Lapsia hankkinut: Oletko salaa kateellinen VELA:ihmisille?

Kaikki vanhemmat eivät rakasta lapsiaan. On väärin väittää että "lapset tuovat ihanan pyytettömän rakkauden", kun niin ei todellakaan ole. Maailma on täynnä hylättyjä, laiminlyötyjä, pahoinpideltyjä lapsia. Heidän vanhempansa eivät kokeneet sitä rakkautta, eivätkä nämä lapset ole koskaan saaneet vanhemmiltaan rakkautta. On ihan edesvastuutonta "markkinoida" lisääntymistä jollain varmalla rakkaudella. Se kun ei todellakaan ole varmaa, eikä sitä voi varmaksi etukäteen tietää.

Olen itsekin tuollainen hylätty ja laiminlyöty lapsi, enkä ole saanut ikinä kummaltakaan vanhemmaltani rakkautta - en pyyteetöntä enkä minkään muunkaanlaista. Olen joutunut kasvattamaan itse itseni ja ottamaan vastuuta lapsesta jo pienestä pitäen - siis itsestäni. Minulle se vastuu ja taakka riittää koko loppuiäksi, enkä usko että mitenkään kykenisin myöskään antamaan lapselle rakkautta, kun en sellaista ikinä ole itse saanut. En vain osaisi, enkä osaa nähdä lapsia ollenkaan hyvänä asiana kun vanhemani ovat sen "lapset ovat pelkkä riesa joka pilaa elämäni" -mantran minuun iskostaneet. 

Ja siksi, että minut on lapsena hylätty ja rikottu ja en ole kokenut rakkautta, tiedän etten kykenisi lasta ehjäksi kasvattamaan. Siksi en ole ikinä halunnut lapsia. Ja siksikö olen itsekäs lompakkoon tuijottaja joka ei tule ikinä kokemaan aitoa rakkautta (se kyllä on totta, kiitos vaan) eikä vaan tiedä mistä puhuu? Ihanko oikeasti minun pitäisi tehdä uuden ihmisen kokoinen kokeilu että olenko onnistunut korjaamaan itseni yhtään ehjemmäksi mitä vanhemapi olivat? Jos epäonnistuisin niin hintana olisi vain kaksi elämää, omani ja sen lapsiparan joka kokisi saman paskan mitä minä olen kokenut, kun kukaan ei lapsena välittänyt. Oikeasti, oikeastiko sanoisitte mammat minulle päin naamaa näin?

Miettikää siis ihan oikeasti mitä puhutte. Miettikää onko se "pyyteetön rakkaus" todellakin satavarmaa (ei ole) ja minkä vastuun otatte kun moista suoraan sanottuna paskaa yritätte syötää totuutena. Entäs jos joku, joka ei oikein haluaisikaan lasta, menee moisen uskomaan ja kuuluukin siihen suureen joukkoon jolla se rakkaus jää puuttumaan? Mitä vastuuta otatte siitä laiminlyödystä ja rakkaudettomasta lapsesta joka tehtiin vain koska joku uskoi kliseisiinne? 

Olen lapseton, ja huomaan kyllä, että lapsia saaneet kaverini kadehtivat aina välillä esim. vapauttan, rauhaanii ja aikaani harrastaa ja matkustaa. Ei se silti tarkoita, että he haluaisivat vaihtaa osia kanssani. Ihan samalla tavalla minäkin saatan hetkellisesti kadehtia heitä, kun heidän lapsensa ovat erityisen suloisia. En silti halua koko pakettia. 

