Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Te, jotka olette saaneet lapset vasta 30-35-vuotiaana!

Vierailija
01.03.2015 |

Mitä te olette tehneet sitä ennen? 

Minä sain lapset 20-24-vuotiaana ja opiskelin sen jälkeen. Olen nyt 35-vuotiaana aika samassa tilanteessa kuin moni ystäväni (naimisissa, opiskelut suoritettu, vakituinen työpaikka, omistusasunto), mutta lapset ovat 10-15 vuotta vanhempia kuin ystävilläni.

Tiedän toki, mitä lähimmät ystäväni ovat tehneet ennen lapsia, mutta hämmästyin muutaman puolitutun tarinoista. Heillä opiskeluun on mennyt vuosikausia (lääkärit ja muut erikseen, tarkoitan AMK- ja normaaliajoissa suoritettavia maisteriopintoja), ovat matkustelleet ja työura on ollut repaleinen. Miten tuollaista haahuiluelämää on jaksanut elää 10 vuotta? Vai onko tuo nykyään normaalia, että nuoruutta venytetään kolmeenkymppiin asti ja vasta sitten aletaan miettiä, mitä elämällään haluaa tehdä?

 

Kommentit (269)

Vierailija
81/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin se vaan nykyisin menee. Onneksi. Kyllä 3kymppinen on selkeästi valmiimpi äidiksi kuin 2kymppinen. Ensisynnyttäjien keski-ikä on 28-vuotta. Itse sain esikoiseni 31-vuotiaana. Sitä ennen opiskelin, kävin töissä ja rilluttelin. Ei ole eikä tule toista nuoruuden kaipuunta. Talous on kunnossa, oma pää on kunnossa.

 

Jos olisi käynyt toisin, en varmaan silti valittaisi. Ei sitä silloin tajuaisi kuinka keskenkasvuinen äiti olisi ollut

Vierailija
82/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 07:46"]

Olen onnellinen, että tein lapset nuorena. On ehtinyt sen jälkeen paljon. Kun moni kaverini vietti 50v päiviään perheensä kanssa kykkien tylsästi, minä olen saanut elää. Lapset ovat olleet jaloista pois jo monta vuotta ja minä saan elää uutta nuoruutta kulkien nuorteni kanssa nuorisokapakoissa ja iskien heidän kavereitaan hrrrrr...mikä puuma olenkaan. Kaverit tyytyy vain samaan kuivahtaneeseen mieheensä, minä saan nuorta miestä joka ilta, jos haluan. Lasteni isän jälkeen minulla on ollut pari kuumaa suhdetta, eikä ole tarvinnut tyytyä johonkin  vanhaan käppänään.

Sääliksi käy näitä mummoäitejä, jotka vielä tässä iässä elävät murrosiän helvettiä saman ukkonsa kanssa. Itse saan nauttia pitkistä sinkkuaamuista ja ehkä katella peittoni alla makoilevaa nuorta adonista ja kokea sen jännityksen, tuleeko tästä mitään vai ei. 

Kannattaa lisääntyä nuorena, niin riittää elämää siellä toisessa päässäkin

[/quote]

Et taida käsittää, että se vasta onkin parasta, kun elää fyysisesti sitä oikeaa nuoruutta ilman lapsia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 07:46"]

Olen onnellinen, että tein lapset nuorena. On ehtinyt sen jälkeen paljon. Kun moni kaverini vietti 50v päiviään perheensä kanssa kykkien tylsästi, minä olen saanut elää. Lapset ovat olleet jaloista pois jo monta vuotta ja minä saan elää uutta nuoruutta kulkien nuorteni kanssa nuorisokapakoissa ja iskien heidän kavereitaan hrrrrr...mikä puuma olenkaan. Kaverit tyytyy vain samaan kuivahtaneeseen mieheensä, minä saan nuorta miestä joka ilta, jos haluan. Lasteni isän jälkeen minulla on ollut pari kuumaa suhdetta, eikä ole tarvinnut tyytyä johonkin  vanhaan käppänään.

