Lue keskustelun säännöt.
Mites kun lapsi/nuori ei halua syödä laittamaasi ruokaa ja huutaa nälkää, niin teettekö uuden ruoan?
Tai annatteko lapsen/nuoren käydä kaupassa tai grillillä hakemassa itselleen mieluista ruokaa? Itselläni on nirso 12-vuotias joka syö todella rajoitetusti tyyliin makaronia ja pekonia. Ei vihanneksia tai hedelmiä. Hän ei myöskään ota itsenäisesti mitään kaapista. Ei voitele edes leipää. Jotain neurologisia on taustalla epäilyni mukaan. Ruoan rakenne on tärkeää. Ruoka-aineiden pitä olla erillään, mikään ei saa olla sekoitettu keskenään. Yhden epämääräisen näköisen mausteen tai perunanpalan perusteella lapsi jättää koko annoksen syömättä. Huutaa kuin riivattu jos uutta ruokaa ei laita tilalle ja haukkuu ku sipääksi. En ole laittanut uutta ruokaa. Lopulta lapsi huutaa ja raivoaa itsensä uneen.
Kommentit (437)
Vierailija kirjoitti:
Jos tarjottu ruoka ei kelpaa, silloin ollana nälässä. Se on oikeasti niin yksinkertaista. Kun tarpeeksi nälkä tulee, "aistiyliherkkäkin" lapsi/nuori alkaa syömään tarjottua ruokaa. Nykyään kaikki annetaan lapsille periksi heti eikä mitään epämieluisaa tarvitse tehdä, meillä on näitä äidin pikku lumihiutaleita, joille ei mikään kelpaa.
Vaikka olisi allerginen jollekin ainesosalle? Etenkin pienten lasten kohdalla aika kyseenalaista, eivät he osaa tunnistaa tai kuvailla, mikä ainesosa mahdollisesti sai kurkun kutisemaan.
Minun mies, syntynyt 70-luvulla, on allerginen kalalle ja pitkään häntäkin tuputettiin kalaa syömään.
Mutta ei missään nimessä nyt anneta periksi lapsille. Niiden on syötävä kaikkea.
Syöthän sinäkin jos tarjotaan vaikka ruotsalaista hapansilakkaa, eikös. Näytät tottakai mallia lapsille että syöt vaikka oksettaa.
Et valikoi lasten nähden koskaan, eikö niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on jotain aistiyliherkkyyttä ja karkea spagettikastike sattuu suuhun, niin sitten ei tietenkään tarvitse syödä.
Mutta jos kyse on teinistä joka haluaa mielummin pitsaa kuin kesäkeittoa niin olkoot nälässä .
Vierailija kirjoitti:
Ei tehdä. Meillä kaikki perheessä epäneurotyypillisiä ihmisiä, mutta ollaan opetettu lapselle pienestä pitäen, että sitä syödään mitä on tarjolla.
Joka päivä ei voi olla sitä lempiruokaa.
Uhmaiässä raivosi, mutta ei enää nyt 5-vuotiaana, koska ei annettu periksi asiassa.
Syö kaikkea normaalisti. Toki on omia mieltymyksiä esim. Tomaatista ei pidä palasina, mutta ollaan opetettu, että jos jostain ei pidä niin siitä ei ole tapana tehdä numeroa, vaan ne osat jotka ei maistu, voi jättää tai nostaa vaikka lautasen reunalle ihan itse.
Viimeinen virhe on antaa tilalle jotain, koska silloin oppii että jos vähänkin ei tee tarjottua mieli, niin voi pyytää muuta. Ollaan kerrottu, että koti ei ole ravintola.
Joskus jos jokin kastike ei ole maistunut, vaihtoehto on ollut syödä sen kanssa ollutta riisiä, perunaa tai pastaa pelkiltään. Usein on käynyt niin, että on sitten kuitenkin halunnut sitä kastiketta.
