Lue keskustelun säännöt.
Mites kun lapsi/nuori ei halua syödä laittamaasi ruokaa ja huutaa nälkää, niin teettekö uuden ruoan?
Tai annatteko lapsen/nuoren käydä kaupassa tai grillillä hakemassa itselleen mieluista ruokaa? Itselläni on nirso 12-vuotias joka syö todella rajoitetusti tyyliin makaronia ja pekonia. Ei vihanneksia tai hedelmiä. Hän ei myöskään ota itsenäisesti mitään kaapista. Ei voitele edes leipää. Jotain neurologisia on taustalla epäilyni mukaan. Ruoan rakenne on tärkeää. Ruoka-aineiden pitä olla erillään, mikään ei saa olla sekoitettu keskenään. Yhden epämääräisen näköisen mausteen tai perunanpalan perusteella lapsi jättää koko annoksen syömättä. Huutaa kuin riivattu jos uutta ruokaa ei laita tilalle ja haukkuu ku sipääksi. En ole laittanut uutta ruokaa. Lopulta lapsi huutaa ja raivoaa itsensä uneen.
Kommentit (437)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiessani tätä ketjua, äkkäsin, miten onnellinen olenkaan yhden asian suhteen:
Minulla on kaksi lasta ja molemmat ovat täydellisen kaikkiruokaisia, ihan kaikki ruoat, mitä olen ikinä tarjonnut, ovat maistunut ja lähes aina molemmat ovat kehuneet: onpa hyvää!Ps. En edes tykkää kokkaamisesta.
Ps. Myös päiväkodista tuli kehuja lasten
kaikkiruokaisuudesta.Onneksi mun lasta kehuttiin päiväkodissa siitä, että käyttäytyi hyvin, tuli muiden kanssa hienosti toimeen ja oli ikätasoaan edellä lukemisessa ja laskemisessa. Luulen, että kaikkiruokaisuudesta kehutaan kun muuta ei keksitä.
Olipa harvinaisen ilkeä, pahansuopa ja typerä kommentti, joka kaiken lisäksi ei edes liittynyt otsikon keskustelunaiheeseen!
Off topic: Luulen, että päiväkodissa lapsia, jotka ovat ihan tavallisia, kehutaan vanhemmille, jotka luulevat lapsistaan liikoja, koska vanhemmat tiukkaavat kehuja henkilökunnalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on vähän tapauskohtaista.
2 lasta syö kaikkea, menee poron kielet, etanat, sinihomejuustot jne. Ja 2 todella nirsoa.
Pyrin tekemään sellaista mistä kaikki tykkää. Eri ruokia en ole tehnyt. Joskus on 18v todennut, että hakee pitsan ja kun sen omilla rahoillaan on tehnyt niin en ole puuttunut.
Jos olisin äiti,tekisin tietysti mielellään kaikille maistuvaa ruokaa ja en tekis uutta ruokaa,sillä kun on oikein nälkä,niin alkaa maistumaan :) lapsen on hyvä oppia syömään erilaisia ruokia,eikä kaikesta nirsoilemaan..tietysti ei kaikki kaikille uppoa,sehän on selvä..yksi vaihtoehto,että saisi tehdä itse itselleen vaikka voileivän tai jotain mitä kaapista löytyy
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa lapset alkoivat olemaan allergisia? Ruokavalion monipuolistuessa?
Minä olen jo vanhempi ihminen, enkä lapsuudestani muista yhtäkään allergista kaveria, kaikki me söimme koulussa ihan samaa ruokaa.
Mutta voi olla, että osa lapsista oli allergisia, muuta ei vain tiedetty.Sen muistan, että aina oli niitä, joille ruoka ei maistunut.
Opettaja ei pakottanut ja lapsen piti viedä itse lautasensa keittiöön ja piti sanoa:
Keittolantäti on hyvä ja antaa anteeksi, kun en jaksanut syödä kaikkea!
Voi aikoja!