Sääliksi käy näitä mummoäitejä, jotka vielä tässä iässä elävät murrosiän helvettiä saman ukkonsa kanssa. Itse saan nauttia pitkistä sinkkuaamuista ja ehkä katella peittoni alla makoilevaa nuorta adonista ja kokea sen jännityksen, tuleeko tästä mitään vai ei. 

Kannattaa lisääntyä nuorena, niin riittää elämää siellä toisessa päässäkin

[/quote]

Sulla jäi toisin sanoen nuoruus elämättä. Siksi elät sitä nyt, fyysisesti olet vanha, mutta elät kuin teini.

Mun mielestä on hyvä elää silloin se nuoruus, kun oikeastikin on nuori. Haahuilla ja bilettää ja etsiä sopiaa isäehdokasta jne. Mä en jaksais lähes nelikymppisenä elämään elämätöntä nuoruuttani. Siksipä olenkin tyytyväinen, kun sain ekan lapsen 30-vuotiaana. Sitä ennen sai luuhata baareissa ja ulkomailla, opiskella, tehdä töitä mielin määrin ja nuoruuden parhaassa iskukunnossa ja hehkussa.

Vierailija
84/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mjaa. Minä arvostan nuoruuden haahuilua, se on minusta kaikille kuuluva ajanjakso, jolloin etsitään itseä ja tutustutaan ympäröivään maailmaan. Jotkut harrastavat sitä sitten jälkijättöisesti neli-viisikymppisenä, saattaa olla ap:llakin edessä.

Tai onhan sitä toki sellaisia virkamiehenä syntyviä ihmisiä, joilla pipa kiristää sen verran, että koko elämä on yhtä viisivuotissuunnitelmien toteuttamista.

Itse menin yliopistoon lukemaan tiedotusoppia 18-vuotiaana. Toimittajan duunia tein aina kesäisin ja työelämään upposin kokoaikaisesti 24-vuotiaana. Gradun tein töiden ohella valmiiksi 26-vuotiaana. Naimisiin menin 24-vuotiaana. Esikoista alettiin yrittää, kun olin 29-vuotias - 1990-luvun alun pätkätyöläisen kun ei ihan kamalasti houkuttanut heittäytyä työelämästä sivuun ennen vakinaistamista (vakiduunin sain vasta silloin). Mieskin sai vasta silloin vakinaisen työpaikan.

Esikoista tehtiin vuosia, PAS-hoidolla onnistui, kun olin 33-vuotias. Kuopus onnistui luomuna, kun olin 34-vuotias.

Työuraa on nyt takana 23 vuotta, miinus vanhempainvapaat. 

Opiskeluaikana ehdittiin matkustella ja bilettää, harrastaa ja löysäillä. Kieltämättä olisi voinut opiskella nopeammin, mutta miksi? Ei se elämä ole vuodesta tai parista kiinni.

terv. nyttemmin jo liki viisikymppinen

Vierailija
85/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 07:46"]

Olen onnellinen, että tein lapset nuorena. On ehtinyt sen jälkeen paljon. Kun moni kaverini vietti 50v päiviään perheensä kanssa kykkien tylsästi, minä olen saanut elää. Lapset ovat olleet jaloista pois jo monta vuotta ja minä saan elää uutta nuoruutta kulkien nuorteni kanssa nuorisokapakoissa ja iskien heidän kavereitaan hrrrrr...mikä puuma olenkaan. Kaverit tyytyy vain samaan kuivahtaneeseen mieheensä, minä saan nuorta miestä joka ilta, jos haluan. Lasteni isän jälkeen minulla on ollut pari kuumaa suhdetta, eikä ole tarvinnut tyytyä johonkin  vanhaan käppänään.

Sääliksi käy näitä mummoäitejä, jotka vielä tässä iässä elävät murrosiän helvettiä saman ukkonsa kanssa. Itse saan nauttia pitkistä sinkkuaamuista ja ehkä katella peittoni alla makoilevaa nuorta adonista ja kokea sen jännityksen, tuleeko tästä mitään vai ei. 