Ei millään pahalla, mutta nää kasvatusasiat pitäis pyrkiä hoitamaan kun lapsi on pieni. Kaikki mitä taakseen pienen lapsen kanssa jättää, tulee eteen kun lapsi on murrosiässä kahta kauheammin.
Voi aina miettiä, että taisteleeko asiat isokokoisen kiukkuisen murrosikäisen vai pikkulapsen kanssa.
Jos vanhempia haukkuu kusipääksi niin siitä seuraa Tv-kielto, karkkipäivän peruuntuminen tms.
Minusta tässä on ristiriita. Moni täällä sanoo, että sitä syödään mitä on tarjolla. Sinäkin sanot.
Mutta sitten sanot, että riittää jos syö riisiä tai perunaa pelkiltään. Kastiketta ei tarvi ottaa. Tai sanot, että osat jotka ei maistu, saa jättää.
...eli teillä tehdään juuri kuten monissa etenkin nepsyperheissä tehdään. Ei ole pakko syödä kaikkea mitä tarjotaan, vaan niistä voi valita jotain. Ei ole temppu eikä mikään toimia noin, että antaa lapsen syödä vain perunaa. Mutta toki voit taputella itseäsi selkään että "Ei millään pahalla, mutta nää kasvatusasiat pitäis pyrkiä hoitamaan kun lapsi on pieni". Se minulla nyt vähän tökkäsi. Meidän lapset eivät ole kaikkiruokaisia ja pystyn sen näkemään ja myöntämään, mutta sinä, joka annat syödä vaikka vain riisiä, sanot omastasi että "syö kaikkea normaalisti"
Eihän teillä lapsi ole kaikkiruokainen, eikä syö kaikkea mitä tarjotaan.
Omakehu ja muiden "kasvatuspuutteiden" mollaaminen, vaikka itse ei ole sen parempi. Toivottavasti et ääneen kehu "kaikkiruokaisella" lapsella niille, joilla on haasteita.
Miesvauvan kasvattaminen, osa tuhat.
Tässä jaksossa kasvatamme tulevan incelin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarjottu ruoka ei kelpaa, silloin ollana nälässä. Se on oikeasti niin yksinkertaista. Kun tarpeeksi nälkä tulee, "aistiyliherkkäkin" lapsi/nuori alkaa syömään tarjottua ruokaa. Nykyään kaikki annetaan lapsille periksi heti eikä mitään epämieluisaa tarvitse tehdä, meillä on näitä äidin pikku lumihiutaleita, joille ei mikään kelpaa.
Vaikka olisi allerginen jollekin ainesosalle? Etenkin pienten lasten kohdalla aika kyseenalaista, eivät he osaa tunnistaa tai kuvailla, mikä ainesosa mahdollisesti sai kurkun kutisemaan.
Minun mies, syntynyt 70-luvulla, on allerginen kalalle ja pitkään häntäkin tuputettiin kalaa syömään.
Mutta ei missään nimessä nyt anneta periksi lapsille. Niiden on syötävä kaikkea.
Syöthän sinäkin jos tarjotaan vaikka ruotsalaista hapansilakkaa, eikös. Näytät tottakai mallia lapsille että syöt vaikka oksettaa.
Et valikoi lasten nähden koskaan, eikö niin?
Jos epäilee allergiaa, lapsi viedään allergiatesteihin, muu olisi vastuutonta.
Ei täällä kukaan ole kiduttamassa lapsia epämiellyttävillä ruuilla. Vaan tarkoitus on opettaa monipuolisia ruokia ja pöytätapoja.
Lapset saa helposti mukaan, esimerkiksi jos kokeillaan uutta reseptiä, niin pyydetään siitä arvioita - mitä tykkäät, miten tämä olisi parempaa, tehdäänkö joskus uudestaan. Tai mennään joskus kauppaan, jossa hyvä liha/kalatiski ja pyydetään että lapsi valitsee sieltä jotain mitä haluaa kokeilla. Ja sitten opetellaan yhdessä sen kokkaamista. Välillä voi myös lahjoa - saat euron jos syöt etanan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä vaiheessa lapset alkoivat olemaan allergisia? Ruokavalion monipuolistuessa?
