Lue keskustelun säännöt.
Mites kun lapsi/nuori ei halua syödä laittamaasi ruokaa ja huutaa nälkää, niin teettekö uuden ruoan?
Tai annatteko lapsen/nuoren käydä kaupassa tai grillillä hakemassa itselleen mieluista ruokaa? Itselläni on nirso 12-vuotias joka syö todella rajoitetusti tyyliin makaronia ja pekonia. Ei vihanneksia tai hedelmiä. Hän ei myöskään ota itsenäisesti mitään kaapista. Ei voitele edes leipää. Jotain neurologisia on taustalla epäilyni mukaan. Ruoan rakenne on tärkeää. Ruoka-aineiden pitä olla erillään, mikään ei saa olla sekoitettu keskenään. Yhden epämääräisen näköisen mausteen tai perunanpalan perusteella lapsi jättää koko annoksen syömättä. Huutaa kuin riivattu jos uutta ruokaa ei laita tilalle ja haukkuu ku sipääksi. En ole laittanut uutta ruokaa. Lopulta lapsi huutaa ja raivoaa itsensä uneen.
Kommentit (437)
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuohon voisi hakea apua? Mitäs hän koulussa syö? Ei ne koulussa rupea erikseen yhdelle lapselle omaa annosta tekemään ellei kyse ole allergiasta.
Eikä tarvikaan, koska jo alakoulussa voi saada esim. kasvisruuan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies47 kirjoitti:
En tosiaan hae toista ruokaa jos ei kelpaa se mitä tehdään. Sitten saa kuolla nälkään jos ei mikään maistu.
Aluksi ei syönyt vihanneksia tai vaikka perunaa. Sitten alko syömään kun alkoi olee kovakin nälkä.
Joo, aina löytyy joku joka on mielestään täysin valmis tapbamaan oman lapsensa vain siksi että lapsi ei syö perunaa. Nämä pitäisi laittaa vankilaan jo etukäteen ennen kuin mitään pahaa lapsille sattuu. Tied mitä muuta ovat valmiita tekemään lapsilleen, jos tapbaminenkaan ei tunnu miltään. Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Meillä tehdään hyvää ruokaa ja sitä syödään. Jos ei kelpaa seuraava on joskus 3-4 h päästä. Leipäkaapille ei ole asiaa välills
Hieman offtopic:
Tämä sinun ja monien muiden kommenteissa ilmi tuleva tapa ei ehkä ole se paras tapa. Kopioin nyt vain yhden lyhyimmän kommentin aiheesta ja sinulla sattui olemaan sellainen. Toisissa sanotaan, että "mitään välipaloja ei sitten nautita" ja "kaapeilla ei käydä".
Tiukat ruoka-ajat ja ruokamäärät, jotka siis valitsee joku muu kuin ihminen itse ei ole paras tapa oppia syömään yksilöllisesti sopivia määriä ravintoa.
Huom, siis nimenomaan tiukat ajat ja määrät, toki yhteiset ruokailut ovat arvokkaita ja hyvä asia perheissä.
Parempi voi olla, että välipalaa saa ottaa silloin, kun on nälkä. Ruokaan voi syntyä huono suhde, jos on kiellettyä syödä jotain tai on tiukat ajat, jolloin on syötävä, vaikka ei olisi nälkä, ja jos ei syö, niin ei saa syödä sitten, kun on nälkä.
Lapsella tai nuorella voi olla nälkä eri aikoihin, kuin aikuinen on suunnitellut. Lapset liikkuvat eri päivinä eri määrän ja harrastavat toisina päivinä, koulupäivät ja kouluruoat vaihtelevat, jolloin ravinnontarvekin vaihtelee.
Erilaisiin ruokiin on totuteltava jo ihan pienestä lapsesta lähtien. Pikkulapsille ei tarvitse tehdä eri ruokaa kuin aikuisille eikä mausteetonta ruokaa.
Huono suhde ruokailuun ja ruokiin voi aiheuttaa syömishäiriöitä, tunnesyömistä, salaa syömistä, lihomista tai ruokailuista ahdistumista.
On hyvä oppia tunnistamaan nälkä ja syömään silloin sen verran kuin oma keho viestii tarvitsevansa. Ja olla syömättä, kun keho ei tarvitse ruokaa ja sen oppii myös tunnistamaan, kun lapsella on kasvuiässä mahdollisuus näiden tunnistamiseen.
Tämä menee nyt ohi aloituksesta, pahoittelut siitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi mieleenkään. en tee kasvisyöjille toista ja toisille toista ruokaa.
Ruokaa on arvostettava, se on arvokasta ja ei todellakaan kaikille itsestään selvyys.
