikymppisenä. Sekö tässä on tavoite?

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 07:46"]Olen onnellinen, että tein lapset nuorena. On ehtinyt sen jälkeen paljon. Kun moni kaverini vietti 50v päiviään perheensä kanssa kykkien tylsästi, minä olen saanut elää. Lapset ovat olleet jaloista pois jo monta vuotta ja minä saan elää uutta nuoruutta kulkien nuorteni kanssa nuorisokapakoissa ja iskien heidän kavereitaan hrrrrr...mikä puuma olenkaan. Kaverit tyytyy vain samaan kuivahtaneeseen mieheensä, minä saan nuorta miestä joka ilta, jos haluan. Lasteni isän jälkeen minulla on ollut pari kuumaa suhdetta, eikä ole tarvinnut tyytyä johonkin  vanhaan käppänään.

Sääliksi käy näitä mummoäitejä, jotka vielä tässä iässä elävät murrosiän helvettiä saman ukkonsa kanssa. Itse saan nauttia pitkistä sinkkuaamuista ja ehkä katella peittoni alla makoilevaa nuorta adonista ja kokea sen jännityksen, tuleeko tästä mitään vai ei. 

Kannattaa lisääntyä nuorena, niin riittää elämää siellä toisessa päässäkin
[/quote]
Öhöm, kun itse olen 52, lapseni ovat 16 ja 18, joten eiköhän he juhli siinä muun mukana :) ja kun sain niitä nuoria adoniksia pyöritellä ihan tarpeeksi 18-vuotiaasta 31-vuotiaaksi asti kun löytyi se oma kulta, niin en niitä enää vällyihini kaipaa vaan nautin siitä kun saan kölliä oman kullan kansa <3 :)

Olen aina ollut liikunnallinen ja nukun riittävästi. Hyvin yksinkertaisia asioita, joiden avulla säilyy hyvinvoivan näköisenä. Tärkeintäse ei ole elämässä, vaan minulle se haave on ollut perhe ja lapset, joita rakastan ja joiden seurasta olen nauttinut myös nuorena äitinä. En ole baarissa viihtyvää sorttia.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 10:27"]

Elämää voi vähän suunnitellakin. Ihan oikeasti. Jos päättää, että haluaa lapset nuorena ja sitten opiskelee ja rakentaa uraa myöhemmin ja saa elää vapaasti nelikymppisenä, sen eteen on hiukan tehtävä töitä. Tuo on juuri sitä haahuilua, että vielä kolmikymppisinä haahuillaan ja mietitään mitä haluaa, eikä sitouduta parisuhteeseen, eikä haluta tehdä sen eteen töitä. Ihmisen nyt vain on parempi tehdä lapset nuorena ja vanhempana on sitten aikaa itselle ja tehdä töitä ja kerätä sitä eläkekertymää.  Jos tekee lapset parikymppisenä ja vähän päälle, on työelämän käytettävissä täysin jo nelikymppisenä ja ehtii panostaa uraansa ja matkustella sitten ja nauttia elämästä. Parisuhdekin voi paremmin, kun ei väsyneenä tarvitse enää kuskata lapsia päiväkotiin vanhana, vaan voi omistautua yhdessä vanhenemiseen ja parisuhteen kasvuun uudelle tasolle.

[/quote]

ei se elämä aina mene suunnitelmien mukaan. Minäkin olin kihloissa 20-vuotiaana miehen kanssa joka halusi silloin lapsia. Lapset olivat myös minun unelmani. Onneksi halusin saada silloiset opinnot ensin valmiiksi enkä silloin suostunut lapsiin. Mies paljastui pettäväksi valehtelijaksi. Sitten muutaman vuoden elin ja haahuilin, sain opinnot valmiiksi ja löysin työpaikan. Nyt 38-vuotiaana olen juuri saanut kolmannen lapsen, olen naimisissa ja parisuhdekin voi hyvin, minua odottaa vakituinen työpaikka äitiysloman jälkeen. Elämä on varsin mallillaan.

