Siis mikä siinä soluasumisessa on niin kamalaa, että ollaan ihan käärmeissään, kun kokoomus haluaa opiskelijat takaisin soluasuntoihin?

Vierailija wrote:

Asuin neljän hengen solussa koko opiskeluajan, ja tuona aikana ehti olla noin 15 eri kämppistä, jotka kaikki olivat ihan ok tyyppejä. Muistaakseni ei mitään varsinaisia ongelmia ollut, vaikka ihan kaikkien kanssa ei täydellisesti synkannutkaan. Ei ainakaan ollut yksinäistä ja tuli tutustuttua erilaisiin ihmisiin ja tapoihin. Viihdyin niin hyvin, että oli tosi haikeaa muuttaa pois.

Ja tämä oli siis ihan 2000-luvun puolella. Vaikea on ymmärtää, miksei soluasuminen houkuttele, kun se kuitenkin on niin halpaa.

Olen asunut kolmessa eri soluasunnossa, joista ensimmäisestä en tuntunut ketään, toisesta tunsin muutaman 3/7, kolmannesta kaikki 4.

Joka asunnossa ollut huipputyyppejä, jotka vähän omanlaisia mutta elämään pystyivät. Lie ero se , että kaikki olivat ulkomaalaisia, jotka kumminkin osaa perustaidot ja -kohteliaisuuden.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ollaan yksin yksiöissä ja sitten ihmetellään kun opiskelijoiden yksinäisyys ja mielenterveysongelmat kasautuvat.

Opiskelija kyllä löytää ystäviä opiskelukaveriensa joukosta! Sieltä ne opiskeluaikaiset ystävät yleensä löytyvät, ei enää kämppiksiä niin kuin joskus aikaisemmin! 

Minulla opiskelukaverit koostuivat sekä oman alan opiskelijoista että kämppäkavereista. Yhden kämppäkaverin kautta tutustuin myös toisen oppiaineen opiskelijoihin, joita en olisi välttämättä muuten tavannut. Parhaat opiskelukaverini olivat kolmen eri alan opiskelijoita ja meillä oli aikoinaan säännöllisiä korttipeli-iltoja, jonne jokainen toi jotain nyyttikestien periaatteella. Yleensä se ystävä- ja tuttavapiiri laajenee sitä kautta että vanhojen tuttujen kautta saa uusia tuttuja. Oleellista siinä on se että ihmiset tulevat keskenään toimeen ja löytyy yhteistä jutunjuurta.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Yleinen mielipide on, ettei edes biologisia sisaruksia voi vaatia jakamaan yhteistä huonetta, jokaiselle kuuluu lapsenakin oma huone ja yksityisyys. Mutta annas olla kun muutat omillesi, koti pitääkin tyytyväisenä jakaa jopa kolmen aivan vieraan ihmisen kanssa. Osaisiko joku selittää tämän ristiriidan?

Joo osaan. Sekoitat huoneen ja asunnon jakamisen keskenään. Esimerkkisi on pielessä.

Kouluikäisen oma huone lapsuudenkodissa on huomattavasti laadukkaampaa asumista kuin aikuisen oma huone vieraiden kanssa jaetussa asunnossa.

Jos helsinkiläinen opiskelija saa opiskelupaikan pääkaupunkiseudulta, niin ei hänen ole mikään pakko muuttaa toiselle paikkakunnalle vaan hän voi jäädä asumaan vanhempiensa luokse opiskeluajaksi. Jos vanhemmilla on esimerkiks

Jotkut ovat nihkeitä, toiset eivät. Tämä syntyperäinen helsinkiläinen muutti kyllä, vaikka sama koulutus olisi löytynyt Helsingistä, koska nimenomaan halusi ehdottomasti muuttaa pois kotoa, oppia nuo elämäntaidot sekä saada vapauden. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Yleinen mielipide on, ettei edes biologisia sisaruksia voi vaatia jakamaan yhteistä huonetta, jokaiselle kuuluu lapsenakin oma huone ja yksityisyys. Mutta annas olla kun muutat omillesi, koti pitääkin tyytyväisenä jakaa jopa kolmen aivan vieraan ihmisen kanssa. Osaisiko joku selittää tämän ristiriidan?

Joo osaan. Sekoitat huoneen ja asunnon jakamisen keskenään. Esimerkkisi on pielessä.

Kouluikäisen oma huone lapsuudenkodissa on huomattavasti laadukkaampaa asumista kuin aikuisen oma huone vieraiden kanssa jaetussa asunnossa.

