Lue keskustelun säännöt.
G: Onko sinulla työpersoona erikseen?
27.02.2015 |
Verrattuna vapaa-ajan persoonaan?
Mietin, että miksi ihmeessä?
Miksi jotkut ihmiset ei ole työpaikallakin täysin omia itsejään?
Itse en ole ainakaan tietoisesti kohdannut vielä tälläisiä persoonia, mutta kuullut kyllä niistä.
Kommentit (83)
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:34"]
Mulla on vaikeaa hallita sitä, että työpaikalla olisin eri ihminen kuin vapaa-ajalla... Menee pää ihan sekaisin. T. Ap
[/quote]Sulla on varmaan sellainen työkin, ettei se ole tarpeellistakaan. Monilla on tarpeen olla työrooli eikä se tuota mitään tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä olen reippaampi kuin kotona. Eräälle työkaverille varon paljastamasta liikaa itsestäni ja yksityiselämästäni, muiden kanssa kyllä lörpöttelen aika vapautuneesti.
Töissä on kyllä pakko olla asiallisesti. Yleensä se onnistuukin, ellei työstressiä ole valtavasti. Näen päivittäin työssäni todella yksinkertaisia ihmisiä ja sellaisia, joiden tekemisiä en voi siviilissä yhtään ymmärtää. Hymyilen silti aina vienosti ja puhun rauhallisella äänellä. Töissä ei pärjää sillä, että olisi "oma itsensä".
Olen samanlainen avoin itseni joka paikassa. En osaa teeskennellä.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:52"]
Olen samanlainen avoin itseni joka paikassa. En osaa teeskennellä.
[/quote]Ei se ole teeskentelyä, että on työrooli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työrooli on pakko olla ja luulen, että suurimmalla osalla työssä käyvistä sellainen on. Eihän me muidenkaan puolituttujen tai tuntemattomien kanssa yleensä olla "omia itsejämme"; lisäksi, kun pitäisi olla hyödyksi ja avuksi toisille ja aiheuttamatta työnantajalle tappiota ja työkavereille ja asiakkaille pahaa mieltä, niin työrooli on todella hyvä siihen.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:34"]
Mulla on vaikeaa hallita sitä, että työpaikalla olisin eri ihminen kuin vapaa-ajalla... Menee pää ihan sekaisin. T. Ap
[/quote]
Millaista työtä teet jos roolin vaihtaminen on mielestäsi vaikeaa? Minä olen terveydenhuollossa ja johan roolit erottuvat jo siinä kun vaihdan työvaatteet pois ja päälle. Asiakkaat ovat välillä vaikeita, mutta itse pysyn asiallisena. Sairailta ihmisiltä ei aina voi odottaa normaalia käytöstä ja palaisin loppuun jos ottaisin sen aina henkilökohtaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuostahan auttavassa työssä puhutaankin, että ammattimaisuuteen kuuluu työroolin kehittäminen ja se mm. suojaa burnoutilta.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:45"][quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:34"]
Mulla on vaikeaa hallita sitä, että työpaikalla olisin eri ihminen kuin vapaa-ajalla... Menee pää ihan sekaisin. T. Ap
[/quote]Sulla on varmaan sellainen työkin, ettei se ole tarpeellistakaan. Monilla on tarpeen olla työrooli eikä se tuota mitään tuskaa.
[/quote][quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:45"][quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:34"]
Mulla on vaikeaa hallita sitä, että työpaikalla olisin eri ihminen kuin vapaa-ajalla... Menee pää ihan sekaisin. T. Ap
[/quote]Sulla on varmaan sellainen työkin, ettei se ole tarpeellistakaan. Monilla on tarpeen olla työrooli eikä se tuota mitään tuskaa.
[/quote]
Mulle nykyinen työrooli tuottaa vähän tuskaa, mutta etsinkin uutta työtä, jossa työrooli olisi lähempänä omaa itseäni. Työrooli kuuluu työhöni kuitenkin varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin! Työssäni olen pirteä, kärsivällinen ja huumorintajuni on tapettu typeräksi hymyilyksi. Oikeasti olen passiivinen ja mulla on erittäin raju huumorintaju.
t: luokanope
Hoitoalalla olen ja työminän olen yrittänyt pitää mahdollisimman lähellä ns.omaa luonnettani. Toki olen asiallisempi ja pidän tunteeni ja mielipiteeni ominani. Myös sosiaalinen olen ainoastaan töissä ja muuten viihdyn hyvin omassa rauhassani. Koskaan en ole kokenut vaikeaksi roolin vaihtamista vaan se vaihtuu sujuvasti työpaikalle saapuessa ja vaatteita vaihtaessa...toki työkavereiden kanssa välillä olen ihan oma itseni ja huumori voi olla aika rankkaa ja mustaa meidän hoitajien kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Töissä en pukeudu leopardituubitoppiin.
On. Jo pelkästään kommunikointikieli on töissä eri (englanti) kuin kotona (suomi). Pukeudun töihin eri tavalla (jakkupuku ja avokkaat) kuin kotona (farkut, t-paita ja lenkkarit). Töissä pitää olla viileän asiallinen, vakuuttava ja luotettava, kotona voi rauhassa hullutella ja kulkea vaikka saparot päässä ja näyttää kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai minulla on eikä se tarkoita ettenkö olisi töissä täysin oma itseni. Työssä pitää keskittyä eri asioihin kuin vapaa-ajallani ja työpaikallani olen tekemisissä niin monien eri kulttuurien kanssa että pitää olla asiallinenkin.
Ihan samalla tavalla olen oma itseni sisarusteni seurassa tai lasteni kanssa vaikka heidän kanssaan keskustelen eri asioista ja eri tavalla. Vaikka minulla on eri rooleja elämässäni niin kuin kaikilla muillakin, ei ne tarkoita että teeskentelisin.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:14"]
En ymmärrä miksi sain noin paljon ala-peukkuja, onko siinä jotain ihmeellistä jonkun mielestä jos on vaikea elää kaksoiselämää ja hallita kahta eri persoonallisuutta? :D
T. AP
[/quote]
Normaalilla ihmisellä kyse ei ole mistään kaksoiselämästä tai eri persoonallisuuksista vaan yksinkertaisesti siitä, että suhtautuu asioihin asemansa vaatimalla tavalla.
Toki tämä vaihtelee aloittan ja olisikin mielenkiintoista tietää milla alalla olet jos koet sen noin vaikeaksi.
VOi kyllä! Työpersoonani on kiinnostunut ihmisistä ja heidän ongelmistaan. On auttavainen ja sosiaalinen. Vapaa-aikana viihdyn yksin, enkä halua tavata oikeastaan oman perheeni ulkopuolelta ketään.
On. Olen töissä sosiaalinen ja iloinen, hyväntuulinen hölösuu. Vapaa-ajalla paljon hiljaisempi, lähes erakko. Työni on asiakaspalvelussa eli on pakko vetää roolia 8h päivässä :(
Mulla on vaikeaa hallita sitä, että työpaikalla olisin eri ihminen kuin vapaa-ajalla...
Menee pää ihan sekaisin.
T. Ap