Lue keskustelun säännöt.
Poika on taas tuomassa eri naisystävän jouluglögille
27.11.2021 |
Onko 187-senttiset juristit jotenkin haluttuja deittimarkkinoilla? Koko ajan vaihtuu naiset ja haluaisin itse nähdä jo vakiintumista ja lapsenlapsia.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, kuulostat ihan minulta 10 vuotta sitten!
Tuolloin poikani oli 29v, juristi hänkin, ei hän nyt ihan joka vuosi uutta naisystävää joulupöytään tuonut, mutta en voinut olla huomaamatta ettei yksikään suhde yli kahta vuotta kestänyt... Minullakin oli kova tarve (?) nähdä, että liki kolmekymppinen poikani "onnistuisi" vihdoin vakiintumaan, ja kieltämättä hinku lapsenlapsiin nosti päätään. Jotenkin onnistuin pitämään nämä aatokseni ominani, siinä auttoi tietty myös se, että pari vuotta myöhemmin tyttäreni sitten tuli raskaaksi. Saivat miehensä kanssa 3 lasta putkeen todella pienillä ikäeroilla. Mummohaaveeni kävivät siis toteen.
Poikani täytti 35v, eikä vieläkään ollut edes asunut yhdessä kenenkään kanssa, ainakaan virallisesti...! Tässä vaiheessa muistan tehneeni eräänlaista surutyötä siitä, etten todennäköisesti ikinä näe poikaani isänä. Hän vaikutti tyytyväiseltä elämäänsä, ja mietinkin että nykyään kun on ns normaalia olla hankkimatta lapsia ja elellä ihan vaan sinkkuna, niin kenties hän on tuollaisen elämäntavan valinnut eikä minulla tietenkään ole siihen mitään sanottavaa! Aloin pohdiskella syvemminkin tätä lisääntymistä nyt versus ennen. Olisinko itsekään hankkinut lapsia, jos olisin elänyt tämän päivän komekymppisenä? Minun nuoruudessani lastenhankintaa ei edes mietitty, lapset vain ilmaantui naimisiinmenon jälkeen, "niin vain kuului tehdä". Olin päälle parikymppinen saadessani lapseni, nykymittapuulla ihan kakara :D
Kunnes kolme vuotta sitten, poikani oli juuri täyttänyt 39-vuotta, ja esitteli joulupöydässä uuden tyttöystävän. Tyttö todellakin, hän oli kaunis, hoikka ja koulutettu 29-vuotias (?!), he olivat juuri muuttanut yhteen ja odottivat lasta!!! Olin niin häkeltynyt ja onnesta sekaisin, että aloin itkeä :D mukava ensivaikutelma miniä-paralle....
Oli niin upeaa saada vielä yksi lapsenlapsi, pojantytär, varsinkin kun en ole enää työelämässä kuten tyttärenlasteni ollessa pieniä. Näin eläkkeellä mummoudesta nauttii ihan erilailla!
Nyt kuulin, että odottavat toista lasta, poikaa!Lähipiirissä on pari muutakin tällaista "isäksi nelikymppisenä" - tapausta. Liekö tämä jonkin uusi normi, vai mitä. Tietty lastenhankintaa lykättöessä noin pitkälle, ei voi olla enää varma pystyykö lisääntyä. Mutta muutoin näkisin tämän olevan positiivinenkin asia, että takana on elettyä elämää, on ehditty luoda uraa, matkustella ja bailata, niin jaksaa ihan täysillä keskittyä pikkulapsiarkeen eikä ole "kiire" mihinkään, kun paljon on jo nähty..
Miniäkin, uraa luonut ihminen, on jäänyt kotiin hoitamaan lapset "ainakin 3 vuotiaaksi asti kotona", ihanaa kun on läsnä heille, eikä kiirehdi takaisin töihin, töitä ehtii kyllä tehdä monta vuosikymmeniä, lapset on pieniä vain kerran!Kunnon avautuminen! Pointti oli, että ap älä painosta poikaasi tai päivittele hänen sitoutumattomuuttaan. Isoäitiys koittaa sinulle, jos niin on tarkoitettu, joku päivä.
Että sellainen satu sitten sieltä tällä kertaa.
1/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, kuulostat ihan minulta 10 vuotta sitten!
