Siis mikä siinä soluasumisessa on niin kamalaa, että ollaan ihan käärmeissään, kun kokoomus haluaa opiskelijat takaisin soluasuntoihin?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Muistellaan kun muutkin. Asuin kolmen hengen solussa parisen vuotta 2000-luvun alkupuolella. Äiti olisi halunnut ostaa minulle yksiön (koska hänelle vanhemmat ostivat yksiön) mutta en huolinut. Halusin todella muuttaa omilleni,.---

Asuntosäätiöstä ensihakijat saivat lähinnä vain soluja. Tiesin jo, että se tulee olemaan aivan turvetta, mutta ei ollut vaihtoehtoa. --- Tukien määriä en ulkoa muista, 

Ihan omillasi asuit, joopajoo, mutta tukia nostelit. 

Ja muita vaihtoehtoja kuin solu ei ollut, vaikka oikeasti oli, eli vanhempiesi ostama yksiö.

Näin ne tarinat etenee. Jokainen kertoo omalla tavallaan. Ja sitten nelikymppisenä selitellään yhtä ja toista siitä, miten tui toimeen opiskelijana. 

Niin en asunut äitini ostamassa yksiössä enkä ottanut häneltä rahaa elämiseen, olin omillani perheestäni, mamma betalar inte. Tuolloin asuntosäätiö ei antanut uusille hakijoille kuin soluja, joku onnekas ehkä sai sellaisen miniyksiön, arpa ei minua suosinut. Yksiö yksityiseltä olisi ollut alkuun liian kallis. En ole vielä nelikymppinen, enkä pitänyt soluasumisesta.

Muuttakaa opintotukisysteemi takaisin vanhaan. Se oli hyvä ja maksoi vähemmän yhteiskunnalle. Ja opiskelijat pärjäsivät taloudellisesti usein paremmin. 

Vierailija wrote:

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. 30 tai 40 vuotta sitten opiskelleet kertaavat kärsimyksiään (ja samalla tietysti kanssakärsijöiden kesken syntynyttä lujaa toveruutta) kuin talvisodan veteraanit kertovat kovista pakkasista tai pula-ajan lapset siitä kuinka talvitakki oli tehty isän asetakista. Oikeasti te olette ne pullamössöt, mikä toisaalta on pöhkö nimitys, koska teidän vanhempannehan sitä pullamössöä (= maitokahviin sekoitettua pullaa) lapsena söivät.

Mä olen kyllä korppumössö, lapsena söin kahviin kastettua sokeri-kanelikorppua, niitä isoja, ei niitä pieniä puikuloita. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Miksi opiskelija ei saisi elää omillaan itsenäistä NORMAALIA elämää? Miksi opiskeluaika pitäisi asua huonosti ja solussa? Itse olen aikuisopiskelija, enkä ikinä voisi kuvitellakaan asuvani solussa. Hyi hitto.

 

Aikuisopiskelijalla luulisi olevan lukutaitoa sen verran, ettei kukaan kiellä opiskelijaa asumasta vaikka miten hulppeasti, vaan kyse on siitä, minkä verran veronmaksajien on järkevää ja mahdollista rahoittaa hänen elämäntyyliään. Sitä paitsi solu- ja muu kimppa-asuminen on aivan yleistä opiskelijoiden keskuudessa myös rikkaissa länsimaissa. Aivan NORMAALIA siis.

- USA:ssa ja Keski-Euroopassa asunut

No eikös nää Kokkareet viimeksi just tuhonneet sen systeemin, mikä oli ennen? Syyllistä niitä. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"Juuri näin. Ja myös 20 vuotta sitten oli mahdollista muuttaa yksityiselle vuokralle ja maksaa korkeampaa vuokraa kuin solussa/opiskelija-asuntosäätiön yksiössä. Silloin kuitenkin sen korkeamman vuokran erotuksen maksoi opiskelija itse (tai hänen vanhempansa), ei valtio. Vaihtoehtoja oli silloinkin, mutta järjestelmä kannusti elämään ja asumaan vaatimattomammin."