Jos helsinkiläinen opiskelija saa opiskelupaikan pääkaupunkiseudulta, niin ei hänen ole mikään pakko muuttaa toiselle paikkakunnalle vaan hän voi jäädä asumaan vanhempiensa luok

Siinäpäs muutat. Mutta me muut ei makseta sun "itsenäistymistä".

Vierailija wrote:

Yleinen mielipide on, ettei edes biologisia sisaruksia voi vaatia jakamaan yhteistä huonetta, jokaiselle kuuluu lapsenakin oma huone ja yksityisyys. Mutta annas olla kun muutat omillesi, koti pitääkin tyytyväisenä jakaa jopa kolmen aivan vieraan ihmisen kanssa. Osaisiko joku selittää tämän ristiriidan?

Ei ole pakko lähteä mukaan kilpavarusteluihin tyyliin kun kaikilla muillakin on, vaan elää omaa elämäänsä. Ainakaan hieman laajemmassa lähipiirissäni ei ole yhtään outoa jakaa huone sisarusten kanssa, päinvastoin, asunnonhan pitäisi muuten olla todella suuri (ja selvästi kalliimpi), jos on useampia lapsia, ja löytyisikö sellaista asuntoa edes suunnilleen normaalituloilla? Hyvin näyttävät pärjänneet, oppineet myös toisten huomioimista jo kotona, ja päässeet hyviin kouluihin, kauppikseen ja lääkikseen, jne. Ei ole yhteinen huone haitannut, ja auttaa myös kimppa-asumisiin sopeutumisessa.

Uskovaisilla ei olekaan muuta elämää kuin koulu.

Vierailija wrote:

Ollaan yksin yksiöissä ja sitten ihmetellään kun opiskelijoiden yksinäisyys ja mielenterveysongelmat kasautuvat.

Ei ihmisten pakottaminen soluihin vähennä yksinäisyyttä tai mielenterveysongelmia. Ei niistä kämppiksistä välttämättä tule ystäviä, jos ei olla samalla aaltopituudella. Eihän kaikista tapaamistaan ihmisistä koskaan tule ystäviä, niin miksi kämppiksistäkään, ei kaikkien kanssa klikkaa. Voi tulla toimeen, tai voi olla että kiusataan siellä solussa. Mielenterveysongelmia tuskin myöskään parantaa pakottaa  nuoria asumaan soluissa, jos he eivät sitä halua ja sellainen ahdistaa. Kyllä, ihmisiä voi ahdistaa asuminen vieraiden kanssa. Jos selviytyy koulussa sosiaalisesta kanssakäymisestä jotenkin, ei sitä halua jatkaa kotona. Kodin pitäisi olla se turvapaikka, liian stressaavaa, jos sielläkin on joku muu. No miten nämä ihmiset selviävät työelämässä. Tsemppaavat työpäivän ja tulevat kotiin omaan rauhaan, lataamaan sosiaalisia akkuja ja riisumaan naamion, kotona yksin voivat itse päättää, haluavatko seuraa tai nähdä muita ihmisiä. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Asuin neljän hengen solussa koko opiskeluajan, ja tuona aikana ehti olla noin 15 eri kämppistä, jotka kaikki olivat ihan ok tyyppejä. Muistaakseni ei mitään varsinaisia ongelmia ollut, vaikka ihan kaikkien kanssa ei täydellisesti synkannutkaan. Ei ainakaan ollut yksinäistä ja tuli tutustuttua erilaisiin ihmisiin ja tapoihin. Viihdyin niin hyvin, että oli tosi haikeaa muuttaa pois.

Ja tämä oli siis ihan 2000-luvun puolella. Vaikea on ymmärtää, miksei soluasuminen houkuttele, kun se kuitenkin on niin halpaa.

Opiskelin vuosituhannen vaihteessa Helsingissä. Olin poikkeus, kun asuin solussa. Suurin osa asui yksiössä ja heistäkin enemmistö Kalliossa tai paremmissakin paikoissa, ei missään betonilähiössä. Aika monella vanhemmat ilmeisesti avusti elämistä aika avokätisesti.

Aika erikoista, että ei halua itsenäistyä, mutta niin ihmiset kehittyvät eriaikaan. Joku on vielä kopmikymppisenäkin neitsyt ja 12v tasolla sekä leikkii barbeilla ja asuu vanhempien luona. Toiset lopettaa nukeilla leikkimisin n. 10v. viimeistään.

Vieläkö viiskymppisenä pitäisi asua solussa 15-18v. ikäisten kanssa?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Solussa oma huone on oma. Yhteistä on vain keittiö ja wc/pesuhuone. Jos sattuu fiksu kämppis niin tuossa ei ole mitään ongelmaa. Omakin asunto pitää siivota. Älyä omaavan kämppiksen kanssa homma hoituu ja voi jopa säästää siivoamisessa jos saa sovittua vuoroviikot. Omassa huoneessa saa olla ihan rauhassa ja ovi menee lukkoon.