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 11:40"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 10:07"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 09:52"] [quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 07:48"]Lapsettomat naiset ovat aina kiehtoneet minua. Jopa lapsena! Heissä on jotain vahvaa ja kiinnostavaa, itsenäisyyttä. Jos olisin ns. normiäippä, olisin ihan takuulla kateellinen lapsettomille, erityisesti vanhemmille, naisille. Nyt olen itse sellainen :) [/quote] Kyllä me ihmiset olemme erilaisia. Minä taas ole aina vähän säälinyt heitä. Pahin on varmaan heillä, joilla on ollut lapsia ja jotka he ovat menettäneet. "Lapsettomaksi" uudelleen joutuminen on varmaan pahinta mitä voi äidille tapahtua. Kuka voisi koskaan olla onnellinen siinä vaiheessa, ettei ole enää omia lapsia? Velat, joilla ei ole koskaan ollut niitä eivät osaa kaivata edes heitä. Mutta minkäänlainen lapseton elämä, sen lasten menetyksen jälkeen, ei voisi olla koskaan yhtä hoikuttelevaa, kun jos tarjottaisiin mahdollisuus saada takaisin omat lapset. Se mikä sinusta on vahvaa ja itsenäistä, näyttäytyy minun silmissäni itsekkäältä. Vetoavathan velat aina siihen kuinka lapselliset kadehtivat sitä kuinka he voivat keskittyä vain itseensä ja puolisoonsa ja kuinka heillä on itselleen enemmän rahaa. Minulle vahvuus ei ole sitä, että jaksaa hoitaa pelkästään itsensä, vaan se että jaksaa hoitaa muitakin. Silloin kuin itsekin on väsynyt tai kipeä. Se ei ole vahvuutta, että joskus käy auttamassa jotain toista. Vaan se, että auttaa sitä jotain toista kuten omien lasten kohdalla, joka päivä, vuosi toisensa perään, vaikka on raskasta. Silloin tällöin hoitaminen on lähinnä jotain pieniä velvollisuuksien hoitamista. Sitäkään harva vela tekee ihan oikeasti. Mutta jokainen äiti hoitaa kyllä omia lapsiaan joka päivä. Vela on onnellinen, koska ei tiedä paremmasta. Ainoastaan he joilla on lapsia tai he jotka ovat menettäneet ne voivat ymmärtää mitä se tarkoittaa jos niitä omia lapsia ei olisi. He eivät voisi koskaan sanoa, että heillä olisi enemmän jotain hienompaa ilman lapsia, joka oikeasti kompensoisi ne lapset. Velat jotenkin unohtavat sen, että niitä omia lapsia rakastetaan. Vaikka joskus tilanteet ovat raskaita, niin silti ei niitä lapsia pois haluta. Halutaan, että tilanteet olisivat helpompia. Mutta luulen, että velatkin hankalissa tilanteissa tahtovat sitä. [/quote] Usko jo, että sääliä ei tarvitse. Keskity sekin aika lapsiisi. Me kyllä pärjäämme ilman sinun hyvää tarkoittavaa(?) sääliäsi, kiitos vain. [/quote] Kyllä, tiedän ettet tarvitse sääliäni ja pärjäät hyvin ilman ja silti en voi olla tuntematta sitä silti jossain määrin. Ei säälini ole mikään lahja sinulle. Se on tunne minun sisälläni, eikä siitä tarvitse kiittää. Se on ajatus, joka minulle syntyy kun näen lapsettoman. Sinulle syntyy siitä lapsettomasta toisenlainen.

[/quote]

Voi herranjestas :,) 

Tulipa vaikka mitä mieleen, mutta tiedätkö mitä? Minut on kasvatettu olemaan kohtelias, joten vaikenen viisaasti ja toivotan sinulle oikein antoisaa loppuelämää lastesi parissa.

Vinkkinä voin todeta sinulle, että suuntaa tunteesi toimintaan. Se, että säälit ja surkuttelet jonkun kohtaloa ei auta ketään eikä vie tätä maailmaa parempaan suuntaan.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 19:49"]

Minä vastaan kyllä.

[/quote]

Eiköhän tuo ole yleensä toisinpäin.

Suunnittelimme lasta 10 vuotta, että en ole. :)

Olen, sillä tiedän, että elämä olisi helpompaa ja vapaampaa ja rahakkaampaa ilman lapsia. Ei mua kyllä suuremmin vituta se, että haluan lapsia ja pidän lapsista ja perhe-elämästä, olis vaan helpompi olla haluamatta lapsia, ei tarviis esim. miettiä voiko saada lapsia, mitä jos lapselle käy jotain pahaa yms

En missään tapauksessa! Lapset antaa enemmän kuin ottaa!

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 11:58"]

Voisin elää ilman miestäni ( en toisn haluaisi, mutta voin kuvitella että selviytyisin siitä ) mutta en edes pysty kuvittelemaan miten selviytyisin jos menettäisin lapseni.

[/quote]

Minusta tuo on yksi kauheimmista puolista vanhemmuudessa. Kuulostaa todella ahdistavalta että olisi jotain, jota ilman ei voisi enää elää. Siitähän tulee kauhea stressi ja murhe ja pelko, ja se paljon puhuttukin elinikäinen huoli. Hyi kamala, en ymmärrä miksi kukaan itseään moiseen loukkuun vapaaehtoisesti ajaa. Miksi kukaan halua moista huolta elämäänsä. Lapsia kuolee, vammautuu ja sairastuu - kun ei niitä tee, ei ikinä tarvitse huolehtia moisesta.