Minä olen jo vanhempi ihminen, enkä lapsuudestani muista yhtäkään allergista kaveria, kaikki me söimme koulussa ihan samaa ruokaa.
Mutta voi olla, että osa lapsista oli allergisia, muuta ei vain tiedetty.
Sen muistan, että aina oli niitä, joille ruoka ei maistunut.
Opettaja ei pakottanut ja lapsen piti viedä itse lautasensa keittiöön ja piti sanoa:
Keittolantäti on hyvä ja antaa anteeksi, kun en jaksanut syödä kaikkea!
Voi aikoja!
Tässä ketjussa tuntuu olevan tosi herkkää porukkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tehdä. Meillä kaikki perheessä epäneurotyypillisiä ihmisiä, mutta ollaan opetettu lapselle pienestä pitäen, että sitä syödään mitä on tarjolla.
Joka päivä ei voi olla sitä lempiruokaa.
Uhmaiässä raivosi, mutta ei enää nyt 5-vuotiaana, koska ei annettu periksi asiassa.
Syö kaikkea normaalisti. Toki on omia mieltymyksiä esim. Tomaatista ei pidä palasina, mutta ollaan opetettu, että jos jostain ei pidä niin siitä ei ole tapana tehdä numeroa, vaan ne osat jotka ei maistu, voi jättää tai nostaa vaikka lautasen reunalle ihan itse.
Viimeinen virhe on antaa tilalle jotain, koska silloin oppii että jos vähänkin ei tee tarjottua mieli, niin voi pyytää muuta. Ollaan kerrottu, että koti ei ole ravintola.
Joskus jos jokin kastike ei ole maistunut, vaihtoehto on ollut syödä sen kanssa ollutta riisiä, perunaa tai pastaa pelkiltään. Usein on käynyt niin, että on sitten kuitenkin halunnut sitä kastiketta.
Ei millään pahalla, mutta nää kasvatusasiat pitäis pyrkiä hoitamaan kun lapsi on pieni. Kaikki mitä taakseen pienen lapsen kanssa jättää, tulee eteen kun lapsi on murrosiässä kahta kauheammin.
Voi aina miettiä, että taisteleeko asiat isokokoisen kiukkuisen murrosikäisen vai pikkulapsen kanssa.
Jos vanhempia haukkuu kusipääksi niin siitä seuraa Tv-kielto, karkkipäivän peruuntuminen tms.
Minusta tässä on ristiriita. Moni täällä sanoo, että sitä syödään mitä on tarjolla. Sinäkin sanot.
Mutta sitten sanot, että riittää jos syö riisiä tai perunaa pelkiltään. Kastiketta ei tarvi ottaa. Tai sanot, että osat jotka ei maistu, saa jättää.
...eli teillä tehdään juuri kuten monissa etenkin nepsyperheissä tehdään. Ei ole pakko syödä kaikkea mitä tarjotaan, vaan niistä voi valita jotain. Ei ole temppu eikä mikään toimia noin, että antaa lapsen syödä vain perunaa. Mutta toki voit taputella itseäsi selkään että "Ei millään pahalla, mutta nää kasvatusasiat pitäis pyrkiä hoitamaan kun lapsi on pieni". Se minulla nyt vähän tökkäsi. Meidän lapset eivät ole kaikkiruokaisia ja pystyn sen näkemään ja myöntämään, mutta sinä, joka annat syödä vaikka vain riisiä, sanot omastasi että "syö kaikkea normaalisti"
Eihän teillä lapsi ole kaikkiruokainen, eikä syö kaikkea mitä tarjotaan.
Omakehu ja muiden "kasvatuspuutteiden" mollaaminen, vaikka itse ei ole sen parempi. Toivottavasti et ääneen kehu "kaikkiruokaisella" lapsella niille, joilla on haasteita.