Kannattaa lisääntyä nuorena, niin riittää elämää siellä toisessa päässäkin

[/quote]

Mjaa. Enemmän minua säälittävät kaltaisesi, jotka notkuvat äitiään nolostelevien lastensa riesana parikymppisetn bailuissa ja uskottelevat olevansa tosi hotteja. 

Vierailija
86/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos vastauksista!

Elin itse vapaata nuoruttaa 15-20-vuotiaana, enkä ole kaivannut sellaista vastuutonta ja huoletonta elämää sen jälkeen ollenkaan. Tottakai tiedän, ettei kaikilla ole ollut mahdollisutta tai halua perustaa perhettä nuorena. Me tiesimme, että haluamme perheen, joten emme nähneet mitään syytä lykätä sitä ihan muuten vain. Mies on kuitenkin ollut vakituisessa työssä koko ajan, muuten tuskin olisimme uskaltaneet perhettä perustaa.

Minulla ei ole ollut mitään haikeutta vapaaseen elämään, enkä koe, että olisin jäänyt jostain paitsi. Päinvastoin, nythän minulla on taloudellisesti erinomainen tilanne tehdä mitä vain ja lapsetkin ovat isoja. Voimme miehen kanssa jättää lapset illaksi keskenään ja mennä leffaan, syömään, mitä vain. Lastenvahteja ei ole tarvittu pitkiin aikoihin. Ja koska saimme lapset nuorina, omat vanhempamme jaksoivat olla lastenlasten kanssa aivan eri tavalla kuin esimerkiksi sisarustemme lapsille nyt 10-15 vuotta myöhemmin. Eläkeläisten talouskin on erilainen kuin työssäkäyvillä ja mahdollisuudet auttaa sitäkin pienemmät.

Itse olisin pitänyt itseäni saamattomana, jos olisin vain venyttänyt opintojani, matkustellut päämäärättömästi ja vain "ollut" 20-30-vuotiaana jossain ja vasta sitten vakiintunut. 

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
87/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 07:46"]Olen onnellinen, että tein lapset nuorena. On ehtinyt sen jälkeen paljon. Kun moni kaverini vietti 50v päiviään perheensä kanssa kykkien tylsästi, minä olen saanut elää. Lapset ovat olleet jaloista pois jo monta vuotta ja minä saan elää uutta nuoruutta kulkien nuorteni kanssa nuorisokapakoissa ja iskien heidän kavereitaan hrrrrr...mikä puuma olenkaan. Kaverit tyytyy vain samaan kuivahtaneeseen mieheensä, minä saan nuorta miestä joka ilta, jos haluan. Lasteni isän jälkeen minulla on ollut pari kuumaa suhdetta, eikä ole tarvinnut tyytyä johonkin  vanhaan käppänään.

Sääliksi käy näitä mummoäitejä, jotka vielä tässä iässä elävät murrosiän helvettiä saman ukkonsa kanssa. Itse saan nauttia pitkistä sinkkuaamuista ja ehkä katella peittoni alla makoilevaa nuorta adonista ja kokea sen jännityksen, tuleeko tästä mitään vai ei. 

Kannattaa lisääntyä nuorena, niin riittää elämää siellä toisessa päässäkin
[/quote]
Sori vaan, mutta toivottavasti olet provo. Kuulostaa nimittäin painajaiselta tuo elämäsi. Mutta kukin tyylillään.

Vierailija
88/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:18"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 07:46"]Olen onnellinen, että tein lapset nuorena. On ehtinyt sen jälkeen paljon. Kun moni kaverini vietti 50v päiviään perheensä kanssa kykkien tylsästi, minä olen saanut elää. Lapset ovat olleet jaloista pois jo monta vuotta ja minä saan elää uutta nuoruutta kulkien nuorteni kanssa nuorisokapakoissa ja iskien heidän kavereitaan hrrrrr...mikä puuma olenkaan. Kaverit tyytyy vain samaan kuivahtaneeseen mieheensä, minä saan nuorta miestä joka ilta, jos haluan. Lasteni isän jälkeen minulla on ollut pari kuumaa suhdetta, eikä ole tarvinnut tyytyä johonkin  vanhaan käppänään.