Olen. Valitettavasti. Jos olisin tiennyt miten rankkaa ja sitovaa lapsen kanssa on, olisin todennäköisesti jättänyt tekemättä. :( Uskoin kuitenkin korulauseisiin ja vakuutteluihin miten lapsi "kuuluu" tehdä ja miten paljon se antaa. Joo, antaahan se paljon positiivistakin, mutta ei se riitä korvaamaan oman elämän menetystä. Haukkukaa paskaksi äidiksi, mutta en voi näille tunteille mitään.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 13:44"]

Olen, sillä tiedän, että elämä olisi helpompaa ja vapaampaa ja rahakkaampaa ilman lapsia. Ei mua kyllä suuremmin vituta se, että haluan lapsia ja pidän lapsista ja perhe-elämästä, olis vaan helpompi olla haluamatta lapsia, ei tarviis esim. miettiä voiko saada lapsia, mitä jos lapselle käy jotain pahaa yms

[/quote]

Toi on varmasti totta. Olen monesti onnitellut itseäni, että minulla on aivan mahtavasti asiat kun en halua lapsia. Luonteeni sotii muutenkin biologiaan sidottua naisen mallia vastaan. Vaikka kuinka ottaisi liberaalin miehen niin kyllä se vastuu lapsista tuntuu parisuhteissa kaatuvan juurikin naisten päälle. Inhoaisin olla äiti.

En salaa enkä mitenkään muutenkaan.

En ole.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 13:50"]

Olen. Valitettavasti. Jos olisin tiennyt miten rankkaa ja sitovaa lapsen kanssa on, olisin todennäköisesti jättänyt tekemättä. :( Uskoin kuitenkin korulauseisiin ja vakuutteluihin miten lapsi "kuuluu" tehdä ja miten paljon se antaa. Joo, antaahan se paljon positiivistakin, mutta ei se riitä korvaamaan oman elämän menetystä. Haukkukaa paskaksi äidiksi, mutta en voi näille tunteille mitään.

[/quote]

En hauku. On rohkeaa ilmaista oma mielipiteensä. Et varmasti ole ainoa nainen, joka oikeasti tuntee noin. Ja ajattele entisaikaan kun naisen osa oli tehdä lapsia. Ei oikein ollut ehkäisyäkään. Kuinka moni nainen onkaan uhrannut elämänsä lasten vuoksi. 

Me naiset olemme yhtä, toiset lapsia saaneita ja toiset lapsettomia. Meillä on yhteinen historia. 

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:57"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 17:02"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 16:43"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 14:01"]Kuolinvuoteelle on kuulemma yleistä katua sitä, ettri aikoinaan tehnyt omannäköisiään elämänvalintoja... [/quote] Mutta kuinka moni sitä, että se oma lapsi on siinä kuolinvuoteella pitämässä kädestä kiinni?

[/quote]

Kun usein se ei vaan mene niin, että lapset olisivat pitelemässä vanhemman kättä hänen kuolinhetkellään. Lapsilla on siinä vaiheessa omat elämät, eivät he välitä sairaaloissa makaavista vanhemmistaan yhtään. Surraan vasta, kun on jo myöhäistä. Itse en ainakaan ymmärrä sitä, että lasten tekemistä perustellaan vanhuuden turvalla. Uskon, että me velat JA lastensa hylkäämät vanhat vanhemmat voimme pitää toisillemme seuraa sitten harmaahapsina. Eiköhän äitienkin silmät ole avautuneet viimeistään siinä vaiheessa huomaamaan, että ne lapset eivät sittenkään välitä ihan niin paljon kuin itse toivoisi.
[/quote]
Puhutko itsestäsi ja kuinka vähän välität äidistäsi? Vai kerrotko kuinka vähän äitisi on välittänyt sinusta ja pitänyt sinua vain esteenä ja rasitteena omille menoilleen? Harmi, jos teidän välillänne ei ole ollut rakkautta tai sinä et ole sitä nähnyt.