Tuolloin poikani oli 29v, juristi hänkin, ei hän nyt ihan joka vuosi uutta naisystävää joulupöytään tuonut, mutta en voinut olla huomaamatta ettei yksikään suhde yli kahta vuotta kestänyt... Minullakin oli kova tarve (?) nähdä, että liki kolmekymppinen poikani "onnistuisi" vihdoin vakiintumaan, ja kieltämättä hinku lapsenlapsiin nosti päätään. Jotenkin onnistuin pitämään nämä aatokseni ominani, siinä auttoi tietty myös se, että pari vuotta myöhemmin tyttäreni sitten tuli raskaaksi. Saivat miehensä kanssa 3 lasta putkeen todella pienillä ikäeroilla. Mummohaaveeni kävivät siis toteen.
Poikani täytti 35v, eikä vieläkään ollut edes asunut yhdessä kenenkään kanssa, ainakaan virallisesti...! Tässä vaiheessa muistan tehneeni eräänlaista surutyötä siitä, etten todennäköisesti ikinä näe poikaani isänä. Hän vaikutti tyytyväiseltä elämäänsä, ja mietinkin että nykyään kun on ns normaalia olla hankkimatta lapsia ja elellä ihan vaan sinkkuna, niin kenties hän on tuollaisen elämäntavan valinnut eikä minulla tietenkään ole siihen mitään sanottavaa! Aloin pohdiskella syvemminkin tätä lisääntymistä nyt versus ennen. Olisinko itsekään hankkinut lapsia, jos olisin elänyt tämän päivän komekymppisenä? Minun nuoruudessani lastenhankintaa ei edes mietitty, lapset vain ilmaantui naimisiinmenon jälkeen, "niin vain kuului tehdä". Olin päälle parikymppinen saadessani lapseni, nykymittapuulla ihan kakara :D
Kunnes kolme vuotta sitten, poikani oli juuri täyttänyt 39-vuotta, ja esitteli joulupöydässä uuden tyttöystävän. Tyttö todellakin, hän oli kaunis, hoikka ja koulutettu 29-vuotias (?!), he olivat juuri muuttanut yhteen ja odottivat lasta!!! Olin niin häkeltynyt ja onnesta sekaisin, että aloin itkeä :D mukava ensivaikutelma miniä-paralle....
Oli niin upeaa saada vielä yksi lapsenlapsi, pojantytär, varsinkin kun en ole enää työelämässä kuten tyttärenlasteni ollessa pieniä. Näin eläkkeellä mummoudesta nauttii ihan erilailla!
Nyt kuulin, että odottavat toista lasta, poikaa!Lähipiirissä on pari muutakin tällaista "isäksi nelikymppisenä" - tapausta. Liekö tämä jonkin uusi normi, vai mitä. Tietty lastenhankintaa lykättöessä noin pitkälle, ei voi olla enää varma pystyykö lisääntyä. Mutta muutoin näkisin tämän olevan positiivinenkin asia, että takana on elettyä elämää, on ehditty luoda uraa, matkustella ja bailata, niin jaksaa ihan täysillä keskittyä pikkulapsiarkeen eikä ole "kiire" mihinkään, kun paljon on jo nähty..
Miniäkin, uraa luonut ihminen, on jäänyt kotiin hoitamaan lapset "ainakin 3 vuotiaaksi asti kotona", ihanaa kun on läsnä heille, eikä kiirehdi takaisin töihin, töitä ehtii kyllä tehdä monta vuosikymmeniä, lapset on pieniä vain kerran!Kunnon avautuminen! Pointti oli, että ap älä painosta poikaasi tai päivittele hänen sitoutumattomuuttaan. Isoäitiys koittaa sinulle, jos niin on tarkoitettu, joku päivä.
Sun poikas on Alfa. Ihan joka jätkä ei millään saa 10 vuotta nuorempaa vaimoketta! Ei, vaikka olis kuinka rahamies juristi....
Onnittelut!
M40
Anteeksi kuinka? Kymmenen vuoden ikäero on se normaali. Moni nainen ei edes katso omanikäisiinsä päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, kuulostat ihan minulta 10 vuotta sitten!