Sääliksi käy näitä mummoäitejä, jotka vielä tässä iässä elävät murrosiän helvettiä saman ukkonsa kanssa. Itse saan nauttia pitkistä sinkkuaamuista ja ehkä katella peittoni alla makoilevaa nuorta adonista ja kokea sen jännityksen, tuleeko tästä mitään vai ei. 

Kannattaa lisääntyä nuorena, niin riittää elämää siellä toisessa päässäkin
[/quote]
Sori vaan, mutta toivottavasti olet provo. Kuulostaa nimittäin painajaiselta tuo elämäsi. Mutta kukin tyylillään.
[/quote]

Nimenomaan. Nuoruus jäänyt elämättä ja naimisiin menty + lapsia pukattu maailmaan lähes teininä heti ensimmäisen poikaystävän kanssa. Uskonnon takiako tuollainen ratkaisu? Karseeta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
89/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, kaikille elämä ei ole sovinnaista suorittamista. Minulle elämänkokemukset ovat tärkeämpiä kuin lasten ja jonkun hikisen omakotitalon hankkiminen, näitähän moni tässä luettelee elämänsä saavutuksina. Olen asunut viimeiset 10 vuotta ulkomailla, ja tämä ap:n edustama näköalattomuus tuntuu niin ahdistavalta, että tuskin ihan heti palaankaan.

Vierailija
90/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielenkiintoista, miten jotkut pitävät omaa elämäänsä ja elämäntyyliään ainoana oikeana. Kaikki muu on haahuilua.

Toisaalta, eipä tarvitse miettiä kuolinvuoteella olisiko pitänyt tehdä jotain toisin...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
91/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Totta sekin, että moni elää varmasti sellaista "pidennettyä nuoruutta" eikä ole kypsäkään lapsiin aiemmin. Itse sain esikoisen 32-vuotiaana viiden vuoden lapsettomuuden jälkeen. 34-vuotiaana lapsia olikin sitten jo kolme :) 

Koska naisen elämän yksi tärkeimmistä päätöksistä on mielestäni kenen kanssa ne lapset tekee, niin olen iloinen, että se tapahtui "vasta" näin myöhään ja tässä suhteessa. Toisekseen saatiin olla kahdestaankin pidempään ja matkustella ym yhdessä. 

Vierailija
92/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:11"]

Kiitos vastauksista!

Elin itse vapaata nuoruttaa 15-20-vuotiaana, enkä ole kaivannut sellaista vastuutonta ja huoletonta elämää sen jälkeen ollenkaan. Tottakai tiedän, ettei kaikilla ole ollut mahdollisutta tai halua perustaa perhettä nuorena. Me tiesimme, että haluamme perheen, joten emme nähneet mitään syytä lykätä sitä ihan muuten vain. Mies on kuitenkin ollut vakituisessa työssä koko ajan, muuten tuskin olisimme uskaltaneet perhettä perustaa.

Minulla ei ole ollut mitään haikeutta vapaaseen elämään, enkä koe, että olisin jäänyt jostain paitsi. Päinvastoin, nythän minulla on taloudellisesti erinomainen tilanne tehdä mitä vain ja lapsetkin ovat isoja. Voimme miehen kanssa jättää lapset illaksi keskenään ja mennä leffaan, syömään, mitä vain. Lastenvahteja ei ole tarvittu pitkiin aikoihin. Ja koska saimme lapset nuorina, omat vanhempamme jaksoivat olla lastenlasten kanssa aivan eri tavalla kuin esimerkiksi sisarustemme lapsille nyt 10-15 vuotta myöhemmin. Eläkeläisten talouskin on erilainen kuin työssäkäyvillä ja mahdollisuudet auttaa sitäkin pienemmät.