Maksaa nykyäänkin. Käytännössä vapaiden markkinoiden yksiöön ja säätiön soluun saa aika lailla saman summan asumistukea.

 

Hm, kun tunnut tietävän asiasta niin kysyn: eikö yleinen asumistuki kasva tiettyyn kattoon asti kattamaan tietyn prosenttiosuuden vuokrasta? Ja lopun maksaa opiskelija itse. Eikö tämä kannusta asumaan kalliimman vuokran asunnossa solun sijasta?

Käytetään nyt vaihtelun vuoksi esimerkkikaupunkina Tamperetta, niin ollaan lähempänä koko maan tilannetta. 400 euron soluun, missä vesi ja sähkö sisältyy vuokraan, saa asumistukea 300 euroa. 600 euron yksiöön, missä maksetaan erikseen vesi ja sähkö, saa tukea 360 euroa.

Tämä siis kannustaa asumaan (voidaan myös puhua mahdollistamisesta) yksiössä solun sijaan, mutta toisaalta oma maksuosuus on huomattavasti suurempi, eli ei siis voida väittää, että yhteiskunta kustantaisi opiskelijalle kalliin yksiön.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

onhan se nyt hullua kun kummityttö muutti Järvenpäästä Helsingin keskustan yksiöön, vaikka vanhemmat ehdotti, että asuisi edes aluksi kotona. Sitten tekee höpelönä myyjän töitä, että saa vuokran maksettua tuista huolimatta ja opinnot ei etene..

 

Juuri näin. Tuo on omanlaisensa "kannustinloukku", jonka lakimuutokset ovat aiheuttaneet.

Aiempina aikoina hän olisi todennäköisesti asunut 1-2 vuotta kotona, mikä olisi helpottanut hyvin monia asioita ja auttanut keskittymään opiskeluun ja opiskelijaelämään. Muistakaamme, että poliitikko-ben asui koko opiskeluaikansa kotona, äiti pesi pyykit ja laittoi ruoat, ja rahaa säästyi (benkku itse haastatteluissa joskus kertonut).

Opiskelijan tärkein tehtävä on opiskella: sekä oman alansa substanssia ja muita opintoja (myös yleissivistäviä), mutta myös elämää, ihmissuhteita ja jossakin vaiheessa myös i

Vähän ohis, mutta kotona asuessa ei voi kyllä harrastaa mitään opiskelijaelämää. Ei sinne voi kutsua kavereita etkoille, aamuyöllä könytä haalareissa ja humalassa nukkumaan, mahdollisesti vielä yöseuran kanssa. Mikä jäätävä paheksunta, jäkätys ja tukalat oltavat siitä saisi niskaansa. Vaikka tuopinheiluttelua ei harrastaisikaan,  niin ei kotiin voisi viedä seurustelukumppaniakaan. Opiskelemaan muuttaminen on juuri sitä, että irtautuu perheestään ja ei ole enää kenenkään vahdittavana ja voi tehdä mitä haluaa ilman saarnoja. 

Vierailija wrote:

Lapsilisät vois ottaa pois ja kaikenmaailman lapsista saatavat tuet.

Lapset eivät tuota mitään, loisivat vain kuin opiskelijat, joten oikeus ja kohtuus, että lapsilta myös lisät ja kaikki tuet veks tai ainakin leikataan rajusti. Vanhemmat voi ottaa lainaa ja mennä töihin, kuten opiskelijat. Lasten teko on vapaaehtoista, kuten opiskelukin, joten miksi sitäkään pitäisi verorahoin tukea, toisten naimista ilman ehkäisyä. 

Kai ne nyt saa asua vaikka luksuskartanossa, jos toisten ei tarvitse sitä maksaa kokonaan.

Vierailija wrote:

Kai ne nyt saa asua vaikka luksuskartanossa, jos toisten ei tarvitse sitä maksaa kokonaan.

Bingo.

Miten muutetaan soluun mitä ei ole edes olemassa? Vai onkohan kenties tarkoitus, että opiskelijat hankkivat kimpassa niitä monen huoneen perheasuntoja, mitä ei sitten enää riitäkään lapsiperheille? Suo siellä, vetelä täällä.

