Lue keskustelun säännöt.
Lapsia hankkinut: Oletko salaa kateellinen VELA:ihmisille?
Kommentit (231)
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 21:43"]Kertokaapa te, jotka tunnustatte kadehtivanne: miksi ihmeessä??? Olen aidosti hämmästynyt ja hieman huolestunutkin lastenne puolesta.
[/quote]
Ihan siksi että elämä olis paljon parempaa ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Olin vuosikausia sinkku ja ehdin harrastaa ym.kunnes vihdoin sain lapsen. Olen väsynyt, en kateellinen. Kukin elää tavallaan.
En salaa, enkä julkisesti. Ehdin elää sinkkuelämää kolmikymppiseksi, joten kun tiedän, mitä se on, olen nauttinut lapsiperhe-elämästä suunnattomasti.
Sain elää vapaasti, tulla ja mennä, matkustaa, seurustella ja vihdoin viimein olin kypsä äidiksi ja oon saanut kokea elämää lapsen kanssa joka on jo aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 21:43"]
Kertokaapa te, jotka tunnustatte kadehtivanne: miksi ihmeessä??? Olen aidosti hämmästynyt ja hieman huolestunutkin lastenne puolesta.
[/quote]
Ei tarvitse olla huolissaan. Rakastan lapsiani enkä antaisi heitä pois mutta olen kateellisen siitä omasta ajasta. Haluaisin joskus vain olla ilman että kukaan tarvitsee minua. Muistelen haikeudella kaikkia tekemiäni ihania ulkomaanreissuja, joihin ei nyt ole varaa, eikä niitä voisi tehdäkään pienten lasten kanssa. Haluaisin päästä harrastamaan entisiä harrastuksiani edes kaksi kertaa kuussa. Tavallaan siis olen kyllä kateellinen nille jotka voivat tehdä mitä huvittaa, edes joskus. En voinut arvata päätyväni totaaliyksinhuoltajaksi ilman tukiverkkoja enkä sitä sitä etten luultavimmin seuraavaan kymmeneen vuoteen pääse yksin mihinkään.
En ole kateellinen. Meillä on mitä ihanin pieni lapsi ja en ole ollut koskaan onnellisempi, kuin lapsen saannin jälkeen.
Ihmeellisintä on, että huolimatta kaikesta väsymyksestä ja kiireestä, mitä vauva on arkeen tuonut, olemme mieheni kanssa yhdessä onnellisempia kuin koskaan. Tämä ehkä johtuu siitä, että vauvaa ehdimme yhteisesti toivoa jo hetken aikaa (mies jopa kauemmin kuin minä). Olimme siis valmiita perustamaan perheen johon kuuluu muitakin kuin vain me kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kateellinen niille joilla on enemmän kuin yksi lapsi :) Haluaisin toisen/lisää mutta raskaus ja synnytys olivat niin hirveitä juttuja, että voi olla että yhteen jäädään :(
En ole kateellinen. Melkein jäin itsekin lapsettomaksi ja kaikista elämän kolhuista vain yksi asia kylmää oikeasti ja se on se miten lähellä oli että olisi jäänyt lapset tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälin salaa vapaaehtoisesti lapsettomia, eivät tiedä millaisesta pyyteettömäst rakkaudesta jäävät paitsi. Varsinkin kun velat ovat yleensä fiksuja ihmisiä, joilla olisi kaikki edellytykset hyvään vanhemmuuteen.
En pätkääkään! Lapsettomasta elämästä puuttuu "suuri sisältö" ja uuden sukupolven mukanaan tuoma elämänilo. Tiedän, sillä olen joskus ollut lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hetkittäin salaa kateellinen, joskus avoimen kateellinen (kun lapsia ei ole kuulemassa), mutta suurimman osan aikaa onnellinen juuri tästä mitä nyt elämässä on eli kaksi lasta ja mies <3 Todenäköisesti sitä ehtii vielä nauttia "lähes lapsettomastakin" ajasta sitten aikanaan ;) Mutta oikeasti nämä kaksi ihmistä sitten kasvettuaankin ovat kyllä rakkainta ja avartavinta mitä elämällä on ollut tarjota! Mummovuosia toivoessa/odotellessa...
