Lue keskustelun säännöt.
Mites kun lapsi/nuori ei halua syödä laittamaasi ruokaa ja huutaa nälkää, niin teettekö uuden ruoan?
Tai annatteko lapsen/nuoren käydä kaupassa tai grillillä hakemassa itselleen mieluista ruokaa? Itselläni on nirso 12-vuotias joka syö todella rajoitetusti tyyliin makaronia ja pekonia. Ei vihanneksia tai hedelmiä. Hän ei myöskään ota itsenäisesti mitään kaapista. Ei voitele edes leipää. Jotain neurologisia on taustalla epäilyni mukaan. Ruoan rakenne on tärkeää. Ruoka-aineiden pitä olla erillään, mikään ei saa olla sekoitettu keskenään. Yhden epämääräisen näköisen mausteen tai perunanpalan perusteella lapsi jättää koko annoksen syömättä. Huutaa kuin riivattu jos uutta ruokaa ei laita tilalle ja haukkuu ku sipääksi. En ole laittanut uutta ruokaa. Lopulta lapsi huutaa ja raivoaa itsensä uneen.
Kommentit (437)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole kyse allergioista, en todellakaan tekisi monia ruokia.
Tiedän perheen, jossa tytär ei syö tätä, poika ei syö tuota ja äiti ei syö kaikkea sitä, mitä lapset syövät. Pahimmillaan/parhaimmillaan tehtiin KOLMEA eri ruokaa, koska pitihän lasten saa päättää syömisensä...
Nuo lapset jo aikuisia, mutta varsinkin tytär on edelleen ruokarajoitteinen. Eräillä kutsuilla hän ei olisi antanut oman lapsensa maistaa voileipäkakkua (lohta) ja oli suorastaan tyrmistynyt, kun poika pitikin siitä. Eli hän oli siirtämässä omia rajoitteitaan lapselleen, onneksi sai nokilleen.
Meillä on aina tehty monipuolista ruokaa, jos ei sattunut ihan herkkuruokaa olemaan, sai ottaa vähemmän ja esim. jotain lisuketta sitten tilalle.
Periaatteena myös se, että minkä itse lautaselleen ottaa, se on syötävä, mutta jos joku (mummo) lappaa lautasen kukkuroilleen, silloin saa jättää osan syömättä.
Nyt mummokin on oppinut hieman rajoittamaan annoskokoa, vihdoin ja viimein!
Luulen, että pelkäsi voileipäkakun olevan epähygieeninen. Varsinkin, kun lohi-sellaisen.
Onko ylihygieenisyys yhtään pienempi harmi kuin ruokarajoitteisuus?
Lapset oppivat hyvin tekemään itse ruokaa, kun ei tehdä erikseen jokaiselle omaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun nuorin tyttäreni oli myös sellainen ettei mikään ruuanosa saanut koskettaa toisiaan. Joskus kaadoin kastiketta perunoiden päälle enkä viereen niin hän ei pystynyt syömään. Oli siinä vaikka mitä muutakin, ei halunnut syödä muuta kuin makarooneja ja makkaraa tai lihapullia, perunoita ja kastiketta moneen vuoteen mutta annoin olla, tuskin siitä olisi tullut parempaa pakottamalla. Nyt hän on vähän yli 30-kymmentä ja pystyy syömään kana- ja lihapatoja jossa kaikki on sekaisin ja muutenkin syö monipuolista ruokaa joten eteenpäin on mennyt ihan omaa vauhtiansa. Nyt hänellä on kohta 4-vuotiaat kaksoset jotka ovat tarkkoja ettei perunat, lihapulat ja kastike kosketa toisiaan lautasella ja tämä ihan siitä asti kun alkoivat syömään oikeaa ruokaa joten jotain geneettistä siinä on..
EN tietenkään !
Kun tekemäni ruoka on pöydässä, sitä joko syödään tai lähdetään pöydästä ilman ruokaa.
EIKÄ mitään "naposteltavaa" tule , ennen iltapala aikaa ( klo 19.30 - 20.00 ).