Itse olisin pitänyt itseäni saamattomana, jos olisin vain venyttänyt opintojani, matkustellut päämäärättömästi ja vain "ollut" 20-30-vuotiaana jossain ja vasta sitten vakiintunut. 

ap

[/quote]

No, sinä olet sinä ja sinulla saa olla elämästä oma mielipide. Minä taas pidän säälittävänä kaltaistasi keskiluokkaista kunnianhimottomuutta ja elämännälän puutetta. Että tärkeää elämässä on olla säntillinen, suorittaa asiat nopeasti ja vakiintua asuntolainan ja lasten pariin mahdollisimman aikaisin. Mutta hei, meitä on moneksi ja maailmaan mahtuu... Hyvää kevättä ja hienoa, että olet elämääsi tyytyväinen! Niin olen minäkin.

70

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
93/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Elämä on ihmisen parasta aikaa ja nuoruus elämän. Eikö silloin ole fiksua jatkaa nuoruutta niin pitkään kuin mahdollista? Jotenkin tuntuu, että tuollaiset parikymppisenä perheen perustaneet vanhentuu ennen aikojaan. Eivätkä ne nuoruudessa solmitut avioliitot yleensä edes kestä kuin korkeintaan 35-40-vuotiaaksi asti. Sitten alkaa nuoruuden haikailu, biletys, panosuhteet ja uuden kumppanin epätoivoinen etsintä.

Vierailija
94/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mä oon haahuillut, ja vieläkin haahuilen :) Lapsen tein 30-vuotiaana. Sitä ennen olen opiskellut pitkään ja laajasti, tehnyt töitä, pitänyt luovia taukoja, harrastanut, matkustanut, ollut vapaa. Biletys on tasaisesti vähentynyt 23 täytettyäni, 30:nä en voi sietää baareja. 

Itse olisin tehnyt lapsen jo siinä 27-vuotiaana, mutta mies ei halunnut vielä. Haahuiltiin sitten vielä lisää :) Tosin mies opiskeli tehokkaasti ja on luonut hieman uraakin, itse olen ollut siitä onnekas, että töitä on riittänyt sen verran kuin olen halunnut tehdä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
95/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Opiskelin alaani vajaat 10 vuotta. Elantoa en alaltani ole saanut. En käy kapakoissa ja olen absolutisti. LAsteni isän tapasin himpun vajaa 30-vuotiaana. Haluutko jotain muuta vielä tietää?

Vierailija
96/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 07:41"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 00:05"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 23:47"]

No sä olet vaihtanut vaippoja kun toiset on pitäneet hauskaa. Harmittaako?

[/quote]

Mä ainakin pidän hauskaa nyt, kun muut vaihtaa vaippoja.

Ohis, joka saanut lapset nuorena ja elää nyt 35-vuotiaana helppoa ja mukavaa elämää isojen lasten kanssa

[/quote]

 

silti se ei ole samaa, kuin nuorena ja lapsettomana, jolloin pystyi lähtemään ex-tempore matkalle ulkomaille kaverin kanssa tai yksin. Monta muutakin asiaa on, mitä et ymmärrä, koska olet tehnyt lapsesi nuorena, mitä voi tehdä vain lapsettomana, nuorena ja huolettomana. Se on ihan eri asia, jos kotona on isot lapset, kuin mennä sinkkuna tai dinkkuna ilman lapsia.

[/quote]

Tietenkin on. En ole sitä väittänytkään vaan sitä, että mua ei ainakaan harmita yhtään, että vaihdoin vaippoja silloin kun toiset piti hauskaa, sillä mulla on vuorostani hauskaa nyt. Jos sun mielestä mulla ei voi olla nyt hauskaa (koska lapset), niin sehän on silloin sinun murheesi, ei minun.

se ohis

Vierailija
97/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain esikoisen 28-vuotiaana. Valmistuin amk:sta 25-vuotiaana, tein opiskelujen ohessa koko ajan 1-2 työtä. Valmistuttuani eehdin tehdä alan töitä koulutettuna sen 3 vuotta. Sitten jäin äitiyslomalle. Kotona vierähti reilu kolme vuotta, koska syntyi toinenkin lapsi. Sitten opiskelin uuden tutkinnon kahdessa vuodessa ja olin hetken vanhan alan töissä ja jäin äitiyslomalle kolmannen lapsen vuoksi. Tämän kanssa olenkotona varmaan yhteensä reily kaksi vuotta, sitten töihin. Osaaminen on tällä hhetkellä aika nolla, mutta en vaihtaisi. Ikää vasta 35, joten työuraa on jäljellä reilusti. Ja vakkaripaikka odottaa.