Minä olen itse viisikymppinen, ja kllä siinä vaiheessa oli allergisia lapsia olemassa (ja aikuisia). Joo, söimme ihan samaa ruokaa koulussa kuin muutkin (kala-allergikko sai kalakeittoa, josta oli kalanpalat ongittu pois jne). Ja voimme huonosti, ystävälläni oli niin pahoja ihottumia, että välillä hänellä oli nivelissäkin tulehdus (ja verenmyrkytysuhka päällä...). Moni jä kitukasvuiseksi, ja hiuksissa ja kynsissä näkyi ruokavalion puutteet (tai siis imeytymisongelmat rikkinäisen suolen takia)/sopimattomuus.
Aikoinaan lapsilla oli maitorupea - ihan siis allergista ihottumaa. Pahasti allerginen lapsi yleensä kuoli varhaislapsuudessa anafylaktiseen sokkiin tai ihan ihaotulehduksiin tai suoliston hajotessa ripuliin. Jos oikein tarkkaan pinnistät, niin varmaan muistat heinänuhan? Sitä oli ihan maatalon tyttärilläkin.
Onneksi peruna-allergia oli ja on aika harvinainen, se on pelastanut monen allergisen lapsen hengen 1700-luvun jälkeen (sitä ennen Suomessa ei juurikaan perunaa syöty)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpa myöhään liikkeellä! Nyt äkkiä tutkimuksiin! Helpottaa.
Joo,tunnistan noi oireet siis. Olen ammatissani törmännyt ja just tyyliin perunoitten päälle ei saa laittaa kastiketta,kasvikset pitää olla omissa kasoissaan,eivät saa koskettaa toisiaan,näkkäriin ei saa laittaa reikäpuolelle mitään jne. Se vaan on niin,eikä ite voi sille mitään.
Mä ite olen samanlainen. Esim perunamuusi,syön sen yksisteen,ei mitään sen kanssa.
Pienenä olin kiskonut kaikki lihapalat pois ruuista,en voinut sietää lihaa. Kananmunasta söin vain valkuaiset jnejne.
Ei se välttämättä ole mikään "oire" mistään autismista sun muusta mutta käykää nyt kumminkin jossain.
Jokin ongelma on,ja toi omantoiminnan ohjauksen puuttuminen on kans yks merkki. Teininä en saanut mitään aikaan jos mulle ei sanottu,vaikka että mene hakemaan vettä...
Joo eikä se parane että lapsi hakee itte ruokansa,koska se on jossain siellä sisällä aivoissa se vääriä signaaleja lähettävä! (Voisin puhua päivän tästä,siihen liittyy myös vaatteet yms!)
Näitä kun lukee väkisinkin käy mielessä, että onkohan köyhien kehitysmaiden aikuisilla ja lapsilla tälläisiä suuria ongelmia...tuskin, olisivat iloisia kaikesta. Itse en voi mitään sille, että tulee ajatus nirsoilevista , erikoisuutta tavoittelevista, ärsyttävistä kakaroista. Juu, en tykkää. Meillä ollut viisi lasta eikä kukaan nirsoillut mistään. Joo, mä olen vanhanaikainen. Ennen ei ollut mitään tälläsisiä juttuja kelläkään ja tänä päivänä joka kolmannella on joku erikoisherkkä juttu jonkun asian kanssa. Ei ymmärrä.
Et ymmärrä, ja se on ihan ymmärrettävää. Mutta ne jotka ymmärtävät, ajattelevat asiaa myös sen lapsen kannalta: kumpi on inhimillisempää, tarjota lapselle mahdollisuus syödä turvallista ja maistuvaa ruokaa turvallisessa ympäristössä, vai se, että pakotetaan syömään oksettavaa ruokaa/tukehtumisen tunteen aiheuttavaa ruokaa tai sitten on nälässä?
Meillä länsimaissa ON MAHDOLLISTA huomioida myös lapsen terveys ja hyvinvointi, pitäisikö ne laiminlyödä, koska kaikkialla maailmassa se ei ole mahdollista?