Lapset eivät ole pomoja. He eivät pompottele aikuisia omien oikkujensa mukaan.
Lapset jos ketkä hoksaavat 100%:sti jo taaperon ikäisestä että ruoka/syöminen/ syömättä jättäminen on kova valttikortti testata miten hyvin he voivat vanhempiaan pomottaa.
Kaikista ruuista ei tarvitsekaan tykätä.
Mutta kaikkia ruokia pitää edes maistaa hiukan.
Tottakai meillä kuunnellaan lasten ruoka toiveita ja tehdään mieliruokia, silloin tällöin.
Mutta ei aina.
Elämä on pettymyksiä ja onnistumisia. Siihen pitää tottua muutenkin elämässä .
Lapsia ei pidä varjella kokoajan pettymyksiltä.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Meillä tehdään hyvää ruokaa ja sitä syödään. Jos ei kelpaa seuraava on joskus 3-4 h päästä. Leipäkaapille ei ole asiaa välills
Noinhan se onnistuu, kun lapsi/lapset ovat terveitä, mutta kai ymmärsit, että aloittajan lapsi ei ole terve.
mites se kesäleireillä menestyy, esim seurakunnnan kesäleiri missä se luultavasti on viikon pari ja sit muut kesäleirit syökööööö siellä ihan ok kun ei ole äitiä jolle kiukutella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos laitettu ruoka ei kelpaa, meillä saa olla myös syömättä. Leipä ja juoma yleensä kelpaa aina. Sen sijaan pizzalle ei saa lähteä tai hakea grilliltä jotain muuta. Vaihtoehtona on myös valmistaa itse oma ateria kaapista löytyvistä tarvikkeista, useinhan itse tehty kelpaakin paremmin. Teinit osaa jo itse, ei ole mitään tarvettta passsata ja huusata melkein aikuista ihmistä.
Itse en lapsena myöskään halunnut, että mitkään ruuat koskettaa toisiaan ja en yhtään sietänyt dippejä tai kastikkeita. Esim lohikeittoakin syödessä en halunnut lientä yhtään lautaselle. Kasviksia tykkäsin syödä raakana, mutta kypsennettynä en edes perunaa. En myöskään pystynyt syömään mitään, josta ei selvästi nähnyt mitä siinä on. Esimerkiksi makkaraa inhosin, koska en voinut tietää mitä siihen lihamössöön on muussattu. Kerran oksensin syömisen jälkeen pöydälle kun äiti pakotti syömään makkarakastiketta. Aloin syömään pikkuhiljaa "normaalisti" kun sain alkaa olla mukana ruuanlaitossa. Nykyään syön melkeen kaikkea. Edelleen makkarat yms epämääräiset lihajalosteet ei oikeen uppoa, mutta pystyn kyllä syömään, jos vaikka kylässä on tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ajattelut, että en hanki lapsia. Liian iso mahdollisuus, että siitä kasvaa tällainen.
Siinä tortussa oli outo sivumaku. Sen jälkeen kaikki pimeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Kysyn miksi huudat, luuletko, että sanojasi ymmärretään paremmin, jos korotat ääntäsi? Ehkä sinun siinä tapauksessa kannattaisi ostaa seuraavasta viikkorahastasi megafoni, niin kuulut paremmin. Voin auttaa sinua megafonin valinnassa, jos apuni kelpaa ja haluat apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
9:48 OOH la laa!
Vierailija kirjoitti:
Minun nuorin tyttäreni oli myös sellainen ettei mikään ruuanosa saanut koskettaa toisiaan. Joskus kaadoin kastiketta perunoiden päälle enkä viereen niin hän ei pystynyt syömään. Oli siinä vaikka mitä muutakin, ei halunnut syödä muuta kuin makarooneja ja makkaraa tai lihapullia, perunoita ja kastiketta moneen vuoteen mutta annoin olla, tuskin siitä olisi tullut parempaa pakottamalla. Nyt hän on vähän yli 30-kymmentä ja pystyy syömään kana- ja lihapatoja jossa kaikki on sekaisin ja muutenkin syö monipuolista ruokaa joten eteenpäin on mennyt ihan omaa vauhtiansa. Nyt hänellä on kohta 4-vuotiaat kaksoset jotka ovat tarkkoja ettei perunat, lihapulat ja kastike kosketa toisiaan lautasella ja tämä ihan siitä asti kun alkoivat syömään oikeaa ruokaa joten jotain geneettistä siinä on..
