G: Onko sinulla työpersoona erikseen?
Verrattuna vapaa-ajan persoonaan?
Mietin, että miksi ihmeessä?
Miksi jotkut ihmiset ei ole työpaikallakin täysin omia itsejään?
Itse en ole ainakaan tietoisesti kohdannut vielä tälläisiä persoonia, mutta kuullut kyllä niistä.
Kommentit (83)
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 18:17"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 18:08"]
Siinä mielessä joo on että en ota töissä itseeni varsinkaan haukkuja. Miellytän myös muita mahdollisuuksieni mukaan. Yritän saada asiat sujumaan joustavasti, tärkeintä ei ole se kuka on oikeassa vaan se että homma toimii. En myöskään avaa itseäni paljoakaan, jotta toisilla olisi mahdollisimman vähän tarttumapintaa minuun. Mun kanssa voi jutella mistä vaan jne. ei tarvitse miettiä suutunko.
[/quote]
Miksi et ota?? oikeushan sinulla on ottaa, jos joku käyttäytyy sinua kohtaan huonosti ja loukkaavasti...
Ei se ole sinun vikasi !
Opetelkoon se toinen käytöstavat.
T. Ap
[/quote]
Ei ole mun tehtäväni alkaa opettamaan käytöstapoja aikuisille. Ei ne niitä enää opikaan jos ei ole aiemmin oppineet.
Olen töissä työnantajani käytössä, vapaalla sitten eri asia. Kohtuuden rajoissa tietenkin. Ei muakaan saa töniä miten vaan. Mutta töissä olen toteuttamassa työnantajani tavoitteita ja omaksumassa itselleni taitoja ja kokemuksia, en tuomassa persoonaani framille.
Minulla on päinvastoin kuin monilla. Töissä olen vetäytyvämpi ja enemmän omissa oloissani. Siviilissä olen räväkämpi.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 18:08"]
Siinä mielessä joo on että en ota töissä itseeni varsinkaan haukkuja. Miellytän myös muita mahdollisuuksieni mukaan. Yritän saada asiat sujumaan joustavasti, tärkeintä ei ole se kuka on oikeassa vaan se että homma toimii. En myöskään avaa itseäni paljoakaan, jotta toisilla olisi mahdollisimman vähän tarttumapintaa minuun. Mun kanssa voi jutella mistä vaan jne. ei tarvitse miettiä suutunko.
[/quote]
Joo. Mullakin työpersoona on mun oman persoonan jatke. Ja oon kuitenkin aika luonnonlapsi vielä työpersoonanakin eli en mä välttämättä kykene salaamaan pettymystä, mutta toisaalta kun olen ystävällinen, todella tarkoitan myös sitä. Työpersoonassa vaan korostuu enemmän tietyt piirteet, ystävällisyys, auttavaisuus, myönteisyys, kuuntelutaito. Ei kyse ole siitä, että pitäisi teeskennellä tai että tekisin itseäni vastaan. Mutta asioita ei veisi parempaan suuntaan sellainen, että sanoisin asiakkaalle, että "oletpas tyhmä ja epäkohtelias", vaikka ajattelisinkin niin ja kuten myös sanottu, ei tarvitse ottaa itseensä, jos asiakas on typerä, asiakas kohtelee minua sen työpaikan edustajana eikä minua henkilökohtaisena persoonana.
Olen myyjä.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 18:22"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 18:10"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 18:07"]
Eikö teille tule paha olo siitä teeskentelystä? ;o
T. Ap
Ps. Minulle ei ole tullut mieleenkään teeskennellä ja ilmeisesti se ei mielytä kaikkia... Vituttaisi mennä jatkuvasti tekohymy naamalla ja olla tekopirteä muiden vuoksi... Pahoinhan siinä ihminen alkaa voimaan !
Ja ei kai ihminen voi olla niin paha, tai sitten pitäisi olla todella paha, jos ei pystyisi olemaan töissä oma itsensä?
[/quote]
Tulee siitä huono olo. Ja usein itkenkin työpäivän jälkeen paineet pois. Onhan se stressaavaa esittää normaalia, kun joku hullu narkkis yrittää käydä päälle tai joku asiakas alkaa huutamaan mulle asiasta, jolle en mahda mitään. Mutta pakko on jotain töitä tehdä opintojen ohella. Ja myyjän työ on melkein ainoa, mitä voi tehdä ilman koulutusta ja ajokorttia. Siispä esitän toista ihmistä.