Ei tässä ole mitään ristiriitaa. Joskus on käynyt niin, että olen tehnyt vahingossa liian tulista ruokaa ja sanonut että muuta ei ole, ei auta kuin syödä sitten sitä lisuketta. Tässä kysyttiin, tehdäänkö meillä toista ruokaa ja ei tehdä.
Kuten sanoin, ei ole lopulta käynyt niin että lapsi olisi alkanut syömään pelkkää lisuketta. Hän on joskus jättänyt ruokaa syömättä kokonaan koska on ollut liian mausteista ja joskus syönyt kastikkeen ympäriltä lähinnä lisuketta, mutta äärimmäisen harvinaista on. Lapsi on nyt 5v ja oli 3v kotona hoidossa, ja muistan näitä kertoja vain ihan muutaman.
Me uskomme, että jokaisella voi olla esim. Allergiaa tai yliherkkyyttä jollekin ainesosalle, tai kestää aikansa tottua.
Siksi opetamme lasta maistamisen jälkeen siihen, että jos jokin kuten meillä se tuore tomaatti ei vain maistu, niin jos sitä ruoassa on, niin sitä ei yhden ihmisen takia jätetä kokonaan pois, vaan sen voi itse nyppiä jos kerta kaikkiaan ei maistu, tekemättä siitä numeroa. Näin lapsi osaa kylässäkin ja ravintolassa olla huutelematta asiasta vaan jättää vain ne osat pois. Se on käyttäytymisen opettamista.
Sanoisin, että lapsi on kaikkiruokainen kun syö tosiaan kaikkea muuta paitsi tuoretta tomaattia ja tulista ruokaa 5-vuotiaana. Joskus tuoreet yrtit olivat ruoassa hänestä epämiellyttäviä, mutta ei jaksanut nähdä vaivaa niiden pois nyppimiseen ja tottui niitä syömään. Tämän varaan olen laskenutkin.
Ihan samalla lailla kuin aikuinenkin, jolla on yksi tai muutama ruoka tai ainesosa jota ei syö, on lapsellakin oma maku ja siihen oikeus. Itse en syö etanoita enkä simpukoita, mutta en sillä perusteella sano vielä itseäni nirsoksi.
Iltapuuroa ei monesti haluaisi syödä, mutta kiukuttelun jälkeen syö kumminkin kun sanon, että älä sitten syö, muuta ei ole tänään tarjolla.
Lapsi tykkää olla mukana ruoanlaitossa ja osaksi oppi syömään yrttejä maistamalla niitä oma-aloitteisesti kokkaamisen yhteydessä. Tuntematon pelottaa, joten se voi auttaa kun saa olla mukana.
Saan olla ylpeä siitä että olen tässä asiassa onnistunut. Saan myös pitää mielipiteeni, että tässä asiassa tekee itselleen karhunpalveluksen jos ei pysy jämäkkänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarjottu ruoka ei kelpaa, silloin ollana nälässä. Se on oikeasti niin yksinkertaista. Kun tarpeeksi nälkä tulee, "aistiyliherkkäkin" lapsi/nuori alkaa syömään tarjottua ruokaa. Nykyään kaikki annetaan lapsille periksi heti eikä mitään epämieluisaa tarvitse tehdä, meillä on näitä äidin pikku lumihiutaleita, joille ei mikään kelpaa.
Vaikka olisi allerginen jollekin ainesosalle? Etenkin pienten lasten kohdalla aika kyseenalaista, eivät he osaa tunnistaa tai kuvailla, mikä ainesosa mahdollisesti sai kurkun kutisemaan.
Minun mies, syntynyt 70-luvulla, on allerginen kalalle ja pitkään häntäkin tuputettiin kalaa syömään.
Mutta ei missään nimessä nyt anneta periksi lapsille. Niiden on syötävä kaikkea.