No itse aikoinaan asuin kivan kokoisessa yksiössä, josta maksoin vuokraa alle 500€/kk, kun taas soluasunto, jota kävin katsomassa olisi ollut lähemmäs 800€/kk.

Eikä muutenkaan solussa eläminen ole helppoa. Itse asun nyt kaveripariskunnan kanssa omakotitalossa, ja kunhan vuokrasopimukseni loppuu, muutan muualle, mutta valitettavasti yksineläminen Englannissa ei ole kauhean halpaa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kimppakämppä isossa talossa Keski-Euroopassa tai yliopiston kampusasunto jenkkityyliin on eri asia kuin ankea solu lähiössä 10 km bussimatkan päässä oppilaitoksesta.

Soluissa on usein huono äänieristys, kämppis voi varastaa ruokasi ja tavarasi, huudattaa musaa ja pitää bileitä kun haluat nukkua tai lukea tenttiin. Myös siisteyskäsitykset voivat olla täysin erilaiset. Ja olen viiskymppinen, ja itse asunut sekä solussa että jakanut saman huoneen toisen opiskelijan kanssa.

Ja olen ollut itsekin se, joka on dokannut ja huudattanut musaa, kun toiset ovat yrittäneet nukkua. 

Se kampuksella asuminen USAssa ei muuten tarkoita suomalaista soluasuntoa omalla huoneelle vaan jaettua huonetta 1-4 muun opiskelijan kanssa ja jaettua vessaa  noin 50 opiskelijan kanssa eikä keittiötä. Näin siis monessa USAn huippuyliopistossa.&

Kyllä niissä asuu monessa yliopistossa suurin osa undergraduate opiskelijoista. Varsinkin kalliilla paikkakunnilla. Mun yksi lapsi opiskelee kandintutkintoa USAssa toista vuotta ja asuu neljän hengen huoneessa tällä hetkellä. Toinen lapsi opiskelee Suomessa ja asuu yksin kaksiossa. Tän Suomessa opiskelevan lapsen vuokra on puolet siitä mitä USAssa asuva lapsi maksaa asumisestaan ja Suomessa saa vielä opintotukea ja asumistukea eikä makseta lukukausimaksuja. 

Yleinen mielipide on, ettei edes biologisia sisaruksia voi vaatia jakamaan yhteistä huonetta, jokaiselle kuuluu lapsenakin oma huone ja yksityisyys. Mutta annas olla kun muutat omillesi, koti pitääkin tyytyväisenä jakaa jopa kolmen aivan vieraan ihmisen kanssa. Osaisiko joku selittää tämän ristiriidan?

Vierailija wrote:

Yleinen mielipide on, ettei edes biologisia sisaruksia voi vaatia jakamaan yhteistä huonetta, jokaiselle kuuluu lapsenakin oma huone ja yksityisyys. Mutta annas olla kun muutat omillesi, koti pitääkin tyytyväisenä jakaa jopa kolmen aivan vieraan ihmisen kanssa. Osaisiko joku selittää tämän ristiriidan?

Joo osaan. Sekoitat huoneen ja asunnon jakamisen keskenään. Esimerkkisi on pielessä.

Vierailija wrote:

Miten muutetaan soluun mitä ei ole edes olemassa? Vai onkohan kenties tarkoitus, että opiskelijat hankkivat kimpassa niitä monen huoneen perheasuntoja, mitä ei sitten enää riitäkään lapsiperheille? Suo siellä, vetelä täällä.

Kai ne asuntosäätiöt laittaa jonkun korvamerkinnän, ettei perheasuntoa voi vuokrata ellei ole lapsiperhe. Onhan jossain niitä kaverisoluja, ehkä osa rakennetuista perheasunnoista laitetaan sellaisiksi. Tai opiskelijat ajetaan vuokraamaan yksityisiltä niitä isompia asuntoja kavereidensa kanssa kaverisoluiksi. Toisaalta ovatko vuokranantajat innostuneita sellaisesta. Vetelää on.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Muistellaan kun muutkin. Asuin kolmen hengen solussa parisen vuotta 2000-luvun alkupuolella. Äiti olisi halunnut ostaa minulle yksiön (koska hänelle vanhemmat ostivat yksiön) mutta en huolinut. Halusin todella muuttaa omilleni,.---

Asuntosäätiöstä ensihakijat saivat lähinnä vain soluja. Tiesin jo, että se tulee olemaan aivan turvetta, mutta ei ollut vaihtoehtoa. --- Tukien määriä en ulkoa muista, 

Ihan omillasi asuit, joopajoo, mutta tukia nostelit. 