- se myyjä
[/quote]
Eikö pelota että terveys menee tuossa esittämisessä jossain vaiheessa?? etenkin kun noin paineitakin näyttää tulevan jne....
[/quote]
Se on jo mennyt. Pitäis soittaa lääkäriin, mutten tälläkään viikolla saanut aikaiseksi.
[/quote]
SAI-RAS-TA !
Tätäkö se työelämä tulee sitten olemaan että oma terveys menee???? :/
T. Ap
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 18:26"]
Tottakai on.
Ja kaikilla muillakin saisi olla. Vituttaa ihmiset, jotka ovat omia itsejään tilanteessa kuin tilanteessa.
Ei niitä kukaan kestä!
[/quote]
Minua taas teeskentely vituttaa ja ihmisten pitäisi olla juuri omia itsejään aina ...! :)
Teeskentelyssä ei oo MITÄÄN hienoa. On mun mielipide. Inhoan/vihaan teeskenteleviä ihmisiä.
Siis ei johdu työstä mun mielen ongelmat. Ihan oli jo ennen kuin menin tonne töihin.
-se myyjä
Ei se ole esittämistä. Se on "draivi", vaihde joka menee päälle automaattisesti. Sitä on ehkä vaikea ymmärtää, ellei ole omaa kokemusta.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 18:55"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 18:26"]
Tottakai on.
Ja kaikilla muillakin saisi olla. Vituttaa ihmiset, jotka ovat omia itsejään tilanteessa kuin tilanteessa.
Ei niitä kukaan kestä!
[/quote]
Minua taas teeskentely vituttaa ja ihmisten pitäisi olla juuri omia itsejään aina ...! :)
Teeskentelyssä ei oo MITÄÄN hienoa. On mun mielipide. Inhoan/vihaan teeskenteleviä ihmisiä.
[/quote]
ei pidä olla omia itsejään. Se tarkoittaa useimmiten ainoastaan ja vain huonoa käytöstä, valitettavasti!
No jos ajattelet vaikka opettajia, liikunnanohjaajia tai muita ihmisten kanssa työskenteleviä, niin ajatteletko, että ovat 24/7 aivan samanlaisia kuin silloin kuin tapaat heidät työn merkeissä?
Mulla on kokemusta yhdestä lähipiirin julkkiksesta. Hänen julkisuuskuvansa on hyvin asiallinen, ehkä jopa kalsea ja kova. Siviilissä hän on sukumme hauskuuttaja ja ikuinen pieruhuumorin lähde. Sitä ei ikinä uskoisi, jos ei tuntisi.
On työ ja vapaa-aika minä. Viime vuosien kohtuuttomat vastoinkäymiset on muokanneet minusta paljon huonommin ihmisen kuin mitä ennen niitä olin. Tunnen pohjatonta epätoivoa omassa elämässäni kun asiat eivät ole ollenkaan minun hallittavissa. Työssäni on oltava kannustava ja reipas ja luottavaisuutta valava. Eli olen et töissä ja kotona.
Tulipa yllätyksenä, että monella muullakin vastaajalla on sama juttu: töissä esitän, varsinkin asiakkaille, aktiivista ja ulospäinsuuntautunutta, illat sitten nyhjään yksin sohvalla ja kiroilen, että kaikki voimat menevät tuohon esittämiseen. Tietysti etsin itselleni paremmin sopivaa työtä, mutta ei sitä noin vain löydetä, eikä tässä maailmassa tunnu olevan introverteille mitään tarvetta. Pari tutkijanpaikkaa, joita hakee tuhat ihmistä, ei ihan riitä.
Toisaalta pakko sanoa, että ei se työpersoona ole ainoastaan huono asia: esimerkiksi jaksan kantaa kovaakin kritiikkiä, kun sen voi ajatella työpersoonan saamaksi kritiikiksi, ei henkilökohtaiseksi. Ja työasiat on helpompi sulkea pois mielestä vapaa-ajalla, kun se työpersoonakaan ei ole vapaalla esillä.
Kyse ei ole teeskentelystä, vaan ammatillisesta asennoitumisesta. On aivan selvää, että töissä on työrooli ja vapaa-ajalla ollaan omia ittejämme.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 18:07"]
Eikö teille tule paha olo siitä teeskentelystä? ;o
T. Ap
Ps. Minulle ei ole tullut mieleenkään teeskennellä ja ilmeisesti se ei mielytä kaikkia... Vituttaisi mennä jatkuvasti tekohymy naamalla ja olla tekopirteä muiden vuoksi... Pahoinhan siinä ihminen alkaa voimaan !