Ihan sama siis sitten muutenkin, koska joka paikassa ei tyttöjen ole mahdollista käydä turvallisesti koulua, ei Suomessakaan tarvitse tyttöjen käydä koulua. Joka maassa ei ole mahdollista vielä lasta lääkäriin/sairaalaan tämän sairastuessa, niin ei sitten Suomessakaan viedä?
Kun minä olin lapsi, niin useimmiten ruoka ei ollut hyvää, eikä sitä ollut riittävästi, mutta aina se kelpasi ja koskaan en valittanut ruoasta! Ja se teki minusta miehen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei ruoka kelpaa, sitä ei ole pakko syödä. ihmiskeho selviää noin kaksi viikkoa ilman ravintoa, mutta vain kolme päivää ilman vettä.
No sitten on syömättä eli en tee uutta ruokaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en todellakaan tee uutta ruokaa, teen uuden lapsen
Onneksi ei ole tuommoisia keputsi lapsia. Työntäkää ne takaisin ja olkaa lapsettomina ettei enempää tyhmene ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko syödä, mutta muutakaan en tee. Tosin olen aika joustava lapsen syömisen kanssa, sillä enhän kumminkaan valmista ruokia, joita itse inhoan.
Siitä asti kun lapset ovat osanneet puhua ja jotenkin järkevästi ilmaista itseään, niin meillä on keskusteltu siitä mitä laitetaan ruokaa. Teen summittaiset viikon ruokalistat, joissa joustoa tarpeen mukaan. Viikonloppuisin on vuoron perään jokaisin päivä eli tehdään hänen mieliruokaansa. Järkevä vanhempi sitten muokkaa menua niin, että se on terveellistä ja ravitsevaa. Jos joku sanoo, että syödään mansikkajätskiä niin äiti ilahtuneena toteaa, että mainio ehdotus jälkkäriksi ja ehdottaa sitten sopivaa pääruokaa. Kaikki saavat osallistua, ja vielä mukavampi jos osallistuvat valmistukseen ja/ tai pöydän kattamiseen omalla vuorollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tee. Lapsesi käytös viittaa autismiin. Ei muuta kun lautanen edestä, anna karjua ja seuraavalla aterialla uusk yritys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiessani tätä ketjua, äkkäsin, miten onnellinen olenkaan yhden asian suhteen:
Minulla on kaksi lasta ja molemmat ovat täydellisen kaikkiruokaisia, ihan kaikki ruoat, mitä olen ikinä tarjonnut, ovat maistunut ja lähes aina molemmat ovat kehuneet: onpa hyvää!Ps. En edes tykkää kokkaamisesta.
Ps. Myös päiväkodista tuli kehuja lasten
kaikkiruokaisuudesta.Onneksi mun lasta kehuttiin päiväkodissa siitä, että käyttäytyi hyvin, tuli muiden kanssa hienosti toimeen ja oli ikätasoaan edellä lukemisessa ja laskemisessa. Luulen, että kaikkiruokaisuudesta kehutaan kun muuta ei keksitä.
Olipa harvinaisen ilkeä, pahansuopa ja typerä kommentti, joka kaiken lisäksi ei edes liittynyt otsikon keskustelunaiheeseen!
Off topic: Luulen, että päiväkodissa lapsia, jotka ovat ihan tavallisia, kehutaan vanhemmille, jotka luulevat lapsistaan liikoja, koska vanhemmat tiukkaavat kehuja henkilökunnalta.
Lastani kehuttiin päiväkodissa hyvästä käytöksestä. Oli rauhallinen ja kohtelias ja ennenkaikkea hyvin oikeudenmukainen, reilu kaveri. Eskarissa ja koulussa kehuttiin nopeaksi oppijaksi.
Syömisen kanssa oli ongelmia, sitä joskus kommentoitiin koulussa.