Syöthän sinäkin jos tarjotaan vaikka ruotsalaista hapansilakkaa, eikös. Näytät tottakai mallia lapsille että syöt vaikka oksettaa.
Et valikoi lasten nähden koskaan, eikö niin?
Jos epäilee allergiaa, lapsi viedään allergiatesteihin, muu olisi vastuutonta.
Ei täällä kukaan ole kiduttamassa lapsia epämiellyttävillä ruuilla. Vaan tarkoitus on opettaa monipuolisia ruokia ja pöytätapoja.
Lapset saa helposti mukaan, esimerkiksi jos kokeillaan uutta reseptiä, niin pyydetään siitä arvioita - mitä tykkäät, miten tämä olisi parempaa, tehdäänkö joskus uudestaan. Tai mennään joskus kauppaan, jossa hyvä liha/kalatiski ja pyydetään että lapsi valitsee sieltä jotain mitä haluaa kokeilla. Ja sitten opetellaan yhdessä sen kokkaamista. Välillä voi myös lahjoa - saat euron jos syöt etanan.
Kyllähän vastuuttomia on.
Eikä sitä heti ne vastuullisetkaan välttämättä tule ajattelleeksi. Aika moni kokkaaja ottaa ruokapöydässä kiukuttelun ja syömisestä kieltäytymisen henkilökohtaisena loukkauksena. Allergiaa ei aina edes osaa epäillä, vaan syitä haetaan käytöksestä.
Ihmiset pärjää aikuisenakin, vaikka ei olisi ihan joka perinneruokaa opetellut syömään. Kyllä monen vastaus tässä ketjussa kuulostaa ihan vain kiusanteolta - esim jätetään täysin ruoatta seuraavaan ruokailuun asti. Ihme vallankäyttöä ja kyykyttämistä. Mitä jos lapsi ei oikeasti pidä jostain, eikä tule koskaan pitämäänkään, vaikka miten puolipakolla nälän kautta viedään? Kaikilla meillä joku inhokkimaku on, jota ei syödä mielellään vielä aikuisenakaan.
Mihin asti on ok kyykyttää? Onko muissa asioissa sama, että saa mennä yhtä pitkälle jos lapsi ei tee kuten sanotaan? Jos et laita äidin valitsemaa mekkoa, menet kokonaan ilman vaatteita?
Miksi ruoan kohdalla ollaan niin irrationaalisen järkähtämättömiä? Veikkaan että siksi, kun se on sukupolvien aikana iskostettu. Eikä sitä osata edes kyseenalaistaa, onko siinä järkeä.
Sitten syö jääkaapista mitä lystää, syön ite ruuat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletpa myöhään liikkeellä! Nyt äkkiä tutkimuksiin! Helpottaa.
Joo,tunnistan noi oireet siis. Olen ammatissani törmännyt ja just tyyliin perunoitten päälle ei saa laittaa kastiketta,kasvikset pitää olla omissa kasoissaan,eivät saa koskettaa toisiaan,näkkäriin ei saa laittaa reikäpuolelle mitään jne. Se vaan on niin,eikä ite voi sille mitään.
Mä ite olen samanlainen. Esim perunamuusi,syön sen yksisteen,ei mitään sen kanssa.
Pienenä olin kiskonut kaikki lihapalat pois ruuista,en voinut sietää lihaa. Kananmunasta söin vain valkuaiset jnejne.
Ei se välttämättä ole mikään "oire" mistään autismista sun muusta mutta käykää nyt kumminkin jossain.
Jokin ongelma on,ja toi omantoiminnan ohjauksen puuttuminen on kans yks merkki. Teininä en saanut mitään aikaan jos mulle ei sanottu,vaikka että mene hakemaan vettä...
Joo eikä se parane että lapsi hakee itte ruokansa,koska se on jossain siellä sisällä aivoissa se vääriä signaaleja lähettävä! (Voisin puhua päivän tästä,siihen liittyy myös vaatteet yms!)
