G: Onko sinulla työpersoona erikseen?

Pakkohan se on. Töissähän on yleensä jokseenkin kansainvälisesti hyväksytty valeasukin päällä. Olin kyllä sellaisessa työpaikassa, jossa ei teeskennelty. Ei kuulkaa karmeampaa touhua löydy. Siis on se oikeasti hyvä, että pidetään se hymy naamassa, eikä sanota mitä ajatellaan. On kohteliasisuus normien noudattamisesta hyötyäkin.

Negatiivisista asioista voisi kyllä kotonakin pitää vähän suutaan kiinni useammin. Jos kumppani on nätisti koko muulle maailmalle, niin tuleehan siinä sitten aika rakastettu tunnelma, kun kotona sitten räjädellään.

Inhoan toki sitä teennäisyyttä tosi paljon. Ei taida mulle mikään kelvata. Vituttaa peiliinkin katsoa.

Olen parhaillaan harjoittelussa pienessä kaupassa. Pomot ei rispettäis, jos olisin oikeasti sellainen, mitä olen. "Vitun huoralutka mitä tuijotat noin pitkään, en mä sun runkkuripoikkikseen koskis, vaikka maksettais, mut sulle se taitaa olla tuttuu hommaa" :)

t. teini

Kyllä. Niitä jotka uskaltavat olla omia persooniaan työpaikalla MUTTA eivät ole tietyn klikin mieleen kiusataaan ja puhutaan heistä selän takana. Yritän sulautua tapettiin ja pysytellä erossa pahan puhujista. Kyllähän se vaikuttaa. Olen hiljaisempi ja vetäytyvämpi kuin muuten olisin.

On ilman muuta. Opettajana olen loputtoman kärsivällinen, vapaa-ajalla en.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 18:07"]

Eikö teille tule paha olo siitä teeskentelystä? ;o

T. Ap

Ps. Minulle ei ole tullut mieleenkään teeskennellä ja ilmeisesti se ei mielytä kaikkia... Vituttaisi mennä jatkuvasti tekohymy naamalla ja olla tekopirteä muiden vuoksi... Pahoinhan siinä ihminen alkaa voimaan !

Ja ei kai ihminen voi olla niin paha, tai sitten pitäisi olla todella paha, jos ei pystyisi olemaan töissä oma itsensä?

[/quote]

Ei välttämättä ole kyse teeskentelystä ja tekohymystä, vaikka joillakin tietysti on. Minun(kin) luonteessani on eri puolia ja eri puolten yhdistelmiä, joista sitten koostuu kotiminä ja työminä. Muitakin minuja voi ihmisellä olla. Minä viihdyn niissä kaikissa, mutta kotiminässäni mahdollisesti parhaiten.

Nro 15

Tietysti on. Kuuluu ammattitaitoon että kohtelen asiakkaita aina asiallisesti vaikka/kun he olisivat täysin mulkkuja. En todellakaan ala vittuilla asiakkaille takaisin. (Paitsi hienovaraisesti jolloin suurin osa ei edes sitä tajua)

Lisäksi työminäni pukeutuu eri tavalla kuin vapaaminä. Työssä jakkupuku ja vapaalla verkkarit.

Ap on taatusti leopardi tuubitopissa (aka angstiteini)...

Just yks päivä mietin samaa, kun mun työpaikalle on osunut sellaisiakin, jotka puhuvat esim. kirjakieltä. Ei kai nyt sentään hei, 2000-luvulla? :) Toivottavasti ne ei ole siviilissä yhtä kuivakkaita.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 20:51"]

Ap on taatusti leopardi tuubitopissa (aka angstiteini)...

[/quote]

Niin taitaa ollakin! :D Eikö sinun ap pitänyt lähteä palstalta?

Kyllä on. En edes ole asiakaspalvelussa, mutta työminäni on silti erilainen kuin vapaaminäni. Mielestäni se on helpompaa myös itselleni sillä se erottaa vapaa-ajan ja työn.

Tietenkin. Joudun työssäni olemaan paljon esillä ja aina kun avaan suuni, sanojani pidetään työnantajani kantoina. Ei ne ole omia ajatuksiani.

Kyllä on. Töissä minulla on asiallinen virkamiespersoona.

Kotona en ole yhtä aikaan saava.

En ymmärrä miksi sain noin paljon ala-peukkuja, onko siinä jotain ihmeellistä jonkun mielestä jos on vaikea elää kaksoiselämää ja hallita kahta eri persoonallisuutta? :D

T. AP

Kyllä vain. Työ myös sitä vaatii. On oltava ammatillisessa työroolissa sotealalla. Onneksi..

Minäkin olen hoitoalalla. Työminäni on sosiaalinen ja ystävällinen, olen pidetty työntekijä niin työkavereiden kuin potilaidenkin mielestä.

Kotona taas olen eristäytyvä ja misantrooppinen, en välttämättä jaksa vastailla edes puhelimeen kun läheiset soittelevat. Viihdyn lomalla hyvin itsekseni, jopa niin ettei tarvitse viikkoon sanoa sanaakaan kellekään (paitsi kaupassa moi ja kiitos). :)

On pakko olla. Olen opettaja. Jos olisin oma itseni töissä, antaisin pentujen kuulla kunniansa usein. En katsoisi mitään naamailua, vaan olisin sellainen halki-poikki-pinoon-pulinat-pois-minä -puhun-nyt! -tyyppi. Ei käy nyky kouluissa tuo, kun pitää venyä ja ymmärtää, eikä saa sanoa mitään harkitsematonta, ettei oppilaille ja vanhemmille tule paha mieli. Edes totuutta ei saa sanoa, sekin on kaunisteltava. Joten, kyllä olen omien lasteni kanssa hyvinkin suora ja tomera. He eivät oireile. Vain töissä täytyy ymmärtää idiootteja.

Up

Totta kai, se on luonnollista. Vapaa-aikanani tykkään laukoa samanhenkisten kavereiden kanssa rankkaa, epäkorrektia ja muutenkin mustaa läppää. Pukeudun astetta avonaisempiin paitoihin ja lyhyempiin hameisiin. Työpaikalla en vitsaile mistään, mistä joku voisi loukkaantua, pukeudun niin, että tissit pysyy piilossa enkä laita minihametta töihin. Töissä edustan työnantajaani, olen hänen näyteikkunansa.

Joo, mutta lähinnä siksi, että pomo on uskovainen ja olen töissä vähän siivommin kuin vapaa-ajalla, mietin tarkemmin mitä suustani päästän. 

Kyllä. Jos olisin töissä samanlainen kuin kotona, minua pidettäisiin ihan tärähtäneenä ja epäluotettavana tarkkuutta ja vakavuutta vaativaan työhön... Enkä sitä paitsi pysty olemaan täysin oma itseni kuin ihan lähimpien ihmisten seurassa.