Joidenkin vanhempien lapset eivät tule hoitamaan heitä. Toisten tulee. Veloilla ne omat nyt ei ainakaan tule hoitamaan Joko heitä hoitaa vieraat tai sitten heitä ei hoida ketään. Omiin lapsiin tai lapselapsiin he eivät nyt ainakaan voi toivoaan laittaa. Velojen kannattaa toivoa, että tilillä on tarpeeksi rahaa tai valtio maksaa.
[/quote] Jaa. Minä ainakin hoidan erästä mummelia vanhainkodissa, päädyin sinne hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta ja voi että kun meillä on aina hauskaa yhdessä! Käyn hänen luonaan pari kertaa viikossa, niin ja me emme siis entuudestaan tunne toisiamme ollenkaan. Helga on yhdeksänkymmentä ja hänen lapsensa asuvat toisella puolella Suomea ja lapsenlapsetkin muualla, käyvät kaksi kertaa vuodessa katsomassa. Samoin myös hoidin lapsetonta isotätiäni hänen viimeisinä vuosinaan.
[/quote]
Odotatko että vanhana olet yksin, vai että jonkun toisen synnyttämä ja kasvattama lapsi tulee ja hoitaa sinutkin? Sinun lapsesi nyt ei ainakaan tule sinua tai muita hoitamaan.
Minulle on ihan yksi ja sama jos veloilla on lapsia tai ei. Se on pikemmin velat joille ne äidit ovat pakkomielle ja heidän arvostelu. Mitä he saavat sanoa, tuntea ja olla. Päinvastoin voisivat lopettaa turhat kyselyt ja ihmettelyt äideiltä.
Minäkin tunnen veloja, eikä heistä kyllä yksikään käy sairaalassa hoitamassa vieraita vanhuksia. Sen sijaan tunnen vaikka kuinka paljon aikuisia lapsia, jotka hoitavat ikääntyneitä vanhempiaan. Esimerkiksi omat vanhempani. Tunnen veloja, jotka huolehtivat omista vanhemmistaan. Veloilla itsellään ei tule olemaan edes sitä pientä mahdollisuutta siihen. Eli kuten sanoin, velat ovat joko yksin, maksavat siitä tai hyödyntävät jonkun muun kasvattamat lapset.

Olin vasta 37-vuotias kun sain ensimmäisen ja ainoan lapseni ja sitä ennen ehdin viettää ylipitkäksi venyneen nuoruuden, jolloin juhlin, harrastin extreme-lajeja ja matkustelin ympäri maailmaa. Vähän yli kolmekymppisenä aloin kokea eksistentialistista ahdistusta, jota mikään ei tuntunut täyttävän. Perheen perustaminen muutti kaiken, tuo olo katosi jäljettömiin. Rakastan äitinä olemista yli kaiken, enkä enää pysty kuvittelemaan elämää ilman rakasta lastani ja perhettä. Tietenkin joskus on huonoja päiviä, mutta niin oli lapsettomana ollessakin. Olen kokenut molemmat asiat, lapsettoman aikuisuuden ja perhe-elämän. En pystyisi luonnollisestikaan vertaamaan onnellisuuttani perheellisiin ilman että olisin tullut äidiksi. Siksi velojen kaikkitietävä asenne on välillä hulvattoman huvittava.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 01:36"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:57"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 17:02"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 16:43"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 14:09"] [quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 14:01"]Kuolinvuoteelle on kuulemma yleistä katua sitä, ettri aikoinaan tehnyt omannäköisiään elämänvalintoja... [/quote] Mutta kuinka moni sitä, että se oma lapsi on siinä kuolinvuoteella pitämässä kädestä kiinni? [/quote]