Teininä tämä lapsi sai autismidiagnoosin. Ne asiat joista oli kehuttu, olivatkin autismikirjon piirteitä. Sääntöjen tunnollinen noudattaminen, ehdoton oikeudenmukaisuus, nopea oppiminen.
Myös se syömisongelma johtui autismista, ei kasvatuksesta.
Lapsena molemmat söi kaikkea. Toinen alkoi vegaaniksi esiteininä niin tehdään eri ruoka. Välillä syödään kaikki vegaanista, välillä saa teini itse kokata ruokansa.
lapsena inhosin sienikastiketta. söin kun tarjottiin. aina inhosin, söin kun tarjottiin, voin huonosti ja oksensin. muutin omaan kotiin, enkä tehnyt sieniruokia. joskus on muualla tarjottu ja jollain päivällisillä. söin kun tarjottiin, voin huonosti ja oksensin. No nyt jo hyvin aikuisena on selvinnyt, että vatsassani/ruoansulatuksessa on vikaa=ominaisuus, että sienet ei kertakaikkiaan sula. Olisi sen voinut uskoa aikaisemminkin. mutta vieläkin on niitä innokkaita sienestäjiä ja sienensäilöjiä, jotka nokka nirpalla nipottavat, että ei voi ymmärtää miksi joku ei syö sieniä vaikka on niin ihanaa niitä kerätä ja tarjota vieraille, ja ilmaiseksi saa metsästä.
Jos lapsi järjestelmällisesti välttää jotain ruoka-ainetta, niin tutkikaa jos siihen on jokin syy. Ettei tarvitse koko lapsuutta ja aikuisikää kärsiä.
Kun ei ole kyse allergioista, en todellakaan tekisi monia ruokia.
Tiedän perheen, jossa tytär ei syö tätä, poika ei syö tuota ja äiti ei syö kaikkea sitä, mitä lapset syövät. Pahimmillaan/parhaimmillaan tehtiin KOLMEA eri ruokaa, koska pitihän lasten saa päättää syömisensä...
Nuo lapset jo aikuisia, mutta varsinkin tytär on edelleen ruokarajoitteinen. Eräillä kutsuilla hän ei olisi antanut oman lapsensa maistaa voileipäkakkua (lohta) ja oli suorastaan tyrmistynyt, kun poika pitikin siitä. Eli hän oli siirtämässä omia rajoitteitaan lapselleen, onneksi sai nokilleen.
Meillä on aina tehty monipuolista ruokaa, jos ei sattunut ihan herkkuruokaa olemaan, sai ottaa vähemmän ja esim. jotain lisuketta sitten tilalle.
Periaatteena myös se, että minkä itse lautaselleen ottaa, se on syötävä, mutta jos joku (mummo) lappaa lautasen kukkuroilleen, silloin saa jättää osan syömättä.
Nyt mummokin on oppinut hieman rajoittamaan annoskokoa, vihdoin ja viimein!
Eri
Lapsilla on myös yliherkkyyksiä, ei siis varsinaisia allergioita vaan jonkun posket vaikka menee punaiseksi ja vähän suupieli kutisee, ei sellaisia mennä mihinkään testaamaan vaan ollaan vähänaikaa ilman ja kokeillaan pienillä annoksilla vähän myöhemmin.
Mun esikoinen oli yliherkkä perunalle ja kesäkurpitsalle, nyt koululaisena on oppinut kuitenkin perunaa jonkiverran syömään alun huonojen kokemusten jälkeen. Hän ei siis vuosiin suostunut syömään lainkaan perunaa muutaman epäonnisen yrityskerran jälkeen. Enkä taatusti alkanut pakottamaan.
Täällä varmaan moni vaan ois päivä toisensa jälkeen tarjonnut sitä samaa perunaa kun on niin hienoa pakottaa lapsi syömään jotain mitä se ei halua.
Ps. Etana on niin pahaa etten itsekään sitä syö, mutta varmaan pitäis ihan vaan koska se on niin hienoa oppia syömään pahaa ruokaa