Elämää voi suunnitella, mutta tyhmyyttä ja lyhytnäköisyyttä on se, että ei voi muuttaa niitä suunnitelmia tarpeen mukaan. Ja kuitenkin suunnitelmat voi parhaillaankin olla vain suuntaviivoja, koska elämä voi heittää mitä tahansa eteen, hyvää tai pahaa. Jos minäkin olisin suostunut lapsiin silloin 20-vuotiaana, olisin loppuelämäni sidottu ihmiseen, johon en halua olla yhteyksissä. Puhumattakaan siitä, että sehän olisi muovannut elämääni muutenkin, vaikuttaen ihan asuinpaikkaankin. 

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:35"]

Nämä, joiden mielestä parikymppinen on ihan yhtä kypsä äidiksi kuin kolmekymppinen: Tekö ette yhtään kypsyneet ja kehittyneet ihmisinä ikävuosien 20 ja 30 välillä? Miten se on edes mahdollista?

[/quote]

Varmaan riippuu ihmisestä. Ihminen kun voi saada vain sen yhden äidin. Se riittää, että on riittävän kypsä. Minä olin jo 23-vuotiaana riittävän kypsä ja hyvä äiti. Edelleen olen, joku toinen taas ei koskaan. 

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:33"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:29"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:26"] Entäpä jos ei ole halunnut asua ulkomailla, mieluinen työpaikka on löytynyt matalapalkkaiselta alalta ja perhe on aina ollut haaveena enemmän, kuin biletys aikuisiällä? Lapset ovat reippaita kympin oppilaita, omistusasunto pian maksettu? Ja nuori kehoni toipui niin nopeasti, että edelleen rauhallisen ja tasaisen perhe- elämän vuoksi luullaan ulkonäön perusteella nuoremmaksi. Elämää voi elää monella tavoin niin, että se on hyvää. Onneksi olemme erilaisia ♥ [/quote]   Tämä minusta aina on vitsikästä. Kyllä sinä kuule näytät ihan ikäiseltäsi, vaikka luulet olevasikin ikinuori. Ikäsi näkyy naamassasi, vaikka kuinka luulisit, että olet säilynyt nuorekkaana. On vain kohtelias tapa sanoa tutuille, että voi kun olet niin nuoren näköinen. Myös oudoille, jos tulee jossain sellaisesta puhetta. Ei kukaan sano ääneen, että voi kun näytät ihan ikäiseltäsi. [/quote] Kysymys on minulle entuudestaan tuntemattomista ihmisistä, joita olen tavannut ammatillisissa yhteyksissä. Ei ole ryppyjä, ei ylipainoa ja olen aina elänyt terveellistä elämää. En tupakoi tai käytä juurikaan alkoholia. Kyllä elämäntavat näkyvät.

[/quote]

Että ihan uppo-oudot ihmiset syöksyvät sinulle sanomaan, että näytätpä nuorelta :DDDDD Aaveemamman haaveuni

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:03"]Thank god en tehnyt lapsia parikymppisenä. Syyt eroperheisiin on liian nuorena perustetuissa perheissä. Ihminen haluaa radikaalisti eri asioita parikymppisenä kuin kolmenkympin jälkeen, joten kriisit iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä (jos ne on tehty parikymppisenä) ja silloin vanhempien ero jättää pahimmat traumat lapseen. Mutta tätähän se on, kun minä minä minä minä minä minä minä minä ehdin ensin tehdä lapset joten olen paras mamma. Haha! [/quote] Tilastoja kun katsotaan, niin eronneiden keski-ikä on 40-v ja eroja on eniten pikkulapsiperheissä. Ja kun ensisynnyttäjien ikä on noussut, niin tuollaisen logiikan myötä erojen olisi pitänyt vähentyä ei lisääntyä

[/quote]

Mikähän tilasto kyseessä? Tilastokeskuksen erotilastot iän mukaan jaoteltuina osoittavat, että 20-25-vuotiaat eroavat lähes kaksikertaa useammin kuin 40-45-vuotiaat ja edelleen 25-30-vuotiaat reilusti useammin kuin 35-40-vuotiaat.