Se sitten taas jos kämppikseksi sattuu elämänhallinnan menettänyt niin on huonoa tuuria. Niistä voi muuten myös raportoida vuokranantajalle.

Solussa oppii elämästä. Niin kuin intissäkin. Ehtii myöhemmin omilla rahoilla maksamaan luksuksen ihan yksinäisestä kämpästä missä ei tarvitse olla kenenkään kanssa tekemisissä.

ADHD on yleistynyt. Mahtaa olla keskittymiskyky huipussaan yhteisasumisessa. Onnistuisi vain, jos kaikilla olisi äänieristety

Kuulepas kultaseni! Astupas aikakoneeseen ja tule sieltä 1980-luvulta 2020-luvulle! Soitatko yhä lankapuhelimella? 

Ehkä sillä on faksi, jolla lähettelee vitsejä entisille kämppiksilleen. 

Vierailija wrote:

Vieläkö viiskymppisenä pitäisi asua solussa 15-18v. ikäisten kanssa?

Edelleenkään ketään ei olla pakottamassa mihinkään asumismuotoon. Saa asua vaikka 300 m2 huvilassa, kunhan itse maksaa kulut. Piste.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Asuin neljän hengen solussa koko opiskeluajan, ja tuona aikana ehti olla noin 15 eri kämppistä, jotka kaikki olivat ihan ok tyyppejä. Muistaakseni ei mitään varsinaisia ongelmia ollut, vaikka ihan kaikkien kanssa ei täydellisesti synkannutkaan. Ei ainakaan ollut yksinäistä ja tuli tutustuttua erilaisiin ihmisiin ja tapoihin. Viihdyin niin hyvin, että oli tosi haikeaa muuttaa pois.

Ja tämä oli siis ihan 2000-luvun puolella. Vaikea on ymmärtää, miksei soluasuminen houkuttele, kun se kuitenkin on niin halpaa.

No jos verrataan solun vuokraa ihan siinä samassa opiskelijatalossa olevaan yksiöön, niin ei se enää mitenkään kovin halpaa ole.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vieläkö viiskymppisenä pitäisi asua solussa 15-18v. ikäisten kanssa?

Edelleenkään ketään ei olla pakottamassa mihinkään asumismuotoon. Saa asua vaikka 300 m2 huvilassa, kunhan itse maksaa kulut. Piste.

Olet siis tyytyväinen nykytilanteeseen. Asumista tuetaan summaan x asti ja loppu maksetaan itse.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Asuin neljän hengen solussa koko opiskeluajan, ja tuona aikana ehti olla noin 15 eri kämppistä, jotka kaikki olivat ihan ok tyyppejä. Muistaakseni ei mitään varsinaisia ongelmia ollut, vaikka ihan kaikkien kanssa ei täydellisesti synkannutkaan. Ei ainakaan ollut yksinäistä ja tuli tutustuttua erilaisiin ihmisiin ja tapoihin. Viihdyin niin hyvin, että oli tosi haikeaa muuttaa pois.

Ja tämä oli siis ihan 2000-luvun puolella. Vaikea on ymmärtää, miksei soluasuminen houkuttele, kun se kuitenkin on niin halpaa.

No jos verrataan solun vuokraa ihan siinä samassa opiskelijatalossa olevaan yksiöön, niin ei se enää mitenkään kovin halpaa ole.

Joskus 2000- luvun alkupuolella vielä soluhuone onkin voinut olla ihan edullinen, mutta nyt rupisista ja kulahtaneista soluista vaaditaan jo tuplahintaa siihen nähden. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vieläkö viiskymppisenä pitäisi asua solussa 15-18v. ikäisten kanssa?

Edelleenkään ketään ei olla pakottamassa mihinkään asumismuotoon. Saa asua vaikka 300 m2 huvilassa, kunhan itse maksaa kulut. Piste. 

Jaa, piste? Ettei pilkku? Mitä tuumaat puolipilkusta? 

🙄

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Asuin neljän hengen solussa koko opiskeluajan, ja tuona aikana ehti olla noin 15 eri kämppistä, jotka kaikki olivat ihan ok tyyppejä. Muistaakseni ei mitään varsinaisia ongelmia ollut, vaikka ihan kaikkien kanssa ei täydellisesti synkannutkaan. Ei ainakaan ollut yksinäistä ja tuli tutustuttua erilaisiin ihmisiin ja tapoihin. Viihdyin niin hyvin, että oli tosi haikeaa muuttaa pois.