Näitä kun lukee väkisinkin käy mielessä, että onkohan köyhien kehitysmaiden aikuisilla ja lapsilla tälläisiä suuria ongelmia...tuskin, olisivat iloisia kaikesta. Itse en voi mitään sille, että tulee ajatus nirsoilevista , erikoisuutta tavoittelevista, ärsyttävistä kakaroista. Juu, en tykkää. Meillä ollut viisi lasta eikä kukaan nirsoillut mistään. Joo, mä olen vanhanaikainen. Ennen ei ollut mitään tälläsisiä juttuja kelläkään ja tänä päivänä joka kolmannella on joku erikoisherkkä juttu jonkun asian kanssa. Ei ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarjottu ruoka ei kelpaa, silloin ollana nälässä. Se on oikeasti niin yksinkertaista. Kun tarpeeksi nälkä tulee, "aistiyliherkkäkin" lapsi/nuori alkaa syömään tarjottua ruokaa. Nykyään kaikki annetaan lapsille periksi heti eikä mitään epämieluisaa tarvitse tehdä, meillä on näitä äidin pikku lumihiutaleita, joille ei mikään kelpaa.
Vaikka olisi allerginen jollekin ainesosalle? Etenkin pienten lasten kohdalla aika kyseenalaista, eivät he osaa tunnistaa tai kuvailla, mikä ainesosa mahdollisesti sai kurkun kutisemaan.
Minun mies, syntynyt 70-luvulla, on allerginen kalalle ja pitkään häntäkin tuputettiin kalaa syömään.
Mutta ei missään nimessä nyt anneta periksi lapsille. Niiden on syötävä kaikkea.
Syöthän sinäkin jos tarjotaan vaikka ruotsalaista hapansilakkaa, eikös. Näytät tottakai mallia lapsille että syöt vaikka oksettaa.
Et valikoi lasten nähden koskaan, eikö niin?
Jos epäilee allergiaa, lapsi viedään allergiatesteihin, muu olisi vastuutonta.
Ei täällä kukaan ole kiduttamassa lapsia epämiellyttävillä ruuilla. Vaan tarkoitus on opettaa monipuolisia ruokia ja pöytätapoja.
Lapset saa helposti mukaan, esimerkiksi jos kokeillaan uutta reseptiä, niin pyydetään siitä arvioita - mitä tykkäät, miten tämä olisi parempaa, tehdäänkö joskus uudestaan. Tai mennään joskus kauppaan, jossa hyvä liha/kalatiski ja pyydetään että lapsi valitsee sieltä jotain mitä haluaa kokeilla. Ja sitten opetellaan yhdessä sen kokkaamista. Välillä voi myös lahjoa - saat euron jos syöt etanan.
Kyllähän vastuuttomia on.
Eikä sitä heti ne vastuullisetkaan välttämättä tule ajattelleeksi. Aika moni kokkaaja ottaa ruokapöydässä kiukuttelun ja syömisestä kieltäytymisen henkilökohtaisena loukkauksena. Allergiaa ei aina edes osaa epäillä, vaan syitä haetaan käytöksestä.
Ihmiset pärjää aikuisenakin, vaikka ei olisi ihan joka perinneruokaa opetellut syömään. Kyllä monen vastaus tässä ketjussa kuulostaa ihan vain kiusanteolta - esim jätetään täysin ruoatta seuraavaan ruokailuun asti. Ihme vallankäyttöä ja kyykyttämistä. Mitä jos lapsi ei oikeasti pidä jostain, eikä tule koskaan pitämäänkään, vaikka miten puolipakolla nälän kautta viedään? Kaikilla meillä joku inhokkimaku on, jota ei syödä mielellään vielä aikuisenakaan.
Mihin asti on ok kyykyttää? Onko muissa asioissa sama, että saa mennä yhtä pitkälle jos lapsi ei tee kuten sanotaan? Jos et laita äidin valitsemaa mekkoa, menet kokonaan ilman vaatteita?