Lapsia on eniten ikähaarukalla 36-39 eli siinä on lapsiperheiden huippu. Yli 10 000:lla naisella on lapsia iässä 26 ja tästä määrä kasvaa, kunnes taas saman verran naisia lasten kanssa on iässä 51 eli turvallisesti voidaan sanoa, että kolmikymppisillä naisilla on selvästi paremmat rahkeet selvitä pikkulapsiarjesta kuin parikymppisillä.

Ihan normaalilla logiikallakin voi tajuta, että kaksikymppisenä olemme kaikki olleet hyvin erilaisia kuin nelikymppisenä. Osa saattaa kasvaa kumppanin kanssa samaan suuntaan mutta aika iso osa ei. Nuoren on tarkoituskin kasvaa, kehittyä ja kypsyä, löytää itsensä kokeilemalla omia siipiään. Kun aloittaa perheen tuolloin, on selvää että kasvaa, kehittyy ja kypsyy jonkun toisen määräämässä tahdissa tai ainakin niin että se toinen on otettava siinä sivussa huomioon, jos aikoo pitää lusikat samassa laatikossa jatkossakin. Voi olla, että niitä omia siipiä ei pääse kokeilemaan ja sen oman itsensä löytää sitten myöhemmin, usein eronneena.

Iso osa näistä nuorista äideistä on toisella kierroksella kolmikymppisenä. Sekö tässä on tavoite?
[/quote]

Eronneiden iän keskiarvosta olikin kysymys, samoin kuin ensisynnyttäjien keskimääräisestä iästä.

Yksilöllistä kaikki tyynni. Joillekin näyttää olevan hyvin vaikeaa sisäistää, että joku voi saada kaiken. Minä sain lapseni 23- ja 26-vuotiaana, minulla oli silloin yksi korkeakoulututkinto, nyt minulla on kaksi alempaa korkeakoulututkintoa ja yksi ylempi. Saman miehen kanssa olen ollut 22-vuotiaasta, omistusasunto löytyy Helsingistä. Mikäs tässä ollessa, ajattelen jopa että olen saanut ja ehtinyt vallan hyvin nauttia nuoruudestakin! Jokainen elää elämäänsä kuten haluaa ja pystyy. Minä en olisi ollut yhtään erikoisempi äiti kymmenen vuotta vanhempanakaan. Aina olen ollut vastuullinen ja fiksu nainen. 

Kannattaa vähän miettiä ennen kuin laukoo "suuria totuuksia" ns. mummoäideistä. Nämä 20-24 -vuotiaana äidiksi tulleet kun tuuppaavat myös hankkia yhden tai pari iltatähteä joko vanhan, mutta yleisemmin uuden kumppanin kanssa. Ihme kyllä se mummoäitiys ei silloin enää ole ongelma.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:35"]Nämä, joiden mielestä parikymppinen on ihan yhtä kypsä äidiksi kuin kolmekymppinen: Tekö ette yhtään kypsyneet ja kehittyneet ihmisinä ikävuosien 20 ja 30 välillä? Miten se on edes mahdollista?
[/quote]

Voihan sitä kypsyyttä odottaa vaihdevuosiin asti ja siltikin osalla on vaikeuksia äidin rooliinsopeutumisessa.