Minä en koskaan keksinyt tarpeeksi hyvää syytä yrittää lasta. Onneksi, nyt huomaan, että kyllästyn helposti lapsiin ja toisinaan jopa huomaan ärtyneeni. Olen tottunut omaan aikaan, hiljentymään kun haluan, omiin menoihin ja niin suuri vastuu varmaan ahdistaisi. Oma elämä ei olisikaan enää tärkein.
Olen tyytyväinen elämääni, ehkä vähän huojentunut, että se menee näin helposti, minussa ei ole puuttuvaa palaa. Elämääni kuuluu mies, työ, ystävät, matkustaminen, harrastukset, kulttuuri, kokemukset ja seikkailut uusiin paikkoihin ja maihin. En tunne kaipuuta lapseen tai tätä suurempaan elämän tarkoitukseen. Minulla on kummilapsia ja vietän jonkin verran aikaa heidän kanssaan. Lapsen elämää ja kehitystä on hauska seurata, hieman kauempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Monesti säälin vapaaehtoisesti lapsettomia. Peloissaan jättävät elämän merkittävimmän ja ihanimman asian kokematta.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:10"]
En ole. Monesti säälin vapaaehtoisesti lapsettomia. Peloissaan jättävät elämän merkittävimmän ja ihanimman asian kokematta.
[/quote]
Tuo säälistä jankkaaminen on säälittävää.
Mitä pelkoa se on, että tuntee itsensä, halunsa ja tarpeensa? Se on viisautta!
En keksi, miksi edes hypoteettisesti kadehtisin veloja, kun lapseni olen ihan tieten tahtoen tekemällä tehnyt.
En ole kateellinen, mulla on kaksi ihanaa poikaa ja hyvä parisuhde aviomiehen kanssa. Toki välillä toivoisin enemmän aikaa kahdestaan miehen kanssa, mutta se nyt vaan ei onnistu kovin usein kun isovanhemmat asuu vähän kauempana. Kun on päättänyt lapsia hankkia niin se tarkoittaa elämänmuutosta, sitä että lapset on pistettävä etusijalle (omat terpeet ja oma aikakin on jostain toki revittävä) Lapset on ihania ja myös rasittavia, muttei heitä ikinä mihinkään vaihtaisi!!
Mulla vaan yksi lapsi joka jo täysi-ikäinen. niin se vaan aika meni nopeasti. En todellakaan kadehdi naista jolla ei oo lasta.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 13:35"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 10:07"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 09:52"] [quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 07:48"]Lapsettomat naiset ovat aina kiehtoneet minua. Jopa lapsena! Heissä on jotain vahvaa ja kiinnostavaa, itsenäisyyttä. Jos olisin ns. normiäippä, olisin ihan takuulla kateellinen lapsettomille, erityisesti vanhemmille, naisille. Nyt olen itse sellainen :) [/quote] Kyllä me ihmiset olemme erilaisia. Minä taas ole aina vähän säälinyt heitä. Pahin on varmaan heillä, joilla on ollut lapsia ja jotka he ovat menettäneet. "Lapsettomaksi" uudelleen joutuminen on varmaan pahinta mitä voi äidille tapahtua. Kuka voisi koskaan olla onnellinen siinä vaiheessa, ettei ole enää omia lapsia? Velat, joilla ei ole koskaan ollut niitä eivät osaa kaivata edes heitä. Mutta minkäänlainen lapseton elämä, sen lasten menetyksen jälkeen, ei voisi olla koskaan yhtä hoikuttelevaa, kun jos tarjottaisiin mahdollisuus saada takaisin omat lapset. Se mikä sinusta on vahvaa ja itsenäistä, näyttäytyy minun silmissäni itsekkäältä. Vetoavathan velat aina siihen kuinka lapselliset kadehtivat sitä kuinka he voivat keskittyä vain itseensä ja puolisoonsa ja kuinka heillä on itselleen enemmän rahaa. Minulle vahvuus ei ole sitä, että jaksaa hoitaa pelkästään itsensä, vaan se että jaksaa