Tuolloin poikani oli 29v, juristi hänkin, ei hän nyt ihan joka vuosi uutta naisystävää joulupöytään tuonut, mutta en voinut olla huomaamatta ettei yksikään suhde yli kahta vuotta kestänyt... Minullakin oli kova tarve (?) nähdä, että liki kolmekymppinen poikani "onnistuisi" vihdoin vakiintumaan, ja kieltämättä hinku lapsenlapsiin nosti päätään. Jotenkin onnistuin pitämään nämä aatokseni ominani, siinä auttoi tietty myös se, että pari vuotta myöhemmin tyttäreni sitten tuli raskaaksi. Saivat miehensä kanssa 3 lasta putkeen todella pienillä ikäeroilla. Mummohaaveeni kävivät siis toteen.
Poikani täytti 35v, eikä vieläkään ollut edes asunut yhdessä kenenkään kanssa, ainakaan virallisesti...! Tässä vaiheessa muistan tehneeni eräänlaista surutyötä siitä, etten todennäköisesti ikinä näe poikaani isänä. Hän vaikutti tyytyväiseltä elämäänsä, ja mietinkin että nykyään kun on ns normaalia olla hankkimatta lapsia ja elellä ihan vaan sinkkuna, niin kenties hän on tuollaisen elämäntavan valinnut eikä minulla tietenkään ole siihen mitään sanottavaa! Aloin pohdiskella syvemminkin tätä lisääntymistä nyt versus ennen. Olisinko itsekään hankkinut lapsia, jos olisin elänyt tämän päivän komekymppisenä? Minun nuoruudessani lastenhankintaa ei edes mietitty, lapset vain ilmaantui naimisiinmenon jälkeen, "niin vain kuului tehdä". Olin päälle parikymppinen saadessani lapseni, nykymittapuulla ihan kakara :D
Kunnes kolme vuotta sitten, poikani oli juuri täyttänyt 39-vuotta, ja esitteli joulupöydässä uuden tyttöystävän. Tyttö todellakin, hän oli kaunis, hoikka ja koulutettu 29-vuotias (?!), he olivat juuri muuttanut yhteen ja odottivat lasta!!! Olin niin häkeltynyt ja onnesta sekaisin, että aloin itkeä :D mukava ensivaikutelma miniä-paralle....
Oli niin upeaa saada vielä yksi lapsenlapsi, pojantytär, varsinkin kun en ole enää työelämässä kuten tyttärenlasteni ollessa pieniä. Näin eläkkeellä mummoudesta nauttii ihan erilailla!
Nyt kuulin, että odottavat toista lasta, poikaa!Lähipiirissä on pari muutakin tällaista "isäksi nelikymppisenä" - tapausta. Liekö tämä jonkin uusi normi, vai mitä. Tietty lastenhankintaa lykättöessä noin pitkälle, ei voi olla enää varma pystyykö lisääntyä. Mutta muutoin näkisin tämän olevan positiivinenkin asia, että takana on elettyä elämää, on ehditty luoda uraa, matkustella ja bailata, niin jaksaa ihan täysillä keskittyä pikkulapsiarkeen eikä ole "kiire" mihinkään, kun paljon on jo nähty..
Miniäkin, uraa luonut ihminen, on jäänyt kotiin hoitamaan lapset "ainakin 3 vuotiaaksi asti kotona", ihanaa kun on läsnä heille, eikä kiirehdi takaisin töihin, töitä ehtii kyllä tehdä monta vuosikymmeniä, lapset on pieniä vain kerran!Kunnon avautuminen! Pointti oli, että ap älä painosta poikaasi tai päivittele hänen sitoutumattomuuttaan. Isoäitiys koittaa sinulle, jos niin on tarkoitettu, joku päivä.
Että sellainen satu sitten sieltä tällä kertaa.
1/5
Mun mielestä toi on hyvä avautuminen, ja kuulostaa tyypilliseltä +60vee naisen ajatuksilta. Just tuo hätä siitä kun kolmekymppiset lapset ei lisäänny.
Mikä tuossa nyt sun mielestä oli satuilua? Tuo ikäeroko?
Voin kuule kertoa, että on ihan normisettiä toi 10v ikäeroa kolme-ja nelikymppisten kesken! Omakin mieheni oli esikoisemme syntyessä nelkyt, ja hei: mun mies ei oo juristi, ei edes akateeminen, ei mikään rahamies :DDD sulti on - onnistunut nappaamaan nuoremman muijan- eli mut. Buahhah.
N33
Joo, 10v vanhempi mies ei ole mikään ihme. Minullakin oli ja sukulaisnaisella myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, kuulostat ihan minulta 10 vuotta sitten!