Vierailija
98/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:53"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 07:41"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 00:05"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 23:47"]

No sä olet vaihtanut vaippoja kun toiset on pitäneet hauskaa. Harmittaako?

[/quote]

Mä ainakin pidän hauskaa nyt, kun muut vaihtaa vaippoja.

Ohis, joka saanut lapset nuorena ja elää nyt 35-vuotiaana helppoa ja mukavaa elämää isojen lasten kanssa

[/quote]

 

silti se ei ole samaa, kuin nuorena ja lapsettomana, jolloin pystyi lähtemään ex-tempore matkalle ulkomaille kaverin kanssa tai yksin. Monta muutakin asiaa on, mitä et ymmärrä, koska olet tehnyt lapsesi nuorena, mitä voi tehdä vain lapsettomana, nuorena ja huolettomana. Se on ihan eri asia, jos kotona on isot lapset, kuin mennä sinkkuna tai dinkkuna ilman lapsia.

[/quote]

Tietenkin on. En ole sitä väittänytkään vaan sitä, että mua ei ainakaan harmita yhtään, että vaihdoin vaippoja silloin kun toiset piti hauskaa, sillä mulla on vuorostani hauskaa nyt. Jos sun mielestä mulla ei voi olla nyt hauskaa (koska lapset), niin sehän on silloin sinun murheesi, ei minun.

se ohis
[/quote]
Miksi niitä lapsia sinusta pitää hankkia? Kirjoituksistasi välittyy asenne, että lasten hankkiminen on joku välttämätön paha, joka on hyvä hoitaa mahdollisimman ajoissa alta pois.

Vierailija
99/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan kiva että olette tyytyväisiä valintoihinne, mutta tarviiko halveksua muiden valintoja ja tapoja? Tämä nyt pääasiassa muille kuin ap:lle.  

Vierailija
100/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:59"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:53"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 07:41"] [quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 00:05"] [quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 23:47"] No sä olet vaihtanut vaippoja kun toiset on pitäneet hauskaa. Harmittaako? [/quote] Mä ainakin pidän hauskaa nyt, kun muut vaihtaa vaippoja. Ohis, joka saanut lapset nuorena ja elää nyt 35-vuotiaana helppoa ja mukavaa elämää isojen lasten kanssa [/quote]   silti se ei ole samaa, kuin nuorena ja lapsettomana, jolloin pystyi lähtemään ex-tempore matkalle ulkomaille kaverin kanssa tai yksin. Monta muutakin asiaa on, mitä et ymmärrä, koska olet tehnyt lapsesi nuorena, mitä voi tehdä vain lapsettomana, nuorena ja huolettomana. Se on ihan eri asia, jos kotona on isot lapset, kuin mennä sinkkuna tai dinkkuna ilman lapsia. [/quote] Tietenkin on. En ole sitä väittänytkään vaan sitä, että mua ei ainakaan harmita yhtään, että vaihdoin vaippoja silloin kun toiset piti hauskaa, sillä mulla on vuorostani hauskaa nyt. Jos sun mielestä mulla ei voi olla nyt hauskaa (koska lapset), niin sehän on silloin sinun murheesi, ei minun. se ohis [/quote] Miksi niitä lapsia sinusta pitää hankkia? Kirjoituksistasi välittyy asenne, että lasten hankkiminen on joku välttämätön paha, joka on hyvä hoitaa mahdollisimman ajoissa alta pois.

[/quote]

Mun mielestäni lapsia ei ole kenekään pakko hankkia yhtään. Plus, se on jokaisen oma asia minkä ikäisenä niitä tekee.

Nyt varmaan vedät jonkun muun viestejä mun alle.

se ohis