Kysymys olikin siitä, onko kypsyyttä riittävästi olemaan riittävästi hyvä vanhempi?
Onko oma kehityksenne pysähtynyt ikään 35-40? Luultavasti ei.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:33"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:29"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:26"] Entäpä jos ei ole halunnut asua ulkomailla, mieluinen työpaikka on löytynyt matalapalkkaiselta alalta ja perhe on aina ollut haaveena enemmän, kuin biletys aikuisiällä? Lapset ovat reippaita kympin oppilaita, omistusasunto pian maksettu? Ja nuori kehoni toipui niin nopeasti, että edelleen rauhallisen ja tasaisen perhe- elämän vuoksi luullaan ulkonäön perusteella nuoremmaksi. Elämää voi elää monella tavoin niin, että se on hyvää. Onneksi olemme erilaisia ♥ [/quote]   Tämä minusta aina on vitsikästä. Kyllä sinä kuule näytät ihan ikäiseltäsi, vaikka luulet olevasikin ikinuori. Ikäsi näkyy naamassasi, vaikka kuinka luulisit, että olet säilynyt nuorekkaana. On vain kohtelias tapa sanoa tutuille, että voi kun olet niin nuoren näköinen. Myös oudoille, jos tulee jossain sellaisesta puhetta. Ei kukaan sano ääneen, että voi kun näytät ihan ikäiseltäsi. [/quote] Kysymys on minulle entuudestaan tuntemattomista ihmisistä, joita olen tavannut ammatillisissa yhteyksissä. Ei ole ryppyjä, ei ylipainoa ja olen aina elänyt terveellistä elämää. En tupakoi tai käytä juurikaan alkoholia. Kyllä elämäntavat näkyvät.

[/quote]

Että ihan uppo-oudot ihmiset syöksyvät sinulle sanomaan, että näytätpä nuorelta :DDDDD Aaveemamman haaveuni
[/quote]

Ei se nyt ihan noin mennyt ;-) Turhaan minä sinulle perustelen. Tule kylään, niin näet. Keitän kahvit ja voin hoitaa sun vauvaa. :-D

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:02"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:03"]Thank god en tehnyt lapsia parikymppisenä. Syyt eroperheisiin on liian nuorena perustetuissa perheissä. Ihminen haluaa radikaalisti eri asioita parikymppisenä kuin kolmenkympin jälkeen, joten kriisit iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä (jos ne on tehty parikymppisenä) ja silloin vanhempien ero jättää pahimmat traumat lapseen. Mutta tätähän se on, kun minä minä minä minä minä minä minä minä ehdin ensin tehdä lapset joten olen paras mamma. Haha! [/quote] Tilastoja kun katsotaan, niin eronneiden keski-ikä on 40-v ja eroja on eniten pikkulapsiperheissä. Ja kun ensisynnyttäjien ikä on noussut, niin tuollaisen logiikan myötä erojen olisi pitänyt vähentyä ei lisääntyä [/quote] Mikähän tilasto kyseessä? Tilastokeskuksen erotilastot iän mukaan jaoteltuina osoittavat, että 20-25-vuotiaat eroavat lähes kaksikertaa useammin kuin 40-45-vuotiaat ja edelleen 25-30-vuotiaat reilusti useammin kuin 35-40-vuotiaat. Lapsia on eniten ikähaarukalla 36-39 eli siinä on lapsiperheiden huippu. Yli 10 000:lla naisella on lapsia iässä 26 ja tästä määrä kasvaa, kunnes taas saman verran naisia lasten kanssa on iässä 51 eli turvallisesti voidaan sanoa, että kolmikymppisillä naisilla on selvästi paremmat rahkeet selvitä pikkulapsiarjesta kuin parikymppisillä. Ihan normaalilla logiikallakin voi tajuta, että kaksikymppisenä olemme kaikki olleet hyvin erilaisia kuin nelikymppisenä. Osa saattaa kasvaa kumppanin kanssa samaan suuntaan mutta aika iso osa ei. Nuoren on tarkoituskin kasvaa, kehittyä ja kypsyä, löytää itsensä kokeilemalla omia siipiään. Kun aloittaa perheen tuolloin, on selvää että kasvaa, kehittyy ja kypsyy jonkun toisen määräämässä tahdissa tai ainakin niin että se toinen on otettava siinä sivussa huomioon, jos aikoo pitää lusikat samassa laatikossa jatkossakin. Voi olla, että niitä omia siipiä ei pääse kokeilemaan ja sen oman itsensä löytää sitten myöhemmin, usein eronneena. Iso osa näistä nuorista äideistä on toisella kierroksella kolmikymppisenä. Sekö tässä on tavoite? [/quote] Eronneiden iän keskiarvosta olikin kysymys, samoin kuin ensisynnyttäjien keskimääräisestä iästä.