hoitaa muitakin. Silloin kuin itsekin on väsynyt tai kipeä. Se ei ole vahvuutta, että joskus käy auttamassa jotain toista. Vaan se, että auttaa sitä jotain toista kuten omien lasten kohdalla, joka päivä, vuosi toisensa perään, vaikka on raskasta. Silloin tällöin hoitaminen on lähinnä jotain pieniä velvollisuuksien hoitamista. Sitäkään harva vela tekee ihan oikeasti. Mutta jokainen äiti hoitaa kyllä omia lapsiaan joka päivä. Vela on onnellinen, koska ei tiedä paremmasta. Ainoastaan he joilla on lapsia tai he jotka ovat menettäneet ne voivat ymmärtää mitä se tarkoittaa jos niitä omia lapsia ei olisi. He eivät voisi koskaan sanoa, että heillä olisi enemmän jotain hienompaa ilman lapsia, joka oikeasti kompensoisi ne lapset. Velat jotenkin unohtavat sen, että niitä omia lapsia rakastetaan. Vaikka joskus tilanteet ovat raskaita, niin silti ei niitä lapsia pois haluta. Halutaan, että tilanteet olisivat helpompia. Mutta luulen, että velatkin hankalissa tilanteissa tahtovat sitä. [/quote] Usko jo, että sääliä ei tarvitse. Keskity sekin aika lapsiisi. Me kyllä pärjäämme ilman sinun hyvää tarkoittavaa(?) sääliäsi, kiitos vain. [/quote] Kyllä, tiedän ettet tarvitse sääliäni ja pärjäät hyvin ilman ja silti en voi olla tuntematta sitä silti jossain määrin. Ei säälini ole mikään lahja sinulle. Se on tunne minun sisälläni, eikä siitä tarvitse kiittää. Se on ajatus, joka minulle syntyy kun näen lapsettoman. Sinulle syntyy siitä lapsettomasta toisenlainen.
[/quote]
Voi herranjestas :,)
Tulipa vaikka mitä mieleen, mutta tiedätkö mitä? Minut on kasvatettu olemaan kohtelias, joten vaikenen viisaasti ja toivotan sinulle oikein antoisaa loppuelämää lastesi parissa.
Vinkkinä voin todeta sinulle, että suuntaa tunteesi toimintaan. Se, että säälit ja surkuttelet jonkun kohtaloa ei auta ketään eikä vie tätä maailmaa parempaan suuntaan.
[/quote]
Minutkin on opetettu olemaan kohtelias, mutta kyllä hyväksyn muidenkin ajatuksia ja tunteita. On aivan selvää, että velat haluavat, että heidät nähdään määrätyllä tavalla ja siihen tapaan ei sääli sovellu. Ja silti lapselliset kokevat niin, etkä vaan pysty millään hyväksymään sitä.
Kirjoitat ettet halua sääliäni, mutta mikä saa sinut kuvittelemaan, että minä haluan vinkkejäsi. Vaikken niitä kaipaa, niin ei se ole minulle mikään ongelma, jos niitä jakelet. Ei herätä mitään tarvetta ladata täyslaidallista ja toivottaa hyvää loppu elämää.
Kyllä minulla riittää aika lapsilleni ja muillekin, vaikka kysyttäessä käytänkin pari minuuttia aikaan sanomaan millaisia tunteita vela herättää. Harmi sinulle jos ne eivät miellyttä. Mutta voin sanoa etteivät velat ole ainoat jotka minua säälittävät.
Minua säälittää esimerkiksi ihmiset jotka eivät pysty tai halua käyttää lahjakkuuttaan. Sellaiset jotka ovat eläneet pitkään onnettomissa suhteissa ja tuhlanneet paljon aikaansa siihen, vaikka itse ovat valinneet jäädä siihen suhteeseen. Ihmiset, jotka eivät ole matkustaneet omasta halustaan johtuen, eivätkä ole koskaan kokeillet mitä vaikka etelän lämpö on tai millaista luonto, ruoka tai kulttuuri on jossain muualla.
Ei kannata aloittaa tai lukea ketjuja joissa muut voivat olla eri mieltä, jos se aiheuttaa tuollaisen reaktion, että joudut hillitsemään itsesi, ettet ala käyttäytymään huonosti. Eikä tuo ollut edes mikään vinkki, vaan ihan pyyntö.
En. En edes kuvittele elämää ilman lapsiani.