Ja tämä oli siis ihan 2000-luvun puolella. Vaikea on ymmärtää, miksei soluasuminen houkuttele, kun se kuitenkin on niin halpaa.

No jos verrataan solun vuokraa ihan siinä samassa opiskelijatalossa olevaan yksiöön, niin ei se enää mitenkään kovin halpaa ole.

Joskus 2000- luvun alkupuolella vielä soluhuone onkin voinut olla ihan edullinen, mutta nyt rupisista ja kulahtane

Asuin solussa 2006-08, ja sivumennen sanoen jonotin koko ajan yksiötä samasta taloyhtiöstä. Solun vuokra oli n. 300, alkuun vähän alle ja nousi sitten vähän yli. Yksiö olisi ollut 415 silloin kun muutin, ja olisikohan se parilla kympillä sinä aikana noussut, en muista tarkkaan. Eli siis se ero kokkareiden ja opiskelijoiden halujen välillä on aika pieni, tuskinpa vuokrien suhde on ihan hirveästi muuttunut.

Minä kannatan soluasumista juuri sen sosiaalisen puolen vuoksi. Se opettaa, jollei muita ihmissuhdetaitoja, niin ainakin tulemaan toimeen vieraiden ihmisten kanssa. Sitä taitoa tarvitaan työpaikoilla ja sen kehitys on ollut pitkään alaspäin. Soluasuminen opettaa ihmiselle paljon.

Aikuisopiskelijoille omansa, lapsiperheille harvoin soluja löytyy. Lapsiperheet on muutenkin yleisen asumistuen piirissä. Vanhemman opiskelujen ajaksi ei ole lapsille turvallisuuden ja jatkuvuuden nimissä asua väliaikaisesti soluissa, vaan pysyvä arki on paras vaihtoehto.

Ne, joilla vanhemmat eivät tue omaan yksiöön, on mahdollisuus soluun valtion tukemana. Minusta on ihan reilua!

Sen sijaan muuten opintorahan osuutta opintotuessa olisi nostettava ja lainaosuutta pienennettävä. Nyt kun hallituksessa on Kokoomus ja Perussuomalaiset, jotka kannattavat enemmän toisen asteen opintoja, olisi hyvä, että myös toisen asteen opiskelijoille tulisi samat edut kuin korkeakouluopiskelijoille. Eli lainahyvitys, ateriakorvaus ja yleiset opiskelija-alennukset.

Hallituksen toimien yhtä ryhmää kohtaan tulisi olla linjassa. Jos aikuiskoulutustuki poistetaan ja asumistuki vaihtuisi asumislisäksi, olisi myös muuten katsottava, että hallituksen kirjaukset opiskelijoita koskien olisivat linjassa ja ohjaisivat kohti suurta tavoitetta. Nyt tilanne on se, että leikataan tuolta ja poistetaan tämä, laitetaan tuolta vähän lisää. Tavoitteeseen pääseminen ei ole todennäköistä ristiriitaisen politiikan ansiosta.

Vierailija wrote:

Olen asunut kolmessa eri soluasunnossa, joista ensimmäisestä en tuntunut ketään, toisesta tunsin muutaman 3/7, kolmannesta kaikki 4.

Joka asunnossa ollut huipputyyppejä, jotka vähän omanlaisia mutta elämään pystyivät. Lie ero se , että kaikki olivat ulkomaalaisia, jotka kumminkin osaa perustaidot ja -kohteliaisuuden.

Mun solukämppikset oli suomenruotsalaiset sisarukset. Heidän kanssaan ei koskaan mitään ongelmaa. Sisustivat yhteiset tilat mieleisikseen, ei se minua haitannut, lisäsi viihtyvyyttä. Yhdessä sovittiin kodinkoneista, että kaikki saavat lainata toisen mikroa, leivänpaahdinta, pölynimuria jne. kun kaikilla oli jotakin, mitä toisella ei ollut. Astioitakin sai lainata, kunhan tiskasi ja välillä tiskattiin myös ne mitä ei ollut käyttänyt. Ei tarvittu erillisiä vessapapereita eikä tiskiaineita, ostettiin vuorotellen, siivouslista oli eteisessä. Huono juttu oli se, että he tykkäsivät varata kylppäriä aika pirun pitkään aamuisin. Muuten aika lottovoitto solu. Muiden opiskelutovereiden jutuista kyllä tajusin, etteivät kaikki ole yhtä onnekkaita, kuuli aika kamalista kämppiksistä. Ymmärrän helposti, ettei soluihin haluta ja kauhutarinat ovat totta, vaikka itsellä hyvä kokemus.