Kun usein se ei vaan mene niin, että lapset olisivat pitelemässä vanhemman kättä hänen kuolinhetkellään. Lapsilla on siinä vaiheessa omat elämät, eivät he välitä sairaaloissa makaavista vanhemmistaan yhtään. Surraan vasta, kun on jo myöhäistä. Itse en ainakaan ymmärrä sitä, että lasten tekemistä perustellaan vanhuuden turvalla. Uskon, että me velat JA lastensa hylkäämät vanhat vanhemmat voimme pitää toisillemme seuraa sitten harmaahapsina. Eiköhän äitienkin silmät ole avautuneet viimeistään siinä vaiheessa huomaamaan, että ne lapset eivät sittenkään välitä ihan niin paljon kuin itse toivoisi. [/quote] Puhutko itsestäsi ja kuinka vähän välität äidistäsi? Vai kerrotko kuinka vähän äitisi on välittänyt sinusta ja pitänyt sinua vain esteenä ja rasitteena omille menoilleen? Harmi, jos teidän välillänne ei ole ollut rakkautta tai sinä et ole sitä nähnyt. Joidenkin vanhempien lapset eivät tule hoitamaan heitä. Toisten tulee. Veloilla ne omat nyt ei ainakaan tule hoitamaan Joko heitä hoitaa vieraat tai sitten heitä ei hoida ketään. Omiin lapsiin tai lapselapsiin he eivät nyt ainakaan voi toivoaan laittaa. Velojen kannattaa toivoa, että tilillä on tarpeeksi rahaa tai valtio maksaa. [/quote] Jaa. Minä ainakin hoidan erästä mummelia vanhainkodissa, päädyin sinne hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta ja voi että kun meillä on aina hauskaa yhdessä! Käyn hänen luonaan pari kertaa viikossa, niin ja me emme siis entuudestaan tunne toisiamme ollenkaan. Helga on yhdeksänkymmentä ja hänen lapsensa asuvat toisella puolella Suomea ja lapsenlapsetkin muualla, käyvät kaksi kertaa vuodessa katsomassa. Samoin myös hoidin lapsetonta isotätiäni hänen viimeisinä vuosinaan. [/quote] Odotatko että vanhana olet yksin, vai että jonkun toisen synnyttämä ja kasvattama lapsi tulee ja hoitaa sinutkin? Sinun lapsesi nyt ei ainakaan tule sinua tai muita hoitamaan. Minulle on ihan yksi ja sama jos veloilla on lapsia tai ei. Se on pikemmin velat joille ne äidit ovat pakkomielle ja heidän arvostelu. Mitä he saavat sanoa, tuntea ja olla. Päinvastoin voisivat lopettaa turhat kyselyt ja ihmettelyt äideiltä. Minäkin tunnen veloja, eikä heistä kyllä yksikään käy sairaalassa hoitamassa vieraita vanhuksia. Sen sijaan tunnen vaikka kuinka paljon aikuisia lapsia, jotka hoitavat ikääntyneitä vanhempiaan. Esimerkiksi omat vanhempani. Tunnen veloja, jotka huolehtivat omista vanhemmistaan. Veloilla itsellään ei tule olemaan edes sitä pientä mahdollisuutta siihen. Eli kuten sanoin, velat ovat joko yksin, maksavat siitä tai hyödyntävät jonkun muun kasvattamat lapset.

[/quote]

Kas, porsija taas vauhdissa. Ketä sinä oikeastaan yrität vakuuttaa noilla puheillasi? Eikö olisi jo aika laittaa korkki kiinni ja mennä nukkumaan, jotta jaksat huomenna hoitaa  vanhemman velvoitteesi?

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:34"]

Olin vasta 37-vuotias kun sain ensimmäisen ja ainoan lapseni ja sitä ennen ehdin viettää ylipitkäksi venyneen nuoruuden, jolloin juhlin, harrastin extreme-lajeja ja matkustelin ympäri maailmaa. Vähän yli kolmekymppisenä aloin kokea eksistentialistista ahdistusta, jota mikään ei tuntunut täyttävän. Perheen perustaminen muutti kaiken, tuo olo katosi jäljettömiin. Rakastan äitinä olemista yli kaiken, enkä enää pysty kuvittelemaan elämää ilman rakasta lastani ja perhettä. Tietenkin joskus on huonoja päiviä, mutta niin oli lapsettomana ollessakin. Olen kokenut molemmat asiat, lapsettoman aikuisuuden ja perhe-elämän. En pystyisi luonnollisestikaan vertaamaan onnellisuuttani perheellisiin ilman että olisin tullut äidiksi. Siksi velojen kaikkitietävä asenne on välillä hulvattoman huvittava.

[/quote]

Harmittavasti tuo viimeinen lause sai sinut vaikuttamaan ilkeältä ihmiseltä. 

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 01:42"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 01:36"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:57"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 17:02"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 16:43"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 14:09"] [quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 14:01"]Kuolinvuoteelle on kuulemma yleistä katua sitä, ettri aikoinaan tehnyt omannäköisiään elämänvalintoja... [/quote] Mutta kuinka moni sitä, että se oma lapsi on siinä kuolinvuoteella pitämässä kädestä kiinni? [/quote]