Hmmm...vaikeaa, ainakin makaronien kanssa, ne kun tuppaavat väkisinkin koskettamaan toisiaan...Tuollaisista erottelutavoista en ole ennen kuullut, mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mites se kesäleireillä menestyy, esim seurakunnnan kesäleiri missä se luultavasti on viikon pari ja sit muut kesäleirit syökööööö siellä ihan ok kun ei ole äitiä jolle kiukutella
Tollaisille leireille ei nepsylapsi mene, eikä ruokaongelmainen. Hyvässä lykyssä voi saada erityisruokavalion, jos syöminen on se ainoa ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoisella on aistiyliherkkyyttä ja kyllä hän saa ihan sitä mitä suostuu syömään. Ei myöskään halua ruokien "koskevan" toisiinsa jne.
Tärkeintä että saa myös kasviksia ja hedelmiä ja ylipäätään ravintoaineita.
Juuri näin. Itselläkin kokemusta aistiyliherkästä lapsesta ja käyty ravitsemusterapeutilla saamassa ohjeita pienempänä. Ensinnäkin ne kasvikset ja hedelmät pitää syödä siinä muodossa kuin ne kelpaa. Meillä sai lapsi itse kokeilla esim. porkkanaa eri muodoissa (raastettu, keitetty, keitettynä soseutettu, paloiteltu). Hänelle sopi hienojakoinen raaste parhaiten, mutta syö myös paloina. Myös uuniporkkana kelpaa nykyisin. Banaania hän ei ole ikinä syönyt, en tiedä, johtuuko ilmaisesta rakenteesta vai voimakkaasta tuoksusta. Omenaa hän syö sekä vauvan piltissä että lohkoina. Tuore kurkku sopii oikeastaan kaikissa muodoissa, mutta suolakurkku ei. Salaatinlehtiä ei syö, mutta rapea kiinankaali käy. Sipulia voi syödä raakana, mutta ei pysty syömään kypsennettynä.
Hänellä on aina ollut yksi inhokki, joka on perunamuusi. Hän rakastaa perunaa monessa muodossa: keitettynä, paistettuna, ranskiksina, uunilohkoina, mutta perunamuusin rakenteessa on jotain, joka saa hänet yökkimään.
Kalaa hän syö kaikissa muodoissa, mutta lihan kanssa on nirso. Broileria syö oikein mielellään, mutta jos on lihaa, jossa on yhtään läskiä tai on sitkeää, niin se jää syömättä. Ollaan ratkaistu pulma niin, että koulussa ruokavalioon kirjoitettu ei punaista lihaa. Kaikkein pahimmat lihakokemukset oli juuri koulussa ekalla luokalla. Lihakeiton liha oli se, joka oli sietämätön kokemus siinä koulussa. Päiväkodissa hän oli välillä syönyt lounaalla vain näkkäriä ja maitoa, kun ruoka annosteltiin valmiiksi ja siellä saattoi olla lautasella jotain, mikä inhotti. Sanoin monta kertaa, että älkää laittako perunamuusia edes lusikallista, koska hän jättää koko annoksen syömättä. Eivät päiväkodissa muistaneet tai sitten yrittivät siedättää vähän väärällä tavalla. Aistiyliherkälle ei saa salaa syöttää mitään, vaan pitää antaa hänen itse kokeilla, mikä sopii.