Ja ei kai ihminen voi olla niin paha, tai sitten pitäisi olla todella paha, jos ei pystyisi olemaan töissä oma itsensä?
[/quote]
Hih, suurin osa asiakkaistani on yh- tai uusperheitä. Mielenkiintoisia tilanteita saattaisi seurata, jos kertoisin oman mielipiteeni heidän elämänhallinnastaan. Ok, kaikilla tilanne ei ole itse aiheutettu.
Eiköhän kaikilla ole eri rooleja eri tilanteisiin. Vai pierisitkö sinä Linnan juhlissa yhtä remakasti kuin yksin kotona ollessasi?
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 19:26"]
Eiköhän kaikilla ole eri rooleja eri tilanteisiin. Vai pierisitkö sinä Linnan juhlissa yhtä remakasti kuin yksin kotona ollessasi?
[/quote]
Mitä Hannes Hynönenkin siitä ajattelisi?
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 18:03"]
Sehän vasta oiskin kun myyjä alkais haistattaa vittua huonokäytöksiselle ja törkeälle asiakkaalle :D
[/quote]
Just täällä yhdessä ketjussa joku asiakaspalveluammatissa työskentelevä kehuskeli sillä kuinka oikein ärsyttää asiakasta, jos tämä on käyttäytynyt huonosti. Ja ei, en sano, että asiakkaalla olisi oikeutta riehua ja raivota, mutta mielestäni on lapsellista vastata samalla tavalla takaisin.
Kyllä mulla on työminä. Hän on paljon asiallisempi, myös pukeutumiseltaan, kuin vapaa-ajan minäni. Myös paljon rauhallisempi, jaksaa selittää yksinkertaista asiaa törpölle puhelimessa tosi ystävällisesti ja kärsivällisesti (työhön kuuluu osana työntekijöiden neuvontaa mm. atk-ohjelmien kanssa), kun taas vapaa-ajan minä hermostuu nopeammin, jos esim. mies tai lapsi ei tajua jotain asiaa kun sen selitän. Työminä kuuntelee ystävällisesti työkavereiden höpinät kahvitunnilla, on empaattinen ja iloinen, vaikka ei paskan vertaa kiinnostaisi jonkun koiran ripulit. Työminä ei avaudu kovin henkilökohtaisista asioista, lähimmät työkaverit toki tietää että on mies ja kaksi lasta, ja välillä jotain lasten sutkautuksia tai harrastusjuttuja saatan kertoa, mutta en yhtään enempää. Vapaa-ajan minä on ehkä liiankin avoin asioistaan ystäville.
On. Olen töissä kärsivällisempi, järjestelmällisempi ja harkitsevampi, sillä niitä ominaisuuksia työssä tarvitsen mutta silti teen työtä omana itsenäni (olen opettaja). En esimerkiksi kannata sitä ajatusta, että opettajan pitää kivikasvoisena kuunnella nuoren vittuilua, vaan kanssakäymisen tulee olla tunnetasollakin aitoa. En kuitenkaan haistata oppilaalle takaisin niinkuin luultavasti siviilissä tekisin, mutta osoitan kyllä suuttumuksen ja pahan mielen.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 18:07"]
Eikö teille tule paha olo siitä teeskentelystä? ;o
T. Ap
Ps. Minulle ei ole tullut mieleenkään teeskennellä ja ilmeisesti se ei mielytä kaikkia... Vituttaisi mennä jatkuvasti tekohymy naamalla ja olla tekopirteä muiden vuoksi... Pahoinhan siinä ihminen alkaa voimaan !
Ja ei kai ihminen voi olla niin paha, tai sitten pitäisi olla todella paha, jos ei pystyisi olemaan töissä oma itsensä?
[/quote]
Ei se sosiaalisempi käytös tunnu ollenkaan pahalta, se on osa työtehtäviäni. Samoin ei ole vaikea pitää päätään kiinni joistain asioista, joista normaalisti ehkä sanoisin jotain.
Ihan samoin kuin en isoäidin läsnäollessa kiroile, vaikka kaveriporukassa teen niin. Tilannetajuksi olen tätä ilmiötä kuullut kutsuttavan