Kun usein se ei vaan mene niin, että lapset olisivat pitelemässä vanhemman kättä hänen kuolinhetkellään. Lapsilla on siinä vaiheessa omat elämät, eivät he välitä sairaaloissa makaavista vanhemmistaan yhtään. Surraan vasta, kun on jo myöhäistä. Itse en ainakaan ymmärrä sitä, että lasten tekemistä perustellaan vanhuuden turvalla. Uskon, että me velat JA lastensa hylkäämät vanhat vanhemmat voimme pitää toisillemme seuraa sitten harmaahapsina. Eiköhän äitienkin silmät ole avautuneet viimeistään siinä vaiheessa huomaamaan, että ne lapset eivät sittenkään välitä ihan niin paljon kuin itse toivoisi. [/quote] Puhutko itsestäsi ja kuinka vähän välität äidistäsi? Vai kerrotko kuinka vähän äitisi on välittänyt sinusta ja pitänyt sinua vain esteenä ja rasitteena omille menoilleen? Harmi, jos teidän välillänne ei ole ollut rakkautta tai sinä et ole sitä nähnyt. Joidenkin vanhempien lapset eivät tule hoitamaan heitä. Toisten tulee. Veloilla ne omat nyt ei ainakaan tule hoitamaan Joko heitä hoitaa vieraat tai sitten heitä ei hoida ketään. Omiin lapsiin tai lapselapsiin he eivät nyt ainakaan voi toivoaan laittaa. Velojen kannattaa toivoa, että tilillä on tarpeeksi rahaa tai valtio maksaa. [/quote] Jaa. Minä ainakin hoidan erästä mummelia vanhainkodissa, päädyin sinne hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta ja voi että kun meillä on aina hauskaa yhdessä! Käyn hänen luonaan pari kertaa viikossa, niin ja me emme siis entuudestaan tunne toisiamme ollenkaan. Helga on yhdeksänkymmentä ja hänen lapsensa asuvat toisella puolella Suomea ja lapsenlapsetkin muualla, käyvät kaksi kertaa vuodessa katsomassa. Samoin myös hoidin lapsetonta isotätiäni hänen viimeisinä vuosinaan. [/quote] Odotatko että vanhana olet yksin, vai että jonkun toisen synnyttämä ja kasvattama lapsi tulee ja hoitaa sinutkin? Sinun lapsesi nyt ei ainakaan tule sinua tai muita hoitamaan. Minulle on ihan yksi ja sama jos veloilla on lapsia tai ei. Se on pikemmin velat joille ne äidit ovat pakkomielle ja heidän arvostelu. Mitä he saavat sanoa, tuntea ja olla. Päinvastoin voisivat lopettaa turhat kyselyt ja ihmettelyt äideiltä. Minäkin tunnen veloja, eikä heistä kyllä yksikään käy sairaalassa hoitamassa vieraita vanhuksia. Sen sijaan tunnen vaikka kuinka paljon aikuisia lapsia, jotka hoitavat ikääntyneitä vanhempiaan. Esimerkiksi omat vanhempani. Tunnen veloja, jotka huolehtivat omista vanhemmistaan. Veloilla itsellään ei tule olemaan edes sitä pientä mahdollisuutta siihen. Eli kuten sanoin, velat ovat joko yksin, maksavat siitä tai hyödyntävät jonkun muun kasvattamat lapset.

[/quote]

Kas, porsija taas vauhdissa. Ketä sinä oikeastaan yrität vakuuttaa noilla puheillasi? Eikö olisi jo aika laittaa korkki kiinni ja mennä nukkumaan, jotta jaksat huomenna hoitaa  vanhemman velvoitteesi?
[/quote]
Suututko kun et saa vakuutettua äitejä, kuinka kauheaa on, jos on omia lapsia ja kuinka täydellistä velan elämä on?

Velat ovat säälittäviä. Onneksi huomaavat itsekin, että ovat liian itsekkäitä hankkimaan lapsia.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 01:49"]

Suututko kun et saa vakuutettua äitejä, kuinka kauheaa on, jos on omia lapsia ja kuinka täydellistä velan elämä on?

[/quote]

Ei täällä ole kukaan muu suuttunut kuin sinä, joka tehtailet kännissä näitä mielisairaita viestejä palstan täyteen öisin.

En usko, että olen kovinkaan väärässä, jos veikkaan, että sun lapset on huostaanotettu sun päihteiden käytön takia.

Sen takia riehut täällä siitä miten tärkeä olet lapsillesi, ja olet humalassa keskellä yötä jne. Hankkisit apua itsellesi, et saa niitä lapsia takaisin hokemalla täällä kännissä kaikki yöt miten tärkeä olet lapsillesi.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 01:51"]

Velat ovat säälittäviä. Onneksi huomaavat itsekin, että ovat liian itsekkäitä hankkimaan lapsia.

[/quote]

Ehkä sunkaan ei olisi kannattanut.

Päihdeongelmaisen äidin huostaanotetuilla lapsilla ei ole kovin ruusuinen tulevaisuus, olet jo pilannut ison osan lastesi elämästä tuolla juomisella.