Miksi ruoan kohdalla ollaan niin irrationaalisen järkähtämättömiä? Veikkaan että siksi, kun se on sukupolvien aikana iskostettu. Eikä sitä osata edes kyseenalaistaa, onko siinä järkeä.
Kasvatus ei ole kyykytystä. Lähtökohtaisesti perheessä valmistetaan hyvää ruokaa joka maistuu kaikille, ja kokeillaan uusia. Jos kersalta tulee 'yök, en syö' maistamatta ruokaa, niin se on huonoa käytöstä, joka on parempi kitkeä pois. Kirjat ja netti on pullollaan mielenkiintoisia reseptejä, niitä sopii kokeilla, jos ei nappaa, niin sitten yhdessä mietitään missä vika ja miten olisi parempi vai heitetäänkö resepti romukoppaan.
En usko että kukaan täällä olevista perheellisistä kirjoittajista, tekee toistuvasti ruokaa, jota lapset eivät siedä. Jos joku kokeilu menee pieleen, niin sitäkin maistetellaan yhdessä ja otetaan opiksi. Kaikkein hulluita olisi tehdä ruokaa, josta kukaan perheessä ei pidä.
Se mitä edellytän on että mielipide perustellaan, oli sitten kyse ruuasta tai muusta.
Kaksi pettymystä muistan lapsiltani ruuan suhteen, toinen kun karkasivat laivalla hakemaan nakkeja ja ranskalaisia, ja toinen kun eivät pitäneet kermaisesta savuporokeitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan turha kysellä netissä tuollaisia vanhemmilta joilla ns. normaaleja lapsia.
Itselläni neljä "normaalia" muksua ja syövät mitä tarjotaan. Tai ainakin maistavat. Jos eivät syö, niin seuraavan kerran saa ruokaa kun sitä seuraavaksi tarjotaan. Ärsyttää jos jatkuvasti ravataan kaapilla hyvän perässä.
Mutta.
Siskollani on erityislapsi jonka syöminen on aloittajan lapsen kaltaista. Oikeastikkin oksentaa jos kokee ruoan itselleen inhottavaksi.
Joten hänelle tarjotaan sitä mitä kykenee syömään, mutta myös pyritään tarjoamaan/maistamaan/houkuttelemaan uusia ruokia.
Huutaminen, nälässä pitäminen ja pakottaminen pahentaa mielialaa jonka jälkeen se ruoka taatusti maistuu pahalta ja taas oksennetaan.
Pappa loistavien puhetaitojensa vuoksi on sitten saanut uusia ruokalajeja listalle.
Parhaiten homma luonnistuu kun ongelmatilannetta ei korosteta.
Ja siis. Tämä kasvatusmetodi sotii täydellisesti omaani vastaan. Mutta kuten sanoin, silloin kun lapsella on poikkeavuuksia on aikuisen osattava muokata itseään kohtuuden rajoissa.
Rajat jokainen asettaa itse, ei keskustelupalstan tädit..
Niinpä. Ne joilla on normaalit lapset, eivät ymmärrä mistä puhutaan. Kyseessä ei todellakaan ole ongelma joka ratkeaa siperian opetuksilla.
Meillä kaksi lasta normaaleja ja heille pätee tuo sääntö, että jos ruoka ei nyt maistu niin parin tunnin päästä kyllä menee. Yksi on erilainen ja syöminen on kyllä melkoista säätämistä. Eikä todellakaan syö, vaikka odotettaisiin. Tätä on muutamia kertoja testattu jo aika pienenä ja nyt tiedän, että on syömättä kunnes kupsahtaa, jos tarjolla on vain jotain mitä hän ei syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin tuntuu olevan lähes joka kakara aistiyliherkkä. Minun mielestäni kyse on huonosta kasvatuksesta. On annettu vuosien ajan periksi, kun tenava ei ole suostunut syömään jotain normaalia ruokaa, joten on tehty erikoisannoksia. Eri asia on allergiat ja muut sairaudet. No, kyllä Siperia opettaa.