[/quote]

Mistä tiedät, että noilla eronneilla parikymppisillä on lapsia? Vanhemmat ihmiset eroavat siinä missä nuoremmatkin, valitettavasti. Henk.koht. olisin huomattavan paljon mieluummin sinkkumarkkinoilla 35-vuotiaana kahden vanhemman (+10v) lapsen äitinä kuin nelikymppinen eronnut kahden pienen lapsen kanssa. Vanhempana ei sitten paranekaan erota, harva nelikymppinen mies haluaa ikäisensä naisen pienten lasten kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:42"]

Kannattaa vähän miettiä ennen kuin laukoo "suuria totuuksia" ns. mummoäideistä. Nämä 20-24 -vuotiaana äidiksi tulleet kun tuuppaavat myös hankkia yhden tai pari iltatähteä joko vanhan, mutta yleisemmin uuden kumppanin kanssa. Ihme kyllä se mummoäitiys ei silloin enää ole ongelma.

[/quote]

Tämä on niin totta. Lapsieni luokilla on paljon näitä iltatähti, joiden perheessä on yksi tai kaksi isoa lasta tehty nuorena ja sitten uuden miehen kanssa tehty uuden rakkauden täydentymä vanhempana.

Perustin yrityksen, tapasin mieheni, hankittiin kiva omaisuus, mentiin naimisiin ja nyt meillä on 2v lapsi ja lisää toiveissa. Luulen ettei oltais oltu valmiita vsnhemmuuteen nuorempina. Biletetty ei olla enää vuosiin, matkusteltu on. T.nainen32v

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:33"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:29"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:26"] Entäpä jos ei ole halunnut asua ulkomailla, mieluinen työpaikka on löytynyt matalapalkkaiselta alalta ja perhe on aina ollut haaveena enemmän, kuin biletys aikuisiällä? Lapset ovat reippaita kympin oppilaita, omistusasunto pian maksettu? Ja nuori kehoni toipui niin nopeasti, että edelleen rauhallisen ja tasaisen perhe- elämän vuoksi luullaan ulkonäön perusteella nuoremmaksi. Elämää voi elää monella tavoin niin, että se on hyvää. Onneksi olemme erilaisia ♥ [/quote]   Tämä minusta aina on vitsikästä. Kyllä sinä kuule näytät ihan ikäiseltäsi, vaikka luulet olevasikin ikinuori. Ikäsi näkyy naamassasi, vaikka kuinka luulisit, että olet säilynyt nuorekkaana. On vain kohtelias tapa sanoa tutuille, että voi kun olet niin nuoren näköinen. Myös oudoille, jos tulee jossain sellaisesta puhetta. Ei kukaan sano ääneen, että voi kun näytät ihan ikäiseltäsi. [/quote] Kysymys on minulle entuudestaan tuntemattomista ihmisistä, joita olen tavannut ammatillisissa yhteyksissä. Ei ole ryppyjä, ei ylipainoa ja olen aina elänyt terveellistä elämää. En tupakoi tai käytä juurikaan alkoholia. Kyllä elämäntavat näkyvät. [/quote] Että ihan uppo-oudot ihmiset syöksyvät sinulle sanomaan, että näytätpä nuorelta :DDDDD Aaveemamman haaveuni [/quote] Ei se nyt ihan noin mennyt ;-) Turhaan minä sinulle perustelen. Tule kylään, niin näet. Keitän kahvit ja voin hoitaa sun vauvaa. :-D

[/quote]

Mitä ihmeen vauvaa. Et sinä ainakaan älykkyydellä ole pilattu. Lapseni ovat jo melkein aikuisia.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:51"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:31"]Joo ap, odota vielä kymmenen vuotta kun lapset lähtee pesästä. Sitte sä huomaat että oma nuoruus jäi elämättä ja olisi kiva kokeilla muitakin miehiä. Seuraa viisikymppisen epätoivoinen biletyskausi, puolison pettäminen, avioero ja omaisuuden jako. Mulla on suku täynnä näitä! Ja sitä on todella karu katsoa vierestä... Onneksi juhlin, matkustin, opiskelin yms. niin ei tarvitse miettiä mitä se on. T. 34-vuotiaana äidiksi
[/quote]