Kun ovat kotoa lähteneet omillensa niin syökööt mitä huvittaa, niin kauan kuin ruoka tulee minun "selkänahasta" niin syövät mitä tarjoilen, tosin olen ottanut lapset mukaan ruoanlaittoon jo pienestä ja ei ole ollut ongelmaa minkään ruoan suhteen. Porkkanasta piti vääntää, kun sitä eivät syöneet, mutta sen annoin sitten periksi olkoot syömättä, rupesi kyllä porkkana myöhemmin maistumaan.
Täysin järjetön viesti. Et ala tekemään mitään muuta ruoka kenellekään, ja kaikki on ollut aina kaikkiruokaisia :D
Vierailija kirjoitti:
Nuorin kiukutteli kerran ruuasta. Se oli hernekeittoa. Todettiin vain jos ei kelpaa niin älä syö. Parin tunnin päästä piti lämmittää lautasellinen mikrossa kun alkoi kelvata.
Tuo on väärin. Jos ei ruoka kelpaa saa olla loppupäivän ja illan syömättä. Mitään ei tipu enää sinä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hernekeitto, kesäkeitto, kasvissosekeitto, makaronilaatikko, kaalisoppa/laatikko/pata, lihakastike, j-lihakastike, keitetyt perunat, muusi, paistetut perunat, uuniperunat, kaikki juurekset samoin valmistettuna, kalapuikot, nakkisoppa/kastike, pinaatti-,porkkana-,verilätyt, maksalaatikko, lanttuporkkanaperunalaatikot, lasangne, mitä näitä nyt on, kaikki ovat herkkuruokaa minulle. En syö kuin herkkuruokia.
Tämä on ehkä väärä palsta keskustella, kun ne, jotka eivät ole pelanneet nepsyjen kanssa, eivät tiedä mistä puhutaan. Oma autisti oppi sitten myöhemmällä iällä sanomaan monesta ruuasta, ei ei maistu pahalle, vaan tuntuu pahalta suussa. Hän voi syödä sipulia rouheena, ei paistettuna. Hernekeitto on jännä, sillä hänelle myös se maistui jo pienenä. Luulen sen johtuvan väristä. Meilläkin taustalla löytyi myös allergioita ja ymmärsin hänen jo varhain yhdistävän punaisen värin pahaan tunteeseen, eli allergiaan. Hernekeitto on monen aikuisenkin inhokki. Mä olen kyllä sitä mieltä, että jokaisen, jonka mielestä lapsen on syötävä lautanen tyhjäksi, on myös itsensä syötävä kaikkea mitä tarjotaan, lautanen tyhjäksi, eikä saa nirsoilla. Ravintoloissa ja ruokaloissa jäteastiaan ruokaa kippaavat aikuiset ihan okeasti ärsyttää, tekisi mieli huutaa että lautanen tyhjäksi ja syö mitä otit/tilasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehkä väärä palsta keskustella, kun ne, jotka eivät ole pelanneet nepsyjen kanssa, eivät tiedä mistä puhutaan. Oma autisti oppi sitten myöhemmällä iällä sanomaan monesta ruuasta, ei ei maistu pahalle, vaan tuntuu pahalta suussa. Hän voi syödä sipulia rouheena, ei paistettuna. Hernekeitto on jännä, sillä hänelle myös se maistui jo pienenä. Luulen sen johtuvan väristä. Meilläkin taustalla löytyi myös allergioita ja ymmärsin hänen jo varhain yhdistävän punaisen värin pahaan tunteeseen, eli allergiaan. Hernekeitto on monen aikuisenkin inhokki. Mä olen kyllä sitä mieltä, että jokaisen, jonka mielestä lapsen on syötävä lautanen tyhjäksi, on myös itsensä syötävä kaikkea mitä tarjotaan, lautanen tyhjäksi, eikä saa nirsoilla. Ravintoloissa ja ruokaloissa jäteastiaan ruokaa kippaavat aikuiset ihan okeasti ärsyttää, tekisi mieli huutaa että lautanen tyhjäksi ja syö mitä otit/tilasit.
Mä jatkaisin tähän, että ne kasvisruuan syöjät vois vetää myös mukaan keskusteluun. Jos ei liha miellytä niin ole syömättä. Tarjotaan samaa sisäfilettä parin tunnin päästä uudestaan. Jos ei maita niin ole nälässä.
Ei tehdä, saa syödä nälkäänsä leipää, hedelmiä tai mitä nyt sattuukin kaapista löytämään. Ruokamieltymykset otetaan kyllä huomioon jo ruokaa tehdessä, eikä kiduteta tarpeettomasti "perinneruoalla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kysyn mitä lapset haluaa syödä, ei mitään järkeä tehdä ruokaa mikä ei maistu.