Tuolloin poikani oli 29v, juristi hänkin, ei hän nyt ihan joka vuosi uutta naisystävää joulupöytään tuonut, mutta en voinut olla huomaamatta ettei yksikään suhde yli kahta vuotta kestänyt... Minullakin oli kova tarve (?) nähdä, että liki kolmekymppinen poikani "onnistuisi" vihdoin vakiintumaan, ja kieltämättä hinku lapsenlapsiin nosti päätään. Jotenkin onnistuin pitämään nämä aatokseni ominani, siinä auttoi tietty myös se, että pari vuotta myöhemmin tyttäreni sitten tuli raskaaksi. Saivat miehensä kanssa 3 lasta putkeen todella pienillä ikäeroilla. Mummohaaveeni kävivät siis toteen.
Poikani täytti 35v, eikä vieläkään ollut edes asunut yhdessä kenenkään kanssa, ainakaan virallisesti...! Tässä vaiheessa muistan tehneeni eräänlaista surutyötä siitä, etten todennäköisesti ikinä näe poikaani isänä. Hän vaikutti tyytyväiseltä elämäänsä, ja mietinkin että nykyään kun on ns normaalia olla hankkimatta lapsia ja elellä ihan vaan sinkkuna, niin kenties hän on tuollaisen elämäntavan valinnut eikä minulla tietenkään ole siihen mitään sanottavaa! Aloin pohdiskella syvemminkin tätä lisääntymistä nyt versus ennen. Olisinko itsekään hankkinut lapsia, jos olisin elänyt tämän päivän komekymppisenä? Minun nuoruudessani lastenhankintaa ei edes mietitty, lapset vain ilmaantui naimisiinmenon jälkeen, "niin vain kuului tehdä". Olin päälle parikymppinen saadessani lapseni, nykymittapuulla ihan kakara :D
Kunnes kolme vuotta sitten, poikani oli juuri täyttänyt 39-vuotta, ja esitteli joulupöydässä uuden tyttöystävän. Tyttö todellakin, hän oli kaunis, hoikka ja koulutettu 29-vuotias (?!), he olivat juuri muuttanut yhteen ja odottivat lasta!!! Olin niin häkeltynyt ja onnesta sekaisin, että aloin itkeä :D mukava ensivaikutelma miniä-paralle....
Oli niin upeaa saada vielä yksi lapsenlapsi, pojantytär, varsinkin kun en ole enää työelämässä kuten tyttärenlasteni ollessa pieniä. Näin eläkkeellä mummoudesta nauttii ihan erilailla!
Nyt kuulin, että odottavat toista lasta, poikaa!Lähipiirissä on pari muutakin tällaista "isäksi nelikymppisenä" - tapausta. Liekö tämä jonkin uusi normi, vai mitä. Tietty lastenhankintaa lykättöessä noin pitkälle, ei voi olla enää varma pystyykö lisääntyä. Mutta muutoin näkisin tämän olevan positiivinenkin asia, että takana on elettyä elämää, on ehditty luoda uraa, matkustella ja bailata, niin jaksaa ihan täysillä keskittyä pikkulapsiarkeen eikä ole "kiire" mihinkään, kun paljon on jo nähty..
Miniäkin, uraa luonut ihminen, on jäänyt kotiin hoitamaan lapset "ainakin 3 vuotiaaksi asti kotona", ihanaa kun on läsnä heille, eikä kiirehdi takaisin töihin, töitä ehtii kyllä tehdä monta vuosikymmeniä, lapset on pieniä vain kerran!Kunnon avautuminen! Pointti oli, että ap älä painosta poikaasi tai päivittele hänen sitoutumattomuuttaan. Isoäitiys koittaa sinulle, jos niin on tarkoitettu, joku päivä.
Että sellainen satu sitten sieltä tällä kertaa.
1/5
Ööööööö, mikä tuossa oli muka niiiiin harvinaista, uskomatonta tai erikoista että epäilet satuiluksi?! 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun hyvä ystävä vaihtaa kumppania usein. Onhan se tavallaan jännää, kun lähdetään johonkin lomareissuun yhdessä, ja sinne tulee myös ihminen, jota en ole aiemmin tavannut, mutta toisaalta ne ystäväni kumppani ovat aina olleet kivoja. Onhan se ihan hauskaa tavata uusia ihmisiä.