Niin voi käydä sullekin ;-)
[/quote]

Niin voi :) Mutta ei ainakaan siitä syystä etten tietäisi millaista on bilettää aamuyöhön ja matkustella kavereitten kanssa... Siitä on kokemusta kyllästymiseen asti :)

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:49"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:33"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:29"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:26"] Entäpä jos ei ole halunnut asua ulkomailla, mieluinen työpaikka on löytynyt matalapalkkaiselta alalta ja perhe on aina ollut haaveena enemmän, kuin biletys aikuisiällä? Lapset ovat reippaita kympin oppilaita, omistusasunto pian maksettu? Ja nuori kehoni toipui niin nopeasti, että edelleen rauhallisen ja tasaisen perhe- elämän vuoksi luullaan ulkonäön perusteella nuoremmaksi. Elämää voi elää monella tavoin niin, että se on hyvää. Onneksi olemme erilaisia ♥ [/quote]   Tämä minusta aina on vitsikästä. Kyllä sinä kuule näytät ihan ikäiseltäsi, vaikka luulet olevasikin ikinuori. Ikäsi näkyy naamassasi, vaikka kuinka luulisit, että olet säilynyt nuorekkaana. On vain kohtelias tapa sanoa tutuille, että voi kun olet niin nuoren näköinen. Myös oudoille, jos tulee jossain sellaisesta puhetta. Ei kukaan sano ääneen, että voi kun näytät ihan ikäiseltäsi. [/quote] Kysymys on minulle entuudestaan tuntemattomista ihmisistä, joita olen tavannut ammatillisissa yhteyksissä. Ei ole ryppyjä, ei ylipainoa ja olen aina elänyt terveellistä elämää. En tupakoi tai käytä juurikaan alkoholia. Kyllä elämäntavat näkyvät. [/quote] Että ihan uppo-oudot ihmiset syöksyvät sinulle sanomaan, että näytätpä nuorelta :DDDDD Aaveemamman haaveuni [/quote] Ei se nyt ihan noin mennyt ;-) Turhaan minä sinulle perustelen. Tule kylään, niin näet. Keitän kahvit ja voin hoitaa sun vauvaa. :-D

[/quote]

Mitä ihmeen vauvaa. Et sinä ainakaan älykkyydellä ole pilattu. Lapseni ovat jo melkein aikuisia.
[/quote]

:-D Ja sinä sitten ilmeisesti olet? Onneksi en arvioi älykkyyttäni sinun arviosi perusteella. Hyvä hyvä, että olet älykäs, sivistynyt ja omaat hyvät käytöstavatkin :-D:-D:-D

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:26"]Entäpä jos ei ole halunnut asua ulkomailla, mieluinen työpaikka on löytynyt matalapalkkaiselta alalta ja perhe on aina ollut haaveena enemmän, kuin biletys aikuisiällä?
Lapset ovat reippaita kympin oppilaita, omistusasunto pian maksettu? Ja nuori kehoni toipui niin nopeasti, että edelleen rauhallisen ja tasaisen perhe- elämän vuoksi luullaan ulkonäön perusteella nuoremmaksi.

Elämää voi elää monella tavoin niin, että se on hyvää. Onneksi olemme erilaisia ♥
[/quote]

Sittenhän lapset ovat loistavaa sisältöä elämään, joka muuten olisi kuolettavan tylsää jo parikymppisenä. Ehdottomasti kannattaa mieluummin perustaa hyvä perhe nuorena kuin vaipua masentuneena kyynisyyteen. Lasten hankkiminen myöhään on niiden juttu, joilla on arjessaan muutakin kuin herää-töihin-syö-nuku -rytmi.