Ja haluaa karkkia ja jätskiä vai? 5v. ei voi päättää tuollaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kysyn mitä lapset haluaa syödä, ei mitään järkeä tehdä ruokaa mikä ei maistu.
Ja haluaa karkkia ja jätskiä vai? 5v. ei voi päättää tuollaisesta.
Oli puhe ruuasta, ei herkuista. Ilmeisesti et erota näitä kahta toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tuohon käytökseen reagoi tottelemalla, niin siinähän kaivaa itselleen todella syvää kuoppaa.
Toki lapsen ongelmiin pitää löytää apua, mutta ratkaisu ei TODELLAKAAN voi olla uuden ruoan tekeminen.
Huutaminen ja kiukuttelu on niin helppoa. Huutaako hän grillikiskalla ohjeitaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kysyn mitä lapset haluaa syödä, ei mitään järkeä tehdä ruokaa mikä ei maistu.
Ja haluaa karkkia ja jätskiä vai? 5v. ei voi päättää tuollaisesta.
Oli puhe ruuasta, ei herkuista. Ilmeisesti et erota näitä kahta toisistaan.
Oli puhe mitä ne haluaa syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi syö ennen nälkäkuolemaa, oli sillä mikä diagnoosi vaan. En ole mistään lukenut lapsesta, joka olisi tappanut itsensä nälkään valmiin ruoan ääressä.
Ladtenpsykiatrisella noita näkee tipassa/nenämahaletkussa. Kyllä niitäkin on, jotka eivät syö.
En laita 6v mutta 3v kanssa on ollut ongelmia esim. ei ole ikinä halunnut syödä perunaa. Vähän joutuu vielä joustamaan hänen kanssaan. Uskon että aika korjaa, näin pienellä voi olla vielä hankaluuksia tottua äkkiä joihinkin ruokiin. Jos ei siis syö, korvaa esim. perunan leivällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehkä väärä palsta keskustella, kun ne, jotka eivät ole pelanneet nepsyjen kanssa, eivät tiedä mistä puhutaan. Oma autisti oppi sitten myöhemmällä iällä sanomaan monesta ruuasta, ei ei maistu pahalle, vaan tuntuu pahalta suussa. Hän voi syödä sipulia rouheena, ei paistettuna. Hernekeitto on jännä, sillä hänelle myös se maistui jo pienenä. Luulen sen johtuvan väristä. Meilläkin taustalla löytyi myös allergioita ja ymmärsin hänen jo varhain yhdistävän punaisen värin pahaan tunteeseen, eli allergiaan. Hernekeitto on monen aikuisenkin inhokki. Mä olen kyllä sitä mieltä, että jokaisen, jonka mielestä lapsen on syötävä lautanen tyhjäksi, on myös itsensä syötävä kaikkea mitä tarjotaan, lautanen tyhjäksi, eikä saa nirsoilla. Ravintoloissa ja ruokaloissa jäteastiaan ruokaa kippaavat aikuiset ihan okeasti ärsyttää, tekisi mieli huutaa että lautanen tyhjäksi ja syö mitä otit/tilasit.
Mä jatkaisin tähän, että ne kasvisruuan syöjät vois vetää myös mukaan keskusteluun. Jos ei liha miellytä niin ole syömättä. Tarjotaan samaa sisäfilettä parin tunnin päästä uudestaan. Jos ei maita niin ole nälässä.
Kasvissyönti ei ole mitään nepsyfinessiä vaan jo ajattelevan ihmisen tietoinen suunta.
En todellakaan laita uutta ruokaa. Lapsi saa käydä ostamassa ruokaa jos hänellä on rahaa, mutta sitä varten en hänelle rahaa anna. Jos huutaa nälkäänsä niin luulisi sen ruuan jossain kohtaa kelpaavan
homottelen/huorittelen ja pidän nälässä. En siis anna enää sitäkään ruokaa mistä alunperin kieltäytyi.
Muistan vielä 70-80 luvulla kun koulussa opettaja laittoi lautaselle ja kaikki piti syödä. Oksensin monesti kaiken ulos. Monta kertaa istui siellä parikin tuntia lautasen ääressä ennen kuin sain luvan poistua. Äidille kerrottiin kuinka kuriton olin. Söin ainoastaan muutamaa ruokaa siihen aikaan. Nyt kaksi lasta, molemmat Autismin kirjolla. Toinen syö koulussa kaiken mahdollisen ja toinen ei mitään. Kotona teen kaikille oman ruuan, jonka tiedän heidän syövän. Pääasia ettei ruokailusta tehdä ongelmaa, silloin se menee paremmin alas myös tulevaisuudessa.