En jaksa lukea ketjua, kun ei oikeastaan muiden vastaukset kiinnosta. Jäin ihmettelemään otsikon lapsi tai nuori? Lapsen ymmärrän, kun puhutaan alle kouluikäisestä, mutta että nuori kieltäytyy ruoasta ja huutaa nälkää? Huutaa? En voi kuvitella tilannetta. Jos ei ruoka maistu niin syö vähän tai jättää syömättä. Ei silti tarvitse nälkää jäädä huutamaan. Välipalatkin on ihan ok. Nuori tarvitsee niitä usein muutenkin, kun on kasvuiässä, eikä aina vaan kaikki maistu tai on syönyt edellisellä kerralla paljon, tms. Mut en tarkoita mitään pelkkää herkuttelua vaan terveellisiä välipaloja, enkä että toimisi päivittäin noin.
Kyllä nämä tilanteet pitäisi hoitaa jo siinä vaiheessa, kun puhutaan pienistä lapsista. Nuorisoiässä pitäisi olla jo terveempi suhtautuminen ruokaan ihan jo senkin takia, että kuka vanhempi voi olla aina kotona vahtimassa nuorta kuin jotain 2 vuotiasta? "Jos et nyt syö niin huuda seuraavaan ateriaan ja ota opiksesi!" Täh?
Muistan kuinka serkkuani istutettiin ihan pienenä ruokapöydän äärressä tuntitolkulla kunnes söi edes jotain. Ei ollut nirso, oli vain TODELLA huono syömään syystä jos toisesta (erikoiset, jokseenkin epäsuhtaiset ja traumaattiset perhekuviot, oli todella paljon sukulaisten hoidettavana, ei vanhempiensa luona).
Itse olisin toiminut täysin toisin tuollaisessa tilanteessa: jos ruoka ei maistu, pois pöydästä ja seuraavalla aterialla uusi yritys. Lapsi ei todellakaan kuole, jos ei joka aterialla syö.
Tuo tyyppi jäi osaksi tuon syömättömyysoireilun takia todella lyhytkasvuiseksi ja pieneksi.
Jos olisi lapsi ilman neurologisia tai aistisäätelyn vaikeuksia eli ilman vammaa, mikä vaikeuttaa syömistä, niin en tekisi uutta ruokaa vaan syödään sitä, mitä on laitettu.
Toit kuitenkin hyvin esille, että selkeästi lapsella on jonkilaista aistiherkkyyttä ehkäpä aistisäätelyn vaikeuksia syömiseen liittyen. Sinänsä ihmettelen, miksi et ole hakenut apua ja kuntoutusta lapselle syömiseen (ja mahdollisiin muihin haasteisiin jo aiemmin erikoissairaanhoidon piiristä?). Onko lapsella siis muitakin haasteita? Esimerksi tuollaisia syömisen haasteita voi olla osana autisminkirjon häiriöitä tai muita neuropsykiatrisia häiriöitä. Tässä tapauksessa tärkeää olisi tarjota lapselle ruokaa, mitä kykenee syömään sieltä terveellisemmästä päästä. Kokemuksesta voin sanoa, että lapsi mieluummin nälkiintyisi ja kuivuisi kun pistäisi suuhun sellaista ruokaa, minkä rakenne tuntuu väärältä tai vaikka lämöpötila tuntuu väärältä. Kyse ei ole kiukuttelusta. Tuskin itsekkään söisit nastoja, vaikka muut kykenisivät niitä syömän jos sinun suussasi ne pistelisivät ja sattuisivat.
Lähde hakemaan tukea sanoen, että aistiherkkyydet vaikuttavat suuresti syömiseen. Älkää menkö /suostuko perheneuvolaan, sillä se on väärä paikka vaan vaadi lähetettä erikoissairaanhoitoon ja kuntoutukseen.
Toivottavasti pääsette ravintoterapeutille (huom! Harvalla on ymmärrystä neuropsykiatrisista haasteista), neurologille /neuropsykologille/neuropsykiatrille tai muulle vastaavalle.
Luulen, että pelkäsi voileipäkakun olevan epähygieeninen. Varsinkin, kun lohi-sellaisen.