Miksi Poikasi sitoutuisi yhteen naiseen? Varsinkin kun tietää itsekin että saa seksiä myös ilman palvelijan roolia parisuhteessa. Suuri osa vaatii parasta antamatta itse mitään takasin kun tietää itsekin että ei tarvitse tehdä muuta kun vaatia asioita ja jos nainen ei saa asioita mies viihtyy hyvin nopeasti.
Nykyaikana sitoutuminen loistaa poissaolollaan jonka itsekkyys ja minä haluan, minä vaadin asenne on korvannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi kukaan toisi jotain yhden-kahden illan juttua vanhemmilleen kylään. Itse esittelisin kumppanin lähipiirille vasta useamman kuukauden oikean seurustelun jälkeen, jossa aikomus olisi olla yhdessä jatkossakin.
Mä taisin löytää ongelman syyn:
Läheisriippuvuus.
Millainen 28-vuotias, 187-senttinen juristi viettää joulut äitinsä kanssa? Saati että tuo laumoittain tyttöjä äitinsä tarkastettavaksi? Jos nyt yksi ja jouluna voi olla jo toinen - sehän on normaalia nuoren miehen elämää. Se taas ei ole, että viikon parin heila tuodaan näytille äidille.
Äidistään riippuvainen mies ei löydä kestävää parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei sentit auta, jos naama on kuin petolinnun pêrsĕ. Juristina pystyy kiristämään asiakkaitaan vähäksi aikaa "seuralaisekseen" mamman luo vierailulle.
Ai, miten?
T. Juristi
Vierailija kirjoitti:
Kertoo ehkä jotain pojastasi jos ei kykene vakiintumaan. Monet ns. halutut miehet on vakiintuneet.
No pituus ei kerro yhtään mitään, vaan se minkä ikäinen tämä komistus on?
Onko 25 v vai jo yli 50 v. Jospa hän onkin h**o ja vaihtuvilla naisystävillä korostaa kovaa vientiään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joululahjaksi puhkottuja gortzuja XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna pojan nauttia nuoruudesta ja irtonumeroseksistä, ehtii sitä myöhemminkin ryhtyä kestotilaajaksi ja pettyä erityisesti lapsiluvun täytyttyä vuosi vuodelta heikkeneviin kanta-asiakasetuihin.
Erittäin hyvin sanottu.
Vierailija kirjoitti:
28-vuotiaan, 187-senttisen juristin ei todellakaan kannata vielä vakiintua, vaan kokeilla eri naisia vielä muutaman vuoden ajan. Todellisen herkun olet onnistunut kasvattamaan, onnittelut.
Onpa kovin pinnallista.
Pituus, ikä ja ammatti. Tadaa! 😅
Sano sille, ettei tuo jokaista huoraajatkossa näytille niin perhekin säästyy tympeiltä hetkiltä. Tuokoot sitten jos jonkun kanssa muutakin yhteistä kuin nussiminen.
Vierailija kirjoitti:
Sano sille, ettei tuo jokaista huoraajatkossa näytille niin perhekin säästyy tympeiltä hetkiltä. Tuokoot sitten jos jonkun kanssa muutakin yhteistä kuin nussiminen.
Selvästi larppaa jotakin parisuhteen tapaista kun jokainen pano pitää tuoda näytille. Täällä oletetaan, että kiertokulli olisi se joka valkkaa, veikkaan, että naiset eivät katsele tuota pidempään, onko autistinen jankkaaja tms. "piristävää" piirrettä luonteessa. Saattaa olla myös homo ja tuo käytös on yritys kieltää asia tai peitellä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mä taisin löytää ongelman syyn:
Läheisriippuvuus.
Millainen 28-vuotias, 187-senttinen juristi viettää joulut äitinsä kanssa? Saati että tuo laumoittain tyttöjä äitinsä tarkastettavaksi? Jos nyt yksi ja jouluna voi olla jo toinen - sehän on normaalia nuoren miehen elämää. Se taas ei ole, että viikon parin heila tuodaan näytille äidille.
Äidistään riippuvainen mies ei löydä kestävää parisuhdetta.
Perheetön/lapseton viettää usein jouluja vanhemmillaan.
En jaksais mitään juristia, booring.
Onko poikasi viinaan menevä? Juoppoja ei normaalit ihmiset kauaa katsele. Kun totuus paljastuu ottavat jalat alleen