Ja muita vaihtoehtoja kuin solu ei ollut, vaikka oikeasti oli, eli vanhempiesi ostama yksiö.

Näin ne tarinat etenee. Jokainen kertoo omalla tavallaan. Ja sitten nelikymppisenä selitellään yhtä ja toista siitä, miten tui toimeen opiskelijana. 

Niin en asunut äitini ostamassa yksiössä enkä ottanut häneltä rahaa elämise

Miksi on huonompaa ottaa tukea omilta vanhemmiltaan kuin Suomen kaikilta muilta asukeilta?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Miten muutetaan soluun mitä ei ole edes olemassa? Vai onkohan kenties tarkoitus, että opiskelijat hankkivat kimpassa niitä monen huoneen perheasuntoja, mitä ei sitten enää riitäkään lapsiperheille? Suo siellä, vetelä täällä.

Kai ne asuntosäätiöt laittaa jonkun korvamerkinnän, ettei perheasuntoa voi vuokrata ellei ole lapsiperhe. Onhan jossain niitä kaverisoluja, ehkä osa rakennetuista perheasunnoista laitetaan sellaisiksi. Tai opiskelijat ajetaan vuokraamaan yksityisiltä niitä isompia asuntoja kavereidensa kanssa kaverisoluiksi. Toisaalta ovatko vuokranantajat innostuneita sellaisesta. Vetelää on.

Tarkoitin juuri niitä yksityisten perheasuntoja, sellaisiksihan vaikka neljän huoneen asunnot on käytännössä tarkoitettu. Mutta siis olennaista se, että opiskelijoita vaaditaan siirtymään asumismuotoon mitä ei käytännössä enää ole, koska linja on se että soluista hankkiudutaan eroon eikä rakenneta lisää.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Yleinen mielipide on, ettei edes biologisia sisaruksia voi vaatia jakamaan yhteistä huonetta, jokaiselle kuuluu lapsenakin oma huone ja yksityisyys. Mutta annas olla kun muutat omillesi, koti pitääkin tyytyväisenä jakaa jopa kolmen aivan vieraan ihmisen kanssa. Osaisiko joku selittää tämän ristiriidan?

Joo osaan. Sekoitat huoneen ja asunnon jakamisen keskenään. Esimerkkisi on pielessä.

Kouluikäisen oma huone lapsuudenkodissa on huomattavasti laadukkaampaa asumista kuin aikuisen oma huone vieraiden kanssa jaetussa asunnossa.

Solussa oma huone on oma. Yhteistä on vain keittiö ja wc/pesuhuone. Jos sattuu fiksu kämppis niin tuossa ei ole mitään ongelmaa. Omakin asunto pitää siivota. Älyä omaavan kämppiksen kanssa homma hoituu ja voi jopa säästää siivoamisessa jos saa sovittua vuoroviikot. Omassa huoneessa saa olla ihan rauhassa ja ovi menee lukkoon.

Se sitten taas jos kämppikseksi sattuu elämänhallinnan menettänyt niin on huonoa tuuria. Niistä voi muuten myös raportoida vuokranantajalle.

Solussa oppii elämästä. Niin kuin intissäkin. Ehtii myöhemmin omilla rahoilla maksamaan luksuksen ihan yksinäisestä kämpästä missä ei tarvitse olla kenenkään kanssa tekemisissä.

Ehkä ei kannata verrata soluasumista inttiin, ovat ihan eri asioita. Mm.siten, että intissä olemisesta saa rahaa (vaikkakin vähän), kun taas solussa asumisesta joutuu maksamaan.