Et oo tosissasi???! Kakara kasvatus siperia?
Et ymmärtänyt vastausta. Siperia opettaa on sanonta. Jos lapsi ei kotona totu muuhun kuin makaroniin ja mitään pettymyksiä tai ikäviä asioita ei tarvitse sietää niin voi hyvin käyttää sanontaa, että kyllä siperia opettaa. Tarkoittaa aikaa, kun lapsi lähtee pois kodin pumpulikuplasta ja huomaa, että muu maailma ei tanssikaan hänen pillinsä mukaan. Sekin on sanonta, älä takerru siihen kirjaimellisesti.
No aivan varmasti ymmärsin vastauksen sekä sanonnat. Mutta tällaisen ihmisen asenne ja toiminta/ajattelu on alhaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiessani tätä ketjua, äkkäsin, miten onnellinen olenkaan yhden asian suhteen:
Minulla on kaksi lasta ja molemmat ovat täydellisen kaikkiruokaisia, ihan kaikki ruoat, mitä olen ikinä tarjonnut, ovat maistunut ja lähes aina molemmat ovat kehuneet: onpa hyvää!Ps. En edes tykkää kokkaamisesta.
Ps. Myös päiväkodista tuli kehuja lasten
kaikkiruokaisuudesta.Onneksi mun lasta kehuttiin päiväkodissa siitä, että käyttäytyi hyvin, tuli muiden kanssa hienosti toimeen ja oli ikätasoaan edellä lukemisessa ja laskemisessa. Luulen, että kaikkiruokaisuudesta kehutaan kun muuta ei keksitä.
Älä ole ilkeä.
Mitä oikein saat että kettuilet kasvottomana netissä? Kettuilet että sinullapa on pätevämmät lapset? Kun me ei täällä kukaan edes tiedetä sinun lapsiasi? Mitä sinä siitä saat, paitsi kasan alapeukkuja?
Katopa, kuka on alapeukkuja saanut!
Jos lapset olisivat aikoinaan valittaneet karkeasta spagettikastikkeesta, emme olisi sitä noteeranneet . Lapsille voi ihan hyvin sanoa, ettei puhu hulluja vaan syö. Kyllä lapset oppii syömään muikutkin ruotoineen, kun kannustaa, eikä mene mukaan kaikkeen lasten ja nuorten hömpötyksiin. Olkaa aikuisia, vanhemmat.
Meillä lapsi autisminkirjolla ja siihen liittyen on aistisäätelyn vaikeuksia. Syöminen oli pienenä todella haastavaa eikä mitenkään itsestäänselvää vieläkään. Tämän vuoksi en voi tarjota sellaista ruokaa, mitä tiedän ettei kykene syömään, mutta tarjoan sellaista, että siitä ruuasta löytyy aina jotain sellaista, mitä kykenee syömään. Esim. makkarakeitosta syö makkarat ja perunat.
Jos tilanne menee niin pahaksi ettei kykene syömään enää mitään muuta kuin pekonia ja pastaa, niin äkkiä ravitsemusterapeutin luokse ja myös teidän täytyisi saada lapselle apua ja kuntoutusta "aististelyyn liittyen". Pienemmille lapsille järjestetään play and picknic kuntoutuksia. Pakottainen ei auta vaan pahentaa. Ruokailusta pitäisi saada mukava tapahtuma. Ei kuitenkaan vaihtoehdoksi mökkiä. Ota lapsi ruuanlaittoon mukaan. Tässä tilanteessa lapsi ei syö, vaikka olisi kuinka nälkä, sillä fi sopiva ruoka tekee niin pahaa.
Älä ole ilkeä.
Mitä oikein saat että kettuilet kasvottomana netissä? Kettuilet että sinullapa on pätevämmät lapset? Kun me ei täällä kukaan edes tiedetä sinun lapsiasi? Mitä sinä siitä saat, paitsi kasan alapeukkuja?